Meidän perheessä on eri elintasot ja kaikki luulevat että

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä avioliittoa, jossa ei haluta elää perheenä ja muodostaa yhtä yhteistä yksikköä. Miksi?

Käytännössä siis mies tienaisi ja rouva ostelisi verhoja ja viherkasveja itselleen.

 

                  ITSELLEEN !

          Eikö ne tule molempien  kotiin?  Ei niitä joka päivä ostella 🤣

 

Monetko verhot tarvitaan yhteen ikkunaan? Siinä kai se erimielisyys sisutamisesta johtuu, toinen ostaa toisen mielestä tarpeetonta.

En tiedä... Meillä suurin osa verhoista sukulaisten ja isovanhempien jäämistöä. Vaimo osti uudet olohuoneeseen. Minulle on ihan sama millaiset, itse maksoi.

Minä ostin työhuoneeseen äänieristyksen takia mahdollisumman raskaat ja 4 kpl yhteen ikkunaan eli kaksi kerrosta. Hyvin toimii ja oli 1/3 siitä hinnasta mitä oikeat äänieristeverhot maksaisi. Ne minä maksoin.

Pointti siis siinä että yhteisillä rahoilla hankitaan perushalpaa ja toimivaa (tai jätetään hankkimatta...) ja jos haluaa jotain parempaa, erikoisempaa tai hienompaa, niin maksetaan itse.

Ihmettelen kun ihmiset asuvat kuin kämppäkaverit.  Ei puhuta hankinnoista, ei asioistaan, mikä avioliitto se on?

Jokainen tavallaan, minulle ei tulisi mieleenkään. Tienaan melkein 3x enemmän kuin mies mutta yhteiseen pottiin menee kaikki. En minä ainakaan pystyisi itseäni peiliin katsomaan kun itse vetelen hienoilla lounailla ja reissuilla ja mies kyntäisi alelaarin valikoimaa. Minä teen töitä perheen hyväksi ja haluan rakastamilleni ihmisille hyvää. Ja sitä paitsi eipä olisi mullakaan ollut mahkuja edetä näin hyväpalkkaisiin hommiin ellei mies olisi hoitanut valtaosan kodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei puolison rahoja voi käyttää, mutta puolison pitäisi tajuta pyytämättä mitä pitää maksaa ja mitä tarjota. Helppo syytellä toista rahanshneeksi, joka huijaa toiselta rahoja,  jos ei mitään tapahdu pyytämättä. Voi mikä varas kun otti joskus miehen kortin ostaakseen ruokaa perheelle?  

 

Vääristeliät ja paheksujst: Osta vähemmän karkkia ja limua niin ei tartte miehen korttia ottaa. 

tai (öhöm siitä huolimatta olisiko hänellekin joku osuus ruuuista) 

Miksi et pyydä. 

No Silsi että koska mies hermoheikko rahojen suhteen oli pakko joskus ottaa kortti ja tokaista sen jälkeen että ostin muuten ruokaa äsken satasella kun itsellä ei ollut. 



Jos mieheltä pyysi saattoi heti tulla vastalause että ei hänellä ole tsi huutoa aggressiiviseen sävyyn: MISSÄ SUN RAHAT on?

Että se siitä sopimisesta. <

Naurettavaa ja pötypuhetta! Kaikki perheenjäsenen nauraisivat sut ulos tuolla varkaus väitteellä. Väitätkö että kun annan korttini vaikka lapselleni jotta ostaa jotain veljelleen tai miehelleni että ostaa ruokaa meille, on hän syyllistynyt Varkauteen? Siis aikuiselle lapselle antaa kortin niin se on rikos?  Ei noin hullua voi olla, joka noin ajattelee? 

No sitten henkilöt puolin ja toisin on varkaita toisilleen. Vai meneekö se niin että varas on vain se ketä halutaan varkaaksi väittää, jos noin tekee? Joku toinen  ei? Syö psskaa! Surkuhupaisaa!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei puolison rahoja voi käyttää, mutta puolison pitäisi tajuta pyytämättä mitä pitää maksaa ja mitä tarjota. Helppo syytellä toista rahanshneeksi, joka huijaa toiselta rahoja,  jos ei mitään tapahdu pyytämättä. Voi mikä varas kun otti joskus miehen kortin ostaakseen ruokaa perheelle?  

 

Vääristeliät ja paheksujst: Osta vähemmän karkkia ja limua niin ei tartte miehen korttia ottaa. 

tai (öhöm siitä huolimatta olisiko hänellekin joku osuus ruuuista) 

Miksi et pyydä. 

No Silsi että koska mies hermoheikko rahojen suhteen oli pakko joskus ottaa kortti ja tokaista sen jälkeen että ostin muuten ruokaa äsken satasella kun itsellä ei ollut. 



Jos mieheltä pyysi saattoi heti tulla vastalause että ei hänellä ole tsi huutoa aggressiiviseen sävyyn: MISSÄ SUN RAH

Ei kaikilla ole yhteiskortteja ja jo ihan käytännön syistä on pakko joskus antaa kortti toisen käyttöön . Keksin kyllä psljon muita asioita mitkä ovat rikoksia!  Tuo ei ole. Vai mitäs luulet kun mennään oikeuteen. Tai kuka veisi oikeuteen jos henkilö itse antanut kortin toisen käyttöön että osta tällä Hehheh! Johan on kaikkea kuultu. Syö kilo paskaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä avioliittoa, jossa ei haluta elää perheenä ja muodostaa yhtä yhteistä yksikköä. Miksi?

Ap. Ei se yhteinen yksikkö ainakaan omasta mielestä perustu rahaan. En kyllä koe että jos puoliso on kouluttautunut ja hyvätuloinen niin mitenkä minä puolisona olisin osallisena hänen varallisuutensa? 

 

Minusta se perustuu myös rahaan. Ihan kuten lomat lomaillaan yhdessä ja sapuskat tehdään ja syödään yhdessä. Minä ainakin avioidun koko ihmisen kanssa. Siihen kuuluu hänen elämänsä, sukulaisensa, sairautensa ja myös omaisuutensa. Kunnes kuolema erottaa. 

 

 

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, minulle ei tulisi mieleenkään. Tienaan melkein 3x enemmän kuin mies mutta yhteiseen pottiin menee kaikki. En minä ainakaan pystyisi itseäni peiliin katsomaan kun itse vetelen hienoilla lounailla ja reissuilla ja mies kyntäisi alelaarin valikoimaa. Minä teen töitä perheen hyväksi ja haluan rakastamilleni ihmisille hyvää. Ja sitä paitsi eipä olisi mullakaan ollut mahkuja edetä näin hyväpalkkaisiin hommiin ellei mies olisi hoitanut valtaosan kodista.

Maksathan miehelle myös moottoripyörän, reissuja Eurooppaan ja kivoja vaatteita sekä mökkilomia, vaikka silloin sinulla ei ole varaa käydä kampaajalla. Rahathan on perheen hyväksi, ei sinun.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sen, että varakkaammalla voi olla isommat säästöt, mutta en sitä, että eletään eritasoisesti. Samassa taloudessa pitää kaikilla olla sama elintaso. Joko varakkaampi maksaa enemmän tai sitten syö köyhemmän kanssa pelkkää kaurapuuroa, jos muuhun hänellä ei ole varaa. Kun mies oli työttömänä, niin kyllä minä maksoin ruuat ja reissut, kivempaa se oli minullekin niin.

Tämä. Luultavasti ap käyttää sanaa elintaso väärin. Hän varmaan tarkoittaa, että heillä on eri tulotaso. Sehän on ihan toinen juttu.

Just näin. Ihan KAIKKI LUULEE. Kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kyllä ahdistaa, kun puolisolla on yli 3 kertaa suuremmat nettotulot. Kaikki menot laitetaan puoliksi ja ostetaan omat ruokamme (puolisolla tiukka ruokavalio). Se mikä ärsyttää, niin puoliso ehdottaa kaikenlaisia matkoja ja tapahtumia, eikä oikein ymmärrä, ettei minulla pakollisten menojen jälkeen jää paljoa rahaa. Matkat pitää suunnitella monta kuukautta etukäteen, että pystyn säästämään riittävästi etukäteen, kun matkoillakin kaikki kulut maksetaan puoliksi.

Joskus kyllä lämmittäisi sydäntä, jos hän toteaisi ravintolaillallisen jälkeen, että minä maksan tämän. Näin on tapahtunut yhden kerran matkoilla, kun minulla sattui olemaan syntymäpäivä.

 

 

Miksi edes asutte yhdessä?   Seksiä voisitte harrastaa omissa asunnoissanne.  Miten te naiset alistutte leikkimään jotain liittoa , osa vielä avoliitossa?

Mitä ihmettä? Luuletko että tuossakaan tapauksessa olisi yhtään enemmän rahaa, jos asuisi yksin? No ei olisi! Silloinhan hän olisi vielä köyhempi! Hänen puolisonsa ehkä ehdottelee matkoja ja muuta, mutta ilmeisesti ei sitten itsekään tee, kun toisella ei ole varaa osallistua. Ei siis ole eri elintaso, mutta puoliso ei kuitenkaan halua maksaa kahden edestä, vaan on mieluummin itsekin tekemättä. Lähtevät reissuun sitten, kun molemmilla on rahaa. Ei siinä sen kummempaa. Minä olen niin tuhlaavainen ja rakastan matkustamista, että varmaan vaikka maksaisin sitten puolisonkin puolesta, jotta voisimme useammin matkustella, mutta jotkut on säästäväisempiä, ja valitsevat sitten itsekin mieluummin matalamman elintason. Ei siinä mitään pahaa ole, että ei halua tuhlailla. Hyvehän se säästäväisyys ennemminkin on.

Kyllä mä näkisin aika vaikeana elää parisuhteessa, jossa olisi kovin erilaiset elintasot, olisi sitten kumpaan suuntaan vaan kallellaan. 

Ei se silti sitä tarkoita, että yksi tienaa ja toinen tuhlaa, vaan niin, että tietysti ruoat on yhteistä, mutta jos mahdollista, pitäisi kummankin pystyä myös poistumaan kotoaan ja harrastaa jotain.

Jos toinenkin tulee toimeen kohtalaisesti, voisi kodin menoja tasata vaikka niin että enemmän tienaava maksaa enemmän, mutta molemmat jotain, koska usein se parempituloinen tahtoo kalliimpaa asuntoa, kalliimpaa ruokaa jne. ja olisi kohtuutonta, jos pienituloisen pitäisi sen takia ylittää oma budjettinsa eikä varaa jäisi muuhun.

Olen itse joskus köyhänä opiskelijana törmännyt tällaiseen porsaaseen, joka kauppareissulla kyllä lappasi kamaa kärryyn, sinne päätyi kaikenlaista herkkua mitä itse en ikinä olisi raaskinut ostaa, vinkui ettei voi ottaa toista tuotetta mikä on kaupan omaa merkkiä kun yksi jo otettiin jne. ja kassalla ilmoitti iloisesti että on minun vuoroni maksaa! 😮 Eipä tarvinnut sitä ukkoa kovin kauaa katsella. Sinne sai mennä kotiinsa herkkujen keskelle ihmettelemään miksi on ikisinkku.

On ollut myös niin päin että minä maksoin kun toisella oli tiukkaa, koska tietysti perusasiat pitää hoitaa. Vaan kun tämä oli saanut hommattua jotain herkkua itselleen ja pyysin että minä saisin myös, niin eipä tippunut, koska hän oli ne omilla rahoilla ostanut!

Ymmärsin jostain ap:n kommentista, että nyt heillä on aikuiset lapset. Kiinnostaisi tietää, kenen elintasoa lapset elivät? Saivatko harrastaa, oliko mahdollisuus opiskella, saivatko puhelimet ym. vempeleet vai katsoivatko vierestä kun toinen vanhempi eli sitä korkeampaa elintasoa? Minusta ydinperheessä pitäisi olla kaikilla sama elintaso.

Kukin tyylillään. Minusta parisuhteessa jaetaan resurssit: osaaminen, vahvuudet, talous. Tämähän on vapaa maa ja meillä on jokaisella jonkinlaiset mahdollisuudet sekä kyvyt etsiä itsellemme sopivin parisuhde. 

Niin meilläkin, avomieheni on varakas ja perinyt paljon omaisuutta ja hänellä on paljon omaisuutta jne, Meillä on omat tilit ja maksetaan omat laskut, itselläni ei ole mitään säästöjä ja palkkani riittää juuri laskuihini, 20 euroa on tilillä tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

- kaikki parit eivät ole aviopareja, eikä aloituksessa eritelty asiaa, joten älä oleta! Teit turhan olkiukon.

- elatusvelvollisuus ei edellytä, että elintasot olisivat tasan sama. Omat rahat saa olla. 

 

 

Sosiaaliapua hakiessa on avopuolisonkin tulot porukan tuloja.  Mitä vitsiä on asua yhdessä ja leikkiä pariskuntaa jos ollaan kuin kämppikset, ilman vastuuta.

Jos haluan vastuuta hankin lapsia tai otan lemmikin, en aikuista ihmistä. Lapsiakin hankin vain sellaisen ihmisen kanssa joka haluaa ja kykenee ottamaan vastuuta itsekin. Ja kyllä, tiedän että elämä voi yllättää ja vastuuntuntoisena olen varautunut moneen yllätykseen, kykyäenen mm. huolehtimaan lapsistani yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin jostain ap:n kommentista, että nyt heillä on aikuiset lapset. Kiinnostaisi tietää, kenen elintasoa lapset elivät? Saivatko harrastaa, oliko mahdollisuus opiskella, saivatko puhelimet ym. vempeleet vai katsoivatko vierestä kun toinen vanhempi eli sitä korkeampaa elintasoa? Minusta ydinperheessä pitäisi olla kaikilla sama elintaso.

Kuten jo aiemmin on todettu, on tilanne luultavasti ollut se, että elintaso on ollut perheessä sama, mutta vanhemmilla on ainoastaan ollut eri tulotaso. Ap on tainnut sekoittaa nämä asiat keskenään. 

Meillä on sama tilanne. Ei olla naimisissa, ei ole lapsia mutta ollaan oltu pitkään yhdessä. Olen opiskelija, en käy töissä (joskus jotain keikkapätkää), ja jos en pärjää rahallisesti lainaan mieheltä rahaa ja maksan myöhemmin takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tavallaan, minulle ei tulisi mieleenkään. Tienaan melkein 3x enemmän kuin mies mutta yhteiseen pottiin menee kaikki. En minä ainakaan pystyisi itseäni peiliin katsomaan kun itse vetelen hienoilla lounailla ja reissuilla ja mies kyntäisi alelaarin valikoimaa. Minä teen töitä perheen hyväksi ja haluan rakastamilleni ihmisille hyvää. Ja sitä paitsi eipä olisi mullakaan ollut mahkuja edetä näin hyväpalkkaisiin hommiin ellei mies olisi hoitanut valtaosan kodista.

Maksathan miehelle myös moottoripyörän, reissuja Eurooppaan ja kivoja vaatteita sekä mökkilomia, vaikka silloin sinulla ei ole varaa käydä kampaajalla. Rahathan on perheen hyväksi, ei sinun.

:D kunnon rölli. Kun ymmärrys ei riitä niin ei riitä. Normaalissa parisuhteessa keskustellaan isoista hankinnoista. Mies on ostanut hänelle mieluisia vempaimia kyllä. Ja minä käytän kauneudenhoitopalveluja. Rahat kun tosiaan ovat perheelleni johon minä myös kuulun, ja yhdessä käytetään ja jaetaan hyvää kaikille siinä yksikössä. Voi kauhistus kun meillä jopa keskustellaan rahasta ja suunnitellaan sen käyttöä. Ilmeisesti liian vaikea konsepti minä minä -henkilöille, miksi aina vaan yksi ihminen voi saada jotakin ja muiden pitää olla sillan alla, en vaan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Se on eri asia.

 

 

 

Miten niin eri asia?  Ei se hyvätuloisempi voi vaatia puolta kaikista menoista ja pitää nälässä esim tulotonta puolisoa.  Tuloton  voi vaikka oikeudessa hakea elatusta tommoselta puolisolta.  Tosin nykyaikana tietysti erotaan.

Siten, että jos toisella on korkea elintaso ja toinen pärjää ihan ok, ei sen korkean elintason ihmisen tarvitse elatuksen takia kustantaa toisen menoja.

Silloin elintaso on eri, eikä sillä ole mitään tekemistä nälässä pitämisen kanssa.

Kuka haluaa elää tuollaisen ääliö kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Se on eri asia.

 

 

 

Miten niin eri asia?  Ei se hyvätuloisempi voi vaatia puolta kaikista menoista ja pitää nälässä esim tulotonta puolisoa.  Tuloton  voi vaikka oikeudessa hakea elatusta tommoselta puolisolta.  Tosin nykyaikana tietysti erotaan.

Jos molemmat käy töissä, niin kyllä sillä vähemmän tienaavallakin on varaa perustarpeisiin, kuten syömiseen ja asumiseen. Meillä minä tienaan vähemmän, noin 3500/kk. Mies tienaa ainakin puolet enemmän. Kyllä me silti maksetaan arjen menot puoliksi. Ihan hyvinhän mullakin on siihen varaa, ja ylikin jää. Elatusvelvollisuus on sitä, että toisen ei tarv

Tässä molempien tulot hyvät. Mutta jos toisella ei ole rahaa ja joutuu pinnistelemään.