Uimakulttuuri Suomessa: kerro lapsuutesi rantareissuista: oliko vanhempia mukana?

Meinasin 90-luvulla hukkua, kun olin uimassa keskenään siskojeni kanssa. Siskot 9- ja 11-vuotiaita. Minä 5-vuotias.

WeeTee-vanhempien kakaroita kuolee suhteellisesti eniten tapaturmissa. Heillä on myös eniten FASia ja synnynnäistä tupakka- ja opiaattiriippuvuutta. 

-Espoo

Opiin uimaan Pirkkolan plotilla, eli maauimalassa. Isompana kävin siellä ifillarilla, itsekseni, tai kaveriporukassa.. Lapsuudenkodista oli lyhyt 2 km matka. Sen polki nopeasti. Kesällä oli helppoa, sortsit ja tee-paita päälle, uimapuku alle ja menoks. 

T: mummo 59v.

Kasarilla ja vähän ysärillä käytiin paljon eri kokoonpanoissa, useimmiten ihan sisarusten ja kavereiden kesken, ei siellä pahemmin kukaan valvonut, oli luottoa että selvitään. Oma äiti ei tainnut juuri koskaan olla mukana, isä joskus.

Oltiin meren rannassa ja uimassa lasten kesken kaikki päivät koko kesän 70-l ja 80-l nuorina. Meitä oli 4-8 paikalla. En muista mistä iästä lähtien saatiin mennä keskenämme, nuorimmat oli niukin naukin kouluikäisiä. Kukaan ei tullut katsomaan ja oltiin tuntikausia siellä. Kahden tai kolmen perheen lapset. Tehtiin myös älyttömiä temppuja hyppien lairurilta, joskus ajettiin pyörillä laiturilta veteen. Ihme, ettei mitään sattunut. Meidät huudettiin syömään, mutta muuten ei vanhemmista kuulunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista käyneeni koskaan yleisellä uimarannalla ennen kuin joskus lukioiässä. Meillä oli oma mökki, niin ei tarvinnut.

Etkö halunnut ystävien kanssa rannalle?

Ei tullut mieleenkään, vaan kaverit tuli välillä mukaan mökille.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kaikki osasivat jo uida aika pienestä lähtien, rannikolla kun asuttiin , se oli aika itsestään selvää.

Isoäitini (syntynyt v. 1909) asui lapsuutensa saaristossa. Kertoi, ettei ne kalastajat ja luotsit siellä uida osanneet. Sitä vaan hukuttiin sitten, jos niikseen oli käydäkseen. Ei uimataito rannikollakaan ole itsestäänselvyys.

Asuttiin ihan joen vieressä niin olin vesipeto taaperosta, asti. Muistan sen että mummo istui rannalla lierilätsä päässä kun opin uimaan, varmaan 70-luvun lopulla. Siitä lähtien ramppasin rannassa muiden naapuruston tenavien kanssa ja millon kenenkin, varvaspalit vaan jalkaan tai paljain varpain, pyyhe ja ehkä joku rengas kainaloon ja menoksi. Rantaan meni ihana vehreä polku, jonka varrella oli myös meiän Lohi-merkkinen soutuvene. 80-luvulla siis tämä, asuttiin rivitalossa Kokemäenjoenrannassa. 

Niin ja soutuveellä olin isän nukana paljon ja, sisko myös, sillonkin saatettiin pulahtaa jossain kolveessa uimaan.

Joka päivä uin ja pulikoin, satoi tai paistoi. Jos en uinut niin sitten pelasin ulkona muita pelejä muitten kakaroitten kanssa tai ehkä luin viisikkoja, tinttejä tai piirtelin yksin, niitäkin päiviä oli että viihdyin itsekseni.

Kyllä sitä oli sillon nopea ja hyväkuntoinen, voi kun olisi vieläkin. Ruoka maistui kun illalla tuli ulkoa sisälle. 

N-72

Vierailija kirjoitti:

Kävin kavereiden kanssa. 80-luvulla uimataidottomalle olisi naurettu.

Ja naurettiin. En osannut uida. Omat vanhemmatkin naureskeli, mutta en muista yhtään ainutta kertaa, että olisivat rannalle vieneet tai olleet mukana. Kavereiden kanssa sai muutenkin mennä missä huvittaa aamusta iltaan. Pyörillä käytiin rannalla kilometrien päässä. Olen -79 syntynyt.

Ärsyttää kyllä nuo kommenttipalstojen vanhukset ja kauhistelu nykyvanhempien vastuuttomuudesta. Toki osa sitä on edelleen, mutta suurin osa nykyvanhemmista kyllä pitää parempaa huolta lapsistaan kuin mitä meistä on pidetty.

Esim. omassa lapsuudessa 80-90 -luvulla monessa kodissa poltettiin sisällä, kaikissa autoissa ei ollut turvavöitä takapenkillä ja lapset ulkoili ja ui keskenään pitkiä aikoja ties missä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1983. Täysin käsittämätön ajatus, että uimassa olisi käyty itsekseen tai jollain ihmeen kaveriporukalla, vaan aina isän kanssa, joka ui vieressä. Isä oli aina vieressä niin minulla kuin sitä aiemmin lähes 10 vuotta vanhemmilla sisaruksillakin. Yhtään kukaan ei hortoillut minnekään.

Huonot perheet erottaa huonoudesta.

Kylläpä maailma muuttui kahdessa vuodessa, olen syntynyt -81. 

Melkein kaikki lapset kävi uimakoulun ja alakouluikäisestä asti ei muuta tehtykään kun horhoiltiin ties missä. Vanhemmille kerrottiin kyllä, jos ollaan uimaan menossa, mutta eipä siellä rannoilla paljon vanhempia näkynyt. Oli varmaan koko kaupunki sitten sitä huonoa väkeä.

Olen syntynyt vuonna 95 ja olisinkohan ollut 7 tai 8 kun aloin käydä kaveriporukalla uimassa. Lasten kanssa taidettiin noudattaa lähes joka perheessä sääntöä, että sitten yksin rannalle, kun on uimataito hallussa. Toisaalta tuohon aikaan lapset oppi hyvin nuorina uimaan, joku 9-vuotias uimataidoton oli oikeasti harvinainen tapaus.

Vanhempani tosin tykkäsivät uida itsekin, joten kyllä heihin siellä rannalla yleensä päivän mittaan törmäsi.

70-luvun lopulla ja kasarin alussa.  Ei saanut mennä alle kouluiässä ja ilman uimataitoa veteen aikuisen vahtimatta. Asuttiin joen lähellä. Kellukkeet piti olla. Koululaisena käytiin kavereiden tai vanhemman kanssa uimassa. Isäni ei osannut uida ja äiti osaa. Kertoi miten itse pienenä oli veljien kanssa ollut hyvin vaaralliseen tyyliin järvessä keskenään ja meistä päätti pitää paremmin huolta. Olin kyllä aika varovainen ja uimataitoisenakaan en mennyt syvälle. Oma lapsi ollaan vahdittu hyvin tarkasti vedessä ja sen äärellä. 

Elin lapsuuteni 80-luvulla, mutta aina oli aikuinen vahtimassa. Ei kylläkään metrin päässä, mutta rannasssa. Ja todellakin seurasi meitä. Serkku putosi laiturilta, aikuinen pelasti. Minä putosin uimapatjalta ja uimapatja liukui laituriin kiinni. Muistan ajatelleeni että nyt hukun, kun näin auringon siitä punaisen uimapatjan läpi. No, sieltä minut kiskottiin äkkiä ylös. Pelastusliivit oli myös aina kun veneellä mentiin.

80 ja 90 luvuilla kuili vähemmän lapsia kuin nykyään. ja siihen aikaan oltiin pyöräilemässä ja riehumassa ulkona kotoa pois pitkiä aikoja, mitään ruokaa ja juomaakaan ei ollut messissä. sama homma uimassa. kukaan ei kuollut tai loukkaantunut. ja selvinpäin tottakai.

ja nykyään ahdistaa riparileirit. XD

Ei mua koskaan viety uimaan, paitsi kerran täti vei serkun kanssa rannalle, joka saattoi olla valvottu. Täti ei pahemmin valvonut meitä enkä tiedä osasiko hän uida. Tuolla rannalla oli huussi, johon melkein jäin kiinni, kun ulkosalpa liukui kiinni. Yritin huutaa, muttei kukaan kuullut. Rynkytin ja sain oven auki.

Uimahallissa kävin yksin t kaverin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1983. Täysin käsittämätön ajatus, että uimassa olisi käyty itsekseen tai jollain ihmeen kaveriporukalla, vaan aina isän kanssa, joka ui vieressä. Isä oli aina vieressä niin minulla kuin sitä aiemmin lähes 10 vuotta vanhemmilla sisaruksillakin. Yhtään kukaan ei hortoillut minnekään.

Huonot perheet erottaa huonoudesta.

Kylläpä maailma muuttui kahdessa vuodessa, olen syntynyt -81. 

Melkein kaikki lapset kävi uimakoulun ja alakouluikäisestä asti ei muuta tehtykään kun horhoiltiin ties missä. Vanhemmille kerrottiin kyllä, jos ollaan uimaan menossa, mutta eipä siellä rannoilla paljon vanhempia näkynyt. Oli varmaan koko kaupunki sitten sitä huonoa väkeä.

Kyllä uimataidottomia vahdittiin 80-luvullakin. Meillä ainakin vahdittiin ja muistan, että naapurissakin vahdittiin. Tietysti. Itse opin uimaan 5-vuotiaana. Kävin myöhemmin uimakoulussa suorittamassa uintimerkkejä. Ne pidettiin silloin ihan uimarannalla. Muistan, että vanhemmat olivat silloin rannassa vahtimassa pikkusiskoani. Meillä äiti laittoi joskus jopa rannalla pelastusliivit päälle uimataidottomille, ja veneessä niitä käytettiin aina. 

Pyöräilin itsekin 6-vuotiaana naapurin tytön kanssa yleiselle uimarannalle polskimaan. Osattiin kumpikin uida, eikä aikuisia ollut mukana. Kaipa meillä oli hyvä tuuri. Järvi ei kyllä ollut kovin syvä, siellä olisi pitänyt kävellä vaikka kuinka kauan, että edes pääsi kunnolla uimaan. Taidettiin enimmäkseen leikkiä rannalla hiekkalinnoja rakentaen, vettä ehkä polviin asti. 

Asuttiin sen verran kaukana rannoista, että ainoastaan autolla pääsi. Eli vanhemmat olivat mukana aina. Äitini oli toki yli huolehtiva eikä istunut lukemassa jotain, vaan aina katse meissä. Ei käyty siis usein uimassa. Uitiin myös isän veneestä suoraan mereen. Ei koskaan tullut vaaratilanteita kun aikuiset aina katsomassa. Tämä 80-90 luvuilla.