Isovanhempi joka ei ole ollut mukana elämässäni
Minulla on jossakin isovanhempi, joka ei ole ollut sukumme kanssa tekemisissä. Nyt kun olen itse aikuinen, olen alkanut pohtimaan hänen tapaamistaan. Tahtoisin ottaa häneen yhteyttä ja kysyä mitä kuuluu, vielä kun on mahdollista . En kuitenkaan etene asian kanssa ja mietin sitä, jos hän sanookin, ettei halua tavata tai kuulla minusta mitään. Jännitän siis, otanko yhteyttä turhaan.
Kommentit (86)
Ajattele, jos hän vaikka ilahtuu yhteydenotostasi sen sijaan, että hän sanoisi ei kiitos
Ehkä nyt olisi hyvä ottaa yhteyttä
Tiedän itse yhden tutun, joka ei ollut koskaan tekemisissä biologisen isänsä kanssa. Hän otti yhteyttä oli 50 vuotiaana. Nykyään ovat tekemisissä
Se voi olla voimaannuttava kokemus, jos saa yhteyden juurilleen
Entä jos jäät katumaan, ettet tehnyt sitä jos et ehdikään
Oletko miettknyt syytä siihen, ettette olleet tekemisissä? Oma isäni ei tunne lapsiani koska on pedari.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettknyt syytä siihen, ettette olleet tekemisissä? Oma isäni ei tunne lapsiani koska on pedari.
Kun isäni oli lapsi, hänen vanhempansa erosivat. Toinen biologinen vanhempi ei ole ollut tekemisissä lainkaan. En ole saanut vastauksia oikein keneltäkään. Arka asia
Mun lapset ei tunne isoisäänsä eli minun isääni, sillä hän on pahasti persoonallisuushäiriönen henkilö, lisäksi myös alkoholisti. Paha ihminen.
Lapseni tietävät kyllä tämän.
Ongelma on vain se, että en ole saanut hänen yhteystietojaan... Pitäisi löytää joku keneltä saisin edes numeron
Vierailija kirjoitti:
Tiedän itse yhden tutun, joka ei ollut koskaan tekemisissä biologisen isänsä kanssa. Hän otti yhteyttä oli 50 vuotiaana. Nykyään ovat tekemisissä
Mun kaverilleni kävi toisin, isä ei halunnut tavata.
Tietäisikö joku muu sukulainen miten saisit yhteyttä.
Miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi toimia: laittaa viestiä vai ihan soittaa oikea puhelu
Tiedän, että eräs laittoi kirjeen
Jos alkaa olla jo iäkäs niin pian yhteyttä
Toivottavasti saat kadonneeseen sukulaiseen yhteyden
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisessa tilanteessa kannattaisi toimia: laittaa viestiä vai ihan soittaa oikea puhelu
Kirjoittaisin kirjeen, jos osoite on tiedossa. Moni ei vastaa outoihin numeroihin, ja kirjettä lukiessa ehtii rauhassa pureskella asiaa, ja miettiä omaa vastaustaan.
Ota yhteyttä.Tämä isojen kanssa niin kauan kun eli.Muut paitsi isän äiti kuoli 4v.ennen syntymääni.Antaisin mitä vain että he olisivat täällä.Isooo ikävä.Nyt jäljellä kummaltakin puolelta tädit.Ja olivat suurperheistä.Minulla on Ruotsissa toiset serkut,USAssa kolmannet ja ilmoteltiin itsestämme.Harrastin sukututkimusta ja kansallisrunoilija kirjailija,jolla liputuspäiväkin, on isomummon serkkuja Suku on tärkeää,muuten on ihan juureton.Ennen ihmiset oli onnellisia yhteisöllisiä.Käytiin kylässä
Ystäväni isä.Eivät pitäneet yhteyttä elinaikana .Ei tainneet hautajaisissakaan olla.Äitinsä kuoli kun oli pieni.Suhteet miehensä puolen ainooseen siskoon poikki,kukaan ei ilmoittanut kun miehensä äiti oli kuollut,vasta perunkirj.joka ei hyvää tuonut.Sisko perisi kaiken ,lakios.tosin miehelle.Nämä niin ikäviä asioita että ei voi ymmärtää.Ei lapsella yhtä.serkkuihin. Mitä läheisempi side,kannattaa pitää yhteyttä,onko niin pahaa asiaa ettei voisi.On joitain mutta itse tietää.Tuossakin pienet asiat mitkä voi anteeksi antaa,ei vakavaa,mutta kun se on se "'ylpeysminäminä".Kostetaan jo olemassa olikin.Meitä on niin moneksi.
Jos saisit joltain osoitteen, laita hänelle kirje. Kun kyse on kuitenkin vanhemmasta henkilöstä. Kerrot, että aikuistuttua omat juuret ovat alkaneet kiinnostaa. Eihän sitä tiedä, kuinka hän vaikka kaipaisi sinun näkemistäsi. Oletan siis , että hän tietää sinusta.
Pääset jännityksestä kun otat yhteyttä, sitten selviää haluaako kuulla sinusta vai ei. Valitettavasti ei ole muuta keinoa. Et varmasti ole ainut joka miettii jotain ihmistä jonka kanssa ei ole tekemisissä uskaltaako ottaa yhteyttä, mutta ilman yhteydenottoa ei voi tietää. Elämä jatkuu kuitenkin muttei pidä enää miettiä