Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että mies hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta?

Vierailija kirjoitti:

Mä varmistin miehen osallisuuden opiskelemalla iltaisin, kun lapset olivat vauvoja ja vaippaikäisiä. Vahdinvaihto oli klo 17 joka arki-ilta, sitten mä lähdin kotoa iltaopintoihin ja tulin takaisin, kun lapset oli iltasyötetty (vauvat toki imetin ennen nukkumaanmenoa). Tätä kesti 4,5 vuotta, joten mies rutinoitui hoitamaan oman osuutensa siinä missä minäkin. 

Itsekin yritin tällaista. Vaan miespä alkoi heti ottamaan iltavuoroja ja viikonloppuvuoroja itselleen eikä ollutkaan kotona kun minun piti lähteä luennoille. 

Suomessa se on säädetty elareiden toimesta että isä hoitaa lapsen ja vielä äidin ulkomaanmatkatkin joten älä huoli syyttä

Vierailija kirjoitti:

Asutteko jo yhdessä? Kumpi tekee metatyön kodin eteen nyt? Kumpi hoksaa että lattiakaivot ja vesilukot pitää putsata? Siis ei tekee, vaan hoksaa? Kumpi on sitä mieltä ettei saunaa tai ikkunoita tarvitse pestä koskaan? kumpi myöhästyy sovituista asioista? Kummalla venyy illanvietto pitkäksi? Kummalla menee rahaa turhuuksiin ja tili on aina tyhjä ennen palkkapäivää? Kumpi elää eimuntarttekuneiole velvollisuuksia (kuten niitä lapsia) elämää? Nukkuu puoleenpäivään js syö epäsäännöllisesti ja pikaruokaa kun ei jaksa kokata?

Kumpi suunnittelee yhteisiä reissuja ja pakkaa sinne mukaan kaiken tarpeellisen? Ja kumpi toisaalta vain tpaidan alkkarit ja hammasharjan?

Kumpi teistä ei jaksa viitsi kykene toistuvia yhteiselämän pitkätoikkoisia rutiineja kun ei ole ihan pakko?

Tuossa nyt alkupaloiksi jotain pohdittavaa

 

Kyllä ne merkit on monesti ollut näkyvillä kun sitten taaksepäin muistelee💪

Tässä on kiteytettynä juurikin se oleellinen! Nuo asiat kun jokainen nainen hoksaisi tarkastella miehessä, niin säästyisi paljolta. Vastuuta pakoileva mies on ollut sitä jo ennen lapsiakin. Naiset vain jättävät huomiotta ne merkit.

Esimerkiksi eksäni ei suostunut siivoamaan jälkiään ruoan laiton jälkeen, eikä laittaa pyykkejä narulle kuivumaan. Nuo piirteet oli selvä red flag, jonka tajusin vasta myöhemmin eron jälkeen. Onneksi en lisääntynyt tuollaisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ikuisuusriita lastenhoidosta, kotitöistä menojen maksamisesta. Minä olen aina lähes yksin hoitanut lapset kokonaan, kotitöistä noin 70 prosenttia ja maksuista noin 30 prosenttia (koska en voi olla lastenhoidon takia töissä niin paljon kuin haluaisin ja muuten olisin niin rahaa ei tule minulle enempää). Minun mielestä tilanne on todella epäreilu ja haluan siihen muutoksen niin, että lapset, kotityöt ja maksut menee kaikki suunnilleen puoliksi. Miehen mielestä tilanne on myös epäreilu, hän haluaa muutoksen niin, että minä edelleen hoidan lapset yksin ja 70 prosenttia kotitöistä, mutta jatkossa maksan puolet menoista. Riita sen kun jatkuu, mies ei suostu ymmärtämään että en saa enempää rahaa mistään jos hän ei koskaan ole lasten kanssa niin että pääsisin tienaamaan enemmän rahaa.

Minkäslainen ulko-ovi asunnossa on, kun et pääse siitä ulos? Tämähän se juuri

Ihan tavallinen ulko-ovi. Vaikea siitä vain on lähteä ja jättää pienet yksin kotiin. Mies pitää huolen siitä, että hän ei ole kotona koskaan niihin aikoihin kun minä saattaisin mennä jonnekin. Tulee usein vasta 21 jälkeen kotiin. On töissä ja töistä suoraan menee salille tms. 

Vierailija kirjoitti:

Voisit tehdä jotain iskäilyaloituksia. Leviäisi muutkin, kuin Andrew Taten ajatukset. Antakaa normaalin miehen malli vaihtoehdoksi

-eri

Voishan sitä joo. En tosin jaksa oikein sitä negan määrää. Jotku miehet huutelee betaksi, kun en pidä naista nyrkin ja hellan välissä. Sellaiset naisetkin pilkkaa, jotka on juuri viehättyny näistä väkivaltaisista jännämiehistä. Koettu on.

Tee huolellisesti analyysi miehen käyttäytymisestä tähän saakka. Usko sitä, älä mitään mitä mies lupaa tai puhuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutteko jo yhdessä? Kumpi tekee metatyön kodin eteen nyt? Kumpi hoksaa että lattiakaivot ja vesilukot pitää putsata? Siis ei tekee, vaan hoksaa? Kumpi on sitä mieltä ettei saunaa tai ikkunoita tarvitse pestä koskaan? kumpi myöhästyy sovituista asioista? Kummalla venyy illanvietto pitkäksi? Kummalla menee rahaa turhuuksiin ja tili on aina tyhjä ennen palkkapäivää? Kumpi elää eimuntarttekuneiole velvollisuuksia (kuten niitä lapsia) elämää? Nukkuu puoleenpäivään js syö epäsäännöllisesti ja pikaruokaa kun ei jaksa kokata?

Kumpi suunnittelee yhteisiä reissuja ja pakkaa sinne mukaan kaiken tarpeellisen? Ja kumpi toisaalta vain tpaidan alkkarit ja hammasharjan?

Kumpi teistä ei jaksa viitsi kykene toistuvia yhteiselämän pitkätoikkoisia rutiineja kun ei ole ihan pakko?

Tuossa nyt alkupaloiksi jotain pohdittavaa

 

Kyllä ne merkit on monesti ollut näky

2 naisen kanssa ollut pitkässä suhteessa. Sitä ennen asunut yksin pitkään.. 

Molemmissa tapauksissa suhteen alussa vaimo halunnut ottaa kotiorjan viitan.. parin v päästä kun miellyttämis aika on ohi. 

On raivottu kun en tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään nainen voi hankkia lapsen ihan ilman miestäkin.

Lisää isäongelmaisia yh-mammojen lapsia tähän maahan? Suuri osa mielenterveysongelmaisista ja rikollisista on kasvanu yh-perheissä. Sellaisia ei oikein enempää tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut koko ketjua, enkä tiedä onko tämä jo sanottu, sori siitä jos on.

Ymmärrättekö, että tämä vaade miesten täysin tasa-arvoisesta osallistumisesta vauva-arkeen on todella uusi ja epähistoriallinen? Tällainen vaade on olemassa vain jossakin länsimaissa, ja kaikkein voimakkaimmillaan varmaankin Pohjoismaissa.

Eli siis provosin vähän tuossa omassa viestissäni. Mutta sitä yritin tarkoittaa, että miesten vauvoihin kohdistama hoiva ei mielestäni ole biologisesti eikä historiallisesti mitenkään yleinen ilmiö. Varmasti miehet voivat sitten muuttua, ehkä. Epäilen kuitenkin tämän muutoksen mahdollisuutta. Luulen, että suurimmassa osassa vaikka nuorehkojen 30-vuotiaidenkin nykysuomalaisten lapsiperheissä naisen pitää vain uhrautua ja tehdä enemmä

Olen kyllä siis samaa mieltä, että se on hyvin kohtuutonta. Mietin millaista sitten oli 80-luvulla. Silloin isät osallistuivat vielä vähemmän. Ja naiset kävivät töissä yhtä paljon kuin nykyäänkin. Olivatko kaikki lapselliset parisuhteet siis tämän takia naisnäkökulmasta hanurista. Vai olivatko naiset silloin enemmän tottuneet alistumaan tähän asiaintilaan.

Uskon kyllä edelleen naisten hoivaviettiin. Naisten biologian takia äitiys on luonteeltaan perustavanlaatuisesti erilaista kuin isyys. 

Mutta vaikeaksi on mennyt. Ei naisen kannata hankkiakaan lapsia, koska tilanne on näin vaikea kuin mitä tässä ketjussa on kuvailtu. Tähän tilanteeseen ei myöskään saada mitään muutosta tai helpotusta. Koska en usko, että miehet muuttuvat. 

Eräs ratkaisu voisivat olla kommuuniasumisen muodot. Ihmislajin ei kuuluisi kasvattaa lapsiaan ydinperheessä vaan heimossa, jossa on paljon lastenhoitoapua. Pariskunta lasten kanssa keskenään neljän seinän sisällä ei ole hyvä idea. Vaikkakin nyky-Suomessa se on normi. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ikuisuusriita lastenhoidosta, kotitöistä menojen maksamisesta. Minä olen aina lähes yksin hoitanut lapset kokonaan, kotitöistä noin 70 prosenttia ja maksuista noin 30 prosenttia (koska en voi olla lastenhoidon takia töissä niin paljon kuin haluaisin ja muuten olisin niin rahaa ei tule minulle enempää). Minun mielestä tilanne on todella epäreilu ja haluan siihen muutoksen niin, että lapset, kotityöt ja maksut menee kaikki suunnilleen puoliksi. Miehen mielestä tilanne on myös epäreilu, hän haluaa muutoksen niin, että minä edelleen hoidan lapset yksin ja 70 prosenttia kotitöistä, mutta jatkossa maksan puolet menoista. Riita sen kun jatkuu, mies ei suostu ymmärtämään että en saa enempää rahaa mistään jos hän ei koskaan ole lasten kanssa niin että pääsisin tienaamaan enemmän rahaa.

Kuulostaa vähän yksinkertaiselta mieheltä kertomasi perusteella. Toivottavasti hän ei toimi esimiestehtävissä työelämässä, jos vastuun jakaminen on noin vierasta hänelle.

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää että kumpikin osaa tehdä kaiken, en tarkoita, että kaikkea tehdään koko ajan 50/50. Jos mies ei koskasn laita ruokaa, ja nainen ei aja perheen autoa ikinä, niin miten näet tämän tasa-arvoisena suhteena, tai edes tavoittelemisen arvoisena asiana? Omiin rooleihin poteroituminen on kyllä este tasa-arvolle. Ja kun molemmat tekevät kaikkia kodin asioita, niin silloin ymmärretään näitä roolejakin paremmin. Jos mies on myös  kotona vauvan kanssa, hän ymmärttää että vauvan kanssa oleminen ei ole pelkkää laiskottelua ja kun äiti käy töissä ja vastas perheen elatuksesta, hän ymmärtää tämän roolin paremmin.

Toi ei ole kovin järkevä ajatus, että molempien pitäisi osata kaikki. Tuohan johtaa vain sellaiseen lopputulokseen, että kumpikaan ei osaa mitään kunnolla, mutta kaikkea vähän. Jo kauan sitten ihmiskunnassa ymmärrettiin se, että tarvitaan erikoistumista. Joku on parempi jossakin kuin joku toinen, joten hän tehköön sitä asiaa. Sama pätee perheissäkin. Mielestäni näissäkään ei ratkaise se, että tehdäänkö juuri tasan puolet kaikista asioista. Tuollainenhan olisi vaan äärimmäisen stressaavaa, jos koko ajan lasketaan kaikki työtunnit perheessä. Tärkeintä on mielestäni se asenne, eli se, että tukee puolisoa vaikeina hetkinä ja haluaa olla joka päivä avuksi hänelle. Sitähän varteen avioliittoon myös mennään, että voidaan palvella sitä kumppania. Ainakin itse ajattelen näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin halunnut hakaa vanhempainvapaat puoliksi. Olisin halunnut että mies on puolet lapsen kanssa kotona ja minä sen aikaa se perheen elättäjä. Minulla oli tuolloin vakituinen hyväpalkkainen työ, joten taloudellisesti tämä olisi onnistunut hyvin. Miehelle vaan ei kelvannut. Hän ei suostunut. Ja nyt hän valittaa siitä, että on panostanut perheeseemme enemmän rahaa kuin minä. Vastaan hänelle aina, että miksi sitten et päästänyt minua töihin ja maksajan paikalle. Siitä hän suuttuu, mutta ei osaa vastata asiaan mitään.

Ihan kuin minun suustani. Valittaa, etten ole saanut säästettyä yhtä paljon rahaa kuin hän. Ei kumminkaan suostunut jakaamaan vanhempainvapaata, vaikka hän olisi saanut ansiosidonnaista ja minä sain minimirahaa. Perhe olis saanut pari tonnia enemmän kuussa, jos mä olisin mennyt töihin. Mutta ei, kun se on miehen työ ja miehen ura on tärkeämpi. Kaiken k

Älkää herrajumala suostuko sellaiseen riistoon, että maksaisitte puolet silloin kun saatte vähemmän rahaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä varmistin miehen osallisuuden opiskelemalla iltaisin, kun lapset olivat vauvoja ja vaippaikäisiä. Vahdinvaihto oli klo 17 joka arki-ilta, sitten mä lähdin kotoa iltaopintoihin ja tulin takaisin, kun lapset oli iltasyötetty (vauvat toki imetin ennen nukkumaanmenoa). Tätä kesti 4,5 vuotta, joten mies rutinoitui hoitamaan oman osuutensa siinä missä minäkin. 

Itsekin yritin tällaista. Vaan miespä alkoi heti ottamaan iltavuoroja ja viikonloppuvuoroja itselleen eikä ollutkaan kotona kun minun piti lähteä luennoille. 

Ei tullut ero mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä varmistin miehen osallisuuden opiskelemalla iltaisin, kun lapset olivat vauvoja ja vaippaikäisiä. Vahdinvaihto oli klo 17 joka arki-ilta, sitten mä lähdin kotoa iltaopintoihin ja tulin takaisin, kun lapset oli iltasyötetty (vauvat toki imetin ennen nukkumaanmenoa). Tätä kesti 4,5 vuotta, joten mies rutinoitui hoitamaan oman osuutensa siinä missä minäkin. 

Itsekin yritin tällaista. Vaan miespä alkoi heti ottamaan iltavuoroja ja viikonloppuvuoroja itselleen eikä ollutkaan kotona kun minun piti lähteä luennoille. 

Ei tullut ero mieleen?

Joillakin ero ei ole vaihtoehto. Ainakin itse olen sellainen luonne, että jos alttarilla on luvattu olla loppuelämä yhdessä, niin siitä pidetään sitten kiinni. Jos toinen muuttuukin ikäväksi suhteen aikana, niin sille ei sitten voi oikein mitään. Oma moka, kun hänet kerran valitsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä varmistin miehen osallisuuden opiskelemalla iltaisin, kun lapset olivat vauvoja ja vaippaikäisiä. Vahdinvaihto oli klo 17 joka arki-ilta, sitten mä lähdin kotoa iltaopintoihin ja tulin takaisin, kun lapset oli iltasyötetty (vauvat toki imetin ennen nukkumaanmenoa). Tätä kesti 4,5 vuotta, joten mies rutinoitui hoitamaan oman osuutensa siinä missä minäkin. 

Itsekin yritin tällaista. Vaan miespä alkoi heti ottamaan iltavuoroja ja viikonloppuvuoroja itselleen eikä ollutkaan kotona kun minun piti lähteä luennoille. 

Ei tullut ero mieleen?

Joillakin ero ei ole vaihtoehto. Ainakin itse olen sellainen luonne, että jos alttarilla on luvattu olla loppuelämä yhdessä, niin siitä pidetään sitten kiinni. Jos toinen muuttuukin ikäväk

Virheistään kannattaa opetella ottamaan vastuu. Enkä suosittele että ei kokeilisi useampaa vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa se on säädetty elareiden toimesta että isä hoitaa lapsen ja vielä äidin ulkomaanmatkatkin joten älä huoli syyttä

Piteleekö ne elarit vauvalle tuttipulloa ja viekö ne viisivuotiasta puistoon? Vai luulitko, että elarirahoilla on varaa palkata ympärivuorokautinen lastenhoitaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit tehdä jotain iskäilyaloituksia. Leviäisi muutkin, kuin Andrew Taten ajatukset. Antakaa normaalin miehen malli vaihtoehdoksi

-eri

Voishan sitä joo. En tosin jaksa oikein sitä negan määrää. Jotku miehet huutelee betaksi, kun en pidä naista nyrkin ja hellan välissä. Sellaiset naisetkin pilkkaa, jotka on juuri viehättyny näistä väkivaltaisista jännämiehistä. Koettu on.

Ja se käy sinun anonyymin nettipalstailijan itsetunnon päälle? Ei sinua voi loukata, koska sinua ei ole. Ihmiset kasvavat henkisesti koko ikänsä ja henkistä vahvuutta sinulta vielä puuttuu. Sillähän sinä juuri viisautta ja vaihtoehtoista mallia näytät, kun et tarvitse tarttua jokaisen wt:n syöttiin. Et voi oikeasti antaa känniääliöiden wt-tyyppien vaientaa sinua anonyymillä palstalla. Senkun pukkaat hyviä aloituksia ja kommentteja menemään, niin saadaan syntyvyyskin nousuun :D

Vierailija kirjoitti:

Ahtaassa kuplassa saa elää, jos ainoa miehen malli on Andrew Tate.

Monella teinipojalla nykyään valitettavasti on hän mallina. Johtuu tosin siitä, että omat isät eivät ole onnistuneet kasvatuksessa. Sen tyhjiön on sitten täyttänyt Andrew Tate.

Vierailija kirjoitti: Tärkeintä on mielestäni se asenne, eli se, että tukee puolisoa vaikeina hetkinä ja haluaa olla joka päivä avuksi hänelle. Sitähän varteen avioliittoon myös mennään, että voidaan palvella sitä kumppania. Ainakin itse ajattelen näin.

Se ei vielä ole karseata, jos haluaa ITSE palvella toista ihmistä vaatimatta toiselta mitään. Se tekee ajatuksestasi karsean, että nai toisen, koska haluaa itseään palveltavan. Tämä sisältyy ajatukseesi. Minä taas ajattelen, että toisen kanssa vaan haluaa olla ja häntä rakastaa. Ei mitään palvelussuhteita.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Virheistään kannattaa opetella ottamaan vastuu. Enkä suosittele että ei kokeilisi useampaa vaihtoehtoa.

Haluan pitää sanani, joten ero ei ole itselle vaihtoehto avioliitossa. Avosuhde on varmaan sitten sellaisille sopivampi, jotka näkee myös eron vaihtoehtona. Toki jos toinen osapuoli haluaa eron avioliitossa, niin siihen en voi oikein vaikuttaa.