Millä keinoilla voi etukäteen varmistua siitä, että mies hoitaa vauvaa puolet ja kantaa puolet vastuusta?

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on melko usein aloituksia aiheesta, että mies halusi perheen ja lapsen mutta hän ei suostukaan hoitamaan lasta tai ei osallistu lapsen asioihin juuri mitenkään. Sitten näihin ketjuihin ilmestyy hyvin nopeasti kommentoijia, jotka syyttää sen ketjun aloittajaa siitä, että oma mokasi, mitäs et selvittänyt etukäteen, että tuleeko mies osallistumaan lapsen hoitoon. Että kärsi nyt, kun kerran päätit lisääntyä tuollaisen miehen kanssa ilman, että olisit viitsinyt selvittää asian etukäteen.

Nyt sitten täällä sanotaankin, että ei ole olemassa keinoa selvittää asiaa etukäteen.

Ei ole varmuutta. Jopa miehiä jotka ovat tehneet kotitöitä ennen kuin lapsi on tullut mutta lopettaneet kun nainen on saatu nalkkiin on.

Mieheni halusi uuden äidin itselleen, kun oma oli käynyt jo niin vanhaksi. Ikävä kyllä en tajunnut tätä ennen kuin saatiin lapsi. Ennen lasta mies oli tehnyt paljonkin kotitöitä ym, mutta kun lapsi syntyi ja minusta tuli äiti, niin miehen mielestä olin silloin sitten se perheenäiti, jonka kuului hoitaa koti ja lapset. En suostunut enempiin lapsiin enää vaikka hän sitä ehdottelikin. Johan minä siinä koin, että minulla on jo kaksi lasta. Se oma lapsi ja sitten tuo miehestä taantunut uudislapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vaimoni katsoi seurusteluaikana, kuinka hoidan hänen koiraansa. Siitä oli päätellyt, että varmaan hoitaisin lapsiakin hyvin. Eikä ollut väärässä.

Miehelläni oli koira kun tapasimme. Hän hoiti sitä koiraa mielellään ja hoiti hyvin. Tämä oli yksi asia, mistä minä päättelin, että hänestä varmaan tulee huolehtiva isä. Saimme sitten myöhemmin lapsen, molempien toiveesta. Nyt meillä on kolmevuotias lapsi, jota mies ei hoida lähes koskaan eikä juurikaan vietä lapsen kanssa aikaa. Sen koiransa mies edelleen hoitaa hyvin. Eli siitä asiasta nyt ei voi mitään päätellä lasten suhteen. 

Näin on. Monet välttelevästi kiintyneet ihmiset pystyvät osoittamaan kiintymystä eläimeen, jopa helposti, mutta ihmisten kanssa on suojamuuri. Vaikka olisi oma lapsi kyseessä. 

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut koko ketjua, enkä tiedä onko tämä jo sanottu, sori siitä jos on.

Ymmärrättekö, että tämä vaade miesten täysin tasa-arvoisesta osallistumisesta vauva-arkeen on todella uusi ja epähistoriallinen? Tällainen vaade on olemassa vain jossakin länsimaissa, ja kaikkein voimakkaimmillaan varmaankin Pohjoismaissa.

Tällaista elämäntapaa ei ole ollut olemassa koskaan ennen koko ihmiskunnan historiassa, kuin n. 50 vuotta joissakin länsimaissa.

Naiset ovat raskaana, synnyttävät, imettävät. Naisilla on äidinvaisto ja hoivavietti. Naiset elävät pidempään kuin miehet, koska isoäitien ns. luonnonmukainen tehtävä on ollut auttaa tytärtään hoitamaan omia lapsiaan. Miehet kuolevat nuorempina, koska eivät hoitaneet lapsia kivikaudella. 

Itselläkin särähtää todella korvaan mitä juuri kirjoitin. Vaikka olen 70-luvulla syntynyt mies, niin olen niin vahvasti ajan hengen omaksunut näemmä. Enkä tarkoitta

Tunnut unohtavan, että kivikaudella miehellä oli paljon tekemistä huolehtiessaan perheestä. Nämä tehtävät ovat vähentyneet koko ajan modernisaation myötä. Koskaan ei ole ollut tällaista tilannetta jossa sekä naisen että miehen täytyy useimmissa perheissä käydä töissä, minkä jälkeen perinteistä mallia haikailevilla alkaa miehen vapaa ja naisen toinen työpäivä. Ajat ja tehtävät on muuttuneet, ihmisen on muututtava mukana, myös miehen. Ja näitä tilanteita varten myös miehelle on kehittynyt lapsiaan kohtaan hoivavietti, jota monet miehet ansiokkaasti myös näyttävät. Kun katson omaa miestäni lastensa kanssa, on päivänselvää että hänellä sellainen on. Ap:lle en valitettavasti osaa vastata miten sellaisen miehen tunnistaa etukäteen, mutta ymmärrän hänen huolensa kahdesta peräkkäisestä työpäivästä. Sellainen ei ole inhimillistä ja siksi vastuuta tulee jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos teillä on tismalleen sama palkkataso (tai mies huonommin tuenaava) ja puolitatte kaiken vanhempain vapaa.

Nämä tulotasoon vertailut on naurettavia. En ole koskaan kuullut, että jos nainen tienaa enemmän, hän tekisi kotona SEN VUOKSI VÄHEMMÄN. En siis koskaan. 

Tällä hetkellä minä ja puoliso tienataan yhtä paljon. Puoliso tekee töitä kodin ulkopuolella, minä olen kotona (SIC!) tienaamme silti saman. Sun logiikan mukaan meidän pitäisi laittaa kotityöt puoliksi koska kotityöt jaetaan tulojen mukaan. 

Mikä helvetin järki siinä olisi? Fiksu ihminen jakaa kotityöt sen mukaan, kuka ehtii tai osaa tehdä. Minä olen kotona, joten ehdin tekemään kotitöitä enemmän. Simppeliä. Ja siis olen nainen.

Itse olen nainen ja meistä se enemmän tienaava. Palkkaero meillä on noin tonnin kuussa. Silti mies olettaa ja odottaa että teen kotitöitä enemmän, hoidan lasta enemmän, kuskaan lasta päikkyyn useammin jne. Eli raha ei kyllä mitenkään oikeasti vaikuta miehen suunnalta hoitovastuun jakautumiseen. 

Ei voi mitenkään varmistua. Mielestäni lapsia kannattaa hankkia vain silloin jos on henkisesti myös valmis olemaan tarvittaessa vaikka yksinhuoltaja, tai hoitamaan vauvaa suurimman osan, tai eroamaan ja löytämään uuden miehen tai mitä ikinä elämä tuokaan vastaan. Aina voi toivoa että mies kantaa vastuunsa ja jos asiat menee huonosti, kannattaa tottakai mennä vaikka terapiaan ja hakea apua, mutta ei näistä asioista koskaan saa mitään varmuutta etukäteen. Itsellä siis on toinen lapsi kohta tulossa ja meidän perheellä menee oikein mukavasti ja mieskin osallistuu hyvin, mutta on mulla koko aika sellainen henkinen valmius siihenkin että jos mies jossain vaiheessa toteaa ettei perhe-elämä ja lastenhoito olekaan hänen juttunsa, niin on vapaa toki lähtemään milloin vaan ja pärjään lasten kanssa aivan hyvin kolmestaankin.

Ilmoita miehelle, että eron tullessa hänestä tulee lähivanhempi, ja sinä voit ottaa lapsen joka toinen viikonloppu kylään. Seuraa reaktiot.

Vierailija kirjoitti:

Toki perheissä voi olla erilaisia työnjakoja: kenties toinen hoitaa aina pyykit, toinen ruoanlaiton.

nuo tuo oli huono esimerkkin, koska eihän pyykin hoitamisessa menen kauan: nakkaan ne vaan koneeseen, laita kone päälle, ripustra kuivamaan, laita kuivat vaatteet takaisin kaappiin.

Vauvan ja pienen lapsen hoito ja teini-ikäisen kasvattaminenkin ne on kaikki emotionaalisesti todella vaativia. Pitää osata olla läsnä, pitää kestää lähes loputtomiin itkua, uhmaa ja kiukkua hermostumatta isosti itse, pitää jaksaa olla aktiivisesti läsnä ja positiivinen vaikka ei olisi nukkunut viikkoihin kuin kaksi tuntia yössä, pitää kestää vauvan täyttä tarvitsevuutta vaikka itse samalla ei saisi juuri mitään mitä itse tarvitsee jne. 

 

Eli jos keksit keinon selvittää kestääkö mies tuollaisia asioita vuosikausia putkeen ja haluaako olla tuollaisessa vuosikausia läsnä ja mukana, niin siinä se. Itse en tiedä miten tuon voisi selvittää ennen lapsen syntymää. Toisen lapsen tekeminen on sitten jo eri juttu. 

Luin koko ketjun. Outoa, että miehiltä ei ole tullut oikeastaan yhtään vinkkiä aloituksen kysymykseen. Täällä palstalla on kuitenkin nykyään aika paljon miehiä kirjoittelemassa.

Paitsi ainiin, oli täällä yksi miehen kertoma vinkki, ja se oli se että älä ota komeaa miestä vaan ruma mies, niin mies osallistuu lapsensa hoitoon. Sen vinkin voinee sivuuttaa lähinnä asiattomana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut koko ketjua, enkä tiedä onko tämä jo sanottu, sori siitä jos on.

Ymmärrättekö, että tämä vaade miesten täysin tasa-arvoisesta osallistumisesta vauva-arkeen on todella uusi ja epähistoriallinen? Tällainen vaade on olemassa vain jossakin länsimaissa, ja kaikkein voimakkaimmillaan varmaankin Pohjoismaissa.

Tällaista elämäntapaa ei ole ollut olemassa koskaan ennen koko ihmiskunnan historiassa, kuin n. 50 vuotta joissakin länsimaissa.

Naiset ovat raskaana, synnyttävät, imettävät. Naisilla on äidinvaisto ja hoivavietti. Naiset elävät pidempään kuin miehet, koska isoäitien ns. luonnonmukainen tehtävä on ollut auttaa tytärtään hoitamaan omia lapsiaan. Miehet kuolevat nuorempina, koska eivät hoitaneet lapsia kivikaudella. 

Itselläkin särähtää todella korvaan mitä juuri kirjoitin. Vaikka olen 70-luvulla syntynyt mies, niin olen niin vahv

Myönnän kyllä, että olet oikeassa. Kivikaudella (jos voidaan päätellä nykyisten metsästäjä-keräilijöiden toiminnasta millaista silloin oli) miehet hakivat ruokaa leirin ulkopuolelta. Naiset olivat suurimman osan ajasta raskaana. Naiset olivat kulttuurin keskiössä ja miehet ulkokehällä. Kaikilla naisilla oli lastenhoitoapua heimon muista naisista. 

Sitten tuli maanviljelys n. 10 000 vuotta sitten ja naiset syrjäytettiin keskiöstä. Sama jatkunut siitä asti. Nykyään sitten 2025 Suomessa, ovat lapsiperheiden vanhemmat melkein enemmän yksin kuin koskaan koko ihmiskunnan historiassa. Ydinperhe ei ole Homo sapiensin normaali lastenhoitomoodi. Lisänä vielä suomalaisen kulttuurin lisääntynyt perfektionismi, intensiivinen vanhemmuus (mm. lasten harrastukset hyvin tavoitteellisia, eivät höntsäilyä) ja niin edelleen. Kyllä tosiaan suomalainen lapsiperhearki kuulostaa minusta aivan kaamealta. Töissä vedetään kaikki mehut irti enemmän kuin ennen vanhaan. Työttömyyttä pitää pelätä, kun sosiaaliturvaa heikennetään. 

Eli siis provosin vähän tuossa omassa viestissäni. Mutta sitä yritin tarkoittaa, että miesten vauvoihin kohdistama hoiva ei mielestäni ole biologisesti eikä historiallisesti mitenkään yleinen ilmiö. Varmasti miehet voivat sitten muuttua, ehkä. Epäilen kuitenkin tämän muutoksen mahdollisuutta. Luulen, että suurimmassa osassa vaikka nuorehkojen 30-vuotiaidenkin nykysuomalaisten lapsiperheissä naisen pitää vain uhrautua ja tehdä enemmän kuin mies kotona. Siis tarkoitan, että näin se asia on ainakin omien havaintojeni mukaan. Onko se sitten välttämättä väärin, että nainen uhrautuu tällä tavalla? Ehkä moni nainen myös hyväksyy, että tällaista se äitiys sitten on. 

Ymmärrän myös todella hyvin sen, että naiset ovat alkaneet entistä enemmän kelata, että perhe-elämä on heille vain huono diili. 

Itse olen mieshenkilö ja olen onnellinen, ettei minulla koskaan ole ollut perhettä. Koska tiedostan, että olisin ollut erittäin huono isä todennäköisesti ja omalla toiminnallani ajanut homman eroon. 

Veljeni on todella aktiivinen isä, hän on ollut hoitovapailla yhtä paljon kuin vaimonsa ja hoitanut lapsia jopa enemmän kuin vaimonsa (vaimolla vähän hankalammat työajat). Ja veljeni tekee tuon kaiken, koska hän aidosti haluaa. Ja tykkää. Hän varmaan haluaisi vielä yhden lapsen lisääkin ja hoitaisi uransa ohella suurimmalta osin senkin lapsen, mutta ovat sopineet ettei enempää raskauksia, koska ne olleet äidille fyysisesti liian rankkoja. Veljeni on siis todella ihanneisä, myös lastensa mielestä, ei vain vaimonsa. Silti luulen, että ennen esikoista hänen vaimo ei voinut mistään ennustaa että veljestäni tulee näin hyvä isä. Ennen lapsia veljeni oli enemmän sellainen seikkailija ja vapaa sielu, jota ei heti isäksi ehkä osannut kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Ei mistään. Mies voi kuolla tai sairastua, vaikka haluaisi hoitaa perheen vastuista yli puolet. Elämä ei anna takeita, pitää uskaltaa ottaa riskejä, jos haluaa elää.

"No sentään olen elossa! Olisit kiitollinen." Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mistään. Mies voi kuolla tai sairastua, vaikka haluaisi hoitaa perheen vastuista yli puolet. Elämä ei anna takeita, pitää uskaltaa ottaa riskejä, jos haluaa elää.

"No sentään olen elossa! Olisit kiitollinen." Mies

Joo, mies osallistui olemalla sentään elossa. Hienoa! Vuoden isä palkinto hänelle! 

Etukäteen keskustellaan, ja vauvan synnyttyä , sinä äiti annat isän ollaan kahden vauvan kanssa ja annat hoitaan ilman, että koko ajan vahdit takana ja kerrot mitän asiat pitää hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies kuolee, mitä sitten ap? Joudut hoitamaan lapsesi yksin. Olet todella lapsellinen. Mikä takaa sen, että olet edes valmis äidiksi, aloituksesta päätellen et ole. 

Entä jos ap kuolee vaikka synnytyksessä?

Olen läheltä seurannut useampaa nuortaparia, (alle 30v.) Suurimmat ongelmat ovat naispuolisen kumppanin lähes viivoittimella mittaaminen onko yhtä paljon tehty kodintöitä, onko yhtä paljon saatu vapaa aikaa kumman ystäviä on tapailtu puolituntia pitempään. Ei ole ihme , että eroja tulee.

ei tietenkään tarvitse toisen olla vapaamatkustaja suhteessa, mutta ei jatkuva kirjanpito ja seuranta ole hyvä sekään.

Vierailija kirjoitti:

Etukäteen keskustellaan, ja vauvan synnyttyä , sinä äiti annat isän ollaan kahden vauvan kanssa ja annat hoitaan ilman, että koko ajan vahdit takana ja kerrot mitän asiat pitää hoitaa.

Näin juuri minä aikoinaan tämän suunnittelinkin. Ja etukäteen keskusteltiin paljonkin siitä, että suunnilleen puoliksi lapsi hoidetaan, molemmat järjestää toisillemme vapaita iltoja omia menoja varten ym. Ja kun vauva syntyi niin todellakin annoin miehen hoitaa vauvaa ilman että olin siinä selän takana. Nimittäin sairastuin loppuraskaudessa niin, että vauvan syntymän jälkeen minun olisi pitänyt levätä, nukkua ja käydä lääkäreissä hoidettavana jotta paranisin. Eipä mies suostunutkaan siinä hoitamaan vauvaa. Sairauteni pitkittyi, koska jouduin yksin hoitamaan vauvaa yöt ja päivät, joskus harvoin joku sukulainen oli tunnin auttamassa että sain edes pienen hetken levätä. Lääkäriin jouduin ottamaan vauvan aina mukaan, koska mies ei suostunut edes lääkärin aulassa olemaan vauvan kanssa. Eli kerrotko vielä miten miehen voi ns. antaa olla vauvan kanssa kahden jos mies siitä ehdottomasti koko ajan kieltäytyy? 

Vierailija kirjoitti:

Etukäteen keskustellaan, ja vauvan synnyttyä , sinä äiti annat isän ollaan kahden vauvan kanssa ja annat hoitaan ilman, että koko ajan vahdit takana ja kerrot mitän asiat pitää hoitaa.

Mä en käsitä tätä, että kuvitellaan tämän "äiti kertoo miten asiat pitää hoitaa" olevan jotenkin turhaa paapomista. Aika moni mies on ihan pihalla siitä, miten vaippa laitetaan (jos laittaa väärin, tulee tavara läpi), miten vauvaa pidetään sylissä (sitä päätä on pienen kanssa tuettava koko ajan), miten lapsi puetaan kelin mukaan (ei tungeta esim. vauvaa vaunuihin paksuissa vaatteissa, jos on helle), et voi jättää vauvaa itsekseen hoitopöydälle (saattaa kierähtää alas, vaikka ei olisi ennen kääntynyt) tai mitä lapsi voi syödä (ei, sille 4 kk ikäiselle ei voi antaa kokonaisia perunoita, hunajaa ei saa antaa vauvalle eikä tuju chilikastike ole 1 v:lle sopiva pöperö).

Tämä ei ole turhaa nillittämistä, vaan vauvan/lapsen turvallisuudesta huolehtimista. Pahimmillaan lapselta lähtee henki, jos vanhempi toimii väärin.