Lue keskustelun säännöt.
Ilta-Sanomat: Miro, 5, kuoli merirosvoleikissä ja ystävä lohdutti äitiä sanoilla: "Kaikella on tarkoitus"
18.07.2025 |
Miro oli leikkimässä merirosvoa rannassa sukulaisten luona, kun hän hukkui lyhyen ajan sisällä puhelustaan äidilleen. Aikuiset olivat mökissä, eivätkä nähneet mitä tapahtui. Miro löytyi vedestä elottomana. Äiti Hanna kertoo vuosien mittaisesta syyllisyydestä ja lohduttomasta surusta, johon vääränlaiset lohdutuksen sanat kuten "kaikella on tarkoitus" vain lisäsivät tuskaa. Hänen elämänsä jatkuu toisten lastensa ja uuden, jo eronneen avioliiton kautta, mutta suru ei katoa. Hän korostaa, että hänellä on edelleen neljä lasta - vaikka yksi ei ole enää tässä maailmassa.
"Kaikella on tarkoitus", sanotaan. Mutta kun lapsi kuolee, tällainen latteus pitäisi kieltää lailla. Tämä äiti menetti lapsensa, ja sai päälle vielä sen kuuluisan "ehkä sinulle annettiin tämä koska olet vahva" -lässytyksen. Miten ihmiset eivät tajua, että joskus on parempi vain olla hiljaa? Mutta toinen kysymys on vielä vaikeampi: miksi lapsi oli yksin rannassa? Missä olivat aikuiset? Jos mökiltä oli näköyhteys, miksei kukaan katsonut? Onko Suomessa tullut tavaksi unohtaa, että lapset hukkuvat hiljaa? Ja miksi yhä liian moni kokee, että lasten pitää oppia "vapaasti leikkimällä" myös veden äärellä?
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla vain luontoäidin keino vaikuttaa siihen ilmiselvään globaaliin ongelmaan eli liikakansoitukseen? Kun lajien populaatiot läpi historian ovat päässeet liian suuriksi luonnon kantokykyyn nähden, on luontoäidillä ollut tapana karsia populaatiota runsaalla keinovalikoimallaan, johon kuuluvat muun muassa erilaiset tautiepidemiat, luonnonmullistukset ja -katastrofit sekä myös lajien sisäiset konfliktit kuten kiistat reviireistä, ravinnosta tai muusta elintärkeästä pääomasta eli ihmisten tapauksessa sodat, onnettomuudet, jne.
Onko sinun lapsesi kuollut?
Minulla on ollut kuukautiset nyt noin 240 kertaa. Eli 240 lapsistani ei ole edes syntynyt. Käyttäkää järkeänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin raskaana kun eräs läheiseni kuoli. Ystäväni totesi, että ylireagointini johtuu varmaan hormoneista.
Sitä surua ja tuskaa ei voi tajuta, ennen kuin sen itse joutuu kokemaan. Enkä toivo sitä kokemusta kenellekään.
Vertaistuki oli itselle se paras tuki. Muut ei oikein osaa suhtautua.
Hän oli oikeassa, älä yhdistele asioita.
On rankkaa tukea ihmisiä jotka suuttuvat siitä että heitä yritetään auttaa. Itsen pysyn kaukana. Onneksi on terapia-apua, menkööt nämä sinne syyllistämään ja haukkumaan kaikki ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei saa päättää päivistään, ne määrätään.
Kuka määrää? Täyttä sontaa.
Miksi meillä kaikilla sitten on eri pituiset elämät? Joku sen määrää ettei kaikki eletä esim satavuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen on turha takertua lapsen kuolemaan.
Eräs mummo sanoi joskus lapsensa menettäneelle naiselle, että hänen täytyy tehdä uudet lapset ja antaa niille samat nimet. Naisen kohtu tuuttaa joka helvetin kuukausi munasolun ulos, joka voi olla uusi lapsi. Älkää takertuko draamaan ja menneisyyteen.
Mummo saisi pitää turpansa kiinni. Hautausmaalla olen nähnyt perhehautoja joiden hautakiveen on kaiverrettu neljän, jopa viiden samannimisen, pienenä kuolleen lapsen nimi.
Ja sinäkin saisit pitää turpasi kiinni. Miesten kivespusseissa on miljardeja siittiöitä, ja jokaisesta niistä voisi tulla uusi lapsi.
Ei, vaan tuo mummo oli täysin oikeassa. Saat toki tuhota oman elämäsi suremalla menetystä, mutta tee se sitten yksityisesti niin ettet tuhoa samalla kaikkien muidenkin. Elävät eivät murehdi kuolleita. Eli turpa kiinni itsellesi vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen on turha takertua lapsen kuolemaan.
Eräs mummo sanoi joskus lapsensa menettäneelle naiselle, että hänen täytyy tehdä uudet lapset ja antaa niille samat nimet. Naisen kohtu tuuttaa joka helvetin kuukausi munasolun ulos, joka voi olla uusi lapsi. Älkää takertuko draamaan ja menneisyyteen.
Montako lasta sinulta on kuollut?
1.
Sinulta on kuollut yksi lapsi mutta et sure häntä? Kova luu. Montako synnytit tilalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei saa päättää päivistään, ne määrätään.
Ei tätä uskota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin raskaana kun eräs läheiseni kuoli. Ystäväni totesi, että ylireagointini johtuu varmaan hormoneista.
Sitä surua ja tuskaa ei voi tajuta, ennen kuin sen itse joutuu kokemaan. Enkä toivo sitä kokemusta kenellekään.
Vertaistuki oli itselle se paras tuki. Muut ei oikein osaa suhtautua.
Hän oli oikeassa, älä yhdistele asioita.
On rankkaa tukea ihmisiä jotka suuttuvat siitä että heitä yritetään auttaa. Itsen pysyn kaukana. Onneksi on terapia-apua, menkööt nämä sinne syyllistämään ja haukkumaan kaikki ihmiset.
Ei sellainen voi auttaa lapsen menetystä käsittelevää, joka ei ole sitä kokenut. Mutta tuo mummo oli, sellaista elämä ennen oli. Ja hänen ratkaisunsa on oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan kaikella tarkoitus. Hannakin sai kolme lasta lisää ja avioliiton ja toivottavasti oppi surussa turvaamaan Jumalaan ja opettaa Hänestä lapsilleen. Täten tämäkin koettelus olikin lopulta hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Kaikella on tarkoitus -lässyttäjät on uskovaisia.
Ei vaan empatiakyvyttömiä moukkia.
Toki heitä on paljon myös uskovaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen on turha takertua lapsen kuolemaan.
Eräs mummo sanoi joskus lapsensa menettäneelle naiselle, että hänen täytyy tehdä uudet lapset ja antaa niille samat nimet. Naisen kohtu tuuttaa joka helvetin kuukausi munasolun ulos, joka voi olla uusi lapsi. Älkää takertuko draamaan ja menneisyyteen.
Montako lasta sinulta on kuollut?
1.
Sinulta on kuollut yksi lapsi mutta et sure häntä? Kova luu. Montako synnytit tilalle?
Totta kai surin aikani. Mutta minulla on vielä elämää jäljellä, todennäköisesti useita kymmeniä vuosia. En ajatellut käyttää niitä kuolleiden muistelemiseen vaan elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikella on tarkoitus -lässyttäjät on uskovaisia.
Ei vaan empatiakyvyttömiä moukkia.
Toki heitä on paljon myös uskovaisissa.
Tai sitten erittäin kovia ja traagisia asioita kokeneita ihmisiä, jotka ovat selvinneet niistä, sekä viisaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla vain luontoäidin keino vaikuttaa siihen ilmiselvään globaaliin ongelmaan eli liikakansoitukseen? Kun lajien populaatiot läpi historian ovat päässeet liian suuriksi luonnon kantokykyyn nähden, on luontoäidillä ollut tapana karsia populaatiota runsaalla keinovalikoimallaan, johon kuuluvat muun muassa erilaiset tautiepidemiat, luonnonmullistukset ja -katastrofit sekä myös lajien sisäiset konfliktit kuten kiistat reviireistä, ravinnosta tai muusta elintärkeästä pääomasta eli ihmisten tapauksessa sodat, onnettomuudet, jne.
Onko sinun lapsesi kuollut?
Takana on lukuisia keskenmenoja. Siksi olen aiempaa kirjoitustani ihan pohtinut.
Parempi olla kohtaamatta näitä läheisen kuoleman kokeneita. Sanot mitä tahansa, niin olet sanonut väärin. Jos et sano mitään, niin sekin on väärin. Tähän päätökseen olen tullut, kun luen näitä haastatteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surevan viha on jotakin sellaista, joka pitää myös hyväksyä ja kohdata. Vähintään hänen itsensä.
Lohduttajalla hyvä tarkoitus, mutta ei ymmärrä tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Parempi olla kohtaamatta näitä läheisen kuoleman kokeneita. Sanot mitä tahansa, niin olet sanonut väärin. Jos et sano mitään, niin sekin on väärin. Tähän päätökseen olen tullut, kun luen näitä haastatteluja.
Totta kai, he ovat äärettömän vihaisia. Mutta lopulta sekin väistyy. Aina on joku, joka pystyy sen kohtaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin raskaana kun eräs läheiseni kuoli. Ystäväni totesi, että ylireagointini johtuu varmaan hormoneista.
Sitä surua ja tuskaa ei voi tajuta, ennen kuin sen itse joutuu kokemaan. Enkä toivo sitä kokemusta kenellekään.
Vertaistuki oli itselle se paras tuki. Muut ei oikein osaa suhtautua.
Hän oli oikeassa, älä yhdistele asioita.
On rankkaa tukea ihmisiä jotka suuttuvat siitä että heitä yritetään auttaa. Itsen pysyn kaukana. Onneksi on terapia-apua, menkööt nämä sinne syyllistämään ja haukkumaan kaikki ihmiset.
Olihan tuo sarkasmia?
Vierailija kirjoitti:
Naisen on turha takertua lapsen kuolemaan.
Eräs mummo sanoi joskus lapsensa menettäneelle naiselle, että hänen täytyy tehdä uudet lapset ja antaa niille samat nimet. Naisen kohtu tuuttaa joka helvetin kuukausi munasolun ulos, joka voi olla uusi lapsi. Älkää takertuko draamaan ja menneisyyteen.
Kaiveltiin vanhoja kirkonkirjoja ja 1800-luvun puolella isoisovanhemmilleni oli syntynyt ja kuollut kolme Johania reilun vuoden välein. Yhtään ei jäänyt henkiin.
3 lasta sillä on.
Iha sama jos vanhemmat jo kuollee niin ei sais sanoa että ne on kuolleet.
Voi v*** taas noita.
Mummo saisi pitää turpansa kiinni. Hautausmaalla olen nähnyt perhehautoja joiden hautakiveen on kaiverrettu neljän, jopa viiden samannimisen, pienenä kuolleen lapsen nimi.
Ja sinäkin saisit pitää turpasi kiinni. Miesten kivespusseissa on miljardeja siittiöitä, ja jokaisesta niistä voisi tulla uusi lapsi.