Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että mies hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet valmis ottamaan lapsestasi vain puoliksi vastuun niin jätä hankkimatta. Vastuu lapsesta pitää olla 100%. Ethän voi tietää koskaan, jos vaikka toinen sairastuu tai kuolee kuka sen puolet silloin hoitaa? 

Eihän ap sitä sano, vaan haluaa varmistua että myös mies on kykenevä ottamaan lapsesta vastuun 100%. Eihän voi tietää koskaan, jos ap itse sairastuu tai kuolee?

Ap: joka täydellä 100 pros varmuudella tulee hoitamaan vauvan hoidosta noin puolet, hoitamaan lasta sitten pikkulapsiaikana noin puolet ja kantaa oikeasta puolet lapseen liittyvästä vastuusta ja huolehtii noin puolet lapsen asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet valmis ottamaan lapsestasi vain puoliksi vastuun niin jätä hankkimatta. Vastuu lapsesta pitää olla 100%. Ethän voi tietää koskaan, jos vaikka toinen sairastuu tai kuolee kuka sen puolet silloin hoitaa? 

Eihän ap sitä sano, vaan haluaa varmistua että myös mies on kykenevä ottamaan lapsesta vastuun 100%. Eihän voi tietää koskaan, jos ap itse sairastuu tai kuolee?

Ap: joka täydellä 100 pros varmuudella tulee hoitamaan vauvan hoidosta noin puolet, hoitamaan lasta sitten pikkulapsiaikana noin puolet ja kantaa oikeasta puolet lapseen liittyvästä vastuusta ja huolehtii noin puolet lapsen asioista.

Niin? Miten mies olisi kykenevä ottamaan tarvittaessa vastuuta 100%, jos ei kykene ottamaan edes 50%?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ollut päivän töissä ja nainen päivän lapsen kanssa. Miehen tultua töistä tehdään yhdessä askareita ja valmistetaan päivällinen, jonka jälkeen nainen ilmoittaa lähtevänsä salille tai lenkille ja että on miehen vuoro hoitaa lasta. Menikö tässä mielestäsi nallekarkit ihan tasan?

Mistä sinä olet saanut päähäsi että olisi hirveän yleistä että nainen on kotona päivät lasten kanssa? Työikäisistä useampi nainen on töissä kuin mies.

Ehkä elät vielä jotain 80-lukua jolloin kotiäitiys oli yleisempää varsinkin maaseudulla. Esim minun äitini oli kotiäiti, ja hän kyllä päivän aikana teki ne kodin askareet ja valmisti päivällisen. Kun isä tuli töistä, olisi ollut kohtuullista että äiti olisi päässyt lenkille tai harrastuksiin. Milloin muulloinkaan? Ei kukaan aikuinen voi viettää 24/7 kotona tai olla vain lasten kanssa. 

Milloinkas se isä pääsee lenkille tai harrastuksiin? Kesken työpäivän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos nainen haluaa lapsia, ja mies suostuu vain naisen tähden, pitääkö silloinkin kaiken mennä fifty-fifty?

Ei pidä tehdä lapsia jos ei niitä halua. Eikä pidä tehdä lapsia kenenkään toisen mieliksi jos ei itse halua lapsia. Jos tekee lapsia niin pitää olla valmis hoitamaan niitä lapsia vähintään puolet. 

Tiedätkö miehillä on tähän paljon vähemmän kaipuuta kuin naisilla... tik, tok...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ollut päivän töissä ja nainen päivän lapsen kanssa. Miehen tultua töistä tehdään yhdessä askareita ja valmistetaan päivällinen, jonka jälkeen nainen ilmoittaa lähtevänsä salille tai lenkille ja että on miehen vuoro hoitaa lasta. Menikö tässä mielestäsi nallekarkit ihan tasan?

Molemmat ei yleensä ehdi harrastaa arki-iltaisin, joten on ihan reilua, että vuorotellaan. Yhtenä päivänä on naisen vuoro harrastaa illalla ja toisena päivänä miehen. Totta kai molemmilla pitää olla yhtenäinen oikeus harrastaa tai tehdä jotain muuta itselleen mielekästä asiaa.

Kas tässä, tämä toimii

Kas niin olen tuonut miehistä kulmaa ketjuun tarpeeksi, näkyllään.

P.S. tuo monirotuinen koiramies en ole minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ollut päivän töissä ja nainen päivän lapsen kanssa. Miehen tultua töistä tehdään yhdessä askareita ja valmistetaan päivällinen, jonka jälkeen nainen ilmoittaa lähtevänsä salille tai lenkille ja että on miehen vuoro hoitaa lasta. Menikö tässä mielestäsi nallekarkit ihan tasan?

Mistä sinä olet saanut päähäsi että olisi hirveän yleistä että nainen on kotona päivät lasten kanssa? Työikäisistä useampi nainen on töissä kuin mies.

Ehkä elät vielä jotain 80-lukua jolloin kotiäitiys oli yleisempää varsinkin maaseudulla. Esim minun äitini oli kotiäiti, ja hän kyllä päivän aikana teki ne kodin askareet ja valmisti päivällisen. Kun isä tuli töistä, olisi ollut kohtuullista että äiti olisi päässyt lenkille tai harrastuksiin. Milloin muulloinkaan? Ei kukaan aikuinen voi viettää 24/7 kotona ta

Milloinkas se isä pääsee lenkille tai harrastuksiin? Kesken työpäivän?

Niinä iltoina kun se äiti ei ole lenkillä tai harrastuksissa. Jos molemmat ovat tehneet työpäivän, äiti kotona ja isä työpaikalla, on kohtuullista että molemmat saavat iltaisin vapaa-aikaa. Tämän voi jakaa vaikka olemalla vastuussa lapsista vuoroilloin. 

Omassa perheessänihän näin ei toimittu, vaan isän työpäivän jälkeen hänellä oli vapaata, äidin työpäivä ei koskaan edes loppunut, vaan jatkui aamuvarhaisesta myöhäiseen iltaan. Lomia tai viikonloppuvapaitakaan hänellä ei ollut. Hän siis ei käynyt lenkillä eikä harrastuksissa, koska isäni oli täysi lusmuilija omien lastensa hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Kas niin olen tuonut miehistä kulmaa ketjuun tarpeeksi, näkyllään.

P.S. tuo monirotuinen koiramies en ole minä.

Et olekaan. Se olin minä, ja olen ylpeä kommentistani.

t: Jorma Jännämies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet valmis ottamaan lapsestasi vain puoliksi vastuun niin jätä hankkimatta. Vastuu lapsesta pitää olla 100%. Ethän voi tietää koskaan, jos vaikka toinen sairastuu tai kuolee kuka sen puolet silloin hoitaa? 

Eihän ap sitä sano, vaan haluaa varmistua että myös mies on kykenevä ottamaan lapsesta vastuun 100%. Eihän voi tietää koskaan, jos ap itse sairastuu tai kuolee?

Ap: joka täydellä 100 pros varmuudella tulee hoitamaan vauvan hoidosta noin puolet, hoitamaan lasta sitten pikkulapsiaikana noin puolet ja kantaa oikeasta puolet lapseen liittyvästä vastuusta ja huolehtii noin puolet lapsen asioista.

Niin? Miten mies olisi kykenevä ottamaan tarvittaessa vastuuta 100%, jos ei kykene ottamaan edes 50%?

Tässä oli kysymys ap:n toiveesta, ei miehestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ikuisuusriita lastenhoidosta, kotitöistä menojen maksamisesta. Minä olen aina lähes yksin hoitanut lapset kokonaan, kotitöistä noin 70 prosenttia ja maksuista noin 30 prosenttia (koska en voi olla lastenhoidon takia töissä niin paljon kuin haluaisin ja muuten olisin niin rahaa ei tule minulle enempää). Minun mielestä tilanne on todella epäreilu ja haluan siihen muutoksen niin, että lapset, kotityöt ja maksut menee kaikki suunnilleen puoliksi. Miehen mielestä tilanne on myös epäreilu, hän haluaa muutoksen niin, että minä edelleen hoidan lapset yksin ja 70 prosenttia kotitöistä, mutta jatkossa maksan puolet menoista. Riita sen kun jatkuu, mies ei suostu ymmärtämään että en saa enempää rahaa mistään jos hän ei koskaan ole lasten kanssa niin että pääsisin tienaamaan enemmän rahaa.

 

Miksi te naiset

Miehesi varmaan tietää suunnitelmastasi?

Ai ei vai? Onko tapanasi vehkeillä hänen selkänsä takana yleensäkin?

Ei voi mitenkään eikä koskaan.

Lapsi on sinun hoidettava ja kasvatettava jälkeläinen 25 vuotta valmiiksi.

Hmmm, ei varmaan voi varmaksi tietää, mutta ainakin se auttaa, jos kotityöt on luontevasti jakautuneet aikaisemminkin tasan tai jopa mies tehnyt enemmän. Ja sekin auttaa, jos et totuta miestä siihen, että vauvan synnyttyä teet kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä varmistin miehen osallisuuden opiskelemalla iltaisin, kun lapset olivat vauvoja ja vaippaikäisiä. Vahdinvaihto oli klo 17 joka arki-ilta, sitten mä lähdin kotoa iltaopintoihin ja tulin takaisin, kun lapset oli iltasyötetty (vauvat toki imetin ennen nukkumaanmenoa). Tätä kesti 4,5 vuotta, joten mies rutinoitui hoitamaan oman osuutensa siinä missä minäkin. 

Itsekin yritin tällaista. Vaan miespä alkoi heti ottamaan iltavuoroja ja viikonloppuvuoroja itselleen eikä ollutkaan kotona kun minun piti lähteä luennoille. 

Ei tullut ero mieleen?

Joillakin ero ei ole vaihtoehto. Ainakin itse olen sellainen luonne, että jos alttarilla on luvattu olla loppuelämä yhdessä, niin siitä pidetään sitten kiinni. Jos toinen muuttuukin ikäväk

Olet uskollisempi ja luotettavampi kuin 95% täällä aikaansa kuluttavista naisista.

Onko vastuu ihan kaikesta aina pakko kantaa puoliksi? Minusta se ei ole aina edes mahdollista. Siis se, että kaikki menee aina 50/50. Tärkeintä varmaan olisi, että ollaan reiluja. On monta muutakin vaihtoehtoa kuin että kaikki hoidetaan tasan puoliksi, tai toinen hoitaa kaiken yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Ahtaassa kuplassa saa elää, jos ainoa miehen malli on Andrew Tate.

Tuo mainittiin itse asiassa uutisissa. Meillä on muutama nettisukupolvi, jotka hakevat esikuvansa netin kautta. Se on lisännyt naisvihaa jne. koska miehenalut hakeutuvat matchojen kus*päi tten saiteille opiskelemaan kuinka olla m*lkku. Sitten ihmettelevät, kun tytöt eivät tykkää. Tuo ukkohan on jäänyt kiinni ihmiskaupasta ym.

Tämä palsta vetää myrkyllisyydessään hyvinkin vertaa A.Taten kaltaiselle machoilijalle.

Milloinkas se isä pääsee lenkille tai harrastuksiin? Kesken työpäivän?

Joka toinen päivä. Reiluus ja tasapuolisuus on oikeasti aika helppoa. 

Vierailija kirjoitti:

Onko vastuu ihan kaikesta aina pakko kantaa puoliksi? Minusta se ei ole aina edes mahdollista. Siis se, että kaikki menee aina 50/50. Tärkeintä varmaan olisi, että ollaan reiluja. On monta muutakin vaihtoehtoa kuin että kaikki hoidetaan tasan puoliksi, tai toinen hoitaa kaiken yksin.

Ap sanoo toivovansa että mies tekee NOIN puolet. Ei tasan puolet vaan noin puolet. Miksi niin moni täällä alkaa puhua viivottimista ja millintarkkuudesta ja siitä että on mahdotonta tehdä kaikki aivan tasan puoliksi. Niin on, mutta onko suurinpiirtein puolet muka vaikeasti toteutettava ja kohtuuton toive? Omasta mielestäni ei, vaan se on se mikä on reilua, ja kuten itsekin sanot, reiluus on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Onko vastuu ihan kaikesta aina pakko kantaa puoliksi? Minusta se ei ole aina edes mahdollista. Siis se, että kaikki menee aina 50/50. Tärkeintä varmaan olisi, että ollaan reiluja. On monta muutakin vaihtoehtoa kuin että kaikki hoidetaan tasan puoliksi, tai toinen hoitaa kaiken yksin.

Ei tietenkään kaikki mene täsmälleen tasan. Mutta tottakai on ongelma, jos lapsiperheessä työ ja lastenhoito kasaantuu toiselle, ja jää vangiksi kotiinsa, kun toinen saa tulla ja mennä vapaasti. Turha siis saivarrella luvuista, ja miettiä, mistä tässä oikeasti puhutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kun tulin nuorena raskaaksi entisen miehen kanssa, piti katsoa uusin silmin koko tilannetta. Siihen mennessä mies oli tuntunut hauskalta, fiksulta ja hyvällä tavalla minua haastavalta. Tajusinkin, ettei mies tee kotona mitään mitä ei halua, ei suostu siivoamaan ollenkaan, syyllistää kaiken aikaa minua rahankäytöstä samalla kun osteli itselleen harrastusvälineitä, puhuu naisista todella halventavasti ja on harrastuksissa tai kotona omassa huoneessa koneen äärellä suurimman osan vuorokaudesta. Töilleni mies naureskeli, koska hänestä koko ala oli vähäpätöisempi kuin hänen. Sanoin, että jää kyllä itseltä minkäänlainen ura tekemättä ja saavuttamatta kaikki mitä elämässä olisin halunnut tehdä, jos lapsen antaa syntyä, koska hän osaisi pitää kiinni siitä että saa tehdä mitä haluaa ja minä en ja lapselle ei ole hyväksi syntyä sellaiseen tilanteeseen. Mies oli vihainen, että sanoinko häntä huonoksi isäksi. Ero tuli pian tämä jälkee

Tuhosit siis viattoman lapsen elämän joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Kas niin olen tuonut miehistä kulmaa ketjuun tarpeeksi, näkyllään.

P.S. tuo monirotuinen koiramies en ole minä.

Mikäs mammojen kultapuppeli se siellä esittäytyy. Kaipaat huomiota ja rapsutusta?

M