Meidän perheessä on eri elintasot ja kaikki luulevat että

SE, että haetaan jotain lainsäätöä ja sen tulkintaa avuksi siinä miten perheessä jaetaan kustannuksia, kertoo jo sen, että mitään perhettä ei edes ole olemassa. Jos ihmiset elävät rakastavassa perheessä siellä maksamakkarapaketit jaetaan yhdessä ja ruokia tehdään yhdessä. Yhdessä myös lomaillaan ja ostetaan kesämökit. Kuullostaa kammottavalle, että joku tosissaan edes ehdottaa työssäkäyvän ihmisen työttömälle puolisolle ruokajonoa, mutta tällaisiakin parisuhteita on. Ihan joka kerta se köyhempi on nainen. Työskentelen sosiaalityöntekijänä ja aina välillä on näitä naisia, jotka ovat suorastaan nälässä. Koska asutaan yhdessä, ei nainen saa muita tukia kuin sen työmarkkinatuen alle 600/kk. Yleensä siitä mies vielä haluaa osuuden asumiskuluista. Nämä naiset elävät sitä miehen kämppää puunaten ja miestä passaten, mutta itselleen eivät saa oikeastaan mitään. Taloudellinen väkivalta on kamalaa. Yhdellä naisella ei ollut edes talvikenkiä, joten kivasti pysyi miehen kontrollissa talviaikaan. Saletisti noissa suhteissa on myös seksuaalista väkivaltaa. 

Myös itselläni ja miehellä täysin erilaiset tulot, mutta mies aina kehui, että ollaan niin hyvätuloisia? Sain vain ruokarahaa maksaa meidän ruoat, että ihan mukamas kivaa oli? Ei mihinkään muuhun itselläni ollut rahaa, ei ostaa vaatteita, ei harrastaa mitään ym. Jos jotain harrastin, niin mies määräilee kaikesta, huonekaluista, mitä saa ostaa, ei saa maalata tauluja, kun hajut häiritsevät häntä, ei saa polttaa kynttilöitä, kun mukamas tulee migreenikohtaus ym. Mies määräili lähes kaikesta ja myös vaatteistani, puheestani eli lähes kaikesta. Rajoitti minulta omien ystävien tapaamiset, koska hän uhriutui aina, että jää silloin yksin, mutta ei häntä toki haitannut omien ystäviensä tapaaminen. Suuteleminen oli hänen mielestään vain syljen vaihtoa, ei halauksia ei siis yhtään mitään mikä kuuluu parisuhteeseen. Ja kun menin töihin, niin haukkui omaa ammatti kuntaani, että ne kaikki ovat tyhmiä ihmisiä? En ole koskaan arvottanut toisia tittelin ja rahan vuoksi, vain sen luonteen vuoksi, miten kohdellaan toisia ja toki myös itseään. Opettelin eron jälkeen rakastamaan itseäni enemmän, kun huomasin, että olen olen narsistin kanssa tekemisissä, joka lähes tuhosi itsetuntoni täysin. Joten eron jälkeen parempaan menossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Niin on, mutta jos toinen hankkii elatuksen itse, saa elintaso olla eri.

-eri

Itse asiassa ei saa

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihaillaan boomerien nuoruutta,  tekstien mukaan mies hankki talot ja autot ja mökit ja sijoituasunnot ja vaimot olivat kotirouvina.

Nyt sitten naisten pitää äitiyslomarahaa saadessaan ottaa jo velkaa että pystyvät maksamaan  miehen vaatimasta elintasosta ja lainoista  puolet.  

Eivätkös suuret ikäluokat olleet enimmäkseen töissä kaikki? Ei kai kotirouvailu ole koskaan ollut Suomessa mitenkään laajalle levinnyt ilmiö

Mikäs siinä jos tykkäätte. Ei toimis mulle, tykkään anteliaista ja hoivaviettisistä miehistä. 

Vierailija kirjoitti:

SE, että haetaan jotain lainsäätöä ja sen tulkintaa avuksi siinä miten perheessä jaetaan kustannuksia, kertoo jo sen, että mitään perhettä ei edes ole olemassa. Jos ihmiset elävät rakastavassa perheessä siellä maksamakkarapaketit jaetaan yhdessä ja ruokia tehdään yhdessä. Yhdessä myös lomaillaan ja ostetaan kesämökit. Kuullostaa kammottavalle, että joku tosissaan edes ehdottaa työssäkäyvän ihmisen työttömälle puolisolle ruokajonoa, mutta tällaisiakin parisuhteita on. Ihan joka kerta se köyhempi on nainen. Työskentelen sosiaalityöntekijänä ja aina välillä on näitä naisia, jotka ovat suorastaan nälässä. Koska asutaan yhdessä, ei nainen saa muita tukia kuin sen työmarkkinatuen alle 600/kk. Yleensä siitä mies vielä haluaa osuuden asumiskuluista. Nämä naiset elävät sitä miehen kämppää puunaten ja miestä passaten, mutta itselleen eivät saa oikeastaan mitään. Taloudellinen väkivalta on kamalaa. Yhdellä naisella ei ollut edes ta

Noissa perheissähän ongelmana on se, että eron jälkeen nainen joutuisi luopumaan tuloihinsa nähden aivan liian hienosta kämpästä ja muuttamaan johonkin syrjäiseen lähiöön. Ulospäin toki kerrotaan, että ei ole rahaa eikä sitä eikä tätä, tosielämässä on miehen hankkima tv ja miehen maksama netflix ja miehen maksama sohva jne. Niistä on kurja luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ihaillaan boomerien nuoruutta,  tekstien mukaan mies hankki talot ja autot ja mökit ja sijoituasunnot ja vaimot olivat kotirouvina.

Nyt sitten naisten pitää äitiyslomarahaa saadessaan ottaa jo velkaa että pystyvät maksamaan  miehen vaatimasta elintasosta ja lainoista  puolet.  

Eivätkös suuret ikäluokat olleet enimmäkseen töissä kaikki? Ei kai kotirouvailu ole koskaan ollut Suomessa mitenkään laajalle levinnyt ilmiö

Moni muistelee innolla 3 kk äitiyslomaa ja sitä, että ei ollut mitään kunnallista päivähoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Rupean tajuamaan miksi kaks vuotta ja uutta "puolisoa " kehiin.  Ihmisiltä on täysin hukassa mikä on perhe, miten puhalletaan yhteen hiileen, miten tuetaan toista myös vastamäessä.   Ei kun mun rahani, ei mitään yhteishenkeä.

Ei edes virallisteta suhdetta ettei vaan  omaisuudet ja rahat sotkeennu. Toinen menee toisaalla , toinen toisaalla tai ei missään jos hänen joka senttinsä menee siihen että pystyy varakkaamman vaatimasta elintasosta maksamaan tismalleen puolet.  ( jokuhan kertoi tehneensä velkaakin sen takia ja silti jää suhteeseen jossa isä haluton huomiomasn syntyneen lapsen tarpeita )

En ole ikinä ymmärtänyt, miten huonotuloinen ei kykene sanomaan EI ja jättämään nimeään laittamatta kauppakirjaan. Ei sitä joudu maksamaan mitään toisen määräämää elintasoa, jos ei ole nimeä virallisissa asiakirjoissa (vuokrasopimus, kauppakirja, osamaksusopimus jne.).

Jos varakkaampi haluaa asua keskustassa 4h+k asunnossa, ei köyhemmällä ole mitään velvollisuutta maksaa sen kuluista puolikasta. Riittää, että ei muuta mukana.

Noissa perheissähän ongelmana on se, että eron jälkeen nainen joutuisi luopumaan tuloihinsa nähden aivan liian hienosta kämpästä ja muuttamaan johonkin syrjäiseen lähiöön. Ulospäin toki kerrotaan, että ei ole rahaa eikä sitä eikä tätä, tosielämässä on miehen hankkima tv ja miehen maksama netflix ja miehen maksama sohva jne. Niistä on kurja luopua.

Nälkäisenä saa katselle miehen valitsemaa elokuvaa netflixistä. Onpa hienoa. 

Vierailija kirjoitti:

Noissa perheissähän ongelmana on se, että eron jälkeen nainen joutuisi luopumaan tuloihinsa nähden aivan liian hienosta kämpästä ja muuttamaan johonkin syrjäiseen lähiöön. Ulospäin toki kerrotaan, että ei ole rahaa eikä sitä eikä tätä, tosielämässä on miehen hankkima tv ja miehen maksama netflix ja miehen maksama sohva jne. Niistä on kurja luopua.

 

Nälkäisenä saa katselle miehen valitsemaa elokuvaa netflixistä. Onpa hienoa. 

Naisen tilille tulee se noin 600 e ja hän saa itse päättää rahoistaan. Miksi hänellä olisi nälkä?

Jos nainen ei suostu jättämään tuloihinsa nähden liian kallista elämäntapaa, niin oikeastiko se on miehen syy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa perheissähän ongelmana on se, että eron jälkeen nainen joutuisi luopumaan tuloihinsa nähden aivan liian hienosta kämpästä ja muuttamaan johonkin syrjäiseen lähiöön. Ulospäin toki kerrotaan, että ei ole rahaa eikä sitä eikä tätä, tosielämässä on miehen hankkima tv ja miehen maksama netflix ja miehen maksama sohva jne. Niistä on kurja luopua.

 

Nälkäisenä saa katselle miehen valitsemaa elokuvaa netflixistä. Onpa hienoa. 

Naisen tilille tulee se noin 600 e ja hän saa itse päättää rahoistaan. Miksi hänellä olisi nälkä?

Jos nainen ei suostu jättämään tuloihinsa nähden liian kallista elämäntapaa, niin oikeastiko se on miehen syy?

Millä hän syö jos ne rahat on annettava asumiseen?

Tuo 595 e riittää erittäin hyvin yhden ihmisen perustarpeisiin, jos kuluja on jakamassa joku toinenkin. Esimerkiksi ruokakulut ovat todella pienet, kun työtön puoliso voi hakea ruuat ruokajakeluista eikä ole tarpeen käydä kaupassa. Puolison ei tarvitse maksaa kynsihuoltoa tai baari-iltoja, vaikka miten vetoaisi avioliittolakiin.

Jos omaa puolisoa vihaa noin paljon, että pistää hänet hakemaan ruokansa ruokajakelusta, niin eikö siinä sen hyvätuloisen kannattaisi erota? Mikä järki tuollaisessa parisuhteessa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Olemme avopari. 

 

Ei avioliittolaki susipareja koske jos ei ole yhteistä lasta.  Miksi edes kirjoitit aloituksen tilapäisestä suhteesta muka puolisona?

Ap. Ollaan oltu yhdessä 30 v. Ja lapset aikuisia.

Kumman tulojen mukaan lapset elivät? Ei ole mikään hyvä esimerkki lapsille nähdä, että vain toinen vanhempi menee ja kuluttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus kyllä ahdistaa, kun puolisolla on yli 3 kertaa suuremmat nettotulot. Kaikki menot laitetaan puoliksi ja ostetaan omat ruokamme (puolisolla tiukka ruokavalio). Se mikä ärsyttää, niin puoliso ehdottaa kaikenlaisia matkoja ja tapahtumia, eikä oikein ymmärrä, ettei minulla pakollisten menojen jälkeen jää paljoa rahaa. Matkat pitää suunnitella monta kuukautta etukäteen, että pystyn säästämään riittävästi etukäteen, kun matkoillakin kaikki kulut maksetaan puoliksi.

Joskus kyllä lämmittäisi sydäntä, jos hän toteaisi ravintolaillallisen jälkeen, että minä maksan tämän. Näin on tapahtunut yhden kerran matkoilla, kun minulla sattui olemaan syntymäpäivä.

Miksi sä suostut tohon? Miksi? Nautitko jotenkin kynnysmattona olemisesta.