Isovanhempi joka ei ole ollut mukana elämässäni

Vierailija kirjoitti:

Kiva, että olet kiinnostunut isovanhemmistasi. He ilahtuvat varmasti, jos otat yhteyttä,  vaikka esim oma vanhempasi ei sitä haluaisi.

Ei voi olla yhtään varma.Voi olla että painuvat piiloon.Silti oikeus etsiä.

Olisihan tuo yhteydessä, jos häntä kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Olisihan tuo yhteydessä, jos häntä kiinnostaisi.

Aika ikävästi sanottu 

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset ei tunne isoisäänsä eli minun isääni, sillä hän on pahasti persoonallisuushäiriönen henkilö, lisäksi myös alkoholisti. Paha ihminen.

Lapseni tietävät kyllä tämän.

Niin minäkin luulin omasta isästäni. Harmittaa että tapasin niin myöhään.En ole äitiäni tavannut sen jälkeen. Valehteli niin että valemuistoja pää täynnä. Siellä oli se puoli sukua surrut kun äiti kieltänyt yhteyden ottamisen.

Kannattaa edistää jos on niin kova tahto 

Vierailija kirjoitti:

Tulet varmasti katumaan, jos et kokeile. Jää vaivaamaan, kun se näköjään vaivaa omalla tavallaan jo nyt. Pieni iloisen mielen kirje, ruusukuvioiselle paperille, kohteliaasti lähestyen :D

Mitähän voisin kirjoittaa..?

Olen saanut sen verran tietoa, että henkilö on hyvin ujo. Siksi mietin onko puhelu huono idea tässä tapauksessa?

Postin kulku epäilyttää, entäs jos kirje ei menekään perille..

Kannattaa toimia. Omalla isälläni jäi esimerkiksi omaan isäänsä hyvin huonot välit, kun ehti kuolla nuorena. Isäni on vähän sulkeutunut ja ei puhu vanhoista asioista. Ehkä hän ei saanut vastauksia kaikkeen. 

Kirje, kerro vähän itsestäsi, miksi otat yhteyttä ja halusi tavata ja tutustua. 

Itse koittaisi saada numeron . Laittaisin viestin ja varmistaisi, et puhelu sopii henkilölle. Sitten puhelu ei tulisi yllättäen. 

Itse pelkään jotenkin sitä, että hän ei haluakaan tavata tai kuulla minusta mitään. Tietysti toivoisin, että hän ilahtuisi yhteydenotosta. Lisäksi en tiedä saanko kuitenkaan vastauksia häneltä , vaikka tapaisimme. 

Se pelko täytyy kohdata siitä, että henkilö ei haluakaan kuulla tai nähdä. Joko se toteutuu tai ei. Mutta valvomalla se ei edisty 

Myös se mietityttää,että en tiedä lainkaan missä kunnossa hän on 

Joskus se on liian myöhäistä. Toimi vain nopeasti 

Vierailija kirjoitti:

Olisihan tuo yhteydessä, jos häntä kiinnostaisi.

Aina asiat ei ole niin yksinkertaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni isä.Eivät pitäneet yhteyttä elinaikana .Ei tainneet hautajaisissakaan olla.Äitinsä kuoli kun oli pieni.Suhteet miehensä puolen ainooseen  siskoon poikki,kukaan ei ilmoittanut kun miehensä äiti oli kuollut,vasta perunkirj.joka ei hyvää tuonut.Sisko perisi kaiken ,lakios.tosin miehelle.Nämä niin ikäviä  asioita että ei voi ymmärtää.Ei lapsella yhtä.serkkuihin. Mitä läheisempi side,kannattaa pitää yhteyttä,onko niin pahaa asiaa ettei voisi.On joitain mutta itse tietää.Tuossakin pienet asiat mitkä voi anteeksi antaa,ei vakavaa,mutta kun se on se "'ylpeysminäminä".Kostetaan jo olemassa olikin.Meitä on niin moneksi.

 

Saisiko tämän vielä suomen kielellä? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut sen verran tietoa, että henkilö on hyvin ujo. Siksi mietin onko puhelu huono idea tässä tapauksessa?

Voi olla. Jos ei ole käytännössä mitään yhteistä niin voihan se puhelu yllättää 

Tällä ihmisellä on varmaankin ollut syynsä, miksi yhteydenpito on lakannut? Eihän se sinun vikasi ole. Vaikka hän on vanhempasi toinen vanhempi, ei tarkoita, ettei hän välttämättä haluaisi sinuun yhteyttä. Joskus sukupolvien yli hyppääminen muuttaa asetelmaa ja asioita. 

Tsemppiä tulevaan. Ajattele, jos vielä saisit häneen yhteyden.