Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki
20.07.2025 |
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/8694755
Tuossa kerrotaan lääkäristä, joka päivysti juhannuksena 2000-luvun alussa ja 3 iäkästä naista oli kokenut itsensä niin yksinäiseksi, eträ olivat yrittäneet tap paa itsensä. Konkretisoitui, että ovat juhlapäivänä yksin eikä kenenkään tärkeän kanssa.
Suomalaisten itsekeskeisyys on aivan kauheaa mielestäni.
Eikö tänne saa perhekeskeisyyttä muuta kuin pakolla? (Saisihan sen, jos lakiin palautettaisiin 60-luvulla poistettu vaatimus, että lapset hoitavat vanhempansa.)
Onko muiden kulttuurien yhteisöllisyys pakosta vai halusta.
Väitän, että eroamiset ja yksilökeskeisyys ovat myös nuorten pahoinvoinnin juurisyy.
Kommentit (1145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahintahan tuossa on, että juuri vanhukset olisivat monille erinomaista juttuseuraa pitkän elämänkokemuksensa ansiosta. Vanhalla ihmisellä on enemmän kerrottavaa kuin kenelläkään muulla. Se että näiden kävelevien aikakoneiden annetaan lahota pystyyn koteihinsa, on suunnatonta sosiaalista haaskausta.
Vanhukset eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä. Heissä on erilaisia ihmisiä.
On tasapainoisia, empaattisia ja huumorintajuisia. Ihmisiä täynnä elämänkokemuksen tuomaa viisautta.
On myös luonnevikaisia, väkivaltaisia, alkoholisoituneita, tunnekylmiä ja katkeroituneita, jotka haluavat purkaa kateutta ja vihaansa muihin.
Kaikilla heillä on oma tarinansa ja kohtalonsa, joka on muokannut heidät.
Monesti lapset ovat eläneet vanhempiensa vallan alla eikä se aina ole ollut helppoa. Mitään kiintymyssuhdetta ei ole päässyt syntymään. He saatta
Tämä oli hyvä teksti. Minun äitini on vaikea ihminen, mutta hänellä oli vaikea lapsuus. Olen silti päättänyt, etten auta häntä yhtä paljon kuin voisin. Suojelen itseäni siltä myrkyltä. Minun omat lapseni ansaitsevat ei-katkeroituneen äidin, sitten kun olen itse vanha. Elämän perusluonteeseen kuuluu epäoikeudenmukaisuus ja oman hyvinvoinnin ja omien lastensa edun etusijalle laittaminen ei ole minusta moraalisesti väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin ketjussa oli yksi, jonka isä oli kuollut nelikymppisenä ja äiti 68-vuotiaana, ja hän ei voinut yhtään ymmärtää, miten joku ei jaksa hoitaa vanhuksia. Hänkin oli sairaita vanhempiaan sentään hoitanut!
Suru on tietysti suuri, kun rakas ihminen menehtyy nuorena tai verraten nuorena. Silloin helposti ajattelee, että pitkä ikä on onnea ja auvoa. Mutta jos sitä passaamista ja hyppyyttämistä kestää monta kymmentä vuotta, niin se on tosi iso osa myös sen aikuisen lapsen elämää.
Vertailun vuoksi, moni jättäytyy nykyään lapsettomaksi, koska ei jaksa kasvattaa lasta aikuiseksi. Se on sentään vain 18 vuoden projekti, josta vain ensimmäiset 10 vuotta ovat kovin työläitä ja sitovia, sen jälkeen lapset ovat jo varsin fiksuja ja omatoimisia. Vaippaikä kestää vain pari kolme vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ainakaan juhlittu, ei matkusteltu, ei hakattu lapsia, lapsilla tarvittavat vaatteet, harrastukset halpoja. Ei piano/balettiharrastuksia juurikaan meidän viitepiirissä. Jalkapalloa, jääkiekkoa, tytöillä voimistelua, tanhua, erilaisia kerhoja, partiota. Luultavasti nykyaikanakin on perhei että rahapussi määrää onko varaa 200 e kuussa jääkiekkoon, muut lisämaksut päälle.
Ikävää jos lapsuutesi ruoka ei vastannut nykyistä aikaa.
Luulitko, että ihmiset ovat keskustelleet 30 sivua vain sinusta? Miten itsekeskeinen oletkaan?
Olen boomeri, enkö sopinut prototyyppiisi? Hankalia olemme, ei ihme että vihaatte kuutena vuonna syntyneitä ihmisiä joukkona
Siis ois kiva tietää millä tutkinnolla kirjoitat tyyliin boomerit, kaikki boomerit jne. Jos puhut vain omista vanhemmistasi.
Tottakai jos sanotaan kaikki boomerit se kohdistuu silloin myös minuun koska olen boomeri.
Vähän lapsellinen ajatus ehkä, mutta vanhemmiten ihmisen ajantaju muuttuu. Toisaalta aika kuluu nopeaan mutta samalla myös yksin oleminen ja joutokäynti saa päivät tuntumaan pitkiltä. Joku aivojen rappeutuminen varmaan saa aikaan sen, että vanhus kokee että hänet on hylätty kun työssäkäyvä perheellinen lapsi ei ehdikään joka päivä puhua tuntia puhelimessa ja vierailla joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kukaan asiallinen tutkija tutkinut mistä johtuu tämä suunnaton viha suuria ikäluokkia kohtaan? En tarkoita jotain nuoria toimittajia jotka sitä opettavat ihmisille.
Olemme aika kiltisti kuolleetkin jo pois.
Suomikin on kuitenkin lapsille, nuorille, perheille erilainen ja parempi kuin mitä se oli meille noissa elämänvaiheissa.
Nyt vanhana on kyllä hyvä olla, eläkkeellä pärjää kun elää vaatimattomasti, jotkut joutuu hakemaan tukia. Terveydenhoito pelaa jotenkin.
Kyllähän tuon sukupolven toteuttamasta eläkepuhalluksesta ja heidän tunnekylmästä kasvatustavastaan on tosi paljon asiallista tutkimustietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 620: 20 vuotta sitten käytössä olleissa potilastietojärjestelmissä ei ole tainnut olla erillistä kohtaa potilaan itsensä ilmaisemalle elvytyskiellolle. Se on ehkä kirjattu jonnekin "proosatekstin" sekaan jollain lääkärikäynnillä. Se tieto ei ole siis helposti löydettävissä vaan pitäisi tietää, millä käynnillä hän on sellaisen tahdon ilmaissut. En osaa myöskään sanoa, miten paljon vanhoja tietoja on konvertoitu uudempiin järjestelmiin, mutta se on ainakin varmaa, että sieltä "proosatekstin" keskeltä sitä ei ole voitu konvertoida helposti löydettävään kohtaan.
Hoitokodit ovat sosiaalipuolen laitoksia, sairaalat ja terveyskeskukset taas terveydenhuollon. En osaa sanoa, miiten hyvin tieto siirtyy eri toimijoiden välillä. Tarkoitan, että onko hoitokodin henkilökunnalla edes pääsyä niihin sairaalan tietoihin, joissa tuo elvytyskielto on. Tuossa saamassasi A4:ssä kysytään muitakin asioita kuin vain elvytyskieltoa eli enemmän sitten muita hoitotahtoon liittyviä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ainakaan juhlittu, ei matkusteltu, ei hakattu lapsia, lapsilla tarvittavat vaatteet, harrastukset halpoja. Ei piano/balettiharrastuksia juurikaan meidän viitepiirissä. Jalkapalloa, jääkiekkoa, tytöillä voimistelua, tanhua, erilaisia kerhoja, partiota. Luultavasti nykyaikanakin on perhei että rahapussi määrää onko varaa 200 e kuussa jääkiekkoon, muut lisämaksut päälle.
Ikävää jos lapsuutesi ruoka ei vastannut nykyistä aikaa.
Luulitko, että ihmiset ovat keskustelleet 30 sivua vain sinusta? Miten itsekeskeinen oletkaan?
Olen boomeri, enkö sopinut prototyyppiisi? Hankalia olemme, ei ihme että vihaatte kuutena vuonna syntyneitä ihmisiä joukkona
Noin kirjoittaa aikuinen lapsi jolle tuli paha mieli kun joku huomauttaa yleistyksestä. Sit rupee haukkumasanoja tulemaan. Eikös teidän pitänyt olla fiksuja, täydellisiä ihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidän isästäni. Mutta vaikeaa meille tulisi, jos asuisimme taas yhdessä. Hän jääräpäinen ja vähän sovinisti, en minä omassa kodissani sellaista jaksa katsoa kun yritän kasvattaa omista teineistäni toisenlaisia. Ikä ei muuta persoonaa, vaan vahvistaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Koska meillä on varaa pitää vanhukset omissa asunnoissaan. Ennen ei sellaista vaihtoehtoa ollut köyhinä aikoina. Monessa maassa kyllä lapst huolehivat vaikka vuorotellen vanhemmistaan ja heillä on varattuna taloissa oma tilakin.
Minkä tilan varaisit suvun vanhuksille kaksiosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huojentunut, että äitini kuoli ennen kuin ehti elää pitkään autettavana. Tiedän, että hän olisi myös huojentunut puolestani
Vierailija kirjoitti:
Vähän lapsellinen ajatus ehkä, mutta vanhemmiten ihmisen ajantaju muuttuu. Toisaalta aika kuluu nopeaan mutta samalla myös yksin oleminen ja joutokäynti saa päivät tuntumaan pitkiltä. Joku aivojen rappeutuminen varmaan saa aikaan sen, että vanhus kokee että hänet on hylätty kun työssäkäyvä perheellinen lapsi ei ehdikään joka päivä puhua tuntia puhelimessa ja vierailla joka viikko.
Ei, vaan se koko elämän ajan ollut asenne, jossa muut ihmiset ovat vain häntä varten, tulee näkyväksi. Koko ikänsä nämä ovat laittaneet muut ihmiset hyllylle, kun eivät tarvitse heitä, ja soitelleet ja pommittaneet viesteillä kuumeisesti, kun on ollut jotain asiaa. Ennen vanhuusvaihetta näillä on ollut se itselleen elämisen vaihe, jolloin lapset ovat olleet etupäässä siellä hyllyllä. Lapset ovat ajatelleet, että siellä se pärjäilee ja hyvä näin. Sitten, kun nämä haluaisivat ottaa lapsensa pois hyllyltä takaisin käyttöön, tuleekin shokki, kun se lapsi ei olekaan käytettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi viime viikolla jouduin kuuntelemaan anopin r**istista puhetta. Hirveän ylemmyydentuntoista ajattelua ja paljon katkeruutta. En lainkaan ihmettele, että jossain kulttuureissa vanhukset lähetetään yhteisön ulkopuolelle kuolemaan, kun eivät pärjää enää yksin.
Tunnekylmä. Aika on muuttunut aika paljon 50 vuodessa. Amerikkalainen viihdeteollisuus toi mitään merkitsemättömän rakkauspuheen.
Uskon hämäläisten jäyhien vanhempieni rakastaneen meitä lapsia vaikkeivat sitä taloudellisella hyvinvoinnilla ja lirkuttelulla osoittaneet. Se osoitettiin teoilla, peittelyllä illalla, hiljaisella kehumisella, kyllä pirkko taas jaksoi hyvin pellolla . ( joka tietysti on kehumalla yllyttämistä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ainakaan juhlittu, ei matkusteltu, ei hakattu lapsia, lapsilla tarvittavat vaatteet, harrastukset halpoja. Ei piano/balettiharrastuksia juurikaan meidän viitepiirissä. Jalkapalloa, jääkiekkoa, tytöillä voimistelua, tanhua, erilaisia kerhoja, partiota. Luultavasti nykyaikanakin on perhei että rahapussi määrää onko varaa 200 e kuussa jääkiekkoon, muut lisämaksut päälle.
Ikävää jos lapsuutesi ruoka ei vastannut nykyistä aikaa.
Luulitko, että ihmiset ovat keskustelleet 30 sivua vain sinusta? Miten itsekeskeinen oletkaan?
Olen boomeri, enkö sopinut prototyyppiisi? Hankalia olemme, ei ihme että vihaatte kuu
Ihan kuin olisin käynyt äidin luona kuuntelemassa hänen erinomaisuuttaan ja itsekehuaan, minun kiittämättömyyttä ja laiskuutta, itsekeskeistä marttyyripaatosta. Sellaista aihetta ei olekaan, ettei saataisi puhe käännettyä häneen. Lopulta hän aina loukkaantuu. Hassua, äitinikin sattuu olemaan boomeri.
Vierailija kirjoitti:
Koska meillä on varaa pitää vanhukset omissa asunnoissaan. Ennen ei sellaista vaihtoehtoa ollut köyhinä aikoina. Monessa maassa kyllä lapst huolehivat vaikka vuorotellen vanhemmistaan ja heillä on varattuna taloissa oma tilakin.
Vanhuksilla itsellään on varaa asua omissa kodeissaan. Jos ei muuten, niin asumistuen avulla. Asuntojen neliöt on nykyisin kalliita eikä ihmiset halua enää ostaa tarpeettoman isoa asuntoa. Mulla olisi yksi huone, jonka voisin tyhjentää isää varten, mutta ei hän edes haluaisi muuttaa siihen, koska joutuisi luopumaan 90%:sta tavaroitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan kukaan asiallinen tutkija tutkinut mistä johtuu tämä suunnaton viha suuria ikäluokkia kohtaan? En tarkoita jotain nuoria toimittajia jotka sitä opettavat ihmisille.
Olemme aika kiltisti kuolleetkin jo pois.
Suomikin on kuitenkin lapsille, nuorille, perheille erilainen ja parempi kuin mitä se oli meille noissa elämänvaiheissa.
Nyt vanhana on kyllä hyvä olla, eläkkeellä pärjää kun elää vaatimattomasti, jotkut joutuu hakemaan tukia. Terveydenhoito pelaa jotenkin.
Kyllähän tuon sukupolven toteuttamasta eläkepuhalluksesta ja heidän tunnekylmästä kasvatustavastaan on tosi paljon asiallista tutkimustietoa.
Erittäin paljon hyvää tutkimustietoa. Siitä ei vain uutisoida tai se tehdään niin vesitettyyn sävyyn, että itse asia katoaa. Mutta eihän se kenellekään ole yllätys, että eläkejärjestelmä on palvellut vain yhtä sukupolvea (kuten hyvinvointivaltion useimmat rakenteet muutoinkin) ja tämän sukupolven vanhemmuustyyli on ollut välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Nämä kun yhdistää, niin onhan se karmea lopputulos.
Minun isäni muuttui aika pian eläkkeelle päästyään. Hän tiesi että minulla on vaikea avioero päällä, ja olin muuttamassa pois yhteisestä kodista. Ei tarjonnut apua, ei kysynyt miten voin. Nuoressa aikuisuudessani isäni oli empaattinen ja sosiaalinen. Nykyään hän vain kyhnöttää kirjojensa kanssa kotona ja kirjoittaa kommentteja uutisten nettisivuille. Ei ole muistisairautta, on vain vanhuus. Saas nähdä miten käy jos joskus tarvitseekin apua.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska meillä on varaa pitää vanhukset omissa asunnoissaan. Ennen ei sellaista vaihtoehtoa ollut köyhinä aikoina. Monessa maassa kyllä lapst huolehivat vaikka vuorotellen vanhemmistaan ja heillä on varattuna taloissa oma tilakin.
Vanhuksilla itsellään on varaa asua omissa kodeissaan. Jos ei muuten, niin asumistuen avulla. Asuntojen neliöt on nykyisin kalliita eikä ihmiset halua enää ostaa tarpeettoman isoa asuntoa. Mulla olisi yksi huone, jonka voisin tyhjentää isää varten, mutta ei hän edes haluaisi muuttaa siihen, koska joutuisi luopumaan 90%:sta tavaroitaan.
Niin tosiaan, eläkeläisten asumistukihan on aika paljonkin avokätisempi kuin muiden ihmisten asumistuki. Tämäkin vielä.
Alue: Aihe vapaa
Prototyypistä en tiedä (jos nyt jossain valmistettaisiin prototyyppi boomerista, niin tuskin huolittaisiin tuotantoon..), mutta stereotyyppiä vastaat täysin. Sillä et suostu hyväksymään, että tässä ketjussa kymmenet tai jopa sadat ihmiset keskustelevat kokemuksistaan myös ilmiötasolla ilman, että kyse on sinusta. Väännät ja käännät keskustelun itseesi ymmärtämättä lainkaan muiden keskustelijoiden tarpeita tai näkökulmia. Ja koska sinä päätit loukkaantua jostain, on muiden nyt peräännyttävä. Itsekeskeistä, lapsellista, yksinkertaista ja tunnevammaista. Vain sinun kokemuksesi on tosi ja se kumoaa muiden kokemukset.