Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että mies hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta?

Miesten mielestä tosi hyvin voi varmistua: eli kysyy vaan etukäteen et onko nää asiat ok ja haluatko näitä ja mies lupaa että on niin asia on ok. :) Jos mies muuttaa lapsen syntymän jälkeen mieltään eikä tee mitään noista niin se on naisen vika!

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni sanoo aapeelle (naiselle), että et voi mitenkään etukäteen tietää miehestä millainen isä siitä tulee, joten tee lapsi vain, jos olet itse 100 pros varma, että jaksat ja pystyt hoitamaan lapsen itse ihan yksin. Sinänsä ok neuvo. Mutta minäkin tässä mietin, että annetaanko tuo sama neuvo miehille. Sanotaanko miehille, että tee lapsi vain, jos olet itse 100 pros varma, että jaksat ja pystyt hoitamaan lapsen itse ihan yksin?

Niin, tämä on se pointti. Juttelin vastikään miespuolisen läheisen kanssa, joka sanoi että heillä on etukäteen sovittu että nainen hoitaa lapsen. Tämä on täysin ok tietenkin, jokainen voi päättää miten omaan suhteeseen parhaiten asia sopii. Mutta. Loppupeleissä sillä ei ole merkitystä miten asia on sovittu. On oltava silti valmis ottamaan vastuu 100%. Sitä ei oikeasti voi sopia pois. Toinen voi pettää sopimuksen, lähteä, sairastua tai kuolla. Ne lapset ovat silloin edelleen sinun lapsiasi. Ei ole ketään jonka kanssa sopia oma vastuu pois. Silloin on ikävä tilanne jos ei ole mitään käsitystä miten lasta hoidetaan eikä lapseen ole mitään suhdetta. Tämän sanoin myös tuolle miehelle. En tiedä oliko minun sanomisillani vaikutusta, mutta joka tapauksessa lapsen synnyttyä hän on hoitanut lapsivastuusta oman osansa.

"Juu niin minäkin luulin tietäväni.

N33"

Olettaminen ja tietäminen ihan eri asioita.

N53v

Vierailija kirjoitti:

"Juu niin minäkin luulin tietäväni.

N33"

Olettaminen ja tietäminen ihan eri asioita.

N53v

Hyvä että sulla meni asiat niinku halusit. 😊

Mun mies valitettavasti muuttui ihan toiseksi ihmiseksi lapsen synnyttyä, vaikka ennen sitä vaikutti hyvältä. Siivosi, tiskasi, hoiti pieniä sisaruksiaan....

Ei kai ne omat harrastukset eikä kotityöt ole kaikkein tärkeimpänä, joita lasketaan.  Tärkeintä on rakastaa lasta.  Hän on pieni vähän aikaa.  Kaikki muu hoituu kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää kuvitelko, että on mahdollista jakaa kotityöt ja lastenhoito tasan tarkkaan puoliksi.

Ero on pian edessä kun yleensä vaimo räkyttää miehelle, vaipan vaihdosta ja imuroinnista. Tiskata ei enää tarvitse, sen hoitaa kone.

Antakaa toisen jos toisenkin tehdä pihatyöt, auton korjaus,  imurointi, ikkunanpesu ja vauvanhoito sen mukaan kenellä on ENEMMÄN voimaa käsivarsissa tai heikommat voimat muihin töihin.

Tätä olen itsekin yrittänyt tuoda esiin. Siitäkin saa mojovan riidan aikaiseksi, että onko nyt varmasti mennyt hommat puoliksi. Ihmisillä on lisäksi taipumus suurennella omaa osuuttaan ja vähätellä toisen.

Teoriassa tuollainen 50-50 vaatimus voi näyttää reilulta ja tasa-arvoiselta, mutta käytännössä se asettaa monta sudenkuoppaa - ilman että kumpikaan olisi mikään vapaamatkustaja.

 

No en tiedä missä agraariyhteiskunnassa pitää elää että hommat menisivät edes suurin piirtein tasan jos ne jaetaan käsivoimaa enemmän ja vähemmän vaativiin. Kyllä silloin se joka saa ne kävivoimia vaativat työt, pääsee paljon helpommalla. Tämä on tietysti saavutettu etu josta luopuminen tai edes keskustelu voi olla vaikeaa ja reiluus näyttäytyä itselle sudenkuoppana. Toiselle se ei kuitenkaan ole sudenkuoppa vaan mahdollisuus saada samat mahdollisuudet kuin toinenkin.

Omassa suhteessani on muuten ollut ihan naurettavan helppoa katsoa että onko hommat menneet jotakuinkin puoliksi. Tämä johtunee siitä, että molemmilla on ollut halu tehdä se puolet ja on koitettu välttää oman edun tavoittelua toisen kustannuksella. Rakasta ihmistä ei halua kusettaa eikä halua hänen kantavan suurempaa taakkaa kuin itse. Kun molemmat tuntee näin, sudenkuoppia ei ole.

Meillä on 8 ja 10 vuotiaat lapset. Mieheni on erinomainen isä siinä mielessä että tekee paljon lasten kanssa, mutta monta vuotta hän oli sitä mieltä että koska hän on niin paljon lasten kanssa, minun pitäisi tehdä enemmän kotitöitä. Tämä on hänellä kotona opittu malli. Moneen kertaan keskusteltiin asiasta, ja ehkä viime aikoina työnjako on ollut lähempänä 50/50. Tajusi vihdoin sen että minä en ole kotiäiti niin kuin hänen oli, jonka takia en ollut tyytyväinen tilanteeseen.

Varaudu siihen, että mies ei hoida muuten kuin silloin kun on pakko.

Mitenköhän kukaan uskaltaa hankkia lapsia jos näitä kirjoituksia lukee... lapset muuttavat ihmistä, myös sitä äitiä eikä kaikkeen voi varautua etukäteen. Toisaalta  lapsen myötä myös vanhemmat kasvavat ja pystyvät asioihin ja tehokkuuteen jota ei etukäteen voi ymmärtää.Yllätyksiä voi siis tulla suuntaan ja toiseen.

Minusta ihan ekaksi pitää luopua ajatuksesta kaikki puoliksi, mieluummin vahvuuksien ja tarpeen mukaan, mutta niin että molemmat hoitavat pitkällä aikavälillä riittävän osan ettei kumpikaan uuvu. Lapsilla on erilaisia vaiheita, vauvavaihe on väistämättä äidille raskaampi varsinkin jos imettää. Itse ainakaan en pystynyt nukkumaan vaikka lapsen isä hoisi lasta yöllä, eli lopulta olisi kannattanut käyttää se hänen panoksensa tuossa kohtaa toisin. Meillä aluksi parhaiten toimi se että isä hoisi lasta omalla tavallaan ja minä en ollut edes paikalla. Vastuuta pitää antaa heti alusta asti eli mielellään jo sairaalassa ja viimeistään heti kotiin palattua.

Vanhempien välistä suhdetta pitää vaalia, se lienee tärkein ja vaikein asia väsymyksen keskellä. Mutta vauva-aika kestää lopulta vain hetken, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.  

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän kukaan uskaltaa hankkia lapsia jos näitä kirjoituksia lukee... lapset muuttavat ihmistä, myös sitä äitiä eikä kaikkeen voi varautua etukäteen. Toisaalta  lapsen myötä myös vanhemmat kasvavat ja pystyvät asioihin ja tehokkuuteen jota ei etukäteen voi ymmärtää.Yllätyksiä voi siis tulla suuntaan ja toiseen.

Minusta ihan ekaksi pitää luopua ajatuksesta kaikki puoliksi, mieluummin vahvuuksien ja tarpeen mukaan, mutta niin että molemmat hoitavat pitkällä aikavälillä riittävän osan ettei kumpikaan uuvu. Lapsilla on erilaisia vaiheita, vauvavaihe on väistämättä äidille raskaampi varsinkin jos imettää. Itse ainakaan en pystynyt nukkumaan vaikka lapsen isä hoisi lasta yöllä, eli lopulta olisi kannattanut käyttää se hänen panoksensa tuossa kohtaa toisin. Meillä aluksi parhaiten toimi se että isä hoisi lasta omalla tavallaan ja minä en ollut edes paikalla. Vastuuta pitää antaa heti alusta asti eli mielellään jo sairaalas

En kyllä ymmärrä miten vanhempien välistä suhdetta pystyy vaalimaan, jos on puolikuollut väsymyksestä siksi, ettei mies osallistu juuri yhtään vauvan hoitoon eikä varsinkaan yhteenkään yöheräämiseen (vaikka vauva olisi pulloruokittu). Meillä siis kävi näin. Minulla väsyin niin paljon vauvasta johtuvasta unen puutteesta ja kaiken tekemisestä yksin (kun mies ei suostunutkaan osallistumaan), että ei jäänyt energiaa miehen ja parisuhteen suuntaan yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää kuvitelko, että on mahdollista jakaa kotityöt ja lastenhoito tasan tarkkaan puoliksi.

Ero on pian edessä kun yleensä vaimo räkyttää miehelle, vaipan vaihdosta ja imuroinnista. Tiskata ei enää tarvitse, sen hoitaa kone.

Antakaa toisen jos toisenkin tehdä pihatyöt, auton korjaus,  imurointi, ikkunanpesu ja vauvanhoito sen mukaan kenellä on ENEMMÄN voimaa käsivarsissa tai heikommat voimat muihin töihin.

Tätä olen itsekin yrittänyt tuoda esiin. Siitäkin saa mojovan riidan aikaiseksi, että onko nyt varmasti mennyt hommat puoliksi. Ihmisillä on lisäksi taipumus suurennella omaa osuuttaan ja vähätellä toisen.

Teoriassa tuollainen 50-50 vaatimus voi näyttää reilulta ja tasa-arvoiselta, mutta käytännössä se asettaa monta sudenkuoppaa - ilman että kumpikaan olisi mikään vapaamatkustaja.

 

Itse uskon että ihmiset melko hyvin sisimmässään tietävät kumpi pariskunnasta tekee enemmän. Tämähän on myös helppo selvittää, jos yksimielisyyttä ei synny. Ehdota, että kirjataan jollain ajanjaksolla ylös mitä perheen töistä kumpikin on tehnyt. Yleensä vähemmän tekevä paljastuu jo tällä, koska hän vastustaa ehdotusta, ymmärrettävistä syistä. Hänen mielestään kirjaaminen olisi turhaa, siinä olisi sudenkuoppia, se loukkaisi hänen ihmisoikeuksiaan, sellainen ei kuulu parisuhteeseen jne. Tiedämme kaikki kuitenkin mikä on pohjimmainen syy miksi hän ei tätä halua. Ihminen on sillä tavalla yksinkertainen että omista eduista on vaikea luopua, vaikka ne omat edut tarkoittaisivat sitä että toinen joutuu niistä kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän kukaan uskaltaa hankkia lapsia jos näitä kirjoituksia lukee... lapset muuttavat ihmistä, myös sitä äitiä eikä kaikkeen voi varautua etukäteen. Toisaalta  lapsen myötä myös vanhemmat kasvavat ja pystyvät asioihin ja tehokkuuteen jota ei etukäteen voi ymmärtää.Yllätyksiä voi siis tulla suuntaan ja toiseen.

Minusta ihan ekaksi pitää luopua ajatuksesta kaikki puoliksi, mieluummin vahvuuksien ja tarpeen mukaan, mutta niin että molemmat hoitavat pitkällä aikavälillä riittävän osan ettei kumpikaan uuvu. Lapsilla on erilaisia vaiheita, vauvavaihe on väistämättä äidille raskaampi varsinkin jos imettää. Itse ainakaan en pystynyt nukkumaan vaikka lapsen isä hoisi lasta yöllä, eli lopulta olisi kannattanut käyttää se hänen panoksensa tuossa kohtaa toisin. Meillä aluksi parhaiten toimi se että isä hoisi lasta omalla tavallaan ja minä en ollut edes paikalla. Vastuuta pitää antaa heti alusta asti eli mielellään jo sairaalas

Miksi ihmisen muuttuminen on jotenkin epätoivottavaa? 

Toisaalta vielä toistaiseksi ei ole tullut vastaan ihmistä joka olisi muuttunut perusarvoiltaan täysin lapsen tai lasten syntymän myötä. Jos ihminen on tasapuolisuuteen pyrkivä ei lapset häntä muuta eriarvoisuutta kannattavaksi jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Juu niin minäkin luulin tietäväni.

N33"

Olettaminen ja tietäminen ihan eri asioita.

N53v

Hyvä että sulla meni asiat niinku halusit. 😊

Mun mies valitettavasti muuttui ihan toiseksi ihmiseksi lapsen synnyttyä, vaikka ennen sitä vaikutti hyvältä. Siivosi, tiskasi, hoiti pieniä sisaruksiaan....

Ei monikaan asia niin ole mennyt kuin minä olisin halunnut. Tasavertaisuus syntyy ihan muista asioista kuin siitä että pitää saada tahtonsa läpi.

Edelleen me myös kiisteellään niin siivouksesta kuin tiskauksesta tosin ei siitä jakaantuuko ne 50/50 tai kuuluuo miehen ylipäätään tiskata vai ei.

Kannattaa ottaa nainen, joka on tehnyt lapset jonkun toisen kanssa ja voi riidellä sitten asioiden tasan menosta sen ipanoiden isän kanssa. Voi itse keskittyä olemaan se mukava veikko, olkapää, tuki ja turva, joka ei toisten lapsiin puutu.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän kukaan uskaltaa hankkia lapsia jos näitä kirjoituksia lukee... lapset muuttavat ihmistä, myös sitä äitiä eikä kaikkeen voi varautua etukäteen. Toisaalta  lapsen myötä myös vanhemmat kasvavat ja pystyvät asioihin ja tehokkuuteen jota ei etukäteen voi ymmärtää.Yllätyksiä voi siis tulla suuntaan ja toiseen.

Minusta ihan ekaksi pitää luopua ajatuksesta kaikki puoliksi, mieluummin vahvuuksien ja tarpeen mukaan, mutta niin että molemmat hoitavat pitkällä aikavälillä riittävän osan ettei kumpikaan uuvu. Lapsilla on erilaisia vaiheita, vauvavaihe on väistämättä äidille raskaampi varsinkin jos imettää. Itse ainakaan en pystynyt nukkumaan vaikka lapsen isä hoisi lasta yöllä, eli lopulta olisi kannattanut käyttää se hänen panoksensa tuossa kohtaa toisin. Meillä aluksi parhaiten toimi se että isä hoisi lasta omalla tavallaan ja minä en ollut edes paikalla. Vastuuta pitää antaa heti alusta asti eli mielellään jo sairaalas

Tässä on viisas ja tasapainoinen kommentti. Tällaisella asenteella ja ymmärryksellä pikkulapsivaiheesta todennäköisesti selviää.

Kuinka oireellista, että heti on viisi alapeukuttajaa rientänyt paikalle. He ovat todennäköisesti näitä eronneita exien haukkujia. On helppoa ja houkuttelevaa, mutta älyllisesti laiskaa, sälyttää omat epäonnistumisensa toisen niskaan.

Vanhempien välistä suhdetta ei voi vaalia, jos ainoa ajatus päässä on toive saada joskus nukkua. Ensin pitää saada väsymys pois eikä se onnistu ilman puolison apua.

Itsenäinen ja oma-aloittein parisuhteen ja kodin suhteen on paras ennuste. Käskytettävä ja sinua miellyttämään pyrkivä on riski.

Etukäteen ei voi tietää mutta kun lapsi on syntynyt, anna miehen hoitaa vauvaa. Älä arvostele koskaan miehen tapaa hoitaa lasta tai olla lapsen kanssa. Etukäteen voit sopia vanhenpainvapaasta, eli jakaa se puoliksi. Paljon kertoo se, jos mies ei ole valmis olemaan vauvan kanssa kotona kun sinä olet töissä.

Vierailija kirjoitti:

Etukäteen ei voi tietää mutta kun lapsi on syntynyt, anna miehen hoitaa vauvaa. Älä arvostele koskaan miehen tapaa hoitaa lasta tai olla lapsen kanssa. Etukäteen voit sopia vanhenpainvapaasta, eli jakaa se puoliksi. Paljon kertoo se, jos mies ei ole valmis olemaan vauvan kanssa kotona kun sinä olet töissä.

Eli miehen tapaa ei saa arvostella, vaikka se on selvästi väärin? Esim. meillä varoitin, että lasta ei voi jättää hetkeäkään valvomatta.  Kun miehen vahtivuoro alkoi, lapsi rippui hoitoöydältä, sängyltä tms. välittömästi. Tai lapsi on allerginen kalalle, mies valitsee lapselle kalaruoan, kun ei tiedä/muista/huomioi allergiaa. Mies ei tiennyt missä lapsen vaatteita säilytetään ja niinpä valitsi lapselle pois pakatut, aivan liian pienet vaatteet. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologia tekee sen, että toi vauvan hoito ei mieheltä oikeen luonnostaan suju. Se pitää opetella.

Ihan samoin naiset joutuvat sen opettelemaan. Ei siinä kysytä, että kiinnostaako.

Näin nimenomaan. JA se on myös muilla "apinansukuisilla" näin. Se pitää opetella, täytyy olla nähnyt mallia, ei tule kaikki luonnostaan. Muistaakseni simpanssi ei osaa hoitaa vauvaa, jos ei ole nähnyt mallia. Eli opeteltava juttu. 

Ihmisillä nyt lisäksi oikeastikin opeteltavat asiat, kuten missä iässä kiinteitä - missä iässä alkaa liikkumaan - kuinka monta kertaa päivässä syö - milloin huolestua lapsesta ja vietävä lääkäriin - millainen turvaistuin ja miljoonasataa asiaa aikuisuuteen asti. Nimenomaan opeteltavaa, myös sillä äidillä. 

Ihan todella raivostuttava argumentti, jolla puolustellaan laiskuutta, kun ei viitsi opetella itse, joten antaa toisen tehdä. Mun mies käytti tätä perustelua, ja anoppi myös. "kun X ei ole koskaan ennen hoitanut lapsia niin ei osaa... " EN OLE MINÄKÄÄN ENNEN HOITANUT LAPSIA. Ihan alusta asti pitänyt opetella, kaikki, nimenomaan opetella! Minulla ei mikään muu ole tullut luonnostaan, kuin itkuun herääminen, se tulee kyllä luonnostaan. Mun on pitänyt opetella mitä on esim hyvä kiintymyssuhde, ei tullut luonnostaan edes syllin ottaminen. 

Tahdosta se on kiinni.