Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että mies hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta?

Meidän naapurissa asuu keski-eurooppalainen mies suomalaisen vaimon kanssa. Tuo mies käy hyvässä työssä, hakee joka päivä lapsen päiväkodista ja illalla vielä viettää aikaa lapsen kanssa kaksin pihalla, varmastikin myös ruokkii lapsen päiväkodin jälkeen tietenkin. Eli ei välttämättä olisi huono idea ottaa mies jostain keski-euroopasta.

Ei varmaan varmaksi mistään. Muutamaan asiaan kannattaa kiinnittää huomioita

1) miten suhtautuu kotonaoloon ja arjen rutininomaisuuteen mutta samalla yllättäviin asioihin. Pienten kanssa pyritään elämään rutiininomaista elämää, mutta toki kaikenlaista yllättävää tulee koko ajan ja suunnitelmat muuttuvat.

2) Miten suhtautuu tasa-arvoon. Voiko nainen olla miestä pidempi, paremmin urallaan edennyt, tienata enemmän ja toisaalta pitääkö naisen osata vaihtaa renkaat tai ilmanvaihdonsuodattimet? Voiko mies ottaa naisen sukunimen?

3) miten mies suhtautuu vastuuseen ja omien tarpeiden sivuun laittamiseen?

4) miten mies suhtautuu kumpaniinsa? 

Oma mies oli kaikin puolin osallistuva isä heti alusta lähtien, helli ja piti lasta hyvänä. Myöhemmin on kertonut, ettei johtunut isävietistä vaan siitä, että rakasti minua eikä halunnut siksi jättää kaikkea minun vastuulleni. Myöhemmin toki kiintymys lapsiin tuli myös hänelle, se ei vaan alkanut syntymästä kuten minulla. 

Vierailija kirjoitti:

"Eli otit eron, vaikka sanoit aiemmin, ettet ole koskaan eronnut. Kuulostaa vähän ristiriitaiselta"

Ennemminkin niin että seurustelusuhteissa menee poikki.

Seurustellessa on eri asia, kun siinä ei ole luvattu toiselle mitään. Itsellä oli se pointti, että avioliitossa luvataan olla kuolemaan asti yhdessä, joten silloin ero ei ole itselle vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Miten mies voi etukäteen varmistua, että nainen / äiti hoitaa oma osuutensa kodista ja lapsista. Naisella ystävien kanssa kahvittelu ja shoppailu ovat tärkeintä elämässä. Ruokaa ei osaa laittaa, siivoamisesta ei tykkää. Varsinainen vapaamatkustaja.

Kysyy anoppi, joka huolestuneena seuraa vaativassa työssä olevan poikansa elämää.

Kymmenen alapeukkua tarkoittaa siis sitä, että naiset hyväksyvät naiselta lusmuilun kotitoissa, mutta miehen vastaava käytös tuomitaan. Tasa-arvoista?

Jokainen meistä on saanut jonkunlaisen perhemallin pienestä pitäen. Minä tein sen virheen että otin miehen, jonka oma isä ei osallistunut lasten hoitoon tai kasvatukseen oikein millään lailla. Eipä osaa sitten tämäkään. Olen pyörittänyt nyt yksin perhe-elämää 17 vuotta, vaikka mulla onkin mies. Esimerkkinä: ei ole kertaakaan vienyt lapsia kirjastoon, uimahalliin tai uimarannalle. Ei myöskään tule mukaan kun minä ja lapset mennään. Eipä sillä, en ole asiasta koskaan valittanutkaan. Minä tein valintani silloin joskus ja näillä mennään. En voi ketään muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eli otit eron, vaikka sanoit aiemmin, ettet ole koskaan eronnut. Kuulostaa vähän ristiriitaiselta"

Ennemminkin niin että seurustelusuhteissa menee poikki.

Seurustellessa on eri asia, kun siinä ei ole luvattu toiselle mitään. Itsellä oli se pointti, että avioliitossa luvataan olla kuolemaan asti yhdessä, joten silloin ero ei ole itselle vaihtoehto.

Monet kuvittelee että voi muuttaa toista varsinkin kun se papin aamen on sanottu "eikä voi perääntyä". Ei se tule onnistumaan. Siksi siihen valintaan kannattaa käyttää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Oma mies oli kaikin puolin osallistuva isä heti alusta lähtien, helli ja piti lasta hyvänä. Myöhemmin on kertonut, ettei johtunut isävietistä vaan siitä, että rakasti minua eikä halunnut siksi jättää kaikkea minun vastuulleni. Myöhemmin toki kiintymys lapsiin tul

Näin se varmasti yleensä menee, jos kaikki menee hyvin... jos lapsen saanti tavallaan vie puolison, niin moni mies varmasti katkeroituu ja koko olevansa pelkkä kävelevä tilipäivä.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä on saanut jonkunlaisen perhemallin pienestä pitäen. Minä tein sen virheen että otin miehen, jonka oma isä ei osallistunut lasten hoitoon tai kasvatukseen oikein millään lailla. Eipä osaa sitten tämäkään. Olen pyörittänyt nyt yksin perhe-elämää 17 vuotta, vaikka mulla onkin mies. Esimerkkinä: ei ole kertaakaan vienyt lapsia kirjastoon, uimahalliin tai uimarannalle. Ei myöskään tule mukaan kun minä ja lapset mennään. Eipä sillä, en ole asiasta koskaan valittanutkaan. Minä tein valintani silloin joskus ja näillä mennään. En voi ketään muuttaa.

Jos asenteet ei kenelläkään koskaan muuttuisi me elettäisiin keskiajalla. Niitä omia asenteita on mahdollista muuttaa jos siihen on haluja (motiivi).

Et mitenkään. Varaudu aina siihen et voit joutua kantamaan vastuun kokonaan jos toinen ei kykenekään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin, että mies hoitaa lasten iltatoimet ja minä pääsen lenkille siksi ajaksi.

Vaan tuo järjestely takasi miehelle kätevän työkalun: minun piti olla mielin kielin miestä kohtaan, sillä jos tuli mitään sanaharkkaa tai suukopua, erimielisyyttä, ilmoitti mies: 'hoida itse', ja minun iltalenkkini peruuntui.

Mies tarvittaessa poistui itse ulos ovet paukkuen, ja minä en vastuuntuntoisena ihmisenä toki voinut jättää lapsia.

Että se miehen osallistumisesta.

Miksi valitsitte tuollaisia miehiä, jotka vielä aikuisenakin paiskii ovia kuin uhmaikäiset kakarat? Itselle ainakin näin kolmekymppisenä miehenä on itsestään selvää, että aikuisena käyttäydytään kuin aikuiset.

En ole tuo jolta kysyit mutta minunkin mies on ovien paiskoja. Hän aloitti sen vasta lapsen synny

Erikoista. Kai tuossa joku syy on? Oliko ennen lapsen syntymää täysin viilipytty, joka ei ikinä hermostunut näkyvällä tavalla? Ja yhtäkkiä alkaa paiskomaan ovia? Kaikkea sitä kuulee.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen meistä on saanut jonkunlaisen perhemallin pienestä pitäen. Minä tein sen virheen että otin miehen, jonka oma isä ei osallistunut lasten hoitoon tai kasvatukseen oikein millään lailla. Eipä osaa sitten tämäkään. Olen pyörittänyt nyt yksin perhe-elämää 17 vuotta, vaikka mulla onkin mies. Esimerkkinä: ei ole kertaakaan vienyt lapsia kirjastoon, uimahalliin tai uimarannalle. Ei myöskään tule mukaan kun minä ja lapset mennään. Eipä sillä, en ole asiasta koskaan valittanutkaan. Minä tein valintani silloin joskus ja näillä mennään. En voi ketään muuttaa.

Kuulostaa aivan omalta isältäni, mutta kyllä ihminen voi nämä asiat oppia myös äidiltään. Ei maailma nyt ihan niin sukupuolittunut ole. Ihan mielelläni olisin vienyt muksuja kirjastoon tai uimahalliin, jos olisi ensin löytänyt jonkun jonka kanssa on kiva juoda aamukahvit tästä ikuisuuteen, mutta elämässsä ei aina vaan käy niin.

Vierailija kirjoitti:

Et mitenkään. Varaudu aina siihen et voit joutua kantamaan vastuun kokonaan jos toinen ei kykenekään. 

Lähtökohdat jakaa vastuuta on huomattavasti parempi kun molemmat haluaa vastuun aidosti kantaa kun jos lähtökohta jo alunperin on se että miten vastuuta voi siirtää toiselle. Vastuun siirtäminen harvoin onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mies oli kaikin puolin osallistuva isä heti alusta lähtien, helli ja piti lasta hyvänä. Myöhemmin on kertonut, ettei johtunut isävietistä vaan siitä, että rakasti minua eikä halunnut siksi jättää kaikkea minun vastuulleni. Myöhemmin toki kiintymys lapsiin tul

Näin se varmasti yleensä menee, jos kaikki menee hyvin... jos lapsen saanti tavallaan vie puolison, niin moni mies varmasti katkeroituu ja koko olevansa pelkkä kävelevä tilipäivä.

Lapsen saanti ei vie puolisoa, jos mies osallistuu vauvan hoitoon. Minun mies ei suostunut osallistumaan, vaan minä jouduin siksi pakon edessä hoitamaan vauvan yksin. Ja siksi kaikki aikani ja jaksamiseni meni siihen vauvaan, kun en saanut koskaan siitä taukoa, en lepohetkeä, en mahdollisuutta käydä yksin edes lenkillä. Nyt mieheni on katkera, ja kokee olevansa vain kävelevä tilipäivä. Mutta tämä on ihan hänen omaa syytä. Vauva on nimittäin pakko hoitaa kun sen on kerran maailmaan saattanut. Jos mies olisi suostunut osallistumaan olisin minäkin silloin pystynyt ja ehtinyt antamaan jotain myös esim. parisuhteelle. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsen saanti ei vie puolisoa, jos mies osallistuu vauvan hoitoon. Minun mies ei suostunut osallistumaan, vaan minä jouduin siksi pakon edessä hoitamaan vauvan yksin. Ja siksi kaikki aikani ja jaksamiseni meni siihen vauvaan, kun en saanut koskaan siitä taukoa, en lepohetkeä, en mahdollisuutta käydä yksin edes lenkillä. Nyt mieheni on katkera, ja kokee olevansa vain kävelevä tilipäivä. Mutta tämä on ihan hänen omaa syytä. Vauva on nimittäin pakko hoitaa kun sen on kerran maailmaan saattanut. Jos mies olisi suostunut osallistumaan olisin minäkin silloin pystynyt ja ehtinyt antamaan jotain myös esim. parisuhteelle. 

Jotenkin veikkaan, ettei suurempi osallistuminen olisi merkittävästi korjannut asiaa, mutta kiva kun löysit itsellesi elättäjän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen saanti ei vie puolisoa, jos mies osallistuu vauvan hoitoon. Minun mies ei suostunut osallistumaan, vaan minä jouduin siksi pakon edessä hoitamaan vauvan yksin. Ja siksi kaikki aikani ja jaksamiseni meni siihen vauvaan, kun en saanut koskaan siitä taukoa, en lepohetkeä, en mahdollisuutta käydä yksin edes lenkillä. Nyt mieheni on katkera, ja kokee olevansa vain kävelevä tilipäivä. Mutta tämä on ihan hänen omaa syytä. Vauva on nimittäin pakko hoitaa kun sen on kerran maailmaan saattanut. Jos mies olisi suostunut osallistumaan olisin minäkin silloin pystynyt ja ehtinyt antamaan jotain myös esim. parisuhteelle. 

Jotenkin veikkaan, ettei suurempi osallistuminen olisi merkittävästi korjannut asiaa, mutta kiva kun löysit itsellesi elättäjän.

Veikkaat väärin. Miehen osallistuminen omisi pelastanut meidän parisuhteen. Ja mitä rahaan tulee niin olen koko ajan maksanut yli kolmanneksen perheen menoista, myös hoitovapaalla ollessani. Mies toki maksaa vähän yli puolet menoista mutta ei todellakaan millään tavalla elätä minua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää että kumpikin osaa tehdä kaiken, en tarkoita, että kaikkea tehdään koko ajan 50/50. Jos mies ei koskasn laita ruokaa, ja nainen ei aja perheen autoa ikinä, niin miten näet tämän tasa-arvoisena suhteena, tai edes tavoittelemisen arvoisena asiana? Omiin rooleihin poteroituminen on kyllä este tasa-arvolle. Ja kun molemmat tekevät kaikkia kodin asioita, niin silloin ymmärretään näitä roolejakin paremmin. Jos mies on myös  kotona vauvan kanssa, hän ymmärttää että vauvan kanssa oleminen ei ole pelkkää laiskottelua ja kun äiti käy töissä ja vastas perheen elatuksesta, hän ymmärtää tämän roolin paremmin.

Toi ei ole kovin järkevä ajatus, että molempien pitäisi osata kaikki. Tuohan johtaa vain sellaiseen lopputulokseen, että kumpikaan ei osaa mitään kunnolla, mutta kaikkea vähän. Jo kauan sitten ihmiskunnassa ymmärrettiin se, että tarvitaan erikoistumist

Olen samaa mieltä. Toki on hyvä osata kaikesta perusasiat, sillä molemmat eivät ole aina paikalla. Mutta siinä ei ole mitään järkeä että molempien pitäisi säännöllisesti osallistua kaikkeen. Meillä on siitä unelmatilanne, että pidämme eri asioista kodinhoidossa. Täydennämme toisiamme :) Mies tykkää ruuanlaitosta ja on siinä hyvä, minä taas inhoan. Minä pidän siivoamisesta, mies inhoaa. Olisi älytöntä jos miehen pitäisi erikseen siivota, vaikka minulle on luontevaa pyyhkäistä pöydät ohimennessä ja järjestellä tavarat tuosta vain. Koti pysyy siistinä ihan vain sillä että olen paikalla. Samoin olisi älytöntä syödä minun tekemääni pahaa ruokaa jonka tekemisestä olen täysin stressaantunut, jos voimme syödä miehen tekemää hyvää ruokaa, jonka tekemisestä hän nauttii.

Vierailija kirjoitti: Joillakin ero ei ole vaihtoehto. Ainakin itse olen sellainen luonne, että jos alttarilla on luvattu olla loppuelämä yhdessä, niin siitä pidetään sitten kiinni. Jos toinen muuttuukin ikäväk

Olet siis joku lahkolainen. Eihän teillä järkeä ole.

Et voi millään keinoilla tietää millainen elämästä muodostuu, kuka tekee mitäkin, tai kuka vaikka kuolee, vaikkei pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaat väärin. Miehen osallistuminen omisi pelastanut meidän parisuhteen. Ja mitä rahaan tulee niin olen koko ajan maksanut yli kolmanneksen perheen menoista, myös hoitovapaalla ollessani. Mies toki maksaa vähän yli puolet menoista mutta ei todellakaan millään tavalla elätä minua. 

Miehen kannattaisi nostaa kytkintä. Elarit tulevat paljon halvemmaksi, plus voi etsiä itselleen uuden kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaat väärin. Miehen osallistuminen omisi pelastanut meidän parisuhteen. Ja mitä rahaan tulee niin olen koko ajan maksanut yli kolmanneksen perheen menoista, myös hoitovapaalla ollessani. Mies toki maksaa vähän yli puolet menoista mutta ei todellakaan millään tavalla elätä minua. 

Miehen kannattaisi nostaa kytkintä. Elarit tulevat paljon halvemmaksi, plus voi etsiä itselleen uuden kumppanin.

Sellaiset perheensä hyljänneet pienten lasten isät, jotka ei ole suostuneet osallistumaan omien lastensa hoitoon, eivät ole mitään kuuminta hottia parisuhdemarkkinoilla.