Meidän perheessä on eri elintasot ja kaikki luulevat että

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, minulle ei tulisi mieleenkään. Tienaan melkein 3x enemmän kuin mies mutta yhteiseen pottiin menee kaikki. En minä ainakaan pystyisi itseäni peiliin katsomaan kun itse vetelen hienoilla lounailla ja reissuilla ja mies kyntäisi alelaarin valikoimaa. Minä teen töitä perheen hyväksi ja haluan rakastamilleni ihmisille hyvää. Ja sitä paitsi eipä olisi mullakaan ollut mahkuja edetä näin hyväpalkkaisiin hommiin ellei mies olisi hoitanut valtaosan kodista.

Maksathan miehelle myös moottoripyörän, reissuja Eurooppaan ja kivoja vaatteita sekä mökkilomia, vaikka silloin sinulla ei ole varaa käydä kampaajalla. Rahathan on perheen hyväksi, ei sinun.

:D kunnon rölli. Kun ymmärrys ei riitä niin ei riitä. Normaalissa parisuhteessa keskustellaan isoista hankinnoista. Mies on ostanut hänelle mieluisia

No me ei juuri olla keskusteltu isoistakaan hankinnoista. Kummallakin oli autonromu kun yhteen mentiin ja kumpikin on omaansa huoltanut, laskut maksanut ja vaihtanut uudempaan oman harkintansa mukaan. Voidaan kyllä välillä vaihtaa jos joku miehen auton ominaisuus sopii mun vkl-menoon paremmin tms. Tai kuljetaan työmatkaa kimpassa bensapihimmällä silloin kun se aikatauluun sopii.

Kodin ostosta keskusteltiin toki paljon, koska omistus ja kulut 50-50. Kakkosasunnon ostin lähinnä omien mieltymysten mukaan, koska mun perintörahat, toki huomioin myös miehen tarpeet ao. paikkakunnalla, mutta hän lupasi ottaa osaa juokseviin kuluihin. Mies piti perintömetsänsä ihan omalla päätösellään, mun mielestä ne olis joutanut myydä. Polttopuut kelpaa kotiin, huomioidaan kodin kuluissa ja kakkosasuntoni tukee puusavottaa.

Voihan näistä keskustellakin vaikka maailman tappiin, mutta se kellä raha, se päättää. Niin kauan kun olemme sovusa, niin kauan toiselle haluaa hyvää. Jos tulee ero, kumpikin ottaa omansa.

Joskus köyhemmän elintaso saattaa parantua erossa, jos kustannukset on yhdessä asuessa jaettu 50/50. Eron jälkeen köyhempi voi saada tukia ja pystyy muutenkin  sovittamaan menonsa omaan tulotasoonsa. Itse asiassa se saattaa olla parempituloinen joka erossa häviää, kun jää yksin vastaamaan entisen asunnon kuluista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Se on eri asia.

 

 

 

Miten niin eri asia?  Ei se hyvätuloisempi voi vaatia puolta kaikista menoista ja pitää nälässä esim tulotonta puolisoa.  Tuloton  voi vaikka oikeudessa hakea elatusta tommoselta puolisolta.  Tosin nykyaikana tietysti erotaan.

Vaatin voi muuttaa pienempään asuntoon jos ei oman osuuden maksaminen kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Olemme avopari. 

 

Ei avioliittolaki susipareja koske jos ei ole yhteistä lasta.  Miksi edes kirjoitit aloituksen tilapäisestä suhteesta muka puolisona?

Eihän lapsi muuta tilannetta muutoin kuin elatusvelvollisuus, joka koskee molempia huoltajia. Avioliittolakia ei tähän sovelleta, elleivät ole naimisissa.

Mutta kumman elintason mukaan lapsi elää? Katsooko lapsikin vierestä, kun paremmin tienaava syö sisäfilettä ja lapsen ja toisen vanhemman lautasella on kaupan halvimmat nakit ja ketsuppi.

Avaaja on sekaisin kuin seinäkello. 

Vierailija kirjoitti:

Avaaja on sekaisin kuin seinäkello. 

Avaaja 🤭 hih 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä avioliittoa, jossa ei haluta elää perheenä ja muodostaa yhtä yhteistä yksikköä. Miksi?

Käytännössä siis mies tienaisi ja rouva ostelisi verhoja ja viherkasveja itselleen.

Meillä mies ansaitsee enemmän (ullatus), mutta en osta edes omalla rahalla kotiin mitään verhoja ym. omalla päätöksellä. Pointti ei ole se, kuka maksaa, vaan se, et koti on yhteinen. Ja kaikki tällaiset päätökset tehdään yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Ehkä niin, mutta se ei tarkoita, että työssäkäyvän täytyy järjestää työhaluttomallekin työssäkäyvän elintaso.

Jos on yhteinen sopimus, et toinen jää kotiin, on velvollisuus kustantaa toisenkin elämä. Jos ongelmana on se, ettei toinen saa töitä, on velvollisuus kustantaa työttömän elämä. 

Ja miksi puolison rahoja ei muka voi käyttää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kieltämättä itseä korpesi se, että mies kävi lounailla, kun minä työttömänä koitin säästää joka asiasta ja elelin neljän seinän sisällä. 

Miksi et lähtenyt vaikka lenkille tai eväsretkelle kun olit työtön? Työttömät pääsee moniin harrastuksiinkin edullisemmin ja aika monella paikkakunnalla on joku paikka minne voi mennä kahville ja juttelemaan muiden kanssa. Jos olet kade lounaista niin et varmaan ole sosiaalisesti pelokas? 

Meilläkin puoliso käy lounaalla ravintolassa ja välillä työmatkoilla. Itse viihdyn paremmin luonnossa ja pienemmissä ympyröissä, ihan jo terveydellisistäkin syistä. Käyn silti ulkona, kaupassa ja vaikka uimassa tai jossain joka päivä. 

 

Ohis!

En tiedä muista kunnista, mut Helsingissä saa työttömät käydä ilmaiseksi palvelutalojen kuntosaleilla! Suosittelen. Fyssari tekee ohjelman ja ainakin meidän saleilla on todella hyvät ja turvalliset laitteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Ehkä niin, mutta se ei tarkoita, että työssäkäyvän täytyy järjestää työhaluttomallekin työssäkäyvän elintaso.

 

90-luvulla työtön ei saanut Kelan työttömyyspäivärahaa (ansiosidonnaisen loputtua)  jos puoliso kävi töissä.  Siihhenhän on nyt tullut parannus.

Miksi olla naimisissa jos  ei elämä ole yhteistä?

Tätä olen aina ihmetellyt. Jaetaan koti, lapset, sairaudet, ilot ja murheet, mut rahassa (elintasossa) joillakin menee sit raja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Ei tuohon mikään laki kai velvoita?

Aikoinaan meillä puoliso tienasi yli 100.000 euroa/vuosi. Minä äitiyslomalla pienillä päivärahoilla, ei auttanut puoliso eurollakaan.

Silti piti kaikki menot puolittaa ja syödä kalleinta ruokaa, ei miehelle kelpaa makkaruoat tms.

Ja anoppi edelleen vinkuu sukulaisille ja tuttaville, että hänen poikansa elättää tätä taloutta.

"Avioliitossa elatusvelvollisuus tarkoittaa, että puolisot ovat velvollisia huolehtimaan toistensa elatuksesta avioliiton aikana. Kummankin puolison tulee osallistua perheen yhteiseen talouteen ja toistensa elatukseen kykyjensä mukaan. Tämä tarkoittaa, että puolison on tuettava taloudellisesti toista puolisoa, jotta tämä voi ylläpitää kohtuullista elintasoa, joka vastaa heidän yhteistä elämäntasoaan. "

Kyllä, laki velvoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on julmaa touhua varakkailta puolisolta! Aivan uskomattomalta kuulostaa minusta.

Eipä vaikuta rakastavasta käytökseltä että oman lapsen äiti saa pihistellä pienellä rahalla kun isukki itse mällää rahoillaan. 

Ja sama toisin päin. Olis kiinnostava tietää, kuinka paljon näitä pariskuntia on, jotka elävät eri elintasoa perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Ehkä niin, mutta se ei tarkoita, että työssäkäyvän täytyy järjestää työhaluttomallekin työssäkäyvän elintaso.

Jos on yhteinen sopimus, et toinen jää kotiin, on velvollisuus kustantaa toisenkin elämä. Jos ongelmana on se, ettei toinen saa töitä, on velvollisuus kustantaa työttömän elämä. 

Mistä tuo velvollisuus syntyy? Ainakaan avioliittolaki ei tunne moista, ei ole velvollisuutta kustantaa toisen elämää. Laki edellyttää molempia osallistumaan perheen elatukseen!

Vierailija kirjoitti:

Joskus köyhemmän elintaso saattaa parantua erossa, jos kustannukset on yhdessä asuessa jaettu 50/50. Eron jälkeen köyhempi voi saada tukia ja pystyy muutenkin  sovittamaan menonsa omaan tulotasoonsa. Itse asiassa se saattaa olla parempituloinen joka erossa häviää, kun jää yksin vastaamaan entisen asunnon kuluista. 

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt: miksi ihmeessä se pienituloinen ei avioliitossa pysty sovittamaan menoja omaan tulotasoonsa? Ei ole pakko asua omakotitalossa, ei ole pakko harrastaa golfia jne. Jos hyvätuloinen tuollaista haluaa, pienituloinen ilmoittaa, että en osallistu maksuihin, en muuta kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Olemme avopari. 

 

Ei avioliittolaki susipareja koske jos ei ole yhteistä lasta.  Miksi edes kirjoitit aloituksen tilapäisestä suhteesta muka puolisona?

Eihän lapsi muuta tilannetta muutoin kuin elatusvelvollisuus, joka koskee molempia huoltajia. Avioliittolakia ei tähän sovelleta, elleivät ole naimisissa.

Mutta kumman elintason mukaan lapsi elää? Katsooko lapsikin vierestä, kun paremmin tienaava syö sisäfilettä ja lapsen ja toisen vanhemman lautasella on kaupan halvimmat nakit ja ketsuppi.

Tietääkö sinun 5v ikäisesi oikeasti, mitä ruoka maksaa?

Kaikki luulee? Minkä verran te spekuloitte ja puhutte siitä miten tuttavienne raha-asiat jakaantuu? Ihan ok keskustelun aihe näin keskustelupalstalla, ei siinä mitään, mutta jätä tuo "kaikki luulee" pois. Ei ketään oikeasti kiinnosta. Ei normaalisti ihmiset tuollaista mieti. Se on teidän välinen asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kieltämättä itseä korpesi se, että mies kävi lounailla, kun minä työttömänä koitin säästää joka asiasta ja elelin neljän seinän sisällä. 

Miksi et lähtenyt vaikka lenkille tai eväsretkelle kun olit työtön? Työttömät pääsee moniin harrastuksiinkin edullisemmin ja aika monella paikkakunnalla on joku paikka minne voi mennä kahville ja juttelemaan muiden kanssa. Jos olet kade lounaista niin et varmaan ole sosiaalisesti pelokas? 

Meilläkin puoliso käy lounaalla ravintolassa ja välillä työmatkoilla. Itse viihdyn paremmin luonnossa ja pienemmissä ympyröissä, ihan jo terveydellisistäkin syistä. Käyn silti ulkona, kaupassa ja vaikka uimassa tai jossain joka päivä. 

 

Sanoinko tuossa, etten käynyt lenk

"No jos elelee neljän seinän sisällä niin on mahdotonta tietää kuuluuko siihen lenkkeily tai ei. Ja oikeasti on työttömiä jotka eivät käy missään, ei sun tekstistä voi päätellä että käytkö ulkona."

No vähän hassua sit tehdä mitään oletuksia, kun ei tekstistä käy ilmi. Meitä työttömiä on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä avioliittoa, jossa ei haluta elää perheenä ja muodostaa yhtä yhteistä yksikköä. Miksi?

Avioliitto ei ole hyötysuhde, jossa toiselle kuuluvat kaikki työt ja maksaminen ja toiselle elättinä oleminen. Avioliittolaissa ei vaadita samanlaista elintasoa, siellä kummankin tulee osallistua perheen elatukseen kykynsä mukaan. Kyvyttömämpi ei saa vaatia toiselta enempää kuin mihin itse pystyy.

Saa, ja Suomen laissa edellytetään niin. Esim. työmarkkinatuki on 595e netto. Sillä oletetaan nykyajan Suomessa kustannettavan kaikki asumis-, ruoka-, terveys-, energia,- liikkumis- jne -kulut. Jos asuu parisuhteessa. Jokainen täysjärkinen ymmärtää, että tuo ei riitä kuin murto-osaan kuluista. Saaja ei ole oikeutettu muuhun, ja se on sen "enemmän tienaavan" takia. Perusturvaa siltä osin ei ole kuin sinkuille. Muut saa olla oman onnensa nojassa kotonaan, koska "elatusvelvollisuusedellytys". Vaikka "elättäjän" takia ei minimin minimikään toteutuisi esim. alkoholismin tai muun addiktion takia, tai vaikkapa persoonallisuussyistä. Tuhannet ja tuhannet nyt työttömät puolisot/avopuolisot törmää tähän epäoikeudenmukaisuuteen. Perusturvaa ei ole, ja se on epäyhdenvertainen. Turvaverkko on olemassa vain sinkuille tai asiansa heikosti hoitaneille (oma syy). On puhkikaluttu vitsi/solvaus, että tulottomille jää "pakollisten kulujen jälkeen toimeentulotuen verran". Kahden elintason perheessä se köyhempi voi kirjaimellisesti "nähdä nälkää" (puutostauteja) makaronin ja kaurapuuron yksipuolisella syömisellä, eikä sairaanakaan voi edes lääkäriin hakeutua. Edes julkiselle. Menee automaattisesti ulosottoon, jos ei rahaa maksaa. Ei talouskohtaista, vaan henkilöt joutuu uhraamaan itsensä/luottotietonsa, vaikka virkamieskuoro huutaa, ja työlliset komppaa, että TALOUDESSA on rahaa riittävästi. Ja lapset samassa kuviossa on yhtä paljon taloudellisen väkivallan kärsijöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Ei tuohon mikään laki kai velvoita?

Aikoinaan meillä puoliso tienasi yli 100.000 euroa/vuosi. Minä äitiyslomalla pienillä päivärahoilla, ei auttanut puoliso eurollakaan.

Silti piti kaikki menot puolittaa ja syödä kalleinta ruokaa, ei miehelle kelpaa makkaruoat tms.

Ja anoppi edelleen vinkuu sukulaisille ja tuttaville, että hänen poikansa elättää tätä taloutta.

"Avioliitossa elatusvelvollisuus tarkoittaa, että puolisot ovat velvollisia huolehtimaan toistensa elatuksesta avioliiton aikana. Kummankin puolison tulee osallistua perheen yhteiseen talouteen ja toistensa elatukseen kykyjensä mukaan. Tämä tarkoittaa, että puolison on tuettava taloudellisesti toista puolisoa, jotta tämä voi ylläpitää kohtuullis

Höpsis! Tuo on puhtaasti tekoälyn tekemä tulkinta, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Käy lukemassa lain perusteluista, mistä on kyse älälä sokeasti usko tekoälyyn. Se on käynyt kurkistamassa amerikkalaista todellisuutta omine päätelmineen.

Kenenkään ei tarvitse tarjota puolisolle tämän haluamaa elintasoa, jokainen on ihan itse vastuussa siitä. Ruoka ja katto pään päälle riittää, ei tarvitse maksaa toisen laskuvarjohyppykursseja tai purjevenettä.