Miksi duunarimiehet yrittävät akateemisia keskiluokkaisia naisia?
Kun eivät kelpaa. Miksi ne duunarinaiset eivät kelpaa? Saman tasoiset.
Kommentit (465)
Syynä huonot ja materialistiset arvot.
Luokkajaot ja niistä kovasti välittävät ovat lähinnä huvittavia nykyajan länsimaisissa hyvinvointivaltioissa. Nykyäänhän lähes jokainen meistä elää lähtökohtaisesti mukavammin kuin entisajan porvarit. Kulttuuria, taidetta ja muita ei-materiaalisia asioita voi nykyään harrastaa ja arvostaa jokainen suomalainen perheensä taustasta riippumatta. Jokainen voi halutessaan opiskella, sivistää itseään ja opetella hyviä käytöstapoja.
Kapitalismi ja rahan tavoittelu ovat vain abstrakteja keinoja hallita ihmisiä. Pitää ihmiset tehokkaasti oravanpyörässä ja ns luokkahypyn tavoittelussa. Jotkut harvat onnekkaat oman tiensä kulkijat kykenevät pääsemään näistä ajattelumalleista ja kahleista eroon. He pystyvät elämään oikeesti tyydyttävää elämää, ilman pakkomiellettä omasta statuksesta ja tarvetta välittää siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä väliä? Duunarista voit saada kotiisi joka paikan höylän, joka ymmärtää remontoinnit ja muut jutut. Näillä miehillä on monesti myös "arkijärkeä". T.Nainen
Remonttimiehet palkataan, ei niitä panna.
Pannaan jos halutaan alennusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä väliä? Duunarista voit saada kotiisi joka paikan höylän, joka ymmärtää remontoinnit ja muut jutut. Näillä miehillä on monesti myös "arkijärkeä". T.Nainen
Remonttimiehet palkataan, ei niitä panna.
Pannaan jos halutaan alennusta.
Paljonko sinulla on taksa?
Minä olen akateeminen nainen, ja ihan itse iskin itselleni duunarimiehen. Ihan siksi, koska hän oli (ja on edelleen) IHANA! Aivan sama mulle olisiko hän ollut hän duunari, akateeminen, tai vaikka työtön. Heti ensisilmäyksellä tunne oli niin voimakas, että millään ei ollut väliä. Tiesin heti, että tuon miehen haluan, ja muu ei kelpaa. Edelleen ollaan yhdessä, kohta jo 10 vuotta tulee täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Syynä huonot ja materialistiset arvot.
Luokkajaot ja niistä kovasti välittävät ovat lähinnä huvittavia nykyajan länsimaisissa hyvinvointivaltioissa. Nykyäänhän lähes jokainen meistä elää lähtökohtaisesti mukavammin kuin entisajan porvarit. Kulttuuria, taidetta ja muita ei-materiaalisia asioita voi nykyään harrastaa ja arvostaa jokainen suomalainen perheensä taustasta riippumatta. Jokainen voi halutessaan opiskella, sivistää itseään ja opetella hyviä käytöstapoja.
Kapitalismi ja rahan tavoittelu ovat vain abstrakteja keinoja hallita ihmisiä. Pitää ihmiset tehokkaasti oravanpyörässä ja ns luokkahypyn tavoittelussa. Jotkut harvat onnekkaat oman tiensä kulkijat kykenevät pääsemään näistä ajattelumalleista ja kahleista eroon. He pystyvät elämään oikeesti tyydyttävää elämää, ilman pakkomiellettä omasta statuksesta ja tarvetta välittää siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat.
Viisaita sanoja. Toisen maailmansodan jälkeinen jälleenrakennus, nousukausi ja usko unelmien saavuttamiseen kovalla työllä ja ahkeruudella, nousujohteisen uran tavoittelu. Statusarvoina tutkinnot, esineet ja ahtaat säännöt koskien oikeanlaista kotia, käytöstä ja ulkonäköä. "Hyvä maku." Olisikohan jo aika päästää irti tästä ajattelusta?
Kyllä minulle on duunari miehenä riittänyt koulutukseltaan kaiken tasoisia naisia ja kaverikin joka on myös putkimies tapailee syöpälääkäriä joten en tiedä mistä revit näitä sinun "faktoja". Lisäksi tienaan putkimiehenä enemmän (60k) kuin moni korkeammin koulutettu.
Millaisia akateemisen koulutuksen saaneita täällä oikein tunnetaan, jos kaikki kerran tienaavat vähän eivätkä osaa rakentaa mitään?
Akateemisen koulutuksen saanut nainen = kirjastotäti
Minulle kelpaa vaan DI-mieheni. Fiksu noissa ohjelmistojutuissaan, tienaa hyvin, remontoinut meidän talon, korjaa autot ja muutkin rikkinäise vempeleet. Kohtuu iso sänkyelinkin.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen koulutuksen saanut nainen = kirjastotäti
No jaa. Voi olla myös vaikkapa tekniikan tohtori.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia akateemisen koulutuksen saaneita täällä oikein tunnetaan, jos kaikki kerran tienaavat vähän eivätkä osaa rakentaa mitään?
Millaisia ammatillisen koulutuksen saaneita täällä oikein tunnetaan, jos kaikki kerran ovat tyhmiä eivätkä ole kiinnostuneita ns. älyllisistä asioista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen koulutuksen saanut nainen = kirjastotäti
No jaa. Voi olla myös vaikkapa tekniikan tohtori.
Jos nainen on tekniikan tohtori, niin se on neitsyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun se haalarimies tekasee omakotitalon. Saunaosastolla on poreamme ja 2 suihkua. Sitten se tekasee kesämökin ja rantasaunan. Ja kun yö tulee, niin haalarimies on kätevä käsistään jälleen. On siinä akateemisella rouvalla suu messingillä. Ja säästyi puoli miljoonaa euroa rahaa, kun haalarimies teki kaiken itse. Ja jos rouva oli älykäs, niin vei haalarimiehelle ruokaa työmaalle.
Minäkin arvostan kyllä sitä, jos mies tekee omakotitalon. Onhan se nyt ihan oikeasti aikamoinen saavutus, johon ei todellakaan kaikki kykene. Mutta silti en valitse miestä sen perusteella, osaako hän rakentaa meille omakotitalon. Puolison valintaan vaikuttaa minulla yhteensopivat kemiat ja yhteiset arvot. Koulutus ei itsessään ole kriteeri, mutta varsin usein koulutus liittyy arvoihin.
Voitko kertoa miten koulutus liittyy arvoi
Olen eri mutta minua kiinnostaa muissa ihmisissä, varsinkin puolisonsa, lähinnä aivot ja arvot. Henkilö, joka on poikkeuksellisen älykäs, valmis näkemään vaivaa hyvinkin pitkäaikaisesti, pitää tieteitä mutta myös taiteita erittäin tärkeinä, on kiinnostunut oppimaan ja kehittämään itseään niin pitkälle kuin suinkin kykenee jne. löytyy luultavasti tutkijoiden joukosta (eli taustana on tohtorin tutkinto).
Jos arvostaa eniten sitä, että tieteen eteen annetaan kaikkensa, ei oikein ole järkeä katsella puolisomielessä ihmisiä, jotka eivät ole sellaisia valintoja tehneet. En ymmärrä miksi tämä olisi jollekin ongelma. Kukaan ei kelpaa tai myöskään sovi kaikille ja vastaavasti kenellekään eivät kelpaa tai sovi kaikki. Mielestäni on pelkästään viisasta etsiä sellaista puolisoa, joka vastaa omia toiveita ja jota voi kuvitella arvostavansa ja rakastavansa loppuelämänsä ajan. Itse olen 20 vuoden jälkeenkin äärimmäisen onnellinen tutkijapuolisostani ja olemme yhä täysin samalla "aallonpituudella" ja tehneet elämästä yhdessä omannäköistämme. Miksi ei kannattaisi tavoitella hyvää elämää niillä kriteereillä, joita siihen kullakin kuuluu?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen akateeminen nainen, ja ihan itse iskin itselleni duunarimiehen. Ihan siksi, koska hän oli (ja on edelleen) IHANA! Aivan sama mulle olisiko hän ollut hän duunari, akateeminen, tai vaikka työtön. Heti ensisilmäyksellä tunne oli niin voimakas, että millään ei ollut väliä. Tiesin heti, että tuon miehen haluan, ja muu ei kelpaa. Edelleen ollaan yhdessä, kohta jo 10 vuotta tulee täyteen.
Varmaan duunarisuvusta siis.
Akateemisen naisen ja duunari-miehen tulot on usein suunnilleen samaa tasoa, joten ovat samaa luokkaa ja sopivat hyvin yhteen.
Miesten ei tulisi yrittää enää mitään tai ketään. Antaa naisten hoitaa kun kaikki miehen tekemänä on väärin kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen koulutuksen saanut nainen = kirjastotäti
Humanisti sukupuolentutkija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisen koulutuksen saanut nainen = kirjastotäti
No jaa. Voi olla myös vaikkapa tekniikan tohtori.
Voi olla
Harvemmin on
Vierailija kirjoitti:
Olen sosiaalityöntekijä ja tyytyväinen siitä, että olen tavallinen duunari. Kun suljen viraston oven, työt jäävät sinne.
Minäkin olen sossu ja ajattelen olevani keskiluokkaa. Minulla on maisterin paperit ja työni on itsenäistä. Rahaakin on ihan kivasti.
Niin jää todella monella "akateemisellankin" työstä ja työnantajasta riippuen. Isompaa liksaa vaan moni perustelee epämääräisesti "töiden tulolla kotiin" ja "vastuulla", vaikka tosiasiassa näillä ei juuri olisi merkitystä. Ei se todella kovapalkkainen lääkäri niitä lääkärihommia juurikaan kotona tee pl. ehkä pyörittää verovälttelyhimmelinsä paperitöitä.