Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että mies hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta?

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän kukaan uskaltaa hankkia lapsia jos näitä kirjoituksia lukee... lapset muuttavat ihmistä, myös sitä äitiä eikä kaikkeen voi varautua etukäteen. Toisaalta  lapsen myötä myös vanhemmat kasvavat ja pystyvät asioihin ja tehokkuuteen jota ei etukäteen voi ymmärtää.Yllätyksiä voi siis tulla suuntaan ja toiseen.

Minusta ihan ekaksi pitää luopua ajatuksesta kaikki puoliksi, mieluummin vahvuuksien ja tarpeen mukaan, mutta niin että molemmat hoitavat pitkällä aikavälillä riittävän osan ettei kumpikaan uuvu. Lapsilla on erilaisia vaiheita, vauvavaihe on väistämättä äidille raskaampi varsinkin jos imettää. Itse ainakaan en pystynyt nukkumaan vaikka lapsen isä hoisi lasta yöllä, eli lopulta olisi kannattanut käyttää se hänen panoksensa tuossa kohtaa toisin. Meillä aluksi parhaiten toimi se että isä hoisi lasta omalla tavallaan ja minä en ollut edes paikalla. Vastuuta pitää antaa heti alusta asti eli mielellään jo sairaalas

 

Vanhempien välistä suhdetta pitää vaalia, se lienee tärkein ja vaikein asia väsymyksen keskellä. Mutta vauva-aika kestää lopulta vain hetken, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.  

Ei kaikki ole samanlaisia kuin te. Että vastuuta otetaan kun se vain annetaan. On sellaisiakin, jotka ei ota koppia kun pallo heitetään. Pallon annetaan pudota. 

Tiedän miehen, jolle ei voi antaa vastuuta, itse asiassa tiedän parikin sellaista miestä. Lapsi on oikeassa vaarassa vahingoittua. Ei esim väkivaltaan, vaan valvonnan puutteeseen. Jättää taaperon yksin kotiin ja lähtee ulos. Antaa taaperon touhuilla ulkona yksin, eikä katso mitä tekee. Ei, itse asiassa tulee mieleen jo neljä miestä, joiden toiminta on tällaista, jotka "vahtivat" lapsia näin. Siis tuttava- ja lähipiiristä. 

Ihmisiä joilla ei neuvot pysy päässä, no paitsi jos siihen liittyy autot. Mun mies oli haka etsimään parhaan turvaistuimen, parhaat vaunut jne tekniikkaa. Mutta vauvan hoito, taaperon hoito... järkyttävän kädetöntä, edesvastuutonta.  

Tähän vielä; 

"Vanhempien välistä suhdetta pitää vaalia, se lienee tärkein ja vaikein asia väsymyksen keskellä.  "

Väsymyksen keskellä se voi olla aika tekemätön paikka. Tiedän taas useita pariskuntia, joissa "vanhempien suhde" kulminoituu miehen mielestä seksiin, ja jos sitä ei ole - koska äiti on rättiväsynyt ja jätetty yksin vauva-arkeen - niin miehelle sitä suhdettakaan ei sitten ole. Eväänsäkään ei nosta jotta äidin väsymys vähenisi, ja lähtee pettämään tai tulee suorilta ero. Pariterapiasta huolimatta tulee ero.

Minä en käsitä, miten voi olla niin onneton itsereflektointi, että tällainen mies ei tajua, mistä seksin puute johtuu. Kuka sen aiheutti. Se ei ollut se vauva. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän kukaan uskaltaa hankkia lapsia jos näitä kirjoituksia lukee... lapset muuttavat ihmistä, myös sitä äitiä eikä kaikkeen voi varautua etukäteen. Toisaalta  lapsen myötä myös vanhemmat kasvavat ja pystyvät asioihin ja tehokkuuteen jota ei etukäteen voi ymmärtää.Yllätyksiä voi siis tulla suuntaan ja toiseen.

Minusta ihan ekaksi pitää luopua ajatuksesta kaikki puoliksi, mieluummin vahvuuksien ja tarpeen mukaan, mutta niin että molemmat hoitavat pitkällä aikavälillä riittävän osan ettei kumpikaan uuvu. Lapsilla on erilaisia vaiheita, vauvavaihe on väistämättä äidille raskaampi varsinkin jos imettää. Itse ainakaan en pystynyt nukkumaan vaikka lapsen isä hoisi lasta yöllä, eli lopulta olisi kannattanut käyttää se hänen panoksensa tuossa kohtaa toisin. Meillä aluksi parhaiten toimi se että isä hoisi lasta omalla tavallaan ja minä en ollut edes paikalla. Vastuuta pitää

En kyllä ymmärrä miten vanhempien välistä suhdetta pystyy vaalimaan, jos on puolikuollut väsymyksestä siksi, ettei mies osallistu juuri yhtään vauvan hoitoon eikä varsinkaan yhteenkään yöheräämiseen (vaikka vauva olisi pulloruokittu). Meillä siis kävi näin. Minulla väsyin niin paljon vauvasta johtuvasta unen puutteesta ja kaiken tekemisestä yksin (kun mies ei suostunutkaan osallistumaan), että ei jäänyt energiaa miehen ja parisuhteen suuntaan yhtään.

Etkä ole ainoa. Jostain syystä pikkulapsiaikana erotaan usein.

Jos tuollaisia pohdit, please älä hankkiudu raskaaksi. Kasva ensin itse aikuiseksi, joohan.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien välistä suhdetta ei voi vaalia, jos ainoa ajatus päässä on toive saada joskus nukkua. Ensin pitää saada väsymys pois eikä se onnistu ilman puolison apua.

Juuri näin. Ihmislapsia ei ole koskaan historiassa hoidettu yksin. On aina ollut yhteisö, vanhempien omia sisaruksia, isovanhempia.  Poislukien harvat erakkona asuvat perheet korpimetsissä, mutta pääsääntöisesti näin että aina on ollut yhteisö jolta saa apua. 

Nyt sitten pitää jaksaa yksin. 

Tästä pitäisi puhua enemmän. Tilanne on luonnoton, pitäisi olla päivänselvää miksi moni nainen on kuolemanväsynyt. Ja miksi mies ei silti osallistu? Pyydetään osallistumista, ei 100% vastuun ottoa, mutta ei. 

Ihmisen lapsi on paljon tarvitsevampi ja avuttomampi kuin muiden lajien. Syntyy ihan keskeneräisenä, ei osaa kävellä, ei edes näe kunnolla, ei selviä yhtään yksin pitkään aikaan. Tästä pitäisi oikeasti puhua,  ....etenkin kun jotkut vetoaa siihen biologiaan että "naisilta sujuu luonnostaan." Tässä tilanteessa ei ole mitään luonnollista, että nainen hoitaa näin tarvitsevan olennon yksin! Jos puhutte luonnollisuudesta, hankkikaa lapsen ympärille ihmisiä kuten luonnollisesti eläen olisi, sinä, mies, olet se ympärillä oleva ihminen jolle hoito kuuluu myös! Lapsen hoito ei ole yhden tehtävä 24/7, ihminen tarvitsee myös unta, sekin on luonnollista.

Ei mitenkään, mitään tällaista varmuutta ei elämässä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien välistä suhdetta ei voi vaalia, jos ainoa ajatus päässä on toive saada joskus nukkua. Ensin pitää saada väsymys pois eikä se onnistu ilman puolison apua.

 

Juuri näin. Ihmislapsia ei ole koskaan historiassa hoidettu yksin. On aina ollut yhteisö, vanhempien omia sisaruksia, isovanhempia.  Poislukien harvat erakkona asuvat perheet korpimetsissä, mutta pääsääntöisesti näin että aina on ollut yhteisö jolta saa apua. 

Nyt sitten pitää jaksaa yksin. 

Tästä pitäisi puhua enemmän. Tilanne on luonnoton, pitäisi olla päivänselvää miksi moni nainen on kuolemanväsynyt. Ja miksi mies ei silti osallistu? Pyydetään osallistumista, ei 100% vastuun ottoa, mutta ei. 

Ihmisen lapsi on paljon tarvitsevampi ja avuttomampi kuin muiden lajien. Syntyy ihan keskeneräisenä, ei osaa kävellä, ei edes näe

Kyllä! Ihmislajin jälkeläishoivan luonnontilainen muoto ei todellakaan ole ydinperhe. Ydinperhe on luonnoton, epähistoriallinen ja perverssi :) lastenhoitojärjestelmä. 

Ihmisellä pitäisi olla yhteisö lähellään, jossa lähes kaikki tuttuja ja suuri osa sukuakin. Ja autettaisiin lastenhoidossa puolin ja toisin. Esimerkiksi äidinäitien läsnäolon on historiallisissa tutkimuksissa nähty vaikuttavan alentavasti jopa tyttären lasten kuolleisuuteen. 

Tarvittaisiin jonkinlainen koko yhteiskunnan uudelleenjärjestely, uusi yhteiskuntasopimus lastenkasvatuksen osalta. Koska uusien kansalaisten kasvatus on yhteiskunnalle ensiarvoisen tärkeää, voisi yhteiskunta tukea lapsiperheitä paljon paljon enemmän kuin nykyään, jolloin ainoa tuki on oikeastaan päivähoito ja kaikki muu pitää itse hoitaa. Lisäksi voisi kehittää toimivia kommuuniasumisen muotoja, joissa vaikkapa 5-10 lapsi-pariskuntaa asuisivat jossain isossa yhteistaloudessa. Tällaiselle asumismuodolle voisi luoda avioliiton kaltaisen juridisen sopimuspohjan, jolla kaikki pariskunnat sitoutetaan taloudellisesti ja muutenkin ottamaan vastuuta. Tämä olisi jonkinlainen yritelmä siihen menneisyyden yhteisöllisyyteen. 

Monella tavallahan Suomi on maailman parhaimpia maita tulla äidiksi. Lapsikuolleisuus pientä. Äitiysvapaita on. Yhteiskunta turvallinen. Mutta silti, äitiys on kyllä 2025 Suomessa edelleen naiselle aivan järkyttävän suuri riski. 

On hyvä, että naiset äänestävät kohduillaan ja syntyvyys on alentunut, koska naisten saama diili on niin huono. Siinä vaiheessa, kun kokonaissyntyvyys tippuu vaikka 0,7:ään, on yhteiskunnan jo pakko tehdä jotain hyvin dramaattista tilanteen parantamiseksi. Sitä odotellessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ollut päivän töissä ja nainen päivän lapsen kanssa. Miehen tultua töistä tehdään yhdessä askareita ja valmistetaan päivällinen, jonka jälkeen nainen ilmoittaa lähtevänsä salille tai lenkille ja että on miehen vuoro hoitaa lasta. Menikö tässä mielestäsi nallekarkit ihan tasan?

Molemmat ei yleensä ehdi harrastaa arki-iltaisin, joten on ihan reilua, että vuorotellaan. Yhtenä päivänä on naisen vuoro harrastaa illalla ja toisena päivänä miehen. Totta kai molemmilla pitää olla yhtenäinen oikeus harrastaa tai tehdä jotain muuta itselleen mielekästä asiaa.

Kyllä juuri näin, vuorotellen. Mutta jos toinen on kotona, on mielestäni hänellä jopa suurempi oikeus lähteä menoilleen, jos molempien menoja ei voi toteuttaa. Kotona oleminen ottaa paljon enemmän henkisesti tietyllä tavalla ja sieltä on hyvä päästä ulos päätä tuulettamaan. Töissä olija on jo saanut olla poissa kotoa, toisten aikuisten seurassa, päässyt ehkä lounaalle jne. Hän jaksaa olla illan kotona paremmin.

Miehet puheissaan niin kovin tienaavat ja mahdollistavat kotona olon, mutta meneekö tosiasiassa koko palkka perheen yhteiseen hyvään??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien välistä suhdetta ei voi vaalia, jos ainoa ajatus päässä on toive saada joskus nukkua. Ensin pitää saada väsymys pois eikä se onnistu ilman puolison apua.

 

Juuri näin. Ihmislapsia ei ole koskaan historiassa hoidettu yksin. On aina ollut yhteisö, vanhempien omia sisaruksia, isovanhempia.  Poislukien harvat erakkona asuvat perheet korpimetsissä, mutta pääsääntöisesti näin että aina on ollut yhteisö jolta saa apua. 

Nyt sitten pitää jaksaa yksin. 

Tästä pitäisi puhua enemmän. Tilanne on luonnoton, pitäisi olla päivänselvää miksi moni nainen on kuolemanväsynyt. Ja miksi mies ei silti osallistu? Pyydetään osallistumista, ei 100% vastuun ottoa, mutta ei. 

Ihmisen lapsi on paljon tarvitsevampi ja avuttomampi kuin muiden lajien. Syntyy iha

Yhteiskunnan? Mitä ihmettä nyt taas? 

Siksi kuuluu avioliittoon, miehen ja naisen välille.

Älä anna ennen papin aamenta.

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä voi oikein varmistaa, mutta itse etsin seuraavia piirteitä (jotka sitten löytyivät onneksi):

- Mies siivoaa ja tekee ruokaa oma-aloitteisesti. Se on merkki siitä, että häntä kiinnostaa ainakin pitää kodista huolta.

- Miehellä ei ole harrastusta joka vie kaiken vapaa-ajan. 

- Mies halusi oikeasti keskustella siitä miten vastuu jaetaan kun niitä lapsia on. Ei mitään No katellaan sitten kun se tulee-sontaa 



- Plussaa jos miehellä on jo kokemusta siitä miten lasten kanssa eletään (esim sisarusten lapset, sukulaiset) 

Tähän voisi vielä lisätä että ei ole tiivistä kaveriporukkaa jonka kanssa pitää päästä sinne sun tänne.

Mikään ei takaa että miehestä tulee osallistuva isä, mutta siihen voi kyllä vaikuttaa. Miehelle kannattaa jo ennen lapsen hankintaa kertoa mitä häneltä odottaa ja pyytää pohtimaan onko hän siihen valmis. Jos olet tähän asti tehnyt kotihommat ja passannut miestäsi niin sitten kannattaa etsiä uusi. Olet jo hävinnyt pelin.

Toinen tärkeä asia on osallistaa mies vauvan hoitoon heti alussa. Antaa hänelle tehtäväksi asioita joita hän voi tehdä kuten vaipanvaihtoa, vaunukävelyjä, sylittelyä yms.  Vauvanhoidon pitää myös aina olla vaihtoehtoinen jollekin muulle, ei niin että jos en tee sitä niin sitten makaan sohvalla. Vaihdatko vaipan ja pidät vauvaa sylissä vai teetkö ruuan? Miehen ei pidä myöskään luistaa hommista sen takia jos hän käy töissä tai tekee pitkää päivää. Osa kotihommista kyllä odottaa kun hän tulee töistä. Kotona vauvan kanssa oleminen on myös täysi työ ja se jatkuu 24/7. 

Kaikkein tärkein on se ettei hyväksy sitä että mies ei osallistu. Vauva vuoden jälkeen kyllä jo näkee kannattaako laittaa heti lusikat jakoon.  Jos mies ei hoida rehdisti osuuttaan niin ei kannata ainakaan tehdä lisää lapsia. 

Jollain oli hyvä pointti, eli kannattaa myös katsoa, kuinka hyvin mies kestää ja jaksaa arjen tylsiä rutiineita. Vanhemmuus on jatkuvaa työtä, on siedettävä toistoja ja tehtävä myös tylsiä asioita ja paljon.

Tienaa tuplat mieheen verrattuna ja hoida kulupuoli. Hemmottele miestä arjessa ja kas, se jää mielellään kotiin pelaamaan pleikkaa ja katsomaan vauvaa.

Tärkeä tieto! Miehen ja naisen hoivahormonit toimivat eri logiikalla. Naisella hormonitoiminnan käynnistää raskaus, synnytys, imetys.. mies sen sijaan tarvitsee aktiivista työtä jotta hoivavietti herää.

Raskausaikana tämä voi olla vauvalle puhumista ja kaikenlaista vauvaan liittyvää aktiivistä tekemistä. Synnytyksen jälkeen alkumetreillä mahdollisimman paljon hoivavastuuta miehelle, mielellään kaikki paitsi tietysti imetys. Paljon vauvan sylittelyä.

Lähtikö tästä ketjusta monta sivua pois?