Menin deittisovellukseen ensimmäistä kertaa alle viikko sitten ja olen jo lopen kyllästynyt tällaisiin kysymyksiin:

Vähän on herkkähiäistä nyt. Hyvin voit vastata noin, kun kerroitkin kuuntelevasi musiikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia kysymyksiä sinä puolestasi kysyt siltä keskustelukumppanilta?

Riippuu siitä profiilista. Esim. jos jossakin kuvassa on hieno/mielenkiintoinen tausta niin kysyn missä otettu. Sitten toinen vastaa, että Berliinissä. Vastaan siihen, että olen itsekin käynyt Berliinissä, mutta en silti tunnistanut. Siitä sitten avautuu luonnollisesti keskustelu siihen tykkääkö toinen matkustaa paljon, millainen matkustaja on (käykö museoissa, shoppaileeko vai mitä, yöpyykö hotelleissa vai hostelleissa), mitä kieliä puhuu, haluaisiko asua ulkomailla, onko kenties asunut ulkomailla. 

En käy samaa keskustelua jokaisen kanssa. Nyt tuntuu, että kaikkien keskustelun avanneiden miesten kanssa on sama keskustelu.

Miten matkustelusta keskusteleminen on jotenki

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia kysymyksiä sinä puolestasi kysyt siltä keskustelukumppanilta?

Riippuu siitä profiilista. Esim. jos jossakin kuvassa on hieno/mielenkiintoinen tausta niin kysyn missä otettu. Sitten toinen vastaa, että Berliinissä. Vastaan siihen, että olen itsekin käynyt Berliinissä, mutta en silti tunnistanut. Siitä sitten avautuu luonnollisesti keskustelu siihen tykkääkö toinen matkustaa paljon, millainen matkustaja on (käykö museoissa, shoppaileeko vai mitä, yöpyykö hotelleissa vai hostelleissa), mitä kieliä puhuu, haluaisiko asua ulkomailla, onko kenties asunut ulkomailla. 

En käy samaa keskustelua jokaisen kanssa. Nyt tuntuu, että kaikkien keskustelun avanneiden miesten kanssa on sama keskustelu.

Miten matkustelusta keskusteleminen on jotenki

No en nyt menisi rinnastamaan lempimusiikkia samaan lempiseksiasennon kanssa :D Vai saisiko tästä uuden Kama Sutran, jossa asentoja otetaan eri esiintyjien mukaan? Sitten sois höhötellä, että "öhö öhö, se sano lempparikseen Madonnan, öhö öhö" samoin kuin "öhö öhö, sun asunnon  numero on 69, öhö öhö".

Silmät kiiluen jos kerron jollekin lempibändistä ja tuo toinen sanoo HYI MITÄ ROSKAA niin pidän toista moukkana ja pisteet tipahtavat siitä. Deittitilanteessa deittailu kyseisen henkilön kanssa loppuu siihen.

Musiikkikysymys on siitä jännä, että sen taustalla on oletus, että kaikki kuuntelee jotain musiikkia. Se on kysymyksenä yleisempi kuin se, millaisia kirjoja toinen lukee.

Itseäni ärsytti aikoinaan kysymys työpaikasta. En halunnut kertoa, missä olen töissä, ja siksi koin kysymyksen tungettelevana, vaikka monille tuo on ihan kevyt kysymys, vähän kuin harrastuksista kysyisi. Toki en ketään olisi torjunut kysymyksen perusteella, mutta totesin aina lyhyesti, että olen töissä mutten puhu siitä sen enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Qivan turha sovellus, saanut vain 6 tykkäystä viikon aikana.

M33

Itsellä tulee aina 50-500 tykkäystä, kun poistun kotipaikkakunnalla. Ottaessani maksullisen version ensimmäisen kerran käyttöön oli valmiina siellä reilu 5000 tykkäystä.

N40

Turha siitä maksaa oli, 99 tykkäystä nopeasti täynnä. 

M38

Tykkääjät näkee vaan maksamalla niin en koe turhaksi. Sieltä voi helposti katsoa onko mitään kiinnostavan oloista ja sitten taas pyyhkiä vasempaan normaaliin tapaan jos ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo vanha mummo, mutta todellako näin moni haluaa oikeasti keskustella musiikista ja elokuvista? Eikö tule mitään muuta keskustelunaiheita mieleen?

Kyllä minä haluan tietää, jos toinen tykkää katsoa kauhuleffoja. Sellaisia ei laiteta pyörimään siinä asunnossa missä minä asun, joten kyllähän se vaikuttaa toisen elämään.

En halua myöskään joutua katsomaan mitään kauhusontaa. Ei kiinnosta myöskään mitkään räiskintäelokuvat. Tulee van stressaantunut olo siitä paskasta toinintamusasta ja jatkuvasta paukkeesta. Ei kiitos.

Minä, keski-ikäinen täti, taas haluan nimenomaan katsoa kauhua ja toimintaa. Sekä piirrettyjä.

Vierailija kirjoitti:

Musiikkikysymys on siitä jännä, että sen taustalla on oletus, että kaikki kuuntelee jotain musiikkia. Se on kysymyksenä yleisempi kuin se, millaisia kirjoja toinen lukee.

Itseäni ärsytti aikoinaan kysymys työpaikasta. En halunnut kertoa, missä olen töissä, ja siksi koin kysymyksen tungettelevana, vaikka monille tuo on ihan kevyt kysymys, vähän kuin harrastuksista kysyisi. Toki en ketään olisi torjunut kysymyksen perusteella, mutta totesin aina lyhyesti, että olen töissä mutten puhu siitä sen enempää. 

Siihen voi vastata vaan millaista työtä tekee. Ei tarvitse tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

 

Ei tässä tainnut ihan tuosta olla kyse. Mulle itselleni kysymys "mitä musiikkia kuuntelet" on kiusallinen, koska en juurikaan kuuntele musiikkia. On mulla kuitenkin musiikkimaku, mutten osaa välttämättä nimetä genrejä. Eli mulla menee sormi suuhun, kun joku kysyy sellaista, mihin en osaa vastata. Ja sitten kaikki kysyvät sitä samaa aina vaan! (Enkä edelleenkään ole oppinut mitään genrejen nimiä tai rajoja, vaikka olen harjoitellut vastaamista tuohon kysymykseen.)

Kokonaan toinen puoli on sitten se, että musiikkimaku on tosi intiimi asia. Mieti, miltä on tuntunut, kun olet silmät loistaen kertonut kaverille lempibändistäsi ja kaveri on todennut inhoten, että hyi, mitä roskaa säkin kuuntelet. Mun ei tee mieli kertoa, mistä musiikista pidän, koska se on niin henkilökohtaista. Vähän kuin kysyisi "mikä on sun lempiseksiasento".

Rehellisesti sanottuna, jos noinkin tavallinen kysymys kuin mitä musiikkia kuuntelet aiheuttaa ahdistusta, niin ongelma ei ole kysymyksessä vaan siinä, miten siihen suhtaudut. Se on ihan normaali ja harmiton tapa aloittaa keskustelua, ei mikään henkilökohtainen hyökkäys tai tentti. Kaikki me ollaan joskus saatu vähättelyä omasta mausta, mutta mitä sitten? Eiks se ole vain hyvä, että huomaa jo heti alkuun että se toinen ei ole yhteensopiva sun kanssasi. Jos toinen käy loukkaavaksi niin sitten vaan sanot thank you, next ja unohdat jutun. 

Vierailija kirjoitti:

Ne on sitä samaa sakkia joka vauvalle tekee aloituksia. Suurin osa etusivun aloituksista on jotain ihme mitä miksi miten kuinka kuka jne.

Koska ihmiset rientävät innoissaan aina vastaamaan m-kysymyksiin. kO-kysymykset ei myy yhtä hyvin, saati suorat väitteet. Jo opettajankoulutuksessa opetetaan, että pitää kysyä m-kysymyksiä. Täällä ne on kyllä jo tauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia kysymyksiä sinä puolestasi kysyt siltä keskustelukumppanilta?

Riippuu siitä profiilista. Esim. jos jossakin kuvassa on hieno/mielenkiintoinen tausta niin kysyn missä otettu. Sitten toinen vastaa, että Berliinissä. Vastaan siihen, että olen itsekin käynyt Berliinissä, mutta en silti tunnistanut. Siitä sitten avautuu luonnollisesti keskustelu siihen tykkääkö toinen matkustaa paljon, millainen matkustaja on (käykö museoissa, shoppaileeko vai mitä, yöpyykö hotelleissa vai hostelleissa), mitä kieliä puhuu, haluaisiko asua ulkomailla, onko kenties asunut ulkomailla. 

En käy samaa keskustelua jokaisen kanssa. Nyt tuntuu, että kaikkien keskustelun avanneiden miesten kanssa on sama keskustelu.

Miten matkustelusta keskusteleminen on jotenki

Eipä niitä genrejä tarvitse tietää saati harjoitella. Artistin ja albumin tai kappaleen kertominen varmaan selvittää asiaa ihan riittävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Musiikkikysymys on siitä jännä, että sen taustalla on oletus, että kaikki kuuntelee jotain musiikkia. Se on kysymyksenä yleisempi kuin se, millaisia kirjoja toinen lukee.

Itseäni ärsytti aikoinaan kysymys työpaikasta. En halunnut kertoa, missä olen töissä, ja siksi koin kysymyksen tungettelevana, vaikka monille tuo on ihan kevyt kysymys, vähän kuin harrastuksista kysyisi. Toki en ketään olisi torjunut kysymyksen perusteella, mutta totesin aina lyhyesti, että olen töissä mutten puhu siitä sen enempää. 

Mutta nuo on kuitenkin kaikki silti yleisesti ottaen varsin normaaleja keskustelunaiheita treffeillä. Ymmärrän, että työkysymys voi tuntua epämukavalta, mutta totta kai tuollainen kysymys tulee yleensä alkuvaiheessa esille, eikä sen kysyjä ole mitenkään tungetteleva, vaikka se sinusta sattuisi tuntumaan epämiellyttävältä.

Sama pätee musiikkiin. Kysymys siitä, mitä musiikkia kuuntelee, ei sisällä mitään erikoista oletusta, se on vain yksi tavallisimmista tavoista aloittaa juttelu ja etsiä yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Jos ei kuuntele musiikkia, niin kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä sanomaan se reilusti ääneen, ilman että kokee sen uhkana tai loukkauksena. Ei kaikkien kysymysten tarvitse osua täydellisesti kohdalleen, eikä joka kysymykseen tarvitse reagoida kuin se olisi jokin syvä paljastuspyyntö. En minäkään seuraa tippaakaan urheilua, mutta voin aivan hyvin myöntää tämän jos joku minulta urheiluaiheisen kysymyksen kysyy. 

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte, että musiikkimaku kertoo paljon ihmisestä, niin mitä se teidän mielestänne sitten kertoo? Voistteko antaa ihan konkreettisia esimerkkejä. Millaisia persoonallisuuden piirteitä tai muita attribuutteja te liitätte ihmisiin heidän musiikkimakunsa perusteella? 

Entä jos ihminen kuuntelee todella monipuolisesti eri genrejä, mitä johtopäätöksiä te siitä vedätte?

Minä vetäisin johtopäätöksen, että joko musiikilla ei ole sinänsä mitään merkitystä tälle ihmiselle, vaan mikä tahansa ääni kelpaa, tai henkilö on hyvin mukautuvainen ja joustava. Huonolla tuurilla perässävedettävä "päätä sä kaikki käy"-persoona.

Vierailija kirjoitti:

Musiikkikysymys on siitä jännä, että sen taustalla on oletus, että kaikki kuuntelee jotain musiikkia. Se on kysymyksenä yleisempi kuin se, millaisia kirjoja toinen lukee.

Itseäni ärsytti aikoinaan kysymys työpaikasta. En halunnut kertoa, missä olen töissä, ja siksi koin kysymyksen tungettelevana, vaikka monille tuo on ihan kevyt kysymys, vähän kuin harrastuksista kysyisi. Toki en ketään olisi torjunut kysymyksen perusteella, mutta totesin aina lyhyesti, että olen töissä mutten puhu siitä sen enempää. 

Jos ei kuuntele musiikkia, niin siihen sopiva vastaus on rehellisesti kertoa ettei kuuntele musiikkia. Itse en katso Netflixiä enkä muutenkaan mitään sarjoja vaikka sekin on tosi yleinen ajanviete. 

Taitaa olla universaalia kun kysyn naiselta musiikista niin kuuluu vain hiljaisuutta takaisin. Mistä teille oikein pitäisi puhua tai kysyä? Laita ensi kerralla vaikka lista sallituista kysymyksistä ja keskustelun aiheista.

Musiikki- ja elokuvamaulla on yhteyksiä moneenkin suuntaan. Klassisen musiikin ja oopperan harrastaminen on jonkinlainen merkki korkeasta koulutustasosta, ammattiasemasta ja/tai tulotasosta. Toisaalta harvat korkeakulttuurin harrastajat ovat snobeja, vaan ennemminkin kaikkiruokaisia. Ja sitten on junttimaisiksi miellettyjä artisteja ja genrejä, joita tässäkin ketjussa on mainittu.

Olevinaan viattomilla musa- ja leffakysymyksillä voi saada jo paljon selville ihmisen taustoista tarvitsematta kysyä tylsiä kysymyksiä.

(Jos kiinnostaa lukea tutkimusta aiheesta, niin kannattaa tsekata esim. Nina Kahman väitöskirja Yhteiskuntaluokka ja maku)

Itse en ole koskaan missään deittisovelluksessa ollut, koska olen pitkässä parisuhteessa, mutta en pitäisi hyvänä puolisoehdokkaana ihmistä, joka ahdistuu musiikkimausta puhumisesta, jonka mielestä ei saa kysyä, missä kuva on otettu, ja jonka mielestä työpaikka on yksityisasia. Nämä kaikki siis tästä ketjusta. 

 

Kaikki kysymykset eivät ole täydellisiä, mutta en myöskään olisi kiinnostunut kumppanista, jolle saa esittää vain täydellisiä kysymyksiä. Ja olen tylsä yli 50v täti-ihminen, ja todellakin käyn kuuntelemassa live-musiikkia, aina silloin tällöin. Maailmantähtiä välillä, välillä jotain pienimuotoisempaa. Ja aikalailla kaikki tutut saman ikäiset käyvät. Me vanhat naiset olemme tunnettuja kulttuurin suurkuluttajia. Sille, jonka mielestä vain teinit käyvät keikoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Musiikki- ja elokuvamaulla on yhteyksiä moneenkin suuntaan. Klassisen musiikin ja oopperan harrastaminen on jonkinlainen merkki korkeasta koulutustasosta, ammattiasemasta ja/tai tulotasosta. Toisaalta harvat korkeakulttuurin harrastajat ovat snobeja, vaan ennemminkin kaikkiruokaisia. Ja sitten on junttimaisiksi miellettyjä artisteja ja genrejä, joita tässäkin ketjussa on mainittu.

Olevinaan viattomilla musa- ja leffakysymyksillä voi saada jo paljon selville ihmisen taustoista tarvitsematta kysyä tylsiä kysymyksiä.

(Jos kiinnostaa lukea tutkimusta aiheesta, niin kannattaa tsekata esim. Nina Kahman väitöskirja Yhteiskuntaluokka ja maku)

Neuvoisin kuitenkin selvittämään koulutuksen ja ammatin ihan vaan kysymällä niistä suoraan eikä tekemällä omia villejä päätelmiä musiikkimaun perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Musiikki- ja elokuvamaulla on yhteyksiä moneenkin suuntaan. Klassisen musiikin ja oopperan harrastaminen on jonkinlainen merkki korkeasta koulutustasosta, ammattiasemasta ja/tai tulotasosta. Toisaalta harvat korkeakulttuurin harrastajat ovat snobeja, vaan ennemminkin kaikkiruokaisia. Ja sitten on junttimaisiksi miellettyjä artisteja ja genrejä, joita tässäkin ketjussa on mainittu.

Olevinaan viattomilla musa- ja leffakysymyksillä voi saada jo paljon selville ihmisen taustoista tarvitsematta kysyä tylsiä kysymyksiä.

(Jos kiinnostaa lukea tutkimusta aiheesta, niin kannattaa tsekata esim. Nina Kahman väitöskirja Yhteiskuntaluokka ja maku)

Ei kannata vetää tuollaisia johtopäätöksiä musiikista. Voi osua toki oikeaan tuurilla, mutta ei välttämättä.

Itse olen tykännyt kuunnella klassista musiikkia jo ala-asteelta asti. Se rentouttaa minua ja saan siitä vahvoja tunteita. Kuuntelen myös muuta musiikkia vaihdellen sen mukaan millaista tunnetta haen. Olen vain vähän koulutettu enkä erityisen hyväpalkkaisessa työssä. Periaatteessa olisi ollut mahdollista helposti opiskella haastavampikin ammatti, mutta valitsin toisin ja olen rennossa työssä.

Ja mitä kysymyksiä itse kysyt jotka ovat niin kiinnostavia?  Siellä on tarkoitus tutustua toiseen ja jos et ole valmis tutustumaan niin miksi olet siellä? 90% naisista tinderissä eivät osaa pitää keskustelua yllä oman kokemukseni mukaan. Se 10% jotka ovat siellä tosissaan lähes aina lähtee myös treffeille tutustumaan kun hetki juteltu. Onneksi en ole enää sinkku niin ei tarvitse sitä ihmis roskaa penkoa läpi.

Onhan kiva, että joku edes yrittää keskustella? mä olen tavannut vaan miehiä, jotka sanovat: "Kysele vapaasti, vastaan mielelläni", eivätkä kysy minulta mitään. 

Eräskin sanoi, että SAAN HAASTATELLA häntä.

Haluaisin tietää, onko lasten, uran yms suhteen yhtään samanlaiset näkemykset, ennen kuin mitään treffailua edes virittelisin.

Musiikki on mulle todella tärkeää. Ihminen, joka ei kuuntele mitään (tai "kuuntelee" "listapoppia") ei olisi sopiva kumppani.

Jos olisi leffahullu, niin sama voi päteä yhtälailla. On eroa haluaako viettää hellepäivän rannalla vai teatterissa. 

Ap vaikuttaa raskaalta seuralaiselta, välttelisin. N40.