Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että mies hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit tehdä jotain iskäilyaloituksia. Leviäisi muutkin, kuin Andrew Taten ajatukset. Antakaa normaalin miehen malli vaihtoehdoksi

-eri

Voishan sitä joo. En tosin jaksa oikein sitä negan määrää. Jotku miehet huutelee betaksi, kun en pidä naista nyrkin ja hellan välissä. Sellaiset naisetkin pilkkaa, jotka on juuri viehättyny näistä väkivaltaisista jännämiehistä. Koettu on.

Ja se käy sinun anonyymin nettipalstailijan itsetunnon päälle? Ei sinua voi loukata, koska sinua ei ole. Ihmiset kasvavat henkisesti koko ikänsä ja henkistä vahvuutta sinulta vielä puuttuu. Sillähän sinä juuri viisautta ja vaihtoehtoista mallia näytät, kun et tarvitse tarttua jokaisen wt:n syöttiin. Et voi oikeasti antaa känniääliöiden wt-tyyppien vaientaa sinua anonyymillä palstalla. Senkun pukkaat hyviä aloituksia

Kiitos rohkaisusta. Myönnän kyllä, että oon aika herkkä muiden arvostelulle. Tykkään rauhallisesta elämästä, enkä halua asettaa itseäni alttiiksi kritiikille. Mutta vois olla kyllä ihan paikallaan astua esiin, kun koen, että mulla on aika terveet arvot verrattuna moneen muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Tärkeintä on mielestäni se asenne, eli se, että tukee puolisoa vaikeina hetkinä ja haluaa olla joka päivä avuksi hänelle. Sitähän varteen avioliittoon myös mennään, että voidaan palvella sitä kumppania. Ainakin itse ajattelen näin.

Se ei vielä ole karseata, jos haluaa ITSE palvella toista ihmistä vaatimatta toiselta mitään. Se tekee ajatuksestasi karsean, että nai toisen, koska haluaa itseään palveltavan. Tämä sisältyy ajatukseesi. Minä taas ajattelen, että toisen kanssa vaan haluaa olla ja häntä rakastaa. Ei mitään palvelussuhteita.

-eri

Pointtini oli nimenomaan se, että mennessäni avioliittoon ajattelen, että mitä annettavaa minulla on toiselle. En ajattele niin, että mitä tuo toinen voisi antaa minulle. Ylipäätään kaikissa ihmissuhteissa haluan toimia näin. Myös ystävien kohdalla. Toki oma puoliso on aina se ykkösprioriteetti. En oikein ymmärrä, miten sait tuollaisen tulkinnan tehtyä kommentistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virheistään kannattaa opetella ottamaan vastuu. Enkä suosittele että ei kokeilisi useampaa vaihtoehtoa.

Haluan pitää sanani, joten ero ei ole itselle vaihtoehto avioliitossa. Avosuhde on varmaan sitten sellaisille sopivampi, jotka näkee myös eron vaihtoehtona. Toki jos toinen osapuoli haluaa eron avioliitossa, niin siihen en voi oikein vaikuttaa. 

En minäkään ole kertaakaan avioliitosta eronnut. Silti niitä vaihtoehtoja on pystynyt arvioimaan.

Vierailija kirjoitti: Ahtaassa kuplassa saa elää, jos ainoa miehen malli on Andrew Tate.

Tuo mainittiin itse asiassa uutisissa. Meillä on muutama nettisukupolvi, jotka hakevat esikuvansa netin kautta. Se on lisännyt naisvihaa jne. koska miehenalut hakeutuvat matchojen kus*päi tten saiteille opiskelemaan kuinka olla m*lkku. Sitten ihmettelevät, kun tytöt eivät tykkää. Tuo ukkohan on jäänyt kiinni ihmiskaupasta ym.

Meillä oli niin, että mies hoitaa lasten iltatoimet ja minä pääsen lenkille siksi ajaksi.

Vaan tuo järjestely takasi miehelle kätevän työkalun: minun piti olla mielin kielin miestä kohtaan, sillä jos tuli mitään sanaharkkaa tai suukopua, erimielisyyttä, ilmoitti mies: 'hoida itse', ja minun iltalenkkini peruuntui.

Mies tarvittaessa poistui itse ulos ovet paukkuen, ja minä en vastuuntuntoisena ihmisenä toki voinut jättää lapsia.

Että se miehen osallistumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virheistään kannattaa opetella ottamaan vastuu. Enkä suosittele että ei kokeilisi useampaa vaihtoehtoa.

Haluan pitää sanani, joten ero ei ole itselle vaihtoehto avioliitossa. Avosuhde on varmaan sitten sellaisille sopivampi, jotka näkee myös eron vaihtoehtona. Toki jos toinen osapuoli haluaa eron avioliitossa, niin siihen en voi oikein vaikuttaa. 

En minäkään ole kertaakaan avioliitosta eronnut. Silti niitä vaihtoehtoja on pystynyt arvioimaan.

Mitä tarkoitat niillä vaihtoehdoilla? Että katselisi jotain toista sillä silmällä kuin omaa kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin, että mies hoitaa lasten iltatoimet ja minä pääsen lenkille siksi ajaksi.

Vaan tuo järjestely takasi miehelle kätevän työkalun: minun piti olla mielin kielin miestä kohtaan, sillä jos tuli mitään sanaharkkaa tai suukopua, erimielisyyttä, ilmoitti mies: 'hoida itse', ja minun iltalenkkini peruuntui.

Mies tarvittaessa poistui itse ulos ovet paukkuen, ja minä en vastuuntuntoisena ihmisenä toki voinut jättää lapsia.

Että se miehen osallistumisesta.

Miksi valitsitte tuollaisia miehiä, jotka vielä aikuisenakin paiskii ovia kuin uhmaikäiset kakarat? Itselle ainakin näin kolmekymppisenä miehenä on itsestään selvää, että aikuisena käyttäydytään kuin aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin, että mies hoitaa lasten iltatoimet ja minä pääsen lenkille siksi ajaksi.

Vaan tuo järjestely takasi miehelle kätevän työkalun: minun piti olla mielin kielin miestä kohtaan, sillä jos tuli mitään sanaharkkaa tai suukopua, erimielisyyttä, ilmoitti mies: 'hoida itse', ja minun iltalenkkini peruuntui.

Mies tarvittaessa poistui itse ulos ovet paukkuen, ja minä en vastuuntuntoisena ihmisenä toki voinut jättää lapsia.

Että se miehen osallistumisesta.

Miksi valitsitte tuollaisia miehiä, jotka vielä aikuisenakin paiskii ovia kuin uhmaikäiset kakarat? Itselle ainakin näin kolmekymppisenä miehenä on itsestään selvää, että aikuisena käyttäydytään kuin aikuiset.

En ole tuo jolta kysyit mutta minunkin mies on ovien paiskoja. Hän aloitti sen vasta lapsen synnyttyä, oltuamme silloin jo kuusi vuotta yhdessä. En siis tiennyt valitsevani ovienpaiskojaa. Hän jotenkin taantui uhmaikäiseksi kakaraksi kun lapsemme syntyi. En tiedä miksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Ahtaassa kuplassa saa elää, jos ainoa miehen malli on Andrew Tate.

Tuo mainittiin itse asiassa uutisissa. Meillä on muutama nettisukupolvi, jotka hakevat esikuvansa netin kautta. Se on lisännyt naisvihaa jne. koska miehenalut hakeutuvat matchojen kus*päi tten saiteille opiskelemaan kuinka olla m*lkku. Sitten ihmettelevät, kun tytöt eivät tykkää. Tuo ukkohan on jäänyt kiinni ihmiskaupasta ym.

Ja pornosta on vastaavasti opittu, että ainoa tosimies on Johnny Sins. Vanhemmat voi kyllä katsoa peiliin, jos lapsen roolimallit on tuolla tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virheistään kannattaa opetella ottamaan vastuu. Enkä suosittele että ei kokeilisi useampaa vaihtoehtoa.

Haluan pitää sanani, joten ero ei ole itselle vaihtoehto avioliitossa. Avosuhde on varmaan sitten sellaisille sopivampi, jotka näkee myös eron vaihtoehtona. Toki jos toinen osapuoli haluaa eron avioliitossa, niin siihen en voi oikein vaikuttaa. 

En minäkään ole kertaakaan avioliitosta eronnut. Silti niitä vaihtoehtoja on pystynyt arvioimaan.

Mitä tarkoitat niillä vaihtoehdoilla? Että katselisi jotain toista sillä silmällä kuin omaa kumppania?

Tavallaan vaihdoin lopuksi parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virheistään kannattaa opetella ottamaan vastuu. Enkä suosittele että ei kokeilisi useampaa vaihtoehtoa.

Haluan pitää sanani, joten ero ei ole itselle vaihtoehto avioliitossa. Avosuhde on varmaan sitten sellaisille sopivampi, jotka näkee myös eron vaihtoehtona. Toki jos toinen osapuoli haluaa eron avioliitossa, niin siihen en voi oikein vaikuttaa. 

En minäkään ole kertaakaan avioliitosta eronnut. Silti niitä vaihtoehtoja on pystynyt arvioimaan.

Mitä tarkoitat niillä vaihtoehdoilla? Että katselisi jotain toista sillä silmällä kuin omaa kumppania?

Tavallaan vaihdoin lopuksi parempaan.

Eli otit eron, vaikka sanoit aiemmin, ettet ole koskaan eronnut. Kuulostaa vähän ristiriitaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Virheistään kannattaa opetella ottamaan vastuu. Enkä suosittele että ei kokeilisi useampaa vaihtoehtoa.

Haluan pitää sanani, joten ero ei ole itselle vaihtoehto avioliitossa. Avosuhde on varmaan sitten sellaisille sopivampi, jotka näkee myös eron vaihtoehtona. Toki jos toinen osapuoli haluaa eron avioliitossa, niin siihen en voi oikein vaikuttaa. 

En minäkään ole kertaakaan avioliitosta eronnut. Silti niitä vaihtoehtoja on pystynyt arvioimaan.

Mitä tarkoitat niillä vaihtoehdoilla? Että katselisi jotain toista sillä silmällä kuin omaa kumppania?

Seurustelua aika erityyppisten ihmisten kanssa. Samalla oppi aikalailla myös itsestään ja siitä mitä toiveita parisuhteelle asettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi korvata puuttensa muulla tavoin, meistä aika harva kuitenkaan pystyy kilpailemaan leijonaemojen kanssa pesänrakennuspuuhissa ja hoivavietissä.

Mullakin ensimmäinen aviomies yritti luistella vanhemman vastuustaan runoilemalla pesänrakennuksesta ja hoivavietistä. Vaihtui muutamaa vuotta myöhemmin toiseen, jolla ei ole ollut vastuunkanto-ongelmia. Se lapsi on aikuinen jo, toista kertaa en ottanut samaa riskiä. Mun sukupolven naiset saivat sen tuplatyötaakan (palkkatyö, kotityöt, lapset) juuri tuollaisten välttelevien miesten takia. Raha ei kompensoi aikaa eikä voimia.

Jos haluaa lapselle kaksi emoa, niin kannattaa ryhtyä suhteeseen toisen naisen kanssa... tai ehkä jollain ilmastoahdistuneella vegaanilla voi olla tarvittavat estrogeenitasot.

"Eli otit eron, vaikka sanoit aiemmin, ettet ole koskaan eronnut. Kuulostaa vähän ristiriitaiselta"

Ennemminkin niin että seurustelusuhteissa menee poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä varmistin miehen osallisuuden opiskelemalla iltaisin, kun lapset olivat vauvoja ja vaippaikäisiä. Vahdinvaihto oli klo 17 joka arki-ilta, sitten mä lähdin kotoa iltaopintoihin ja tulin takaisin, kun lapset oli iltasyötetty (vauvat toki imetin ennen nukkumaanmenoa). Tätä kesti 4,5 vuotta, joten mies rutinoitui hoitamaan oman osuutensa siinä missä minäkin. 

Itsekin yritin tällaista. Vaan miespä alkoi heti ottamaan iltavuoroja ja viikonloppuvuoroja itselleen eikä ollutkaan kotona kun minun piti lähteä luennoille. 

Sen siitä saa kun alkaa juonitella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi korvata puuttensa muulla tavoin, meistä aika harva kuitenkaan pystyy kilpailemaan leijonaemojen kanssa pesänrakennuspuuhissa ja hoivavietissä.

Mullakin ensimmäinen aviomies yritti luistella vanhemman vastuustaan runoilemalla pesänrakennuksesta ja hoivavietistä. Vaihtui muutamaa vuotta myöhemmin toiseen, jolla ei ole ollut vastuunkanto-ongelmia. Se lapsi on aikuinen jo, toista kertaa en ottanut samaa riskiä. Mun sukupolven naiset saivat sen tuplatyötaakan (palkkatyö, kotityöt, lapset) juuri tuollaisten välttelevien miesten takia. Raha ei kompensoi aikaa eikä voimia.

Jos haluaa lapselle kaksi emoa, niin kannattaa ryhtyä suhteeseen toisen naisen kanssa... tai ehkä jollain ilmastoahdistuneella vegaanilla voi olla tarvittavat estrogeenitasot.

Höpsis. Ei se vaadi kuin miehen, joka pystyy, osaa, haluaa ja tahtoo laittaa lapsen edun omansa edelle. Kaikki eivät siihen kasva, turha niitä on katsella. Suomessa on tosi itsekkäiden ihmisten malli. Perhe on yhteisyritys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahtaassa kuplassa saa elää, jos ainoa miehen malli on Andrew Tate.

Monella teinipojalla nykyään valitettavasti on hän mallina. Johtuu tosin siitä, että omat isät eivät ole onnistuneet kasvatuksessa. Sen tyhjiön on sitten täyttänyt Andrew Tate.

Tuskin on, eihän tuota hyypiötä pidä esillä keskimäärin kuin naistenlehdet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää että kumpikin osaa tehdä kaiken, en tarkoita, että kaikkea tehdään koko ajan 50/50. 

Toi ei ole kovin järkevä ajatus, että molempien pitäisi osata kaikki. Tuohan johtaa vain sellaiseen lopputulokseen, että kumpikaan ei osaa mitään kunnolla, mutta kaikkea vähän. Jo kauan sitten ihmiskunnassa ymmärrettiin se, että tarvitaan erikoistumista. Joku on parempi jossakin kuin joku toinen, joten hän tehköön sitä asiaa. Sama pätee perheissäkin. Mielestäni näissäkään ei ratkaise se, että tehdäänkö juuri tasan puolet kaikista asioista. Tuollainenhan olisi vaan äärimmäisen stressaavaa, jos koko ajan lasketaan kaikki työtunnit perheessä. Tärkeintä on mielestäni se asenne, eli se, että tukee puolisoa vaikeina hetkinä ja haluaa olla joka päivä avuksi hänelle. Sitähän varteen avioliittoon myös mennään, että voidaan palvella sitä kumppania. Ainakin itse ajattelen näin.

Jos luet kommenttini, ennen siihen vastaamista, niin huomaat,  että en missään kirjoittanut, että kaikki tulisi tehdä tasan 50/50, vaan että nimenomaan ei tarvitse tehdä näin. Mielestäni ihan tavalliseen perhe-elämään liittyvät asiat eivät kyllä vaadi mitään erikoisosaamista, joku järki nyt tähän. Kenen mielestä laskujen, maksu, kaupassakäynti tai auton tankkaus, oman veroilmoituksen hoitaminen tms ihan peruselämään liittyvät asiat, ovat niin erikoistekemistä, että niihin ei sekä isät ja äidit pysty. Voisitko kertoa peruselämiseen liittyvä asia on sellainen, joka vaatii jotain erikoistumista, ja sitä ei ole järkevää molempien perheen aikuisten osata. 

Ja ennen kuin joku saivartelee auton tankkaamisesta, niin jos omistaa auton niin sitten perusasiat pitää osata, kuten autolla ajaminen, tankkaaminen sekä huoltojen, katsastuksen ja renkaanvaihdon varaus. Yllättävän moni nainen ei osaa näitä, mutta kuitenkin maksavat perheen autosta ja siihen liittyvistä kuluista osuutensa, mutta ovat täysin puolison kyytien varassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin, että mies hoitaa lasten iltatoimet ja minä pääsen lenkille siksi ajaksi.

Vaan tuo järjestely takasi miehelle kätevän työkalun: minun piti olla mielin kielin miestä kohtaan, sillä jos tuli mitään sanaharkkaa tai suukopua, erimielisyyttä, ilmoitti mies: 'hoida itse', ja minun iltalenkkini peruuntui.

Mies tarvittaessa poistui itse ulos ovet paukkuen, ja minä en vastuuntuntoisena ihmisenä toki voinut jättää lapsia.

Että se miehen osallistumisesta.

Miksi valitsitte tuollaisia miehiä, jotka vielä aikuisenakin paiskii ovia kuin uhmaikäiset kakarat? Itselle ainakin näin kolmekymppisenä miehenä on itsestään selvää, että aikuisena käyttäydytään kuin aikuiset.

En ole tuo jolta kysyit mutta minunkin mies on ovien paiskoja. Hän aloitti sen vasta lapsen synny

Menetti rakastajan ja parhaan ystävänsä ja sai tilalle mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän kyllä, että olet oikeassa. Kivikaudella (jos voidaan päätellä nykyisten metsästäjä-keräilijöiden toiminnasta millaista silloin oli) miehet hakivat ruokaa leirin ulkopuolelta. Naiset olivat suurimman osan ajasta raskaana. Naiset olivat kulttuurin keskiössä ja miehet ulkokehällä. Kaikilla naisilla oli lastenhoitoapua heimon muista naisista. 

Sitten tuli maanviljelys n. 10 000 vuotta sitten ja naiset syrjäytettiin keskiöstä. Sama jatkunut siitä asti. Nykyään sitten 2025 Suomessa, ovat lapsiperheiden vanhemmat melkein enemmän yksin kuin koskaan koko ihmiskunnan historiassa. Ydinperhe ei ole Homo sapiensin normaali lastenhoitomoodi. Lisänä vielä suomalaisen kulttuurin lisääntynyt perfektionismi, intensiivinen vanhemmuus (mm. lasten harrastukset hyvin tavoitteellisia, eivät höntsäilyä) ja niin edelleen. Kyllä tosiaan suomalainen lapsiperhearki kuulostaa

Kiitos vastauksesta. On varmasti totta, että emme tiedä ihmiskunnan metsästäjä-keräilijä -vaiheesta tarpeeksi, emmekä koskaan tule kaikkea tietämäänkään. Olen myös kuullut noista monista tilanteista, joissa miespuoliset tutkijat ovat tulkinneet arkeologisia löydöksiä oman maailmankuvansa perusteella virheellisesti. Ylipäätään en kauhean paljon usko, että akateeminen historiatiedekään olisi vapaa siitä, että kaikki mennyt nähdään enemmän tai vähemmän väritetysti nykyajan ja omien maailmankuvien kautta.  

Minua vaan viime aikoina on ottanut päähän suomalaisen median asenteet sukupuoli-asioissa. Tällainen ehdottomuus ja juurikin mielestäni "sukupuoli on täysin sosiaalinen konstruktio" -kuvio on pistänyt silmään. Tosin mitä sekin tarkoittaa, että minä olen nähnyt jotain jossain mediassa? Eihän se media ole totuus maailmasta ja ehkä olen vain päässäni kuvitellut, että tällaista täysin kaiken biologian hylkäävaa ajattelua sukupuolesta on nyt kaikkialla. Sen takia varmaankin pyrin tällaiseen jonkinlaiseen provokaatioon ja biologian korostamiseen.

Kertomuksesi omasta perheestäsi on hyvin liikuttava ja kiehtova. Vaikuttaa siis siltä, että miehesi on omalla esimerkillään kasvattanut/sosiaalistanut poikalapsensa "hoivaaviksi" miehiksi, mikä olisi vahva argumentti sosiaalisen esimerkin voimasta biologiaa vastaan.

Tuo on kyllä helposti tunnistettava asia, että miehenä pitää usein ajatella mikä olisi epämaskuliinista ja siis noloa. Jopa tietyt istumisasennot ovat tällaisia. Muistan esim. kerran kun veljeni oli kylässä luonani ja kaadoin teekannusta teetä kuppiin. Asento oli hyvin siro ja "naisellinen" ja huomasin veljeni kääntävän katseensa pois vaivautuneena, koska hän ei kestänyt katsoa. Ja sitten häpesin myös itseäni siinä tilanteessa.