Lue keskustelun säännöt.
Ilta-Sanomat: Miro, 5, kuoli merirosvoleikissä ja ystävä lohdutti äitiä sanoilla: "Kaikella on tarkoitus"
18.07.2025 |
Miro oli leikkimässä merirosvoa rannassa sukulaisten luona, kun hän hukkui lyhyen ajan sisällä puhelustaan äidilleen. Aikuiset olivat mökissä, eivätkä nähneet mitä tapahtui. Miro löytyi vedestä elottomana. Äiti Hanna kertoo vuosien mittaisesta syyllisyydestä ja lohduttomasta surusta, johon vääränlaiset lohdutuksen sanat kuten "kaikella on tarkoitus" vain lisäsivät tuskaa. Hänen elämänsä jatkuu toisten lastensa ja uuden, jo eronneen avioliiton kautta, mutta suru ei katoa. Hän korostaa, että hänellä on edelleen neljä lasta - vaikka yksi ei ole enää tässä maailmassa.
"Kaikella on tarkoitus", sanotaan. Mutta kun lapsi kuolee, tällainen latteus pitäisi kieltää lailla. Tämä äiti menetti lapsensa, ja sai päälle vielä sen kuuluisan "ehkä sinulle annettiin tämä koska olet vahva" -lässytyksen. Miten ihmiset eivät tajua, että joskus on parempi vain olla hiljaa? Mutta toinen kysymys on vielä vaikeampi: miksi lapsi oli yksin rannassa? Missä olivat aikuiset? Jos mökiltä oli näköyhteys, miksei kukaan katsonut? Onko Suomessa tullut tavaksi unohtaa, että lapset hukkuvat hiljaa? Ja miksi yhä liian moni kokee, että lasten pitää oppia "vapaasti leikkimällä" myös veden äärellä?
Kommentit (139)
isä stepanof puollusteli sammakon syönyttä poikaansa "pojat ovat poikia". hei haloo . sossun pitää mennä tutustumaan perheen ruoka valioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä, en ikinä, jättäisi 5-vuotiasta yksin ulkopuolisten ihmisten vastuulle jonnekin rantamökille. Itsekin vartioisin siellä tarkasti koko ajan. Nämä olivat olleet sisällä mökissä ja lapset vedessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei tuossa tilanteessa kannata tuollaista sanoa. Kannattaa olla hiljaa jos ei tiedä että mitä sanoisi.
Asiaa on vääristelty, tuo äiti on katkera ja ilkeä, syyttää siitä että häntä on yritetty tukea.
Tuntuu lohduttavalta laittaa omat ongelmat jonkun piikkiin. Se on yksi surun vaiheista.
Oman mielen on hyvä antaa välillä levätä vähän ja kohdata todellisuus ainut mitä tehtävissämme on, on antaa ajan tehdä tehtävänsä. Jos päätämme katsoa asioita eri valossa, pystymme varmasti loppujen lopuksi selvittämään ne ja tuomaan ne kunnialla päätökseen.
Kaikella ei ole tarkoitus, mutta kaikesta voi oppia jotain tai kenties muulla tavoin hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen on turha takertua lapsen kuolemaan.
Eräs mummo sanoi joskus lapsensa menettäneelle naiselle, että hänen täytyy tehdä uudet lapset ja antaa niille samat nimet. Naisen kohtu tuuttaa joka helvetin kuukausi munasolun ulos, joka voi olla uusi lapsi. Älkää takertuko draamaan ja menneisyyteen.
Kaiveltiin vanhoja kirkonkirjoja ja 1800-luvun puolella isoisovanhemmilleni oli syntynyt ja kuollut kolme Johania reilun vuoden välein. Yhtään ei jäänyt henkiin.
Joillekin pareille ei ole myöskään tarkoitettu lapsia. Siitä johtuu myös hedelmättömyys. Ja näille yleensä löytyy myös syyt, jos niitä viitsi etsiä muualta kuin sekulaarin tieteen parista. Esimerkiksi s eksiorjuus aiheuttaa hedelmättömyyttä, koska se on yksiselitteisesti väärin naista kohtaan. Jumala ei halua tällaisten parien lisääntyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on todella tökeröitä kyllä. Jos on muutenkin paskana menetyksen takia, niin tuollaiset kommentit sattuu.
Ei tarvitse kommentoida asiaa, varsinkaan jos ei ole itse kokenut vastaavaa.
Otan osaa riittää.
Sitten itketään kun kukaan ei osaa sanoa mitään.
Nämä aloitukset saavat sääliä ja sympatiaa vaikka kyseessä olisi kuinka julma syyllistäjä tahansa. Mikään ei kelpaa. En sääli, siinähän kärsii loppuelämänsä ihan rauhassa.
Kuka sinun sääliäsi kaipaa? Ei kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikinä, en ikinä, jättäisi 5-vuotiasta yksin ulkopuolisten ihmisten vastuulle jonnekin rantamökille. Itsekin vartioisin siellä tarkasti koko ajan. Nämä olivat olleet sisällä mökissä ja lapset vedessä.
Tosiaan lapsille tapahtuu usein onnettomuuksia, kun aikuisten huomio herpaantuu heistä. Joillekin, ei kaikille. Persoonakysymys.
Itsensä syyttämisellä on siis myös pointti. Mutta lopulta itselleen on myös annettava anteeksi. Jos siis haluaa. Joku saattaa haluta elää vihassa ja katkeruudessa, se voi olla vaikka suojamekanismi. Mutta keinot löytyvät eteenpäin pääsemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tollanen jokainen saa kannettavaksi niin paljon kun jaksaa kantaa on pahinta mitä toiselle voi sanoa kriisissä.
Silloin kun vielä oli mielisairaaloita, sinne joutui myös heitä, jotka olivat joutuneet elämässä kohtaamaan liian vaikeita ja raskaita asioita. Tämän kuulin tutulta, joka oli mielisairaalassa töissä. Kaikki eivät jaksa kantaa taakkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikella on tarkoitus -lässyttäjät on uskovaisia.
Kyllä tuo lässytys loppuisi, jos sattuisi itselle.
Ei se lopu silloinkaan. Kun pikkuveljeni kuoli, isäni sanoi minulle, että "Jumalalla oli mielessä veljellesi joku parempi tarkoitus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen on turha takertua lapsen kuolemaan.
Eräs mummo sanoi joskus lapsensa menettäneelle naiselle, että hänen täytyy tehdä uudet lapset ja antaa niille samat nimet. Naisen kohtu tuuttaa joka helvetin kuukausi munasolun ulos, joka voi olla uusi lapsi. Älkää takertuko draamaan ja menneisyyteen.
Suomessa ei voi antaa samaa nimeä kuin kuolleella lapsella on ollut. Laki kieltää. Muutenkin tuon mummon puheet olivat aivan karmeita! 😡
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsia ei vahdittu??? Se tässä eniten ihmetyttää. Lapsi olisi elossa jos olisi vahdittu. Tästä on turha loukkaantua koska tämä on fakta. Toki tietysti olisi voinut tapahtua joku muu onnettomuus jossain muussa vaiheessa. Mutta, vahtiminen.
hän hukkui lyhyen ajan sisällä puhelustaan äidilleen. Aikuiset olivat mökissä, eivätkä nähneet
Siis puhelimellako rannalla olevaa viisivuotiasta vahdittiin? Ja vaikka juuri oli "vahdittu" eli puhuttu puhelimessa niin hukkui, aikuisten valvontaponnistuksista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikella on tarkoitus -lässyttäjät on uskovaisia.
Kyllä tuo lässytys loppuisi, jos sattuisi itselle.
Ei se lopu silloinkaan. Kun pikkuveljeni kuoli, isäni sanoi minulle, että "Jumalalla oli mielessä veljellesi joku parempi tarkoitus".
Kun mun pikkuveli kuoli siitä tuli pyhimys. Minusta ja siskostani tuli näkymättömiä ja nyt äiti on uhri kun hän on meille näkymätön.
Naapuri kertoi, että kun heidän vauva kuoli kohtuun niin joku sukulainen oli sanonut "jumala on suunnitellut kaiken etukäteen, kaikki on jumalan kädessä" hyi helvetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikella on tarkoitus -lässyttäjät on uskovaisia.
Kyllä tuo lässytys loppuisi, jos sattuisi itselle.
Ei se lopu silloinkaan. Kun pikkuveljeni kuoli, isäni sanoi minulle, että "Jumalalla oli mielessä veljellesi joku parempi tarkoitus".
Ettekö ymmärrä, että kyseessä on psyykkinen itsesuojelu. Raaka totuus, lapsen kuoleman tarkoituksettomuuden hyväksyminen, on liikaa.
Jos ajatellaan, että Jumala päättää jokaisen kuoleman, yritetään eliminoida pahuus maailmasta. Kaikki ei täällä tapahtu Jumalan tahdosta.
Noista kommenteista varmaan suurimman surun keskellä voisi loukkaantuakin, mutta toisaalta ne on tarkoitettu lohdutukseksi ja tuomaan uskoa tulevaan. Että jostain syystä tapahtuneella oli syynsä kuitenkin, vaikka se miten hirveältä tuntuisi. Itse kuitenkin haluaisin siihen uskoa surunkin jälkeen. Tuskin ihmiset ovat halunneet loukata, vaan eivät vain keksi oikein mitään sanottavaa. Mikäpä se surevaa sitten auttaisi, tuskin mitkään sanat? Voi sanoa osanotot ja että toimii kuuntelijana jos haluaa puhua ja että pääsee pahimmasta vielä yli jne. Mutta mitäs muuta? Ei kaikki osaa sanoa aina oikeita asioita. Surullinen tapaus kyllä.
Lapsena sain isäni hautajaisista kuulla tätien päivittelyä "kuinka te nyt pärjäätte". Tuommoinen on todella hirveä asia sanoa vanhempansa menettäneelle lapselle. Sitä jotenkin odottaisi että aikuiset tietävät miten pärjätään.
Pelkkä poika, ne joutaakin kuolla ennen kuin niistä kasvaa naisia hakkaava ja rais kaava hullu.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena sain isäni hautajaisista kuulla tätien päivittelyä "kuinka te nyt pärjäätte". Tuommoinen on todella hirveä asia sanoa vanhempansa menettäneelle lapselle. Sitä jotenkin odottaisi että aikuiset tietävät miten pärjätään.
Ajatus on tärkein.
Kyllä tuo ajatus minua lohduttaa elämän suruissa.
Toki se vaatii henkistä suhtautumista.
Tuokin on typerä klisee. Kysy vaikka T. Suomiselta.