"Ois niin kiva tavata, mutta tässä on niin paljon kaikkea"...
Mitä sanotte ihmiselle, joka oikeastaan vuodesta toiseen sanoo tuota samaa. Että olis niin kiva tavata, mutta on ollut vähän kiire. Ja sitten somesta näkyy, että tämä henkilö tapailee monia ihmisiä ja kutsuu luokseen.
Taustaa, kyseessä on vanha ystäväni ja lapseni kummitäti (ei ole ollut kummilapsensa kanssa juurikaan yhteydessä).
Mitä voisi sanoa tällaiselle ihmiselle seuraavan kerran, kun toistaa nuo samat sanat.
Ja juu... ymmärrän että hän ei jostakin syystä halua minua tavata. Mutta jotenkin tosi ärsyttävää..
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaat häntä kysymällä uudestaan? Hän ei kehtaa sanoa suoraan ettei kiinnosta. Luulis sinun nyt vähemmästäkin ymmärtävän. Ne muut ovat hänen ystäviään, joille tietysti jää aikaa. Te ette ole enää ystäviä.
En ole häntä kiusannut kysymällä uudestaan enkä tuputtanut seuraani. Törmään häneen aika ajoin esim ruokakaupassa, kauppakeskuksessa yms. Ja aina sama lausahdus.
Ap
Small talkkia, olisi kiva nähdä kunnolla jne ilman että tarkoittaa sitä todella. Ap,ei kaikki aina sano mitä todella tarkoittavat. Ei kannata aikaa ja energiaa tuollaiseen hukata.
Itsekin saatan heittää, että olisipa kiva vielä tehdä samanlainen roadtrip kuin 20 vuotta sitten tms, laittamatta silti oikeasti koskaan tikkua ristiin asian edistämiseksi. Se on nimenomaan small talkia. Että olisipa kiva sitä tai tätä ja kaikenlaista, ja ihan aidosti voisi ollakin, mutta todellisuudessa on elämä ja aikataulut täynnä muuta.
Toi nyt on vähän sama ku
"Hei mennään joku kerta yhdessä jookos lounaalle/kaljalle/kahville!"
Eli ei tarkoita yhtään mitään.
Okei, mutta miten tämä liittyy ap:n tilanteeseen? Hänhän ei nimenomaan näe tuota ihmistä jatkuvasti (tuskin ollenkaan), vaan ainoastaan satunnaisesti kaupassa tms. Tämä toinen taas näkee muita kavereitaan usein.
Silleen liittyy, että ap vaikuttaa vaativalta kaverilta, joka vielä seuraa, ketä kaveri näkee. Vähempikin ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Okei, mutta miten tämä liittyy ap:n tilanteeseen? Hänhän ei nimenomaan näe tuota ihmistä jatkuvasti (tuskin ollenkaan), vaan ainoastaan satunnaisesti kaupassa tms. Tämä toinen taas näkee muita kavereitaan usein.
Silleen liittyy, että ap vaikuttaa vaativalta kaverilta, joka vielä seuraa, ketä kaveri näkee. Vähempikin ahdistaa.
Tästä syystä mulla ei ole sometilejä.
Se ei kenellekään kuulu, missä olen, mitä teen ja kenen kanssa. Olen aikuinen ihminen ja saan tehdä mitä haluan.
Minulla kävi vähän näin entisen parhaan ystäväni kanssa, kun aloitin odottaa esikoistani. Hän on lapseton, mutta kyllä hänellä on muita useita lapsellisia ystäviä. Ei kysellyt koskaan miten raskaus sujui, ei sitä miten vauvan kanssa menee jne. ja minä kuitenkin aktiivisesti kyselin hänen kuulumisia ja olisin halunnut tavata ihan ilman lastakin vaikka illanvieton merkeissä, ravintolassa, kahvilassa. Aina muka jotain, ettei sovi. Nyt minulla on 2 lasta eikä olla oltu missään tekemisissä enää 8 vuoteen. En koskaan sitten viitsinyt kysyä, että mikä hänelle tuli, mutta ilmiselvästi minun seurani ei enää kiinnostanut...
Vierailija kirjoitti:
Toi nyt on vähän sama ku
"Hei mennään joku kerta yhdessä jookos lounaalle/kaljalle/kahville!"
Eli ei tarkoita yhtään mitään.
"Joo hei todellakin, palataan!"
Ja tästä me kumpikin tiedämme, että olemme toistemme mielestä ihan jees, mutta tapaamassa emme ole.
Oletko töksäyttelijä ja sanot ensin ja sitten vasta mietit tai et mieti ollenkaan. Jotain sun käytöksessä varmaan on pielessä, yritä miettiä vai asutko kauempana ja tapaaminen on hankalaa?
Vierailija kirjoitti:
'🤔 Olet tehnyt tämän saman aloituksen niin monta kertaa etten kyllä ihmettele jos kanssasi ei haluta kaveerata.'
Ei täältä. Oma kommenttini erisävyinen. 🤔
Minkä takia nämä "ois kiva tavata" eivät voi sillä hetkellä omistaa sulle sitä 10 minuuttia kuulumisten vaihteluun. Eihän sen tapaamisen tarvitse sen kummempaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaat häntä kysymällä uudestaan? Hän ei kehtaa sanoa suoraan ettei kiinnosta. Luulis sinun nyt vähemmästäkin ymmärtävän. Ne muut ovat hänen ystäviään, joille tietysti jää aikaa. Te ette ole enää ystäviä.
En ole häntä kiusannut kysymällä uudestaan enkä tuputtanut seuraani. Törmään häneen aika ajoin esim ruokakaupassa, kauppakeskuksessa yms. Ja aina sama lausahdus.
Ap
Tuo on ihan normaali kohtelias tapa kertoa, että näkemisesi ei ole vastenmielistä ja jos näette taas joskus, niin häntä se ei harmita. Kohteliaisuus on sitä, ettei häpäistä toista edes tämän omissa silmissä.
Ettei häpäistä? Valehteluko ei ole häpäisemistä? Kun mikään pakkohan ei ole sanoa, että ol
Ei se ole valehtelua! Siinähän bussissa sitä juuri tavattiin ja toinen sanoo, että jos nähdään uudestaan, niin se ei ole hänelle ongelma. On ihan normaalia kohteliaisuutta sanoa esim. näkemiin, vaikka oikeasti ei sitä sananmukaisesti tarkoita.
Mistä on tullut tämä sukupolvi, joka loukkaantuu jo smalltalkista? Ja ryntää samantien puhelimen ihmemaahan katsomaan, että mitä se tekee, kun ei halua minua nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia nämä "ois kiva tavata" eivät voi sillä hetkellä omistaa sulle sitä 10 minuuttia kuulumisten vaihteluun. Eihän sen tapaamisen tarvitse sen kummempaa olla.
Vaikka siksi, että jäävät pois seuraavalla pysäkillä tai kiiruhtavat hakemaan lasta päiväkodista tai rientävät ruokakauppaan. Ei kaikki elä elämää, jossa voi ajatella vain itseään kuten ap.
On kiusallista, kun tällaisissa satunnaisissa tapaamisissa otetaan tapaaminen puheeksi, jos siihen ei ole aikaa tai halua tai edes tarvetta. Juuri vaihdettu viimeisimmät kuulumiset, niin mihin sitä tapaamista edes tarvitaan? Eri asia, jos kutsuu heti ensi sunnuntaiksi klo 14 kotiinsa kahville tai huomenna klo 18 katsomaan elokuvaa x eli tietty aika ja paikka jo heti esittää ja sitten voi samantien päättää sopiiko se. Joo katsotaan katsotaan oma vastaukseni, kun yrittää päästä tilanteesta. Nämä näitä ns. hiipuneita kaverisuhteita ja tosiaan elämä vaan vienyt erilleen, joissa sen kummempaa draamaa ei liity yhteydenpidon hiljenemiseen.
MInulla meni vuosia oppia sanomaan rehellisesti, mitä ajattelin.
Nyt osaan jonkun tutun tavatessani sanoa suoraa, että "voi ei, sinua en ainakaan halua tänään nähdä, olet inhottava ripustautuja". Jatkan matkaani, en pysähdy rupattelemaan joutavia ja silti tiedän, että olen tehnyt toiselle selväksi, missä mennään.
Ap, älä ihmeessä ole missään tekemisissä itsekään hänen kanssaan. Ei kynnysmatoksi pidä alkaa.
Minulla vähän samanlainen tilanne. Johtunee kait siitä, etten käytä alkoholia enää läheskään siinä määrin kuin tämä ystäväni/lapseni kummitäti. Tämän vuoksi ei seurani todennäköisesti enää ole niin mukavaa. Soitellaan kyllä. Livenä ei nähdä kuin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaat häntä kysymällä uudestaan? Hän ei kehtaa sanoa suoraan ettei kiinnosta. Luulis sinun nyt vähemmästäkin ymmärtävän. Ne muut ovat hänen ystäviään, joille tietysti jää aikaa. Te ette ole enää ystäviä.
En ole häntä kiusannut kysymällä uudestaan enkä tuputtanut seuraani. Törmään häneen aika ajoin esim ruokakaupassa, kauppakeskuksessa yms. Ja aina sama lausahdus.
Ap
Tuo on ihan normaali kohtelias tapa kertoa, että näkemisesi ei ole vastenmielistä ja jos näette taas joskus, niin häntä se ei harmita. Kohteliaisuus on sitä, ettei häpäistä toista edes tämän omissa silmissä.
Ettei häpäistä? Valehteluko ei ole häpäise
Ei se ole valehtelua! Siinähän bussissa sitä juuri tavattiin ja toinen sanoo, että jos nähdään uudestaan, niin se ei ole hänelle ongelma. On ihan normaalia kohteliaisuutta sanoa esim. näkemiin, vaikka oikeasti ei sitä sananmukaisesti tarkoita.
Ihan kuin sinun tapaamisesi olisivat aina verrattavissa muiden tapaamisiin. Etkö oikeasti pysty kuvittelemaan mitään muuta? Minulla on tuttu, joka minuuttitolkulla (itselleen kai) vakuuttelee, että juuri tänä kesänä teemme treffit kahvilaan IHAN VARMASTI. Minusta se menee valehtelun puolelle ja on ihan eri asia kuin huikata ohimennen "olisi kiva tavata".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikkia ystäviä ja kavereita siis tavattava fyysisesti, jotta ihmissuhde on oikea?
Mulla on kavereita, joita en ole tavannut koskaan enkä ajattele, että olen heille vain joku varalla pidettävä.
Puhut jostain nettikavereista vai? Ilmeisesti kuitenkin juttelet heidän kanssaan edes satunnaisesti, vai pidätkö täysin tuntemattomia ihmisiä kavereinasi?
Minä pidän. Rukoilen niiden kanssa Ruusukon joka päivä. Ovat dominikaanimunkkeja jossain päin Kaliforniaa. Tunnen näihin rukousystäviini paljon suurempaa henkistä yhteyttä kuin vaikkapa omiin vanhempiini. Emme siis viestittele tms.
-eri-
Vierailija kirjoitti:
On kiusallista, kun tällaisissa satunnaisissa tapaamisissa otetaan tapaaminen puheeksi, jos siihen ei ole aikaa tai halua tai edes tarvetta. Juuri vaihdettu viimeisimmät kuulumiset, niin mihin sitä tapaamista edes tarvitaan?
Nimenomaan kiusallista, että ihminen joka EI HALUA TAVATA, itse ehdottaa tapaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tapaamisen ehdottelu on vain small talkia. Jätä pallo hänelle, mutta älä odota mitään.
Eikö small talkia voi käydä vaikka säästä? Miksi ihmeessä pitää hokea valheellista "olisi kiva tavata, olisi kiva tavata", jos siihen ei ole mitään aikomustakaan? Maailmassa on paljon asioita joista käydä tarkoituksetonta keskustelua, ei ole pakko vääristellä mitään
Samaa mieltä. En tajua, miten joku voi sanoa jotain mitä ei tarkoita.
Ymmärrän hyvin, että tällainen toiminta aiheuttaa hämmästystä ja suruakin. Kyse ei välttämättä ole siitä, että kenessäkään olisi suoranaisesti mitään vikaa, mutta nämä ajanviettoystävät vain vastaavat ap:n ystävän tarpeisiin paremmin. Hän voi kohtaamisissanne olla ihan tosissaan siinä, että haluaisi nähdä sinua (siinä hetkessä tuntuu siltä), mutta tapaamisen sopimiselle ei tulekaan todellista kimmoketta näkemisenne ulkopuolella. Jonkunlaisesta etääntymisestä se toki kertoo ja muiden suhteiden priorisoinnista, muttei välttämättä mistään kummemmasta.