Uimakulttuuri Suomessa: kerro lapsuutesi rantareissuista: oliko vanhempia mukana?

16  jatkaa: Tuli tuosta nyt mieleen, että lukioaikaisen kaverin isoveli oli kuollut hukkumalla. Oli vain ollut mökillä itsekseen rannassa leikkimässä. Tuo oli joskus 60-luvun lopulla tapahtunut. 

Pienenä kävin rannalla vain aikuisseurassa ja aikuinen istui lähellä rannalla seuraamassa vesileikkejä. Oikeasti piti koko ajan minua silmällä, ei ollut kirjoja, lehtiä tms - niitä luettiin sitten kun olin rannalla pyyhkeen päällä lämmittelemässä.

Noin 10-11 v asti sain käydä uimassa kavereiden kanssa. Olin silloin jo uimataitoinen, osasin sukeltaa, tehdä kuperkeikkoja vedessä, hypätä laiturilta yms 

Alle kouluikäisenä opin uimaan jo ihan kunnolla. Uimarannalle oli sen verran matkaa, että taisin olla ehkä noin tokalla, kun vasta alettiin käydä siellä yhdessä kavereiden kanssa, eikä vanhempien viemänä. Mummolassa, joka oli ihan järven rannalla, voitiin käydä uimaan opittua käydä uimassa ja soutelemassa mielin määrin.

Olin uimakoulussa 5-vuotiaana, silloin opin uimaan. Siskon, kavereiden ja serkkujen kanssa käytiin uimassa keskenämme alakouluikäisinä pyörillä, eipä ollut kypäriä saati kännyköitä. Uimarannat oli sellaisessa metsikössä, ei mitään valvottuja ja usein oltiin ihan keskenämme. 

vm. 1990

60-luvulla kävin rannalla ihan itse ja opettelin uimaan omia aikojani. Hyvät puitteet oli hukkua mutta onneksi olin todella arka aluksi enkä suin surminkaan  mennyt syvään veteen. Vanhemmat eivät haaskanneet aikaansa lasten kanssa jossain rannalla. Heillä oli se pyhä Työ jota piti aina tehdä. Vapaa-ajan vietto ja lomailu olivat tuntemattomia käsitteitä meidän huushollissa.

Nykyään rakastan uida ja pulikoida enkä pelkää vettä. 

Kesäisin joskus vaari mukana ongen kanssa, talvisin me kakarat uitiin keskenämmä. Ja sudet ne vaan ulvo.

Olen syntynyt 1983. Täysin käsittämätön ajatus, että uimassa olisi käyty itsekseen tai jollain ihmeen kaveriporukalla, vaan aina isän kanssa, joka ui vieressä. Isä oli aina vieressä niin minulla kuin sitä aiemmin lähes 10 vuotta vanhemmilla sisaruksillakin. Yhtään kukaan ei hortoillut minnekään.

Huonot perheet erottaa huonoudesta.

Uimakoulussa parina kesänä ja vasta sitten, kun osasi uida, pääsi kavereiden kanssa uimaan ilman vanhempia. Kutsun tätä normaaliksi järjeksi.

 Ei ikinä vanhemmat olleet mukana. Kylän kaikki lapset sikin sokin, eikä kukaan hukkunut.

ei ollut valvojia eikä vanhempia, opin itse uimaan aloittamalla sukeltamaan. koulussa sitten perusteet uinnille, mutta sukeltelin paljon järvessä ja uima hallissa ihan yksin usein. kukaan ei valvonut. 3. luokalla jaksoin sukeltaa jo 25 päästä päähän ilman hyppäämistä, minusta se on jo kova tulos, en tiedä jaksaisko enää samaa. 

Kävin kavereiden kanssa. 80-luvulla uimataidottomalle olisi naurettu.

Syntynyt -89: uimakouluun alle 5-vuotiaana, rannalla ei käyty kun olin pieni, mutta mökillä vanhemmat valvoi koko ajan. Joskus yli 12-vuotiaana sai käydä kavereiden kanssa rannalla, mutta olin kyllä hyvä uimaan kun harrastin sitä. 

Meidän mökkinaapureiden lapsi hukkui joskus 80- luvulla, siitä puhuttiin usein. Kaveriperheen lapsi meinasi hukkua 3-vuotiaana ja yksi tuttu hukkui n. 15-vuotiaana juhannuksena. 

Eipä ollut rantoja. Aavikolla asuttiin ja tytötä tehtiin... Mutta lääkäriin ei menty eikä valitettu ! Ne oli aikoja ne...

Olen nyt yli kuusikymppinen,ja opin uimaan noin 5v, sen jälkeen lapset keskenään käytiin uimarannalla, jonne oli muutama km matkaa. Meitä oli porukassa varmaan lapsia 5-6 , ikähaarukka jotain 6v-13v. Mökillä (meren ranta)  olless a uin pitkiä lenkkejä kiertäen pari lähisaarta, ja pari kertaa taisivat lähettää vanhemman veljeni soutuveneellä perään, kun olin unohtunut jonkin kallion päälle välillä jotain ihmettelemään tai vaan huilaamaan. Ja äiti havahtui että jaa , se on ollut jo yli tunnin poissa. En muista minkä ikäinen silloin olin, mutta jotain 10v+ -  Ihan normaali sen ajan perhe oltiin, ei alkoa ja muutenkin turvallinen ja ihan hyvä koti. Muta 60-70 luvulla lapset liikkuivat laumoissa ja erittäin vapaasti.

Soutuveneiltiin myös kakarat keskenään harva se päivä, pelastusliivejä ei ollut koskaan kellään. Mutta en kyllä muista että siitä isosta lapsilaumasta olisi kukaan kuitenkaan hukkunutkaan. Lähellä oli joskus, kun temppuiltiin talvella ohuilla jäillä ja itsekin pari kertaa pudonnut jään läpi. Kaverit veti ylös, eikä niistä liiemmin kotona huudeltu (eli ei kerrottu). 

Mutta kaikki osasivat jo uida aika pienestä lähtien, rannikolla kun asuttiin , se oli aika itsestään selvää.

Vuonna 1990 vanhemmat lähetti uimakouluun. Sinne ajettiin pyörillä yksin itse. Paikalla oli joku 18-vuotias uimakoulun opettajatar. Aamulla klo 8 kaikki meni veteen rantaan opettelemaan uimaiikkeitä. Vesi oli todella kylmää mutta kukaan ei valittanut tai jänistänyt. Ja tämä siis koululomalla keskuulla ensimmäisen luokan jälkeen. Siitä eteenpäin käytiin joka kesä kaverien kanssa uimassa. Ei ollut kukaan vahtimassa. Kukaan ei kuollut. Nykyajna lapset on sokerihattaraa.

Vanhemmat oli mukana ehkä noin 10-vuotiaaksi asti, mutta mökillä me opeteltiin keskenämme uimaan. Meillä oli järvenpohjassa merkkikeppi tökättynä kohtaan, jossa jalat vielä ylettyy pohjaan ja nenä pinnalle ja pysyttiin sen ja rannan välissä. Ja opittiin uimaan. Otettiin sen kepin luota liukuja kohti rantaa. Tiedettiin, että mitään vaaraa ei ole kun jalat pohjaan laskemalla on turvassa. Järvi syvenee nopeasti ja jo 10 metriä rannasta on vettä varmaan 4-5 metriä. 

1970-luku.

No todellakin oli..Äiti varsinkin kyttäsi silmä tarkkana , etten huku ja huuteli rannalta, mitä ei saa tehdä. Olisinko 13 ollut, kun ekan kerran uin ilman vanhempien valvontaa.

N48

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1983. Täysin käsittämätön ajatus, että uimassa olisi käyty itsekseen tai jollain ihmeen kaveriporukalla, vaan aina isän kanssa, joka ui vieressä. Isä oli aina vieressä niin minulla kuin sitä aiemmin lähes 10 vuotta vanhemmilla sisaruksillakin. Yhtään kukaan ei hortoillut minnekään.

Huonot perheet erottaa huonoudesta.

Wtf?

Aina oli vanhemmat mukana ja tarkkaan vahdittiin. Ensimmäisen kerran pyöräilin itsenäisesti rannalle (14 km päähän) 15- vuotiaana.

Kun omat lapset oli pieniä (s. 1987, 1988 ja 1990), sama juttu. Niitä tosin vietiin uimaan paljon useammin kuin minua, ja joka iikka opetettiin kunnolla uimaan ja sukeltamaan jo alle kymmenvuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

No todellakin oli..Äiti varsinkin kyttäsi silmä tarkkana , etten huku ja huuteli rannalta, mitä ei saa tehdä. Olisinko 13 ollut, kun ekan kerran uin ilman vanhempien valvontaa.

 

N48

Oletko uinut miehen kanssa alasti? ;)