Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että mies hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta?

Jos olet valmis ottamaan lapsestasi vain puoliksi vastuun niin jätä hankkimatta. Vastuu lapsesta pitää olla 100%. Ethän voi tietää koskaan, jos vaikka toinen sairastuu tai kuolee kuka sen puolet silloin hoitaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ikuisuusriita lastenhoidosta, kotitöistä menojen maksamisesta. Minä olen aina lähes yksin hoitanut lapset kokonaan, kotitöistä noin 70 prosenttia ja maksuista noin 30 prosenttia (koska en voi olla lastenhoidon takia töissä niin paljon kuin haluaisin ja muuten olisin niin rahaa ei tule minulle enempää). Minun mielestä tilanne on todella epäreilu ja haluan siihen muutoksen niin, että lapset, kotityöt ja maksut menee kaikki suunnilleen puoliksi. Miehen mielestä tilanne on myös epäreilu, hän haluaa muutoksen niin, että minä edelleen hoidan lapset yksin ja 70 prosenttia kotitöistä, mutta jatkossa maksan puolet menoista. Riita sen kun jatkuu, mies ei suostu ymmärtämään että en saa enempää rahaa mistään jos hän ei koskaan ole lasten kanssa niin että pääsisin tienaamaan enemmän rahaa.

Minkäslainen ulko-ovi asunnossa on, kun et pääse siitä ulos? Tämähän se juuri

Tämän on pakko olla miehen kommentti. Siitä tässä ketjussa juuri puhutaan. Miehelle on aina vaihtoehto astua vaan ovesta ulos, jos perhe-elämä ei toimi. On aina mahdollista tehdä se oma valinta, että jättää lapset ja luottaa että nainen hoitaa ne. Naisilla taas on useammin se tilanne, että vastaavaa omaa valintaa ei yksinkertaisesti ole olemassa. Ei ole vaihtoehto kävellä ulos ovesta, jättää perhe ja alkaa elämään omaa unelma-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin, että mies hoitaa lasten iltatoimet ja minä pääsen lenkille siksi ajaksi.

Vaan tuo järjestely takasi miehelle kätevän työkalun: minun piti olla mielin kielin miestä kohtaan, sillä jos tuli mitään sanaharkkaa tai suukopua, erimielisyyttä, ilmoitti mies: 'hoida itse', ja minun iltalenkkini peruuntui.

Mies tarvittaessa poistui itse ulos ovet paukkuen, ja minä en vastuuntuntoisena ihmisenä toki voinut jättää lapsia.

Että se miehen osallistumisesta.

"Hoida itse". Tuo juuri kertoo kaiken siitä mitä mies pohjimmiltaan ajattelee. Että lapset ovat jollain tavalla enemmän sinun kuin hänen, ja hän vain auttaa sinua silloin kun se hänelle sopii. Jos ei sovi, saat hoitaa itse. 

Ihan yhtä hyvin sinäkin toki voisit sanoa nuo samat sanat miehelle. Että hoida itse. Yhtä paljon ne ovat hänen lapsiaan. Etkö sitten voi luottaa, että mies hoitaisi, jos toimisit samoin kuin hän?

Minun mieheni ei edes halunnut lapsia, mutta kuitenkin hänestä tuli isä ollessaan aviossa eksänsä kanssa. Ero tuli pikkulapsivuonna, mutta ei sen takia ettei mies olisi osallistunut. Hänelle on ollut kunnia-asia hoitaa lapsensa, pitää kaikki hoitovapaat ja luoda läheinen suhde lapseensa. Hänestä tuli lapsen pääasiallinen vanhempi, joka on hoitanut kaikki lapsen asiat, ostanut lapsille vaatteet ja välineet, laittanut ruuan joka päivä ja tehnyt käytännössä kaiken. Minulle on turha sanoa ettei miehillä olisi hoivaviettiä eivätkä he biologiansa vuoksi olisi yhtä hyviä hoitamaan lapsen asioita kuin nainenkin. Kyllä ovat, jos tilanne vaatii. Monella on vain se, että tilanne ei vaadi jos on nainenkin hoitamassa asiat. Silloin voi olla suuri houkutus päästää itsensä helpommalla. Surullinen puoli siinä on se, että kokematta jää se ilo mitä lapsista voi saada. Omakin mieheni kokee nykyään että elämä olisi ollut paljon merkityksettömämpää ilman lapsia.

Hassua tässä on, että oikein mitkään tunnusmerkit eivät olisi viitanneet siihen että miehestä olisi tullut näin hyvä isä. Hänen oma isänsä ei ollut lainkaan osallistuva, päinvastoin. Hän ei ollut mitenkään lapsirakas tai niitä edes toivonut, kuten jo kerroin. Hänen suuri haaveensa oli matkustella ympäri maailmaa ja elää täysin velvoitteista vapaata elämää. Pakon edessä ihminen hän on kuitenkin kasvanut hyväksi isäksi. Ainoa mitä keksin sanoa ap:lle, on se että etsii ihmistä jolla on empatiakykyä ja joka haluaa muille hyvää. Sellainen minun mieheni on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaat väärin. Miehen osallistuminen omisi pelastanut meidän parisuhteen. Ja mitä rahaan tulee niin olen koko ajan maksanut yli kolmanneksen perheen menoista, myös hoitovapaalla ollessani. Mies toki maksaa vähän yli puolet menoista mutta ei todellakaan millään tavalla elätä minua. 

Miehen kannattaisi nostaa kytkintä. Elarit tulevat paljon halvemmaksi, plus voi etsiä itselleen uuden kumppanin.

Sellaiset perheensä hyljänneet pienten lasten isät, jotka ei ole suostuneet osallistumaan omien lastensa hoitoon, eivät ole mitään kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla. 

Kyllä aina ottajia löytyy. Miksi miehen kannattaisi jäädä parisuhteeseen, jossa muija on 24/7 naama mykkyrällä. Ihan vaan velvollisuuden tunnostako rahoittamaan mukava elämä omakotitalossa? Mitä mies saa tästä, hyvän olon ja onnistumisen tunteitako vai jotain muuta kuuminta huttua?

Vierailija kirjoitti:

Jos olet valmis ottamaan lapsestasi vain puoliksi vastuun niin jätä hankkimatta. Vastuu lapsesta pitää olla 100%. Ethän voi tietää koskaan, jos vaikka toinen sairastuu tai kuolee kuka sen puolet silloin hoitaa? 

Eihän ap sitä sano, vaan haluaa varmistua että myös mies on kykenevä ottamaan lapsesta vastuun 100%. Eihän voi tietää koskaan, jos ap itse sairastuu tai kuolee?

Mitä jos nainen haluaa lapsia, ja mies suostuu vain naisen tähden, pitääkö silloinkin kaiken mennä fifty-fifty?

Mies on ollut päivän töissä ja nainen päivän lapsen kanssa. Miehen tultua töistä tehdään yhdessä askareita ja valmistetaan päivällinen, jonka jälkeen nainen ilmoittaa lähtevänsä salille tai lenkille ja että on miehen vuoro hoitaa lasta. Menikö tässä mielestäsi nallekarkit ihan tasan?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos nainen haluaa lapsia, ja mies suostuu vain naisen tähden, pitääkö silloinkin kaiken mennä fifty-fifty?

Tämänhän päättää jokainen itse, mutta periaatteessa kyllä pitää olla valmis toiseksi vanhemmaksi jos suostuu tekemään lapsia, oli sitten mies tai nainen. Suostumattakin voi olla jos ei halua lasten tuomaa vastuuta eikä ole valmis sitä ottamaan 

Kun tulin nuorena raskaaksi entisen miehen kanssa, piti katsoa uusin silmin koko tilannetta. Siihen mennessä mies oli tuntunut hauskalta, fiksulta ja hyvällä tavalla minua haastavalta. Tajusinkin, ettei mies tee kotona mitään mitä ei halua, ei suostu siivoamaan ollenkaan, syyllistää kaiken aikaa minua rahankäytöstä samalla kun osteli itselleen harrastusvälineitä, puhuu naisista todella halventavasti ja on harrastuksissa tai kotona omassa huoneessa koneen äärellä suurimman osan vuorokaudesta. Töilleni mies naureskeli, koska hänestä koko ala oli vähäpätöisempi kuin hänen. Sanoin, että jää kyllä itseltä minkäänlainen ura tekemättä ja saavuttamatta kaikki mitä elämässä olisin halunnut tehdä, jos lapsen antaa syntyä, koska hän osaisi pitää kiinni siitä että saa tehdä mitä haluaa ja minä en ja lapselle ei ole hyväksi syntyä sellaiseen tilanteeseen. Mies oli vihainen, että sanoinko häntä huonoksi isäksi. Ero tuli pian tämä jälkeen. 

Mies on nyt neljänkymmenen, korkeakoulutettu ja komea, eikä vieläkään yksikään nainen ole hankkinut hänen kanssaan lapsia vaan kerta toisensa jälkeen hän on tullut jätetyksi. Ajattelen, että raskauden keskeyttäminen taisi pelastaa aikanaan minutkin. Nyt olen saanut elämältä sen mitä halusin. Lasta kyllä ajattelen aina välillä, mutta näinhän se on kautta historian mennyt, jos on keinot, kannattaa tehdä valinta jota katuen ei käytä seuraavaa 20 vuotta tuhoten samalla myös viattoman lapsen elämän.  

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos nainen haluaa lapsia, ja mies suostuu vain naisen tähden, pitääkö silloinkin kaiken mennä fifty-fifty?

Ei pidä tehdä lapsia jos ei niitä halua. Eikä pidä tehdä lapsia kenenkään toisen mieliksi jos ei itse halua lapsia. Jos tekee lapsia niin pitää olla valmis hoitamaan niitä lapsia vähintään puolet. 

Vierailija kirjoitti:

Mies on ollut päivän töissä ja nainen päivän lapsen kanssa. Miehen tultua töistä tehdään yhdessä askareita ja valmistetaan päivällinen, jonka jälkeen nainen ilmoittaa lähtevänsä salille tai lenkille ja että on miehen vuoro hoitaa lasta. Menikö tässä mielestäsi nallekarkit ihan tasan?

Mistä sinä olet saanut päähäsi että olisi hirveän yleistä että nainen on kotona päivät lasten kanssa? Työikäisistä useampi nainen on töissä kuin mies.

Ehkä elät vielä jotain 80-lukua jolloin kotiäitiys oli yleisempää varsinkin maaseudulla. Esim minun äitini oli kotiäiti, ja hän kyllä päivän aikana teki ne kodin askareet ja valmisti päivällisen. Kun isä tuli töistä, olisi ollut kohtuullista että äiti olisi päässyt lenkille tai harrastuksiin. Milloin muulloinkaan? Ei kukaan aikuinen voi viettää 24/7 kotona tai olla vain lasten kanssa. 

Tämä taitaa olla asia, missä on uskomattoman paljon puolestaloukkaantujia. Loukkaannutaan jopa sellaisten puolesta, keiden kanssa ei ole ikinä puhuttu ja keitä ei tunneta. Naurettavaa ja merkillistä. 

En osaa kuvitellakaan, että ottaisin kantaa jonkun toisen perheen asioihin ellei itse pyydä neuvoa, apua tai mielipidettä tai ellei ole kyse jonkun lähes hengenvaarasta. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä taitaa olla asia, missä on uskomattoman paljon puolestaloukkaantujia. Loukkaannutaan jopa sellaisten puolesta, keiden kanssa ei ole ikinä puhuttu ja keitä ei tunneta. Naurettavaa ja merkillistä. 

En osaa kuvitellakaan, että ottaisin kantaa jonkun toisen perheen asioihin ellei itse pyydä neuvoa, apua tai mielipidettä tai ellei ole kyse jonkun lähes hengenvaarasta. 

Niin no ap on tässä pyytänyt neuvoja ja mielipiteitä. Siksi niitä annetaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos nainen haluaa lapsia, ja mies suostuu vain naisen tähden, pitääkö silloinkin kaiken mennä fifty-fifty?

Kenenkään ei pitäisi suostua tekemään lapsia vain siksi että toinen niitä haluaa eikä myöskään tekemään lapsia vain toinen suostuu niitä hankkimaan.

No varsinkin kun lapset kouluikäisiä, voi kumpikin tehdä töiden jälkeen tai kotona olon jälkeen, mitä huvittaa. Ei tarvitse olla aina joku kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Mies on ollut päivän töissä ja nainen päivän lapsen kanssa. Miehen tultua töistä tehdään yhdessä askareita ja valmistetaan päivällinen, jonka jälkeen nainen ilmoittaa lähtevänsä salille tai lenkille ja että on miehen vuoro hoitaa lasta. Menikö tässä mielestäsi nallekarkit ihan tasan?

Molemmat ei yleensä ehdi harrastaa arki-iltaisin, joten on ihan reilua, että vuorotellaan. Yhtenä päivänä on naisen vuoro harrastaa illalla ja toisena päivänä miehen. Totta kai molemmilla pitää olla yhtenäinen oikeus harrastaa tai tehdä jotain muuta itselleen mielekästä asiaa.

Minulla ei ole lapsia, mutta laajaa tuttavapiiriä seurattuani on pakko sanoa että tätä ei voi tietää oikein mistään. Toki on varoitusmerkkejä, joista itsekkyys on yksi pahimmista. Kovin itsekkäästä ihmisestä harvoin tulee hyvää vanhempaa ja he ovat myös niitä jotka kävelevät muitta mutkitta ovesta ulos jos perhe-elämä ei maita.

Mutta muuten taitaa olla arpapeliä. Tiedän todella mukavia ja puheissaan tasa-arvoisia miehiä joilla on hyvä malli kotoa ja kaikki kunnossa. Silti he lapsia saatuaan alkavat kokea että heille jotenkin kuuluu enemmän omaa aikaa kuin naiselle ja lapset ovatkin jollain lailla enemmän naisen lapsia. He ovat niitä jotka puhuvat olevansa lapsenvahtina kun hoitavat omia lapsiaan. He siis auttavat naista. Eivät he pyydä naista olemaan lapsenvahtina heille, jos heillä on joku oma meno vaan kokevat sen ohittavan naisen mahdolliset menot. Tuttavapiirissä on paljon tällaisia miehiä, joista ei ikinä olisi osannut arvata tuota asennetta ennen kuin niitä lapsia tuli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on ollut päivän töissä ja nainen päivän lapsen kanssa. Miehen tultua töistä tehdään yhdessä askareita ja valmistetaan päivällinen, jonka jälkeen nainen ilmoittaa lähtevänsä salille tai lenkille ja että on miehen vuoro hoitaa lasta. Menikö tässä mielestäsi nallekarkit ihan tasan?

Mistä sinä olet saanut päähäsi että olisi hirveän yleistä että nainen on kotona päivät lasten kanssa? Työikäisistä useampi nainen on töissä kuin mies.

Ehkä elät vielä jotain 80-lukua jolloin kotiäitiys oli yleisempää varsinkin maaseudulla. Esim minun äitini oli kotiäiti, ja hän kyllä päivän aikana teki ne kodin askareet ja valmisti päivällisen. Kun isä tuli töistä, olisi ollut kohtuullista että äiti olisi päässyt lenkille tai harrastuksiin. Milloin muulloinkaan? Ei kukaan aikuinen voi viettää 24/7 kotona tai olla vain lasten kanssa. 

Olet niin väärässä kun olla ja voi.

Lähtökohtaisestihan ihan tutkittuna tietona on selvitetty, että sinä olet idiootti ja lusmu. Töitähän sinä et ole tehnyt vero.fi:n mukaan päivääkään koko säälttävän elämäsi aikana.

Olet ns. millenaali, ja haksahtanut vihervasemmistolaiseen hömppään, josta varmempana vakuutena on lapsesi, joita yhteensä kuusi kappaletta ja kaikki niistä on eri rotuisia.

Yhtä lasta yritit "muka tieteen nimissä" ja puoluetovereittesi kannustamana jopa naapurin koiran kanssa, mutta useista yrityksistä huolimatta et tullut raskaaksi.

Lapset ovat sinulle ensisijainen tulonlähde tukien muodossa, ja muuhun et ole surkean elämäsi aikana kyennytkään, kuin makaamaan jalat levällään milloin minkäkin värisen "kyntäjän" alla.

Äitisikin häpeää sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi ei ole kovin järkevä ajatus, että molempien pitäisi osata kaikki. Tuohan johtaa vain sellaiseen lopputulokseen, että kumpikaan ei osaa mitään kunnolla, mutta kaikkea vähän. Jo kauan sitten ihmiskunn

Olen samaa mieltä. Toki on hyvä osata kaikesta perusasiat, sillä molemmat eivät ole aina paikalla. Mutta siinä ei ole mitään järkeä että molempien pitäisi säännöllisesti osallistua kaikkeen. Meillä on siitä unelmatilanne, että pidämme eri asioista kodinhoidossa. Täydennämme toisiamme :) Mies tykkää ruuanlaitosta ja on siinä hyvä, minä taas inhoan. Minä pidän siivoamisesta, mies inhoaa. Olisi älytöntä jos miehen pitäisi erikseen siivota, vaikka minulle on luontevaa pyyhkäistä pöydät ohimennessä ja järjestellä tavarat tuosta vain. Koti pysyy siistinä ihan vain sillä että olen paikalla. Samoin olisi älytöntä syödä minun tekemääni pahaa ruokaa jonka tekemisestä olen täysin stressaantunut, jos voimme syödä miehen tekemää hyvää ruokaa, jonka tekemisestä hän nauttii.

Missäänhän ei ole kirjoitettu, että tasa-arvoinen suhde tarkoittaa, että jonkun periaatteen vuoksi kaikki tehdään 50/50. Pitäisi  joku luetunymmärtämisen testi suorittaa, ennen kuin saa kirjoittaa vastauksia.

Tuohan on järkevää, että tehdään työnjako mieltymysten mukaam. Mutta jos mies laittaa ruokaa ja nainen hoitaa siivouksen, niin jos vaikka nainen sairastuu, tai jostain muusta syystä ei voi hoitaa osuuttaan, niin mies ei voi vedota, että kun on erikoistunut tähän ruuanlaittoon niin ei vaan kykene käyttämään imuria tai pesemään pyykkejä. Tai jos miehelle käy jotain niin vedetään viikko jotain roskaruokaa viisi kertaa päivässä, koska naisen erikoisalaa on imurointi ja pyykkien pesu eikä näin pysty perunoita keittäämään.