Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi joka ei ole ollut mukana elämässäni
18.07.2025 |
Minulla on jossakin isovanhempi, joka ei ole ollut sukumme kanssa tekemisissä. Nyt kun olen itse aikuinen, olen alkanut pohtimaan hänen tapaamistaan. Tahtoisin ottaa häneen yhteyttä ja kysyä mitä kuuluu, vielä kun on mahdollista . En kuitenkaan etene asian kanssa ja mietin sitä, jos hän sanookin, ettei halua tavata tai kuulla minusta mitään. Jännitän siis, otanko yhteyttä turhaan.
Kommentit (86)
Voisithan yrittää jos koet sen tärkeäksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota rohkeasti yhteyttä niin asia ei jää vaivaamaan sinua loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ota rohkeasti yhteyttä niin asia ei jää vaivaamaan sinua loppuelämäksi.
Millä tavalla asia olisi hyvä esittää tälle henkilölle?
Jos ihminen on jo iäkäs, on viisainta toimia nopeasti. Soita tai lähetä kirje. Kerro, että kaipaat kadonnutta
Minä tapasin vasta aikuisena oman biologisen isäni. En tiedä saanko tapaamisesta mitään kovin kummallista, mutta ainakin tuli tehtyä se ele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän ajattelee samoin, kun ei ole saanut viettää aikaa oman lapsenlapsensa kanssa
Vierailija kirjoitti:
Jätä ventovieraat rauhaan.
Niinpä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en aio ottaa yhteyttä lapsenlapsiini, joiden elämässä en ole mukana. Ovat minulle ihan vieraita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en aio ottaa yhteyttä lapsenlapsiini, joiden elämässä en ole mukana. Ovat minulle ihan vieraita ihmisiä.
Kaikki ei ole kuin sinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan normaalia, että jossain kohtaa omat sukujuuret alkaa kiinnostaa. Ymmärtää, ettei mikään ole ikuista ja tulee hetki kun on viimeinen aika kysyä.
Koska mietit asiaa, ota rohkeasti yhteyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, että olet kiinnostunut isovanhemmistasi. He ilahtuvat varmasti, jos otat yhteyttä, vaikka esim oma vanhempasi ei sitä haluaisi.
Rohkeasti vain yhteyttä. Kirje tai puhelimitse? Tekstiviesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että eräs laittoi kirjeen
Tämä.
Puhelu on aina hyvin yllättävä ja jos henkilö on vaikka "huono" puhumaan tai käsitys- ja reaktiokyky heikentyneet, voi vaikka lätkäistä luurin korvaan, kun menee paniikkiin. Jotkut myös vaativat aikaa sulatella jne. Ei tiedä mitä oikein sanoisi...
Kirjoita tosiaan kirje, jossa kerrot pienesti itsestäsi, ilman pitkiä litanioita, ja tietenkin halusi tutustua. Jos saat numeron, voihan vielä tekstarillakin varmistaa, kun ainakin meillä on menneet postit usein väärään osoitteeseen. Itsekin kannan usein naapurille osoitettuja heidän laatikkoon.
Vanhat sukutarinat kannattaa onkia esille, ennen kuin se on peruuttamatonta. Mitäs jos hän onkin hyvin yksinäinen ja ilahtuu ikihyviksi, saatte kokea jotain todella miellyttävää yhdessä ja voit kenties olla jonkun viimeinen iloinen asia maan päällä?
Mitään et voi hävitä, vaikka on myös mahdollisuus, ettei halua kuulla sinusta mitään. Mutta sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisuutena. Nyt vaan otat selvää osoitteesta yms. ja eiku viestiä menemään!! Älä jätä asiaa "huomiseen"..
(Itsestään selviä asioita mitä tässä lätisen, mutta kunhan kirjoittelin)...
Toivottavasti onnistaa!
Vierailija kirjoitti:
Jätä ventovieraat rauhaan.
Lähisukulainen, mikäs "ventovieras" se sellainen on? Tiesitkö, että kaikkeen voi myös sanoa EI kiinnosta? Kysyminen ei kenenkään elämää häiritse millään tavalla.
Minustakin kirje vaikuttaa hyvältä idealta. Varsinkin kun vanhempi ihminen. Puhelu voi tulla yllätyksenä
Itse mietin, että miltä tuntuisi kun lapsenlapsi on elänyt pitkään omaa elämää ja kun elämää eletty pitkään, joku ottaa yhteyttä ja kertoo halustaan tavata
Tulet varmasti katumaan, jos et kokeile. Jää vaivaamaan, kun se näköjään vaivaa omalla tavallaan jo nyt. Pieni iloisen mielen kirje, ruusukuvioiselle paperille, kohteliaasti lähestyen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä ventovieraat rauhaan.
Niinpä
Sukulainen, pappa.
Jätä ventovieraat rauhaan.