Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhempi mielestänne vastuussa tulla ns. toimeen lapsensa kanssa?
06.07.2025 |
Tajusin juuri, ettei omaa äitiäni kiinnostanut tällainen ollenkaan, toisin sanoen siis oman lapsensa tunteet. Jos suutuin hänelle jostakin, hän ei ikinä piitannut ottaa vähääkään selvää, mikä sen aiheutti, vaan ainoastaan syytti minua. Minä elin siis koko lapsuuteni ajan kärsien pahasta olosta, johon siis HÄN ja vain hän oli syypää.
Toki minulla oli muuta mukavaa, onneksi, lapsuudessani, mutta äitini oli hirviö ja lähes ainoastaan pahoinvoinnin lähde.
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko jonkun konkreettisen tilanteen, niin olisi helpompi ymmärtää.
Aika jännä, etä sulle ei ole siis ehdoton kyllä, että oman lapsen kanssa on tultava toimeen. Sääliksi käy mahdollisia lapsiasi.
Ap
Miksi se olisi ongelmallista tulla lasteni kanssa toimeen?
No kun et edes ymmärrä, että olet voinut loukata heitä, vaan vaadit esimerkkejä. Etkö tajua sellaisia itseksesi?
En, minä en tajua ihan koska sinun ilmaisusi on niin epämääräistä ja mistä kukaan voi tietää mitä tarkkaanottaen tarkoitat, koska usein asian ovat tilannekohtaisia. Minusta alkaa tuntumaan, että ne syyt ovat niin mität
Eli sulla on olo että sua ei nähdä, tai sua ei haluta nähdä ja pitää esittää täydellistä sukulaisille? Aika perussuomiteiniangsti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään syyt loukkaantua eivät koskaan ole pikkumaisia. Kyseessä on tunne, eikä lapsi päätä siitä, eikä siis sitä valitse. Minun tunteeni ovat olleet täysin oikeutettuja ja niitä on halveksittu ja poljettu. SINÄ, eikä kukaan muukaan meistä, et ole mittari etkä tuomari muiden tunteisiin.
Ap
No minusta se, että sinut on käsketty olemaan itseäsi nuoremman serkun seurana kyläilyn ajan ei ole asia, mitä äidin pitäisi jotenkin katua ja jota vuosien jälkeen kannattaisi muistella. Tuo on sitä normaalia lapsiperheen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko jonkun konkreettisen tilanteen, niin olisi helpompi ymmärtää.
Aika jännä, etä sulle ei ole siis ehdoton kyllä, että oman lapsen kanssa on tultava toimeen. Sääliksi käy mahdollisia lapsiasi.
Ap
Miksi se olisi ongelmallista tulla lasteni kanssa toimeen?
No kun et edes ymmärrä, että olet voinut loukata heitä, vaan vaadit esimerkkejä. Etkö tajua sellaisia itseksesi?
Minä olen varmasti loukannut lapsiani. Mutta en usko, että olen sinun ä
Jos sinun ongelmasi on tätä luokkaa sinulla ei ole ongelmia. Jos vielä vuosikymmenien jälkeen jauhat sitä, että loukkaanuit, koska äitisi sanoi, että älä ihmettele jos ystävät jättää, niin ongelma on sinussa ei äidissäsi. Ehkä hänellä oli kokemusta siitä, että kaverisi jättivät sinut ja aina samanlaisista syistä.
Onhan. Esim. nytkin on se ongelma, että "kiitos" tuon äitini käytöksen, on erittäin haastavaa, kun uusi pomomme on kömpelö ihmissuhdeasioissa ja onnistunut jo loukkaamaan useita työntekijöitä. Yksi jo irtisanoutui.
Eli kyllä se on niin, että hän puhui ihan omasta elämästään; Älä ihmettele, jos ihmiset sinut jättävät. Tän uuden pomon ainakin jättävät, ja hän on hyvin samanlainen kuin äitini.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. sekin on jo jonkinlaista toimeen tulemista, joskin superköyhää, (enkä ois halunnut sellaistakaan äitiä, jos sais valita kivan), että antaa lapsen sitten osoittaa, ettei pidä sinusta. Mutta kun ei ollut sekään ok. Äitini onkin narsisti, ei ihme, ettei se käynyt.
Ap
Miksi lapsen pitäisi saada osoittaa, ettei pidä äidistään? Voi sanoa, ettei pidä käytöksestä, mutta aika rankka ajatus, että lapsen kuuluisi saada tuollaista äidilleen osoittaa.
No, äiti = aikalailla äidin käytös.
Tietenkin pitää vopida osoittaa, kantsiskohan äidin silloin miettiä, että mitähän oon tehnyt väärin? LISÄKSI, Suomessahan on mielipiteen vapaus, se koskee MYÖS lapsia. miksi ihmeessä moinen mielipide olisi kielletty?
Ap
Ei, sinun äitisi kannattaa lopettaa tuo sinun kanssasi, sinun lapsuudestasi jauhaminen ja miettiminen. Tuo on niin turhaa ajankäyttöä. Täydellistä pilkunviilaamista asiasta, jolla ei oikeasti ole enää mitään merkitystä. Kaikkien elämässä on vastaavia tapahtumia, mutta suurin osa ei jaksa edes muistella niitä tai kantaa kaunaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko jonkun konkreettisen tilanteen, niin olisi helpompi ymmärtää.
Aika jännä, etä sulle ei ole siis ehdoton kyllä, että oman lapsen kanssa on tultava toimeen. Sääliksi käy mahdollisia lapsiasi.
Ap
Miksi se olisi ongelmallista tulla lasteni kanssa toimeen?
No kun et edes ymmärrä, että olet voinut loukata heitä, vaan vaadit esimerkkejä. Etkö tajua sellaisia itseksesi?
En, minä en tajua ihan koska sinun ilmaisusi on niin epämääräistä ja mistä kukaan voi tietää mitä tarkkaanottaen tarkoitat, koska usein asian ovat tilannekohtaisia. Min
Eli sulla on olo että sua ei nähdä, tai sua ei haluta nähdä ja pitää esittää täydellistä sukulaisille? Aika perussuomiteiniangsti.
Ei mulla siinä mitään angstia ollut. Isäni puolelta isoisä ja isoäidin isä olivat diplomaatteja, kyllä mä ihmisiin oon tottunut. Isän puolen serkkuja näin jatkuvasti. Iät vain olivat toki lähempänä omaani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Näen, ettet ole aina osannut olla täydellisen äidin tavalla heille emotionaalisesti läsnä, niin kuin he ois tarvinneet.
Ap"
Montako lasta minulla on? Kenen kanssa en tullut toimeen?
Onhan. Esim. nytkin on se ongelma, että "kiitos" tuon äitini käytöksen, on erittäin haastavaa, kun uusi pomomme on kömpelö ihmissuhdeasioissa ja onnistunut jo loukkaamaan useita työntekijöitä. Yksi jo irtisanoutui.
Eli kyllä se on niin, että hän puhui ihan omastaelämästään; Älä ihmettele, jos ihmiset sinut jättävät. Tän uuden pomon ainakin jättävät, ja hän on hyvin samanlainen kuin äitini.
Ap
Siis mitä ihmettä yrität sanoa? On äitisi vika, että jotkut työkaverisi eivät tule toimeen pomosi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään syyt loukkaantua eivät koskaan ole pikkumaisia. Kyseessä on tunne, eikä lapsi päätä siitä, eikä siis sitä valitse. Minun tunteeni ovat olleet täysin oikeutettuja ja niitä on halveksittu ja poljettu. SINÄ, eikä kukaan muukaan meistä, et ole mittari etkä tuomari muiden tunteisiin.
Ap
No minusta se, että sinut on käsketty olemaan itseäsi nuoremman serkun seurana kyläilyn ajan ei ole asia, mitä äidin pitäisi jotenkin katua ja jota vuosien jälkeen kannattaisi muistella. Tuo on sitä normaalia lapsiperheen elämää.
Ei sinänsä se, vaan nyt on kysymys siitä, että hän siinä käyttäytyi niin, että loukkasi minua, mutta pani sen mun syyksi ja alisti sillä siis minua!!!! Siitä on haittaa mun aikuiselämälleni!!! Hänen ois pitänyt myöntää, että hän on vastuussa siitä, että mulle tuli HÄNEN käytöksestään paska ja masentunut ja (vihalla komentavia kohtaan) alistuva olo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä on sana tulla toimeen. Kai sitä voi tulla toimeen jos molemmat osaa käyttäytyä asiallisesti. Välillä niin ei ole. Vaikka kuinka itse yrittää lapsena. Niin joskus aikuisten käytös ei ole aina kovin aikuismaista.
Minusta toi ei ole ok tai äiti on huono äiti. Äidin pitää aikuisena osata tulla lapsensa kanssa toimeen, eikä saada tälle aikaan tunnetta, ettei vanhempi välitä siitä, millä suututti lapsen.
Ap
No minusta aiku
Olisikohan aika alkaa kasvattamaan itse itseäsi? Lapsuutesi on ohi jo vuosikausia sitten. Nyt olisi aika alkaa käyttämään niitä omia aivoja ja ottaa vastuuta omista reaktiosta ja käytöksestä. Ihminen muutttuu joka päivä. Joten ei ole mitään syytä jumittaa siinä mitä oli 12 vuotiaana ja mitä silloin tapahtui ja miten reagoit. Et ole sama ihmine kuin mitä olit silloin, joten miksi elät vielä niissä ajatusmalleissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla siinä mitään angstia ollut. Isäni puolelta isoisä ja isoäidin isä olivat diplomaatteja, kyllä mä ihmisiin oon tottunut. Isän puolen serkkuja näin jatkuvasti. Iät vain olivat toki lähempänä omaani.
Ap
Joo. Tämä on äitihullun klassinen valitus. Kohta tulee vuodatus siitä, miten isä ja mummo olivat hyviä ihmisiä rahoineen, ja äiti oli alempaa kastia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko jonkun konkreettisen tilanteen, niin olisi helpompi ymmärtää.
Aika jännä, etä sulle ei ole siis ehdoton kyllä, että oman lapsen kanssa on tultava toimeen. Sääliksi käy mahdollisia lapsiasi.
Ap
Miksi se olisi ongelmallista tulla lasteni kanssa toimeen?
No kun et edes ymmärrä, että olet voinut loukata heitä, vaan vaadit esimerkkejä. Etkö tajua sellaisia itseksesi?
Minä olen varmasti lo
Sinä päätät miten reagoit. Et voi päättää miten muut käyttäytyy. Ihminen voi ihan oikeasti harjoitella ettei kaikesta ota itseensä ja loukkaanu kaikesta. Sadoille tuhansille lapsille on sanottu tuon tyyppinen lause. Eikä suurin osa ole loukkaantunut tai edes muista tai ajattele enää koko asiaa. Ehkä sinä oikeasti olet se ongelma, kun tulkitset ihan kaiken loukkaamisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan. Esim. nytkin on se ongelma, että "kiitos" tuon äitini käytöksen, on erittäin haastavaa, kun uusi pomomme on kömpelö ihmissuhdeasioissa ja onnistunut jo loukkaamaan useita työntekijöitä. Yksi jo irtisanoutui.
Eli kyllä se on niin, että hän puhui ihan omastaelämästään; Älä ihmettele, jos ihmiset sinut jättävät. Tän uuden pomon ainakin jättävät, ja hän on hyvin samanlainen kuin äitini.
Ap
Siis mitä ihmettä yrität sanoa? On äitisi vika, että jotkut työkaverisi eivät tule toimeen pomosi kanssa?
Samanlaisten kasvattajien, joiden jäljiltä ihmiset alkavat ennemmin itkeä ilkeyden edessä, kuin hakevat oikeutusta ja kykenevät sietämään viallisiakin ihmisiä. Siis työelämässä on hyödyksi, jos kasvatetaan sietämään viallisia pomoja, koska joillekin vaihtoehto voi oikeasti olla irtisanoutuminen, jos tulijalla ei ole tunnetaidot ihan kondiksessa!
Itsekin mietin, että kestänköhän huononevassa ilmapiirissä, mutta sitten eräs kriisityöntekijä sanoi minulle taikasanat, hän sanoi: sun ei tarvitse pitää siitä pomosta!
Aaaah, n oikeasti ollut tajunnut tämmöistä. No en kai, kun siitä, etten pitäisi äidistäni, vaikka hän loukkasi minua, eikä viis veisannut, miltä musta tuntui, oli tullut vihaa niskaani aina.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä on sana tulla toimeen. Kai sitä voi tulla toimeen jos molemmat osaa käyttäytyä asiallisesti. Välillä niin ei ole. Vaikka kuinka itse yrittää lapsena. Niin joskus aikuisten käytös ei ole aina kovin aikuismaista.
Minusta toi ei ole ok tai äiti on huono äiti. Äidin pitää aikuisena osata tulla lapsensa kanssa toimeen, eikä saada tälle aikaan tunnetta, ettei vanhempi välitä siitä, millä suututti lapsen.
Olisikohan aika alkaa kasvattamaan itse itseäsi? Lapsuutesi on ohi jo vuosikausia sitten. Nyt olisi aika alkaa käyttämään niitä omia aivoja ja ottaa vastuuta omista reaktiosta ja käytöksestä. Ihminen muutttuu joka päivä. Joten ei ole mitään syytä jumittaa siinä mitä oli 12 vuotiaana ja mitä silloin tapahtui ja miten reagoit. Et ole sama ihmine kuin mitä olit silloin, joten miksi elät vielä niissä ajatusmalleissa?
Olisikohan aika alkaa kasvattamaan itse itseäsi? Lapsuutesi on ohi jo vuosikausia sitten. Nyt olisi aika alkaa käyttämään niitä omia aivoja ja ottaa vastuuta omista reaktiosta ja käytöksestä. Ihminen muutttuu joka päivä. Joten ei ole mitään syytä jumittaa siinä mitä oli 12 vuotiaana ja mitä silloin tapahtui ja miten reagoit. Et ole sama ihmine kuin mitä olit silloin, joten miksi elät vielä niissä ajatusmalleissa?
Ootko vähän tyhmä? Et osaa käyttää vauvan lainauksia ja lisäksi kuvittelet, että lapsena aiheutetut traumat noin vain ois kaikki aina oivallettavissa!!!??? Luuletko sinä, että se mun työkaveri esim HUVIKSEEN irtisanoutui? Oli ollut talossa kauemmin kuin minä eli yli 15 vuotta. Ainoa syy se, ettei kestä sitä miten uusi pomo kohtelee. Aika raffia. Siinä meni työura, kun et ole saanut itseäsi TUKEVAA ja itseäsi puolustamaan pystyvää kotikasvatusta!!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään syyt loukkaantua eivät koskaan ole pikkumaisia. Kyseessä on tunne, eikä lapsi päätä siitä, eikä siis sitä valitse. Minun tunteeni ovat olleet täysin oikeutettuja ja niitä on halveksittu ja poljettu. SINÄ, eikä kukaan muukaan meistä, et ole mittari etkä tuomari muiden tunteisiin.
Ap
No minusta se, että sinut on käsketty olemaan itseäsi nuoremman serkun seurana kyläilyn ajan ei ole asia, mitä äidin pitäisi jotenkin katua ja jota vuosien jälkeen kannattaisi muistella. Tuo on sitä normaalia lapsiperheen elämää.
Ei sinänsä se, vaan nyt on kysymys siitä, että hän siinä käyttäytyi niin, että loukkasi minua, mutta pani sen mun syyksi ja alisti sillä siis minua!!!! Siitä on haittaa mun aikuiselämälleni!!! Hänen ois pitänyt myöntää, että hän on vastuussa siitä, että mulle tuli HÄNEN käytöksestään paska ja m
Ihan oikeasti, äitisi pyysi sinua leikkimään serkkujesi kanssa ja vielä vuosia ehkä vuosikymmeniä myöhemmin jauhat asiasta ja annat sen vaikuttaa kaikkeen? Sinua ei ole alistettu, vaan olet elänyt ihmisten keskuudessa. Ihmisten, jotka joskus ovat stressaantuneena, sanovat asioita joita eivät aina miettineet loppuun asti, tekevät virheitä, töksäyttelevät, turhaantuvat jne. Tämä on ihan normaalia ihmisillä. Elämä ei ole jotain prinsessa satua.
Sinunlaisten kanssa on todella vaikeaa tulla toimeen ja syy on sinunlaisissa , vaikket sitä halua myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan. Esim. nytkin on se ongelma, että "kiitos" tuon äitini käytöksen, on erittäin haastavaa, kun uusi pomomme on kömpelö ihmissuhdeasioissa ja onnistunut jo loukkaamaan useita työntekijöitä. Yksi jo irtisanoutui.
Eli kyllä se on niin, että hän puhui ihan omastaelämästään; Älä ihmettele, jos ihmiset sinut jättävät. Tän uuden pomon ainakin jättävät, ja hän on hyvin samanlainen kuin äitini.
Ap
Siis mitä ihmettä yrität sanoa? On äitisi vika, että jotkut työkaverisi eivät tule toimeen pomosi kanssa?
Samanlaisten kasvattajien, joiden jäljiltä ihmiset alkavat ennemmin itkeä ilkeyden edessä, kuin hakevat oikeutusta ja kykenevät sietämään viallisiakin ihmisiä. Siis työelämässä on hyödyksi, jos kasvatetaan sietämään viallisia pomoja, koska joillekin vaihtoehto voi oikeasti olla irt
Sinun ei tarvitse pitää kummastakaan, äidistäsi eikä pomostasi. Kummallekaan sinun ei sitä kannata sanoa ääneen, etkä voi kummaltakaan vaatia, että ymmärtäisivät sinun näkökulmasi asioihin, mistä olette eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko jonkun konkreettisen tilanteen, niin olisi helpompi ymmärtää.
Aika jännä, etä sulle ei ole siis ehdoton kyllä, että oman lapsen kanssa on tultava toimeen. Sääliksi käy mahdollisia lapsiasi.
Ap
Miksi se olisi ongelmallista tulla lasteni kanssa toimeen?
No kun et edes ymmärrä, että olet voinut loukata heitä, vaan vaadit esimerkkejä. Etkö tajua sellaisia itseks
Sinä päätät miten reagoit. Et voi päättää miten muut käyttäytyy. Ihminen voi ihan oikeasti harjoitella ettei kaikesta ota itseensä ja loukkaanu kaikesta. Sadoille tuhansille lapsille on sanottu tuon tyyppinen lause. Eikä suurin osa ole loukkaantunut tai edes muista tai ajattele enää koko asiaa. Ehkä sinä oikeasti olet se ongelma, kun tulkitset ihan kaiken loukkaamisena.
Toi on VALHE, että "sä päätät, miten sä reagoit". KUKAAN ei PÄÄTÄ valvoa ja menettää yöuniaan uuden ja ilkeän pomon takia, koska on niin täysin ymmällään, että miten joku voi käyttäytyä niin! KUKAAN ei päätä, että hiphei, minusta onkin nyt kivempaa irtisanoutua kuin osata jatkaa täällä tuttujen työkavereiden ja tuttujen työtehtävien parissa!
Siihen se johtaa, kun oma äiti on ollut hirviö.
Tosin, mäkin siis vavoin, mutta en ehkä valvokaan enää, kun eräs mies kriisipuhelimessa, mihin soitin tän työpaikkatilanteen takia, sanoi, että "sun ei tarvitse pitää siitä pomosta"! Aivan. Mä aion katsoa sitä suoraan silmiin ja ajatella, että "mä en pidä sinusta ja se on sun menetyksesi. Koska se vaikuttaa kyllä johonkin, minkä saisit IHAN erilaisena, jos kohtelisit meitä mukavasti"! Se antaa mulle voimaa. Hän ei nujerra minua. Eikä hän siis välttis haluakaan, mutta onnistui silti jo nujertamaan yhden.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään syyt loukkaantua eivät koskaan ole pikkumaisia. Kyseessä on tunne, eikä lapsi päätä siitä, eikä siis sitä valitse. Minun tunteeni ovat olleet täysin oikeutettuja ja niitä on halveksittu ja poljettu. SINÄ, eikä kukaan muukaan meistä, et ole mittari etkä tuomari muiden tunteisiin.
Ap
No minusta se, että sinut on käsketty olemaan itseäsi nuoremman serkun seurana kyläilyn ajan ei ole asia, mitä äidin pitäisi jotenkin katua ja jota vuosien jälkeen kannattaisi muistella. Tuo on sitä normaalia lapsiperheen elämää.
Ei sinänsä se, vaan nyt on kysymys siitä, että hän siinä käyttäytyi niin, että loukkasi minua, mutta pani sen mun syyksi ja alisti sillä siis minua!!!! Siitä on haittaa mun aikuiselämälleni!!! Hänen ois pitänyt myöntää, että hän on vastuussa siitä,
Ihan oikeasti, äitisi pyysi sinua leikkimään serkkujesi kanssa ja vielä vuosia ehkä vuosikymmeniä myöhemmin jauhat asiasta ja annat sen vaikuttaa kaikkeen? Sinua ei ole alistettu, vaan olet elänyt ihmisten keskuudessa. Ihmisten, jotka joskus ovat stressaantuneena, sanovat asioita joita eivät aina miettineet loppuun asti, tekevät virheitä, töksäyttelevät, turhaantuvat jne. Tämä on ihan normaalia ihmisillä. Elämä ei ole jotain prinsessa satua.
Sinunlaisten kanssa on todella vaikeaa tulla toimeen ja syy on sinunlaisissa , vaikket sitä halua myöntää.
Onhan alistettu, se kohtelu oli väärin ja minua syyllistettiin siitä, etkö tajua? Miksei se juttu sitten mennyt niin, että "mä oon vaan ihminen", joka en halua leikkiä sen serkun kanssa ja äitini hymyillyt ystävällisesti, jos kerran kaikki on noin ok, kuin sä väität?
Ap
Ootko vähän tyhmä? Et osaa käyttää vauvan lainauksia ja lisäksi kuvittelet, että lapsena aiheutetut traumat noin vain ois kaikki aina oivallettavissa!!!??? Luuletko sinä, että se mun työkaveri esim HUVIKSEEN irtisanoutui? Oli ollut talossa kauemmin kuin minä eli yli 15 vuotta. Ainoa syy se, ettei kestä sitä miten uusi pomo kohtelee. Aika raffia. Siinä meni työura, kun et ole saanut itseäsi TUKEVAA ja itseäsi puolustamaan pystyvää kotikasvatusta!!
Ap
Ei sinun äitisi ole kasvattanut sitä sinun työkaveriasi. Eli et tiedä yhtään, mistä syystä hänellä oli vaikeaa. Ehkä hänellä oli kasvatus, jossa häntä aina tuettiin ja ymmärrettiin, eikä hän oppinut kestämään sitä, että joku on eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan. Esim. nytkin on se ongelma, että "kiitos" tuon äitini käytöksen, on erittäin haastavaa, kun uusi pomomme on kömpelö ihmissuhdeasioissa ja onnistunut jo loukkaamaan useita työntekijöitä. Yksi jo irtisanoutui.
Eli kyllä se on niin, että hän puhui ihan omastaelämästään; Älä ihmettele, jos ihmiset sinut jättävät. Tän uuden pomon ainakin jättävät, ja hän on hyvin samanlainen kuin äitini.
Ap
Siis mitä ihmettä yrität sanoa? On äitisi vika, että jotkut työkaverisi eivät tule toimeen pomosi kanssa?
Samanlaisten kasvattajien, joiden jäljiltä ihmiset alkavat ennemmin itkeä ilkeyden edessä, kuin hakevat oikeutusta ja kykenevät sietämään viallisiakin ihmisiä. Siis työelämässä on hyödyksi, jos kasvatetaan sietämään viallisia pomo
Sinun ei tarvitse pitää kummastakaan, äidistäsi eikä pomostasi. Kummallekaan sinun ei sitä kannata sanoa ääneen, etkä voi kummaltakaan vaatia, että ymmärtäisivät sinun näkökulmasi asioihin, mistä olette eri mieltä.
Mieti, miten vammainen se pomo on, kun sillä on pulju täynnä alaisia, jotka eivät pidä hänestä? Miksei ennemmin tapa itseään, kuin aiheuttaa haittaa muille täällä maan päällä, ihmettelen? Tai miksei hän mene yksiöön keinumaan tuolilleen pizzalaatikoiden keskelle pimeyteen, asema, mikä hänelle oikeudenmukaisuuden nimissä kuuluisi?
Ap
Ennemminkin tässä on kyse siitä, mitä tuollainen haitallisessa ja osaamattomassa kasvattamaan ilmapiirissä eläminen on tehnyt MINUN taidoilleni ihmisenä! Ja kuinka paljon MÄ olen saanut kärsiä siitä, että äitini oli tuollainen kusipää ja syytti siitä minua.
Meillä esim. yksi työntekijä lähtee töistä, koska uusi pomo on niin haastava ja ilkeä. Jos on hyvä kotikasvatus, pärjää myös ilkeiden pomojen kanssa aikuisena, eikä synny uhria.
Ap