"Ois niin kiva tavata, mutta tässä on niin paljon kaikkea"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiusaat häntä kysymällä uudestaan? Hän ei kehtaa sanoa suoraan ettei kiinnosta. Luulis sinun nyt vähemmästäkin ymmärtävän. Ne muut ovat hänen ystäviään, joille tietysti jää aikaa. Te ette ole enää ystäviä.

 En ole häntä kiusannut kysymällä uudestaan enkä tuputtanut seuraani. Törmään häneen aika ajoin esim ruokakaupassa, kauppakeskuksessa yms. Ja aina sama lausahdus.

Ap

Siis sanooko hän tuon ihan ilman kysymistä, täysin yhtäkkiä? Todella outoa käytöstä, miksi kukaan sanoisi ettei ole aikaa tavata jos kukaan  ei edes kysy tapaamista... Itse en enää pysähtyisi edes juttelemaan, sanoisin vain Hei ja jatkaisin matkaa. 

Ap nyt vähän itsensä kunnioitusta. Henkilö ei ole kiinnostunut seurastasi. Tuossa on omat riskinsä jos pyytää kaveria lapsen kummilapsensi, ystävyyssuhteet kun ei aina ole ikuisia.

Mulla kanssa yksi tuttu sanoi aina että mennään kun on hyvä sää. Lopetin yhteydenpidon. Kaikilla ei vain ole kanttia sanoa suoraan, että ei ole kiinnostunut näkemään.

Minulla on ollut tuttavia joille tuollainen suolto on ns small talkia - eivät tarkoita sillä yhtään mitään.  Nykyisin en jaksa edes olla kohtelias, vaan huvittuneena tokaisen että *sen kun näkisi* tai *höpö höpö* näille yhteydenpitojutuille. Tuollaiset  turhanpuhujat kannattaa häpäistä heti.

Yksi ihmistyyppi on sellainen, joka käyttäytyy tuolla tavalla, heidän mielestään se on joku normikäyttäytymissääntö tyyliin mitä harrastetaan jenkeissä eli oikeasti ei edes tarkoiteta, että tavattaisiin, mutta on muka kohteliasta lopetella  noihin sanoihin.

Jos tuosta ei ole kyse, niin kyllähän tuo kertoo karulla tavalla, että ei ole toisen mielestä tärkeysjärjestyksessä kovinkaan korkealla tasolla. Kannattaa vetää johtopäätökset, jos aina muille riittää aikaa tavata kiireistä huolimatta.

Minulla sama kokemus, kanssani ei vietetä koskaan vapaa-aikaa, ei ns illanviettoja, ei mitään, muiden kanssa kyllä. Tekstiviestejä kyllä tulee, tosin taukoja niissäkin, ja joskus kuten eilen, usein humalassa, soitetaan.

Ikävintä on se, että en haluaisi katkaista välejä, koska hän on tärkeä minulle, mutta tuntuu vaan niin saatanan pahalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikkia ystäviä ja kavereita siis tavattava fyysisesti, jotta ihmissuhde on oikea? 

Mulla on kavereita, joita en ole tavannut koskaan enkä ajattele, että olen heille vain joku varalla pidettävä.

Puhut jostain nettikavereista vai? Ilmeisesti kuitenkin juttelet heidän kanssaan edes satunnaisesti, vai pidätkö täysin tuntemattomia ihmisiä kavereinasi? 

Jutteleehan ap:kin kaverinsa kanssa satunnaisesti? 

Itse olen alkanut sanoa tuohon että "niin niin" 😄 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut tuttavia joille tuollainen suolto on ns small talkia - eivät tarkoita sillä yhtään mitään.  Nykyisin en jaksa edes olla kohtelias, vaan huvittuneena tokaisen että *sen kun näkisi* tai *höpö höpö* näille yhteydenpitojutuille. Tuollaiset  turhanpuhujat kannattaa häpäistä heti.

Tämä.

Etsikää sellaisia ystäviä jotka ovat innoissaan teidän näkemisestä.

Joitain ihmisiä ei vaan jaksa tavata, kun he puhuvat tauotta omia juttujaan. Puhelimessa voi helpommin sanoa kymmenen minuutin jälkeen, että heippahei täytyykin tästä jo mennä. Kun menee oikeaan tapaamiseen niin joutuu toimimaan kuunteluautomaattina pitkän aikaa. "Et kai sä nyt vielä lähde?!"

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama kokemus, kanssani ei vietetä koskaan vapaa-aikaa, ei ns illanviettoja, ei mitään, muiden kanssa kyllä. Tekstiviestejä kyllä tulee, tosin taukoja niissäkin, ja joskus kuten eilen, usein humalassa, soitetaan.

Ikävintä on se, että en haluaisi katkaista välejä, koska hän on tärkeä minulle, mutta tuntuu vaan niin saatanan pahalle.

Tämä voisi olla mun kirjoittama. Harkitsen yhteydenpidon katkaisemista ns. ystävään, jonka kanssa vietimme aiemmin aikaa yhdessä, nyt ystävyys kuivunut soittelu- ja tekstaritasolle. Kun ehdotan tapaamista joskus, niin kaveri kuittaa sen lähinnä "katsellaan" tms..samaan aikaan viettää aikaa livenä muiden kaveriensa kanssa, uudet vuodet ja synttärit juhlitaan näiden kanssa. En tuputa seuraani, mutta olisi nyt kiva nähdä enemmän kuin 1-2 kertaa vuodessa. Ihmettelen, että kaveri kuitenkin pitää tuota soitteluyhteyttä, sekin tosin usein humalassa..tulee lähinnä hyväksikäytetty olo.

Ois kiva tavata mutta on niin paljon kaikkea muuta tärkeämpää tekemistä kuten katsella maalin kuivumista seinällä.

Vierailija kirjoitti:

Etsikää sellaisia ystäviä jotka ovat innoissaan teidän näkemisestä.

Tämä on ihan hyvä neuvo, mutta tässä individualistisessa ja syvästi narsistisessa yhteiskunnassa vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama kokemus, kanssani ei vietetä koskaan vapaa-aikaa, ei ns illanviettoja, ei mitään, muiden kanssa kyllä. Tekstiviestejä kyllä tulee, tosin taukoja niissäkin, ja joskus kuten eilen, usein humalassa, soitetaan.

Ikävintä on se, että en haluaisi katkaista välejä, koska hän on tärkeä minulle, mutta tuntuu vaan niin saatanan pahalle.

Tämä voisi olla mun kirjoittama. Harkitsen yhteydenpidon katkaisemista ns. ystävään, jonka kanssa vietimme aiemmin aikaa yhdessä, nyt ystävyys kuivunut soittelu- ja tekstaritasolle. Kun ehdotan tapaamista joskus, niin kaveri kuittaa sen lähinnä "katsellaan" tms..samaan aikaan viettää aikaa livenä muiden kaveriensa kanssa, uudet vuodet ja synttärit juhlitaan näiden kanssa. En tuputa seuraani, mutta olisi nyt kiva nähdä enemmän kuin 1-2 kertaa vuodessa. Ihmettelen, että kaveri kuitenkin pitää tuota soitteluyhteyttä, sekin tosin u

Sekin vielä, oli nimittäin aika, kun oltiin todella tiivis ja läheinen kaksikko, se miksi asia muuttui vaivaa minua varmasti hamaan loppuun saakka. Ymmärrän, ettå asiat ja tilanteet elää ja muuttuu, mutta ei se nyt ihan ok voi olla, että muutos on niin suuri. Tai ei sen ainakaan tarvitse hyvältä tuntua ja olla ns ok.

-25-

Mä luulen että mä tossa tilanteessa toimisin jatkossa niin, että aina kerran vuodessa esittäisin tapaamiskutsun hänelle. Se ei paljoa maksa, ja kuitenkin kyse lapsen kummista. 

En odottaisi mitään häneltä, mutta ainakin ele olisi sitten minun puoleltani tehty. 

En sano että tämä on oikea tapa toimia, mutta se on minun tapani :)

Vierailija kirjoitti:

Lähetä viesti, jossa sanot rehellisesti, että hänen tapansa toimia harmittaa. Laita viestiin, että toivot hänen ottavan itse yhteyttä, jos/kun haluaa vielä tavata, ja sitten unohdat koko asian.

Tuskin kuulet hänestä enää, tai ehkäpä laittaakin viestiä.

Ainakaan tuollaisen viestin jälkeen en tapaisi enää. Ehkä itse vielä ehdottaisin jotain, ja jollei se käy, niin vastaisin, että ilmoittele sitten, kun on sinulle sopiva aika.

Voi olla, että ihan aidosti haluaisi tavata, mutta on oikeasti kiireinen ja huono organisoimaan asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että ihan aidosti haluaisi tavata, mutta on oikeasti kiireinen ja huono organisoimaan asioita. 

Mutta sitten on kuitenkin organisointikykyä ja aikaa tavata niitä muita? Älä nyt viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että ihan aidosti haluaisi tavata, mutta on oikeasti kiireinen ja huono organisoimaan asioita. 

Mutta sitten on kuitenkin organisointikykyä ja aikaa tavata niitä muita? Älä nyt viitsi.

 

Ne muut voivat olla aloitteellisia

En ymmärrä tätä nykyajan välienkatkaisuvillitystä. Kyllä, ymmärrän silloin jos kyseessä on aidosti myrkyllinen ihmissuhde mutta muutoin en ymmärrä. Joskus ihmissuhteet vaan erkanee ja sen kanssa on pakko elää. Voi jättää ovea raolleen jos toinen myöhemmin haluaisi ottaa yhteyttä. Mutta välien katkaisu kun välejä ei oikein edes ole tuntuu jonkinlaiselta lapselliselta napautukselta että pitää kostaa kun en saanut mitä halusin.