Isovanhempi joka ei ole ollut mukana elämässäni
Minulla on jossakin isovanhempi, joka ei ole ollut sukumme kanssa tekemisissä. Nyt kun olen itse aikuinen, olen alkanut pohtimaan hänen tapaamistaan. Tahtoisin ottaa häneen yhteyttä ja kysyä mitä kuuluu, vielä kun on mahdollista . En kuitenkaan etene asian kanssa ja mietin sitä, jos hän sanookin, ettei halua tavata tai kuulla minusta mitään. Jännitän siis, otanko yhteyttä turhaan.
Kommentit (109)
Jos et saanut vastausta, voi olla, että hän ei vain kykene enää luomaan yhteyttä.
Pettymys ja suru normaalit tunteet jos ei saakaan luotua yhteyttä. Et kuitenkaan voi asialle mitään
Toivottavasti hän kuitenkin vielä vastaa sinulle
Ehkä sinun on vain kohdattava pettymys ja mietittävä jotakin muuta tilalle. Voisitko vielä jonkun muun henkilön kautta saada vastauksia kysymyksiin?
Hei tulenpa tähän vanhaan ketjuun kertomaan, että olemme soitelleet kuluneen vuoden aikana muutaman kerran ja tarkoitus olisi tavata kesän aikana.
Kannattaa ottaa yhteys, mutta myös varautua siihen, että voi olla huonolla tolalla oleva henkilö. Ennen kaikkea voi tulla mullistavaa ja järkyttävää tietoa suvusta. Se mahdollisuus on aina olemassa. Kun mitään sukuaan tutkii, niin nykyaikana helposti törmää vanhoihin likaisiin salaisuuksiin. Ne eivät ole enää turvassa ja piilossa, vaan liikenteessä.
Olen iloinen siitä, että olen saanut yhteyden häneen. Kuitenkin välillä mietin, että olisi niin paljon asioita, joihin haluaisi saada vastauksen, mutta en voi olla varma saanko niitä.
Toinen asia mikä mietityttää, on se kuinka sukuni ottaa asian. Tiedän, että tämä on minun elämä ja saan ottaa yhteyttä oikeaan sukuuni, mutta jotenkin muiden reaktiot mietityttää
Ei sinun pidä miettiä mitä muut ajattelee. Ei kai se heiltä ole pois, että omat juuret kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
Hei tulenpa tähän vanhaan ketjuun kertomaan, että olemme soitelleet kuluneen vuoden aikana muutaman kerran ja tarkoitus olisi tavata kesän aikana.
Onpa hienoa, että uskalsit ottaa yhteyttä. Ja vielä kävi parhaimmalla mahdollisella tavalla, että toinen haluaa pitää yhteyttä.
Tiedän monta, joilla on välit menneet jossain vaiheessa ja ei kumpikaan ole tehnyt asialle mitään
Hyvän ystäväni puoliso on ollut naimisissa aikaisemmin ja 2 lapsen isä. Lasten äiti valehteli saadakseen huoltajuuden. Nyt lapset asuvat toisessa maassa, eivät enää puhu suomeakaan.
Isä loukkaantui äidille ja vieraantui lapsistaan.
Ota selvää, jos haluat olla yhteydessä
Vierailija kirjoitti:
Kiva, että olet kiinnostunut isovanhemmistasi. He ilahtuvat varmasti, jos otat yhteyttä, vaikka esim oma vanhempasi ei sitä haluaisi.
En ole uskaltanut kertoa omalle äidilleni asiasta. Pelkään, että hänelle se on jotenkin liian kova paikka..
Ainakaan et joudu miettimään, että olisinpa ottanut yhteyttä, siis sitten kun se olisi liian myöhäistä
Mielenkiintoinen tilanne. Toivottavasti kaikki sujuu hyvissä merkeissä.
Minulla ei ole koskaan ollut mitään yhteyttä omiin isovanhempiini. En tiedä edes heidän nimiään ja nyt he ovat jo kaiken järjen mukaan kuolleita kaikki. Joskus nuorempana mietin välillä, että olisinko yrittänyt selvittää heistä jotain, mutta se jäi tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tilanne. Toivottavasti kaikki sujuu hyvissä merkeissä.
Minulla ei ole koskaan ollut mitään yhteyttä omiin isovanhempiini. En tiedä edes heidän nimiään ja nyt he ovat jo kaiken järjen mukaan kuolleita kaikki. Joskus nuorempana mietin välillä, että olisinko yrittänyt selvittää heistä jotain, mutta se jäi tekemättä.
Kiitos. Vuosi takaperin mietin arkaillen yhteydenottoa. Kun otin yhteyttä, kului reilu vuorokausi kun isovanhempani soitti minulle. Kuulin hänen äänestä, että hän oli selvästi herkistynyt ja ehkä hieman nyyhkyttikin. Olemme muutamia kertoja soitelleet ja näkemistä on tälle kesälle suunniteltu.
Sen verran vielä ap tässä. Elämässäni on ollut mukana yksi biologinen isoäiti isän puolelta ja ei biologinen isoäiti, josta olen aina kuitenkin vaistonnut sen, että ehkä hän ei pidä minua täysin saman vertaisena, kuin hänen biologisia lapsenlapsiaan. Kun läheisempi isoäiti on mennyt huonompaan kuntoon, eikä muista, tämä kaipuu alkoi. Tuntuu, että en jollakin lailla kuulu toiseen sukuun, vaikka osin juuret siellä on. Ei biologisen isoäidin puolelta minut on jätetty välillä kutsumatta juhliin kun muut serkkuni onkin kutsuttu. Tässä on vahvistunut nämä tunteet.
Niin ja olenpa saanut selville, että minulla on aika monta serkkua ja lisäksi pari tätiä ja eno... Tämän isovanhemman mukaan , johon nyt olen saanut yhteyden, minut on otettu uteliaasti vastaan tuon suvun puolella. Ja minulle on kerrottu sukulaisistani asioita. Se on tuntunut mukavalta.
Ehkä isovanhemmallasi ei ole ollut mahdollisuutta pitää sinuun yhteyttä ja on kovin onnellinen, että olet itse kiinnostunut pitämään yhteyttä.
Aina ei käy yhtä hyvin. Joskus voikin olla, että toinen osapuoli ei välitä pitää yhteyttä
Ainakin yritit. Nyt olet ottanut sen askeleen ja myös se pettymys on aina mahdollinen skenaario