Lue keskustelun säännöt.
"Ois niin kiva tavata, mutta tässä on niin paljon kaikkea"...
11.07.2025 |
Mitä sanotte ihmiselle, joka oikeastaan vuodesta toiseen sanoo tuota samaa. Että olis niin kiva tavata, mutta on ollut vähän kiire. Ja sitten somesta näkyy, että tämä henkilö tapailee monia ihmisiä ja kutsuu luokseen.
Taustaa, kyseessä on vanha ystäväni ja lapseni kummitäti (ei ole ollut kummilapsensa kanssa juurikaan yhteydessä).
Mitä voisi sanoa tällaiselle ihmiselle seuraavan kerran, kun toistaa nuo samat sanat.
Ja juu... ymmärrän että hän ei jostakin syystä halua minua tavata. Mutta jotenkin tosi ärsyttävää..
Kommentit (94)
Se tapaamisen ehdottelu on vain small talkia. Jätä pallo hänelle, mutta älä odota mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että ihan aidosti haluaisi tavata, mutta on oikeasti kiireinen ja huono organisoimaan asioita.
Mutta sitten on kuitenkin organisointikykyä ja aikaa tavata niitä muita? Älä nyt viitsi.
No ne muut ovat läheisiä ystäviä, joita vielä yrittää tavata. Pelkät kaverit on sitten erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vähän asian vierestä, mutta laitanpa tähän nyt kuitenkin.
Aikoinaan tutustuin eräässä työpaikassa henkilöön X, olimme sijaisia molemmat. Minä lähdin ajan kanssa muualle, kun sain vakituisen työpaikan, ja tämä tuttu jäi ko työpaikkaan kärkkymään vakituista paikkaa.
Meni muutama vuosi eikä hän vakituista paikkaa saanut, vain sijaisuuksia. Syynä oli kuulema se, että oli minun ystäväni? Esteenä vakituisen työpaikan saamiselle oli kuulema se, että tunsi minut / ajoittain vapaa-ajalla kävi kanssani kahvilassa?
Minä en nyt kuitenkaan ollut mikään rikollinen, en ollut koskaan sairaslomilla ja hoidin työni.
En tuon kommentin jälkeen halunnut tätä kyseistä ystävää / tuttua enää tavata, päätökseni on pitänyt nyt 25 vuoden ajan.
Siis hiljenitkö vaan vai keskustelitte asian läpi?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykyajan välienkatkaisuvillitystä. Kyllä, ymmärrän silloin jos kyseessä on aidosti myrkyllinen ihmissuhde mutta muutoin en ymmärrä. Joskus ihmissuhteet vaan erkanee ja sen kanssa on pakko elää. Voi jättää ovea raolleen jos toinen myöhemmin haluaisi ottaa yhteyttä. Mutta välien katkaisu kun välejä ei oikein edes ole tuntuu jonkinlaiselta lapselliselta napautukselta että pitää kostaa kun en saanut mitä halusin.
Ylipäätään tuntuu, että ystäviltä ja kavereilta vaaditaan todella paljon. Ruuhkavuosia elävänä introverttinä perheenäitinä kaipaisin lähinnä armoa. En kykene näkemään samaa kaveria jatkuvasti ja sen kanssa on vaan pakko elää. Toki minullakin on joskus paha mieli, jos ei kaverilla ole aikaa, mutta ei siinä auta kuin hyväksyä asia. Ei auta syyllistäminen siitä, miten ehtii toisia nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Se tapaamisen ehdottelu on vain small talkia. Jätä pallo hänelle, mutta älä odota mitään.
Eikö small talkia voi käydä vaikka säästä? Miksi ihmeessä pitää hokea valheellista "olisi kiva tavata, olisi kiva tavata", jos siihen ei ole mitään aikomustakaan? Maailmassa on paljon asioita joista käydä tarkoituksetonta keskustelua, ei ole pakko vääristellä mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksykää se että ei kaikki ihmissuhteet kestä ikuisesti. Älkää roikkuko ihmisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaat häntä kysymällä uudestaan? Hän ei kehtaa sanoa suoraan ettei kiinnosta. Luulis sinun nyt vähemmästäkin ymmärtävän. Ne muut ovat hänen ystäviään, joille tietysti jää aikaa. Te ette ole enää ystäviä.
En ole häntä kiusannut kysymällä uudestaan enkä tuputtanut seuraani. Törmään häneen aika ajoin esim ruokakaupassa, kauppakeskuksessa yms. Ja aina sama lausahdus.
Ap
Tuo on ihan normaali kohtelias tapa kertoa, että näkemisesi ei ole vastenmielistä ja jos näette taas joskus, niin häntä se ei harmita. Kohteliaisuus on sitä, ettei häpäistä toista edes tämän omissa silmissä.
Tähän vastataan, että niinpä, kiirettä ja tekemistä tuntuu riittävän, mutta kiva kun nähtiin ja terveisiä perheelle.
Ja sitten jatketaan elämää ihan rauhassa tuntematta kaunaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikkia ystäviä ja kavereita siis tavattava fyysisesti, jotta ihmissuhde on oikea?
Mulla on kavereita, joita en ole tavannut koskaan enkä ajattele, että olen heille vain joku varalla pidettävä.
Puhut jostain nettikavereista vai? Ilmeisesti kuitenkin juttelet heidän kanssaan edes satunnaisesti, vai pidätkö täysin tuntemattomia ihmisiä kavereinasi?
Jutteleehan ap:kin kaverinsa kanssa satunnaisesti?
Oletko yksinkertainen? Ap ei taida jutella tuolle tapaamalleen ihmiselle mitään syvällisiä asioita (enää), koska tällä ei ole aikaa sen paremmin tavata kuin puhua puhelimessakaan. Ei voi yhtään verrata sellaiseen kaveruuteen, jossa kuitenkin pidetään yhteyttä ja puhutaan, vaikkei se olisi kasvokkain. Eivät nuo tilanteet ole yhtään verrattavissa.
En ihan äkkiä keksi, miksi olisin ko. ihmisen kanssa enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaat häntä kysymällä uudestaan? Hän ei kehtaa sanoa suoraan ettei kiinnosta. Luulis sinun nyt vähemmästäkin ymmärtävän. Ne muut ovat hänen ystäviään, joille tietysti jää aikaa. Te ette ole enää ystäviä.
En ole häntä kiusannut kysymällä uudestaan enkä tuputtanut seuraani. Törmään häneen aika ajoin esim ruokakaupassa, kauppakeskuksessa yms. Ja aina sama lausahdus.
Ap
Tuo on ihan normaali kohtelias tapa kertoa, että näkemisesi ei ole vastenmielistä ja jos näette taas joskus, niin häntä se ei harmita. Kohteliaisuus on sitä, ettei häpäistä toista edes tämän omissa silmissä.
Ettei häpäistä? Valehteluko ei ole häpäisemistä? Kun mikään pakkohan ei ole sanoa, että olisi kiva tavata, jos ei sitä tarkoita. Jos kerran nähdään vaan kaupassa tai bussissa, niin eikö voisi vain moikata ja sanoa että on taas säitä pidellyt? Mikä on se pakkomielle ottaa tapaaminen esille, jos toinenkaan ei sitä tee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaat häntä kysymällä uudestaan? Hän ei kehtaa sanoa suoraan ettei kiinnosta. Luulis sinun nyt vähemmästäkin ymmärtävän. Ne muut ovat hänen ystäviään, joille tietysti jää aikaa. Te ette ole enää ystäviä.
En ole häntä kiusannut kysymällä uudestaan enkä tuputtanut seuraani. Törmään häneen aika ajoin esim ruokakaupassa, kauppakeskuksessa yms. Ja aina sama lausahdus.
Ap
Small talkkia, olisi kiva nähdä kunnolla jne ilman että tarkoittaa sitä todella. Ap,ei kaikki aina sano mitä todella tarkoittavat. Ei kannata aikaa ja energiaa tuollaiseen hukata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykyajan välienkatkaisuvillitystä. Kyllä, ymmärrän silloin jos kyseessä on aidosti myrkyllinen ihmissuhde mutta muutoin en ymmärrä.
On se oikeastaan myrkyllistä valehdella päin naamaa vuodesta toiseen. Mikä siihen velvoittaa?
Minä olen tälläisen tilanteen se toinen puoli. Me ollaan myös lapsuudenystäviä ja olen hänen lapsensa kummi. Hän on itse käyttäytyny niin uskomattoman törkeästi, että en kertakaikkiaan halua olla hänen kanssaan tekemisissä. En halua hänen ns. mustalle listalleen enkä vihansa kohteeksi, joten olen valinnut ghostata hänet.
Ruma käytös oli huutamista, kiroamista ja haukkumista sekä lapsille, että aikuisille. Omat lapseni pelkäsivät häntä. Viimeinen pisara oli, kun kaveriporukan illanvietossa "vitsaili" minusta tosi loukkaavasti. Pahoitin mieleni ihan toden teolla, mutta hänestä se oli hauskaa.
Lapsen vika tämä tilanne ei ole ollut, mutta en kertakaikkiaan ole kyennyt enää minkäänlaiseen yhteydenpitoon edes lapsen kanssa. Nyt hän onkin jo iso, eikä varmasti enää minua ja lahjojani kaipaile.
AP:lle antaisin vinkin, että mieti omaa käytöstäsi, syy voi löytyä siitä. Jokatapauksessa lakkaa hiillostamasta. Se ihminen ei halua sun kanssa olla tekemisissä, joten anna vain olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kiusaat häntä kysymällä uudestaan? Hän ei kehtaa sanoa suoraan ettei kiinnosta. Luulis sinun nyt vähemmästäkin ymmärtävän. Ne muut ovat hänen ystäviään, joille tietysti jää aikaa. Te ette ole enää ystäviä.
En ole häntä kiusannut kysymällä uudestaan enkä tuputtanut seuraani. Törmään häneen aika ajoin esim ruokakaupassa, kauppakeskuksessa yms. Ja aina sama lausahdus.
Ap
Small talkkia, olisi kiva nähdä kunnolla jne ilman että tarkoittaa sitä todella. Ap,ei kaikki aina sano mitä todella tarkoittavat. Ei kannata aikaa ja energiaa tuollaiseen hukata.
Keksikää small talkia muista aiheista. Maailma on niitä pullollaan.
En sanoisi mitään ja jatkaisin elämääni.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykyajan välienkatkaisuvillitystä. Kyllä, ymmärrän silloin jos kyseessä on aidosti myrkyllinen ihmissuhde mutta muutoin en ymmärrä. Joskus ihmissuhteet vaan erkanee ja sen kanssa on pakko elää. Voi jättää ovea raolleen jos toinen myöhemmin haluaisi ottaa yhteyttä. Mutta välien katkaisu kun välejä ei oikein edes ole tuntuu jonkinlaiselta lapselliselta napautukselta että pitää kostaa kun en saanut mitä halusin.
On se näinkin, mutta on nykyisin tämä oharikulttuurikin mennyt ihan naurettavaksi. Tietyt "ystävät" aina kun satut jutulla olemaan niin lupailevat kyllä kovasti että tullaan käymään kyllä käymään sitten aikamäärässä X ja sitten joko vaan kadotaan tai ilmotellaan pari päivää ennen että sori nyt ei päästäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykyajan välienkatkaisuvillitystä. Kyllä, ymmärrän silloin jos kyseessä on aidosti myrkyllinen ihmissuhde mutta muutoin en ymmärrä. Joskus ihmissuhteet vaan erkanee ja sen kanssa on pakko elää. Voi jättää ovea raolleen jos toinen myöhemmin haluaisi ottaa yhteyttä. Mutta välien katkaisu kun välejä ei oikein edes ole tuntuu jonkinlaiselta lapselliselta napautukselta että pitää kostaa kun en saanut mitä halusin.
Ylipäätään tuntuu, että ystäviltä ja kavereilta vaaditaan todella paljon. Ruuhkavuosia elävänä introverttinä perheenäitinä kaipaisin lähinnä armoa. En kykene näkemään samaa kaveria jatkuvasti ja sen kanssa on vaan pakko elää. Toki minullakin on joskus paha mieli, jos ei kaverilla ole aikaa, mutta ei siinä auta kuin hyväksyä asia. Ei auta syyllistäminen siitä, miten ehtii toisia nähdä.
Okei, mutta miten tämä liittyy ap:n tilanteeseen? Hänhän ei nimenomaan näe tuota ihmistä jatkuvasti (tuskin ollenkaan), vaan ainoastaan satunnaisesti kaupassa tms. Tämä toinen taas näkee muita kavereitaan usein.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tälläisen tilanteen se toinen puoli. Me ollaan myös lapsuudenystäviä ja olen hänen lapsensa kummi. Hän on itse käyttäytyny niin uskomattoman törkeästi, että en kertakaikkiaan halua olla hänen kanssaan tekemisissä. En halua hänen ns. mustalle listalleen enkä vihansa kohteeksi, joten olen valinnut ghostata hänet.
Et sinä ole mikään toinen puoli ap:n tilanteeseen, ellei meillä ole faktaa siitä, että ap olisi käyttäytynyt törkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Ei halua tavata, mutta pitää sinua ns. varalla. Luultavasti bondannut jonkun kanssa, joka ei tykkää sinusta.
No tätä en itse sentään usko, vaikka tietysti kaikki on mahdollista. Luultavasti on samassa tilanteessa kuin niin moni muukin. Eli ei ehdi tavata ketään niin paljon kuin haluaisi. Sitten tulee kerrasta toiseen priorisoitua samojen ihmisten tapaamista. Toinen syy on se, että minusta ainakin tuntuu, että hyvin harvoin tapahtuva tapaaminen on iso numero, mikä vaatii hirveästi aikaa ja voimavaroja. Ajattelen ainakin itse jo valmiiksi, että siihen menee väkisin monta tuntia. Ei sellaista niin vain välttämättä löydy. Reissut, tapahtumat ja muut taas tulee käytyä mieluummin samanhenkisiksi jo tiedettyjen ihmisten kanssa.
Ei sillä siis välttämättä aidosti tarkoita mitään pahaa, tai ajattele sinusta mitään pahaa. Itse ainakin ajattelen, että kaikilla tässä on sama tilanne. Onhan se kamala ajatus, että joku oikeasti jossain roikkuisi tapaamista edes puoliaktiivisesti miettimässä.
Mulla myös kaveri, jonka kanssa olen aiemmin ollut tekemisissä enemmän. Asuttiin lähekkäin, oli pienet lapset, oli sellaista mikä yhdistää. Nykyään nähdään sattumalta kaupassa tai yhteisten ystävien kautta. Hänellä on tapana sanoa, että nähdään, kun joku asia x on muuttunut. Tyyliin joku matka ohi, muutto tehty, lapsen juhlat juhlittu. Nykyään vaan hymyilen tähän vastaukseksi, sanon joo.
Ei sitä hetkeä tule, ja nyt vuosien jälkeen se on tosi ok. Joskus odotin tältä ystävyydeltä enemmän, mutta siinä myös oli minun osalta jotenkin riippuvainen sävy. Tämä ihminen tuo sellaista energiaa, mitä musta itsestä puuttuu, ja ehkä silloin olisin ylipäätään kaivannut joltain tukea enemmän kuin sitä oli tarjolla. Ehkä hän koki mut raskaaksi. Ehkä mussa on silti jotain, mikä häntäkin kiinnostaa, tai sitten hänestä ois kiva tavata vähän niinku menneiden aikojen muistoksi. Mutta ei kuitenkaan niin kiva tai houkuttelevaa, että saisi aikaiseksi sopia tapaamista. Tai sitten on kyse vain puhtaasti small talkin tavasta, joka poikkeaa omasta. Tämä vaan tällaisena pohdintana syistä.