Lue keskustelun säännöt.
"Ois niin kiva tavata, mutta tässä on niin paljon kaikkea"...
11.07.2025 |
Mitä sanotte ihmiselle, joka oikeastaan vuodesta toiseen sanoo tuota samaa. Että olis niin kiva tavata, mutta on ollut vähän kiire. Ja sitten somesta näkyy, että tämä henkilö tapailee monia ihmisiä ja kutsuu luokseen.
Taustaa, kyseessä on vanha ystäväni ja lapseni kummitäti (ei ole ollut kummilapsensa kanssa juurikaan yhteydessä).
Mitä voisi sanoa tällaiselle ihmiselle seuraavan kerran, kun toistaa nuo samat sanat.
Ja juu... ymmärrän että hän ei jostakin syystä halua minua tavata. Mutta jotenkin tosi ärsyttävää..
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Ei halua tavata, mutta pitää sinua ns. varalla. Luultavasti bondannut jonkun kanssa, joka ei tykkää sinusta.
tekosyitä valeita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ollut jotenkin huomaamattasi törkeä?
Esim. vähätellyt jos hänellä ei lapsia tai vähemmän kuin sinulla? Arvostellut rivien välistä, jos hän asuu kerrostalossa ja sinä omakotitalossa? Udellut liikaa, ollut olevasi jotenkin parempi?
Vierailija kirjoitti:
Oletko ollut jotenkin huomaamattasi törkeä?
Esim. vähätellyt jos hänellä ei lapsia tai vähemmän kuin sinulla? Arvostellut rivien välistä, jos hän asuu kerrostalossa ja sinä omakotitalossa? Udellut liikaa, ollut olevasi jotenkin parempi?
Kannustan myös tämän miettimistä, vaikken tarkoita sitä, että syytä tulisi hakea pelkästään ap:sta. Ihmissuhteet ovat keskinäistä energiaa ja molemminpuolista toimintaa. Varsinkin jos elämäntilanteet ovat kovin erilaiset, niin olisi erityisen tärkeää suhtautua kunnioittavaksi ja kannustavasti kummankin elämään ja valintoihin.
Miksi ihmeessä pitäisi sanoa yhtään mitään?
Jätä, hyvänen aika, ihmiset rauhaan!
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykyajan välienkatkaisuvillitystä. Kyllä, ymmärrän silloin jos kyseessä on aidosti myrkyllinen ihmissuhde mutta muutoin en ymmärrä. Joskus ihmissuhteet vaan erkanee ja sen kanssa on pakko elää. Voi jättää ovea raolleen jos toinen myöhemmin haluaisi ottaa yhteyttä. Mutta välien katkaisu kun välejä ei oikein edes ole tuntuu jonkinlaiselta lapselliselta napautukselta että pitää kostaa kun en saanut mitä halusin.
Tämä on aivan totta. Miksi "katkaista välit", jos mitään oikeita välejä ei ole? Jokaisella on tuttuja koulusta, opiskeluajoilta ja töistä, mutta mullakin suurin osa sellaisia, joista en ole sen jälkeen kuullut pihaustakaan (eikä tarvitsekaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle sanottiin myös aina että mennään sitten kun on parempi sää jne.
Aloitin itsetutkiskelun ja huomasin että omassa käytöksessäni oli korjattavaa, jonka vuoksi ihmiset eivät halunneet viettää aikaa. Olin liian suorapuheinen, vähän jopa töksäyttelevä ja minulla oli tarve korostaa saavutuksiani. Lisäksi saatoin olla liian tavallinen ja puhua liian tavallisista asioista, jonka vuoksi en ollut muiden silmissä kiinnostavaa seuraa.
Olin kuitenkin samalla kiltti ja kohtelias, jonka vuoksi ihmiset eivät sanoneet minulle suoraan ettei seurani kiinnosta. Olin vain heidän ystäväroostereissa alimpana.
Vttu että on vaikeaa. Minä haluan olla yksin, jos olen välillä liian tavallinen ja toisinaan erikoinen. Ei saatana.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuputat seuraasi kun sitä ei selvästi kaivata? Tokan tuollaisen vastauksen jälkeen fiksu ihminen sanoo "sepä harmi, olisi kiva nähdä livenäkin, ilmoittele kun sulla on aikaa" ja jättää asian siihen. Et pysty pakottamaan kenestäkään kaveria.
No jos kyseessä on ap:n lapsen kummi, tuskin tässä nyt on kyse mistään puolituntemattomasta jonka seuraan ap on yrittänyt tuppautua. Vai onko ihmispolo kenties kummiksikin pakotettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos hänellä on joku muu henkilökohtainen syy mikä ei liity aloittajaan? Sellainen mistä ei halua puhua. Esim. Mielenterveysongelma, uupumus, taloudelliset syyt, joku sairaus, kuormittava elämäntilanne, sosiaalisten tilanteiden pelko... ei kehtaa sanoa oikeaa syytä eikä tiedä mitä muuta sanoa kuin vedota kiireeseen. Joskus ihmisillä voi olla todella vaikeaa omassa elämässä eikä ole voimia nähdä ketään kenen kanssa ei ole niin läheinen että ei voisi sitten olla rennosti kun ei voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi vähän näin entisen parhaan ystäväni kanssa, kun aloitin odottaa esikoistani. Hän on lapseton, mutta kyllä hänellä on muita useita lapsellisia ystäviä. Ei kysellyt koskaan miten raskaus sujui, ei sitä miten vauvan kanssa menee jne. ja minä kuitenkin aktiivisesti kyselin hänen kuulumisia ja olisin halunnut tavata ihan ilman lastakin vaikka illanvieton merkeissä, ravintolassa, kahvilassa. Aina muka jotain, ettei sovi. Nyt minulla on 2 lasta eikä olla oltu missään tekemisissä enää 8 vuoteen. En koskaan sitten viitsinyt kysyä, että mikä hänelle tuli, mutta ilmiselvästi minun seurani ei enää kiinnostanut...
No jos ei ole omia lapsia eikä mitään kiinnostusta lapsiin niin ei jaksa, ei kiinnosta, eikä osaa kysellä tämmöisiä asioita. Ja sinä luultavasti puhut vaan lapsielämästä niin ei sun jutut ole kiinnostavia. Teillä ei ole mitään yhteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on siis lapsesi kummitäti. Miksiköhän hän suostui kummiksi, jos ei ehdi yhtään tavata?
Jos lapsesi on jo täyttänyt 15 ja käynyt rippikoulun, niin ei kai sillä enää ole väliä.
Jos lapsi on nuorempi ja vielä joskus pääsee ripille, voit ohimennen ilmoittaa siitä kummitädille, mutta on turha odottaa häneltä mitään.
Itsellä on sukulaisen kanssa samaa kun tavataan sattumalta, mutta uskon aidosti, että kyseinen ihminen tarkoittaa sitä, että haluaisi tavata, mutta ei saa aikaiseksi sopia mitään tarkempaa päivämäärää. Ja kun en itsekään oikein osaa olla se aktiivinen osapuoli, niin ei sitä tapaamista sitten koskaan tule.
On varmasti helpompaa sopia tapaamisia ihmisten kanssa, joiden kanssa tulee oltua muutenkin useammin yhteyksissä. Tällöin on ainakin tunne siitä, että voi sopia tapaamisen vaikka heti seuraavalle päivälle. Sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa näkee harvemmin kynnys voi olla suurempi ja ehkä ajattelee, että tapaamisenkin täytyy kestää pidempään, kun täytyy käydä kaikki kuulumiset läpi ja niin edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on sukulaisen kanssa samaa kun tavataan sattumalta, mutta uskon aidosti, että kyseinen ihminen tarkoittaa sitä, että haluaisi tavata, mutta ei saa aikaiseksi sopia mitään tarkempaa päivämäärää. Ja kun en itsekään oikein osaa olla se aktiivinen osapuoli, niin ei sitä tapaamista sitten koskaan tule.
On varmasti helpompaa sopia tapaamisia ihmisten kanssa, joiden kanssa tulee oltua muutenkin useammin yhteyksissä. Tällöin on ainakin tunne siitä, että voi sopia tapaamisen vaikka heti seuraavalle päivälle. Sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa näkee harvemmin kynnys voi olla suurempi ja ehkä ajattelee, että tapaamisenkin täytyy kestää pidempään, kun täytyy käydä kaikki kuulumiset läpi ja niin edelleen.
Tämä on ihan totta. Ja sitten jos se ystävyys on jo väljähtänyt, niin jaettavaa ei meinaa ehkä riittää. Voi olla ahdistavaa suunnitella tapaamista joka olettaen kestäisi useamman tunnin, kun kyseisen ihmisen kanssa riittäisi juttua maksimissaan tunniksi. Tämä toki korostuu jos osapuolilla on välimatkaa. Ap:n ja ystävän välimatka tuskin on kovin suuri, jos he törmäilevät arjessa.
Itse ajattelen, ystävälläni on kuormittava elämäntilanne.
Ja osittain ehkä niin, että kun harvoin tavataan, kokeeko hän, pitäisi panostaa tavallista enemmän, koti olla erityisen puhdas ym (vaikka oikeasti ei tarvitse).
Mut hivenen kyllä mietityttää, somesta näkee, tapaa muita tuttavia.
Minua vain, jos sattumalta tapaamme kaupungilla (kyseessä pikkukaupunki, jossa tapaa tuttavia kauppa-asioilla ym.). Tavatessamme juttelee iloisesti. Ja pahoittelee, ettei ole saanut aikaiseksi kutsuttua.
Minäkään en viitsi kutsua meille, kun joskus ehdottamani ajat eivät ole sopineet.
Mulle sanottiin myös aina että mennään sitten kun on parempi sää jne.
Aloitin itsetutkiskelun ja huomasin että omassa käytöksessäni oli korjattavaa, jonka vuoksi ihmiset eivät halunneet viettää aikaa. Olin liian suorapuheinen, vähän jopa töksäyttelevä ja minulla oli tarve korostaa saavutuksiani. Lisäksi saatoin olla liian tavallinen ja puhua liian tavallisista asioista, jonka vuoksi en ollut muiden silmissä kiinnostavaa seuraa.
Olin kuitenkin samalla kiltti ja kohtelias, jonka vuoksi ihmiset eivät sanoneet minulle suoraan ettei seurani kiinnosta. Olin vain heidän ystäväroostereissa alimpana.