Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että mies hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kas niin olen tuonut miehistä kulmaa ketjuun tarpeeksi, näkyllään.

P.S. tuo monirotuinen koiramies en ole minä.

Mikäs mammojen kultapuppeli se siellä esittäytyy. Kaipaat huomiota ja rapsutusta?

M

En homppeleilta, mutta kiitos kysymästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vastuu ihan kaikesta aina pakko kantaa puoliksi? Minusta se ei ole aina edes mahdollista. Siis se, että kaikki menee aina 50/50. Tärkeintä varmaan olisi, että ollaan reiluja. On monta muutakin vaihtoehtoa kuin että kaikki hoidetaan tasan puoliksi, tai toinen hoitaa kaiken yksin.

Ap sanoo toivovansa että mies tekee NOIN puolet. Ei tasan puolet vaan noin puolet. Miksi niin moni täällä alkaa puhua viivottimista ja millintarkkuudesta ja siitä että on mahdotonta tehdä kaikki aivan tasan puoliksi. Niin on, mutta onko suurinpiirtein puolet muka vaikeasti toteutettava ja kohtuuton toive? Omasta mielestäni ei, vaan se on se mikä on reilua, ja kuten itsekin sanot, reiluus on tärkeintä.

Miten se on ylivoimainen toive jos reilusti yli puolet perheistä siihen pääsee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kas niin olen tuonut miehistä kulmaa ketjuun tarpeeksi, näkyllään.

P.S. tuo monirotuinen koiramies en ole minä.

Mikäs mammojen kultapuppeli se siellä esittäytyy. Kaipaat huomiota ja rapsutusta?

M

En homppeleilta, mutta kiitos kysymästä.

Kauaa et malttanutkaan olla pois 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eli otit eron, vaikka sanoit aiemmin, ettet ole koskaan eronnut. Kuulostaa vähän ristiriitaiselta"

Ennemminkin niin että seurustelusuhteissa menee poikki.

Seurustellessa on eri asia, kun siinä ei ole luvattu toiselle mitään. Itsellä oli se pointti, että avioliitossa luvataan olla kuolemaan asti yhdessä, joten silloin ero ei ole itselle vaihtoehto.

Monet kuvittelee että voi muuttaa toista varsinkin kun se papin aamen on sanottu "eikä voi perääntyä". Ei se tule onnistumaan. Siksi siihen valintaan kannattaa käyttää aikaa.

Lapsia ei kannata tehdä nuorina. Silloin ei vielä tunne itseäänkään...

Älkää kuvitelko, että on mahdollista jakaa kotityöt ja lastenhoito tasan tarkkaan puoliksi.

Ero on pian edessä kun yleensä vaimo räkyttää miehelle, vaipan vaihdosta ja imuroinnista. Tiskata ei enää tarvitse, sen hoitaa kone.

Antakaa toisen jos toisenkin tehdä pihatyöt, auton korjaus,  imurointi, ikkunanpesu ja vauvanhoito sen mukaan kenellä on ENEMMÄN voimaa käsivarsissa tai heikommat voimat muihin töihin.

Ei millään keinolla. Eikä sitäkään voi varmistaa millään keinolla, että vauvan äiti hoitaa vauvaa yhtä paljon kuin isä tai ylipäätään ollenkaan. 

Kaikenlaista voi tapahtua raskausaikana, synnytyksessä ja sen jälkeen. Ylipäätään elämässä voi tapahtua sairauksia ja onnettomuuksia missä tahansa vaiheessa elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eli otit eron, vaikka sanoit aiemmin, ettet ole koskaan eronnut. Kuulostaa vähän ristiriitaiselta"

Ennemminkin niin että seurustelusuhteissa menee poikki.

Seurustellessa on eri asia, kun siinä ei ole luvattu toiselle mitään. Itsellä oli se pointti, että avioliitossa luvataan olla kuolemaan asti yhdessä, joten silloin ero ei ole itselle vaihtoehto.

Monet kuvittelee että voi muuttaa toista varsinkin kun se papin aamen on sanottu "eikä voi perääntyä". Ei se tule onnistumaan. Siksi siihen valintaan kannattaa käyttää aikaa.

Lapsia ei kannata tehdä nuorina. Silloin ei vielä tunne itseäänkään...

Ei se itsesä tunteminen iästä ole kiinni. Itse olin 21 v kun tiesin kenen kanssa haluan lapset.

Vierailija kirjoitti:

Et mitenkään. Varaudu aina siihen et voit joutua kantamaan vastuun kokonaan jos toinen ei kykenekään. 

Eli miksi miehet siittävät lapsia? Eiväthän he varaudu kantamaan vastuuta kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eli otit eron, vaikka sanoit aiemmin, ettet ole koskaan eronnut. Kuulostaa vähän ristiriitaiselta"

Ennemminkin niin että seurustelusuhteissa menee poikki.

Seurustellessa on eri asia, kun siinä ei ole luvattu toiselle mitään. Itsellä oli se pointti, että avioliitossa luvataan olla kuolemaan asti yhdessä, joten silloin ero ei ole itselle vaihtoehto.

Monet kuvittelee että voi muuttaa toista varsinkin kun se papin aamen on sanottu "eikä voi perääntyä". Ei se tule onnistumaan. Siksi siihen valintaan kannattaa käyttää aikaa.

Lapsia ei kannata tehdä nuorina. Silloin ei vielä tunne itseäänkään...

Ei se itsesä tunteminen iästä ole kiinni. Itse olin 21 v

Tai no en tiennyt silloin tulenko koskaan saamaan lapsia mutta tiesin kenen kanssa haluan jakaa elämäni tuli lapsia tai ei. Myöhemmin lapsiakin perheeseen tuli pari.

Vierailija kirjoitti:

Älkää kuvitelko, että on mahdollista jakaa kotityöt ja lastenhoito tasan tarkkaan puoliksi.

Ero on pian edessä kun yleensä vaimo räkyttää miehelle, vaipan vaihdosta ja imuroinnista. Tiskata ei enää tarvitse, sen hoitaa kone.

Antakaa toisen jos toisenkin tehdä pihatyöt, auton korjaus,  imurointi, ikkunanpesu ja vauvanhoito sen mukaan kenellä on ENEMMÄN voimaa käsivarsissa tai heikommat voimat muihin töihin.

 

Ok, vaihdan auton renkaat 2 x vuodessa, hoida sinä ympäri vuoden joka päivä 24/7 kaikki kevyet hommat :)

Terv. voimakas nainen

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mitenkään eikä koskaan.

Lapsi on sinun hoidettava ja kasvatettava jälkeläinen 25 vuotta valmiiksi.

Täällä moni sanoo aapeelle (naiselle), että et voi mitenkään etukäteen tietää miehestä millainen isä siitä tulee, joten tee lapsi vain, jos olet itse 100 pros varma, että jaksat ja pystyt hoitamaan lapsen itse ihan yksin. Sinänsä ok neuvo. Mutta minäkin tässä mietin, että annetaanko tuo sama neuvo miehille. Sanotaanko miehille, että tee lapsi vain, jos olet itse 100 pros varma, että jaksat ja pystyt hoitamaan lapsen itse ihan yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää että kumpikin osaa tehdä kaiken, en tarkoita, että kaikkea tehdään koko ajan 50/50. Jos mies ei koskasn laita ruokaa, ja nainen ei aja perheen autoa ikinä, niin miten näet tämän tasa-arvoisena suhteena, tai edes tavoittelemisen arvoisena asiana? Omiin rooleihin poteroituminen on kyllä este tasa-arvolle. Ja kun molemmat tekevät kaikkia kodin asioita, niin silloin ymmärretään näitä roolejakin paremmin. Jos mies on myös  kotona vauvan kanssa, hän ymmärttää että vauvan kanssa oleminen ei ole pelkkää laiskottelua ja kun äiti käy töissä ja vastas perheen elatuksesta, hän ymmärtää tämän roolin paremmin.

Toi ei ole kovin järkevä ajatus, että molempien pitäisi osata kaikki. Tuohan johtaa vain sellaiseen lopputulokseen, että kumpikaan ei osaa mitään kunnolla, mutta kaikkea vähän. Jo kauan sitten ihmiskunnassa ymmärrettiin se, että tarvitaan erikoistumist

Ei. Perheen aikuisten tulee osata perheen ja talon asiat hoitaa kummankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi mitenkään eikä koskaan.

Lapsi on sinun hoidettava ja kasvatettava jälkeläinen 25 vuotta valmiiksi.

 

Tässä ehkä syy miksi kaikki ei kykene ottamaan vastuuta jos vanhemmat hoitaa vielä 25 vuotiastakin.

Vierailija kirjoitti:

Älkää kuvitelko, että on mahdollista jakaa kotityöt ja lastenhoito tasan tarkkaan puoliksi.

Ero on pian edessä kun yleensä vaimo räkyttää miehelle, vaipan vaihdosta ja imuroinnista. Tiskata ei enää tarvitse, sen hoitaa kone.

Antakaa toisen jos toisenkin tehdä pihatyöt, auton korjaus,  imurointi, ikkunanpesu ja vauvanhoito sen mukaan kenellä on ENEMMÄN voimaa käsivarsissa tai heikommat voimat muihin töihin.

Tätä olen itsekin yrittänyt tuoda esiin. Siitäkin saa mojovan riidan aikaiseksi, että onko nyt varmasti mennyt hommat puoliksi. Ihmisillä on lisäksi taipumus suurennella omaa osuuttaan ja vähätellä toisen.

Teoriassa tuollainen 50-50 vaatimus voi näyttää reilulta ja tasa-arvoiselta, mutta käytännössä se asettaa monta sudenkuoppaa - ilman että kumpikaan olisi mikään vapaamatkustaja.

Itsellä nämä on kertoneet ja pitäneet paikkansa:

*Pitkä seurustelu. Olimme 7v yhdessä ennen ensimmäistä lasta. Yhdessä asuimme tästä puolet. Oppi aika hyvin tuntemaan toisen hyvät ja huonot puolet.

 

*Kokemusta sisaruksen lapsista, joita hoisi vauvasta lähtien.



*Vastuun kantaminen yhteisistä lemmikeistä. Mies hoisi puolet tunnollisesti.

*Tulee lapsirakkaasta suvusta.

Lisäksi keskustelimme jo etukäteen, että jos tulee ero, niin hän ottaa lapset, minä otan lemmikit. Tältä pohjalta hänellä ei ole ollut tarvetta kokeilla josko voisi vielä elellä huoletonta elämää kuten ennen lapsiaan vaan tiesi mihin ryhtyi.

Julmalta voi kuulostaa, mutta Kehottaisin oikeasti siis kysymään, että mitä on mieltä, että jos tuleekin ero lapsen syntymän jälkeen, niin voisiko jäädä lapsen yh:ksi. Jos voi kuvitella niin sitten tämä on hyvä merkki. Jos kauhistuu/pöyristyy/nauraa en ketussa, niin tämä on huono merkki.

Minusta sekä perheen äidin että isän pitää osata jokainen perheen ja talon välttämätön homma siltä varalta, että toinen joutuu viikoksi sairaalaan. Eli kummankin on pakko osata hoitaa lapsia, huolehtia lasten lääkkeet ja vastaavat, osata viedä ja hakea päiväkodista, osata hoitaa pyykit ja tiskit ja perussiivoukset ja lasten hampaiden pesut ja nukkumaanlaitot. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni sanoo aapeelle (naiselle), että et voi mitenkään etukäteen tietää miehestä millainen isä siitä tulee, joten tee lapsi vain, jos olet itse 100 pros varma, että jaksat ja pystyt hoitamaan lapsen itse ihan yksin. Sinänsä ok neuvo. Mutta minäkin tässä mietin, että annetaanko tuo sama neuvo miehille. Sanotaanko miehille, että tee lapsi vain, jos olet itse 100 pros varma, että jaksat ja pystyt hoitamaan lapsen itse ihan yksin?

Kyllä minä ainakin olen käynyt tuon keskustelun aikanaan miehen kanssa ja sanonut että hänen on oltava valmis ottamaan 100% vastuu lapsista. Jotain muita miehiä en välttämättä lähtisi neuvomaan muutenkaan koska ihan sama ottavatko he castuuta vai eivät tai miten vastuut on muissa perheissä jaettu. Mutta yllättävää jos siitä ei ole edes keskusteltu kumppanin kanssa joka kanssa lapset on suunnitteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos nainen haluaa lapsia, ja mies suostuu vain naisen tähden, pitääkö silloinkin kaiken mennä fifty-fifty?

Ei pidä tehdä lapsia jos ei niitä halua. Eikä pidä tehdä lapsia kenenkään toisen mieliksi jos ei itse halua lapsia. Jos tekee lapsia niin pitää olla valmis hoitamaan niitä lapsia vähintään puolet. 

Tiedätkö miehillä on tähän paljon vähemmän kaipuuta kuin naisilla... tik, tok...

Jaaa, musta pakkaavat olevan vähän liiankin innokkaita niihin hommiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eli otit eron, vaikka sanoit aiemmin, ettet ole koskaan eronnut. Kuulostaa vähän ristiriitaiselta"

Ennemminkin niin että seurustelusuhteissa menee poikki.

Seurustellessa on eri asia, kun siinä ei ole luvattu toiselle mitään. Itsellä oli se pointti, että avioliitossa luvataan olla kuolemaan asti yhdessä, joten silloin ero ei ole itselle vaihtoehto.

Monet kuvittelee että voi muuttaa toista varsinkin kun se papin aamen on sanottu "eikä voi perääntyä". Ei se tule onnistumaan. Siksi siihen valintaan kannattaa käyttää aikaa.

Lapsia ei kannata tehdä nuorina. Silloin ei vielä tunne itseäänkään...

Ei se itsesä tunteminen iästä ole kiinni. Itse olin 21 v

Juu niin minäkin luulin tietäväni.

N33