Menin deittisovellukseen ensimmäistä kertaa alle viikko sitten ja olen jo lopen kyllästynyt tällaisiin kysymyksiin:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mitä kysymyksiä itse kysyt jotka ovat niin kiinnostavia?  Siellä on tarkoitus tutustua toiseen ja jos et ole valmis tutustumaan niin miksi olet siellä? 90% naisista tinderissä eivät osaa pitää keskustelua yllä oman kokemukseni mukaan. Se 10% jotka ovat siellä tosissaan lähes aina lähtee myös treffeille tutustumaan kun hetki juteltu. Onneksi en ole enää sinkku niin ei tarvitse sitä ihmis roskaa penkoa läpi.

Kyllä naiset varmasti osaavat pitää keskustelua yllä, mutta eivät vain viitsi tai halua.

Juuri näin. Tein aikanaan viime vuosikymmenellä feikkiprofiilin tinderiin miesmallin kuvilla, ja naiset kyllä tekivät aivan kaikkensa että keskustelu jatkuisi, kun vastapuolella oli poikkeuksellisen komea mies. 

Saatoin heittää iha

No eipä todellakaan ole. Pelkkiä: "oot pantavan näköinen".....lopetin sovellukset minäkin.

Tunnen 4 pariskuntaa, jotka tapasivat tinderissä. Kahdella heistä on jo lapsiakin.

Samaan aikaan AP:n kaltainen pelle ei edes kykene viestittelemään miesten kanssa Tinderissä, koska joku kysyi siellä häneltä mikä hänen lempielokuvansa on :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musiikkikysymys on siitä jännä, että sen taustalla on oletus, että kaikki kuuntelee jotain musiikkia. Se on kysymyksenä yleisempi kuin se, millaisia kirjoja toinen lukee.

Itseäni ärsytti aikoinaan kysymys työpaikasta. En halunnut kertoa, missä olen töissä, ja siksi koin kysymyksen tungettelevana, vaikka monille tuo on ihan kevyt kysymys, vähän kuin harrastuksista kysyisi. Toki en ketään olisi torjunut kysymyksen perusteella, mutta totesin aina lyhyesti, että olen töissä mutten puhu siitä sen enempää. 

Jos ei kuuntele musiikkia, niin siihen sopiva vastaus on rehellisesti kertoa ettei kuuntele musiikkia. Itse en katso Netflixiä enkä muutenkaan mitään sarjoja vaikka sekin on tosi yleinen ajanviete. 

En sanonut esimerkkiä siksi, että kys

Varmaan musiikin kuuntelu yleisempää kuin kirjojen lukeminen.

Aa. Okei. Mun viiteryhmässä lukeminen on yleisempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musiikkikysymys on siitä jännä, että sen taustalla on oletus, että kaikki kuuntelee jotain musiikkia. Se on kysymyksenä yleisempi kuin se, millaisia kirjoja toinen lukee.

Itseäni ärsytti aikoinaan kysymys työpaikasta. En halunnut kertoa, missä olen töissä, ja siksi koin kysymyksen tungettelevana, vaikka monille tuo on ihan kevyt kysymys, vähän kuin harrastuksista kysyisi. Toki en ketään olisi torjunut kysymyksen perusteella, mutta totesin aina lyhyesti, että olen töissä mutten puhu siitä sen enempää. 

Jos ei kuuntele musiikkia, niin siihen sopiva vastaus on rehellisesti kertoa ettei kuuntele musiikkia. Itse en katso Netflixiä enkä muutenkaan mitään sarjoja vaikka sekin on tosi yleinen ajanviete. 

En sanonut esimerkkiä siksi, että kys

Mä en edes kirjoja lukevana ihmisenä yleensä kysy ensimmäisenä, mitä ihmiset tykkäävät lukea, koska moni ottaa sen kysymyksen niin pahalla. Musiikkimausta kysyminen on parempi lämmittelykysymys. -eri 

Miten ihmeessä kysymyksen kirjoista voi ottaa pahalla? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Qivan turha sovellus, saanut vain 6 tykkäystä viikon aikana.

M33

Itsellä tulee aina 50-500 tykkäystä, kun poistun kotipaikkakunnalla. Ottaessani maksullisen version ensimmäisen kerran käyttöön oli valmiina siellä reilu 5000 tykkäystä.

N40

Turha siitä maksaa oli, 99 tykkäystä nopeasti täynnä. 

M38

Tykkääjät näkee vaan maksamalla niin en koe turhaksi. Sieltä voi helposti katsoa onko mitään kiinnostavan oloista ja sitten taas pyyhkiä vasempaan normaaliin tapaan jos ei löydy.

Jos heti maksaessa on paljon tykkäyksiä, eiks se ole osoitus siitä, että systeemi lykkää niitä valetykkäyksiä? Vai näkeekö sen jostain, et ovat aitoja?

Vierailija kirjoitti:

Musiikki- ja elokuvamaulla on yhteyksiä moneenkin suuntaan. Klassisen musiikin ja oopperan harrastaminen on jonkinlainen merkki korkeasta koulutustasosta, ammattiasemasta ja/tai tulotasosta. Toisaalta harvat korkeakulttuurin harrastajat ovat snobeja, vaan ennemminkin kaikkiruokaisia. Ja sitten on junttimaisiksi miellettyjä artisteja ja genrejä, joita tässäkin ketjussa on mainittu.

Olevinaan viattomilla musa- ja leffakysymyksillä voi saada jo paljon selville ihmisen taustoista tarvitsematta kysyä tylsiä kysymyksiä.

(Jos kiinnostaa lukea tutkimusta aiheesta, niin kannattaa tsekata esim. Nina Kahman väitöskirja Yhteiskuntaluokka ja maku)

Aikoinaan, kun miehen kanssa tavattiin (ennen appeja) molemmat tykättiin klassisesta musiikista. Se oli minulle erittäin tärkeää. Ajatus siitä, etten voisi sitä kuunnella kotinani, tai toinen kärsisi sen kuulemisesta, ei vaan tullut kyseeseen. 

Molemmat kuunneltiin Juicea. Toinen tärkeä yhdistävä juttu. 

Minä tykkäsin hevistä, mieheni ei. Toinen toisiamme olemme siedättäneet eri tyylien suhteen. Kaikkea ei kummankaan tarvi kestää, vaan kuunnellaan niitä omia sit iteksemme. 

Mutta yhteisen sävelen (😜) löytäminen on kyllä ollut merkittävä tekijä yhteiselämän aloittamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musiikkikysymys on siitä jännä, että sen taustalla on oletus, että kaikki kuuntelee jotain musiikkia. Se on kysymyksenä yleisempi kuin se, millaisia kirjoja toinen lukee.

Itseäni ärsytti aikoinaan kysymys työpaikasta. En halunnut kertoa, missä olen töissä, ja siksi koin kysymyksen tungettelevana, vaikka monille tuo on ihan kevyt kysymys, vähän kuin harrastuksista kysyisi. Toki en ketään olisi torjunut kysymyksen perusteella, mutta totesin aina lyhyesti, että olen töissä mutten puhu siitä sen enempää. 

Jos ei kuuntele musiikkia, niin siihen sopiva vastaus on rehellisesti kertoa ettei kuuntele musiikkia. Itse en katso Netflixiä enkä muutenkaan mitään sarjoja vaikka sekin on tosi yleinen ajanviete. 

En sanonut esimerkkiä siksi, että kysymykseen olisi vaikea vastata, vaan lähinnä ihmett

Sellaiset kysyvät kirjallisuudesta, jotka itse lukevat. Jos sinä luet kirjoja, voit kysyä siitä toiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se nyt ihan hirveästi sitten kertoo, jos vastaa, että lempi leffa on Titanic ja lempi biisi Yesterday?

Noiden perusteellako on olennaista tulkita tulisiko meistä pari vai ei?

 

Oi voi toinen ei voi pitää Titanicia. Hei hei sitten!

Noh. Jos haluan kumppanin, kenen kanssa voi kesäisin kiertää metalli-festareita, ja talvella käydä klubi-keikoilla, niin ei se oikein onnistu jos toinen kuunteleekin Bessiä ja Behmiä.

Kuinka monella aikuisella on noin rajoittunut musiikkimaku? Siis joko valtavirtapoppia tai metallia? -eri

No sehän selviää sillä juttelulla, et onko vai ei.

"Aa. Okei. Mun viiteryhmässä lukeminen on yleisempää."

Mun tuttavapiirissä kaikki kuuntelevat musiikkia, osa lukee lisäksi kirjoja, lähes kaikki, mutta eivät kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Ei tässä tainnut ihan tuosta olla kyse. Mulle itselleni kysymys "mitä musiikkia kuuntelet" on kiusallinen, koska en juurikaan kuuntele musiikkia. On mulla kuitenkin musiikkimaku, mutten osaa välttämättä nimetä genrejä. Eli mulla menee sormi suuhun, kun joku kysyy sellaista, mihin en osaa vastata. Ja sitten kaikki kysyvät sitä samaa aina vaan! (Enkä edelleenkään ole oppinut mitään genrejen nimiä tai rajoja, vaikka olen harjoitellut vastaamista tuohon kysymykseen.)

Kokonaan toinen puoli on sitten se, että musiikkimaku on tosi intiimi asia. Mieti, miltä on tuntunut, kun olet silmät loistaen kertonut kaverille lempibändistäsi ja kaveri on todennut inhoten, että hyi, mitä roskaa säkin kuuntelet. Mun ei tee mieli kertoa, mistä musiikista pidän, koska se on niin henkilökohtaista. Vähän kuin kysyisi "mikä on sun lempiseksiasento".

- 

Rehellisesti sanottuna, jos noinkin tavallinen kysymys kuin mitä musiikkia kuuntelet aiheuttaa ahdistusta, niin ongelma ei ole kysymyksessä vaan siinä, miten siihen suhtaudut. Se on ihan normaali ja harmiton tapa aloittaa keskustelua, ei mikään henkilökohtainen hyökkäys tai tentti. Kaikki me ollaan joskus saatu vähättelyä omasta mausta, mutta mitä sitten? Eiks se ole vain hyvä, että huomaa jo heti alkuun että se toinen ei ole yhteensopiva sun kanssasi. Jos toinen käy loukkaavaksi niin sitten vaan sanot thank you, next ja unohdat jutun. 

En minä ainakaan ahdistu. En vain tiedä, mitenpäin olla, kun joku kysyy jotakin omasta näkökulmastani outoa. Lisäksi on turhauttavaa, kun kaikki kysyvät samaa. Jokaisen kanssa sitten pitää käydä sama vaivaannuttava keskustelu, että en oikeastaan kuuntele musiikkia.

Ei se mikään katastrofi ole, mutta moni muu keskustelun aihe on minusta paljon rennompi.

^ Että sä jaksat kopsata ton saman kissankeittoviestin kaikkiin ketjuihin, mitkä koskee uusperheitä ja nyt näköjään deittailujuttuihinkin. Ja joo, minä palstailen liikaa.

Itse en ole koskaan kysynyt naiselta musiikista vaikka se on tärkeää mulle. Nainen on aina kysynyt ensin. 

Vierailija kirjoitti:

Arkielämässä paljon enemmän kumppanin kanssa merkitsee se, onko temperamentiltaan samassa rytmissä, osaako tehdä päätöksiä, onko hermoja, mitä käytännön asioita osaa tehdä ilman ohjeita, millainen unirytmi on ja arvomaailma. Kysy itse näitä.

Tämä. Noi alun kysymykset tulee valmiina tekoälyltä. Sovellus tarjoaa niitä. 

""Mä en edes kirjoja lukevana ihmisenä yleensä kysy ensimmäisenä, mitä ihmiset tykkäävät lukea, koska moni ottaa sen kysymyksen niin pahalla. Musiikkimausta kysyminen on parempi lämmittelykysymys. -eri "'

"Miten ihmeessä kysymyksen kirjoista voi ottaa pahalla? En ymmärrä."

Onko kirjojen lukemisesta tullut eliitin hommaa? Jos sellainen kovastikin identiteettiä määrittää, suuntaan tai toiseen, on tuo kysymys tottakai esitettävä.