Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meidän perheessä on eri elintasot ja kaikki luulevat että
04.07.2025 |
Puolison rahoja voi käyttää. Näin ei ole. Ihan vain tiedoksi joillekin jotka luulevat.
Meidän kohdalla tämä toimii ihan ok.
Kommentit (214)
Kyllä on julmaa touhua varakkailta puolisolta! Aivan uskomattomalta kuulostaa minusta.
Eipä vaikuta rakastavasta käytökseltä että oman lapsen äiti saa pihistellä pienellä rahalla kun isukki itse mällää rahoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.
Ei tuohon mikään laki kai velvoita?
Aikoinaan meillä puoliso tienasi yli 100.000 euroa/vuosi. Minä äitiyslomalla pienillä päivärahoilla, ei auttanut puoliso eurollakaan.
Silti piti kaikki menot puolittaa ja syödä kalleinta ruokaa, ei miehelle kelpaa makkaruoat tms.
Ja anoppi edelleen vinkuu sukulaisille ja tuttaville, että hänen poikansa elättää tätä taloutta.
Oho. No tottakai mies elättää jos ei halvemmat, tulotasoosi sopivat, elämäntavat käy. Jos hän haluaa syödä kalliisti niin hän maksaa. Perheenä kun elelette niin olette yksikkö, ei yksilöitä.
Mä kyllä laittaisin miehen myös tulotasoni tiputtua äitiyslomalla maksamaan myös mulle tasotusta eli ne säästöt ja sijoitukset, jotka olisivat kertyneet mulle kun olin töissä. Sama myös kun mies jää lapsivapaalle niin meidän talouden kulut siirtyvät mulle ja maksan miehelle tasoitusta menetetystä tulosta. Tämä on ihan normaali käytäntö, koska elämä pitää mitoittaa sen heikommin palkatun mukaan. Jos jotain tapahtuu niin pitää pystyä ylläpitämään normaali elämä myös ilman toisen tuloja.
Itse sanoisin anopille, että tuo on ihan normaalia käytöstä perheessä. Varsinkin jos olette tehneet yhdessä tuon päätöksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.
Ei tuohon mikään laki kai velvoita?
Aikoinaan meillä puoliso tienasi yli 100.000 euroa/vuosi. Minä äitiyslomalla pienillä päivärahoilla, ei auttanut puoliso eurollakaan.
Silti piti kaikki menot puolittaa ja syödä kalleinta ruokaa, ei miehelle kelpaa makkaruoat tms.
Ja anoppi edelleen vinkuu sukulaisille ja tuttaville, että hänen poikansa elättää tätä taloutta.
Kyllä siihen on ihan velvoittava laki. Avioliittolaki velvoittaa puolisoita turvaamaan toiselle kohtuullisen elatuksen. Se ei tarkoita yhteisiä rahoja ja en tiedä onko ennakkotapauksia tuomioistuimista, mitä tuo kohtuullinen elatus sitten käytännössä on.
Tämä ei koske avoliitossa eläviä.
Jotkut tahalleen vääristelee. On olemassa yhteiset menot ja sitten ei yhteiset menot. Kaikkein naurettavin mitä kuulin oli, että naisella piti olla raskaampi velvollisuus yhteisistä menoista koska ei käynyt työssä. Esim. hänen vuokraosuus olisi 400€ työttömyyskorvvauksesta. Miehen osuus 300€, 2700€ netosta Öhöm vaikka nuo on palkkatuloa ja maksaa auton niin jotenkin ehkä liian kotiinpäin menee sille palkkatuloa saavalle? Eri asia, jos olisi yhteinen tili sitten muuta käyttöä varten, mutta kun sitäkään ei ole hehheh.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tahalleen vääristelee. On olemassa yhteiset menot ja sitten ei yhteiset menot. Kaikkein naurettavin mitä kuulin oli, että naisella piti olla raskaampi velvollisuus yhteisistä menoista koska ei käynyt työssä. Esim. hänen vuokraosuus olisi 400€ työttömyyskorvvauksesta. Miehen osuus 300€, 2700€ netosta Öhöm vaikka nuo on palkkatuloa ja maksaa auton niin jotenkin ehkä liian kotiinpäin menee sille palkkatuloa saavalle? Eri asia, jos olisi yhteinen tili sitten muuta käyttöä varten, mutta kun sitäkään ei ole hehheh.
Oliko jotkut valehdelleet yhteisestä tilistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.
Ehkä niin, mutta se ei tarkoita, että työssäkäyvän täytyy järjestää työhaluttomallekin työssäkäyvän elintaso.
90-luvulla työtön ei saanut Kelan työttömyyspäivärahaa (ansiosidonnaisen loputtua) jos puoliso kävi töissä. Siihhenhän on nyt tullut parannus.
Miksi olla naimisissa jos ei elämä ole yhteistä?
Pointtina olikin sana: työhaluton. Tätä en tiennyt aikanaan vaimostani (ex), kun häneen rakastuin. Kalliiksi tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama elintaso, tietenkin. Olen jonkin verran suurempituloinen ja omistan asunnon, maksan asumiskulut, remontit, puhelimet ja netin, auton huollot ja korjaukset. Kumpikin ostaa omat vaatteensa ja kustantaa harrastuksensa, ruokaa ostaa kumpikin miten sattuu ja mitä haluaa. Jos toisen rahat on vähissä niin toinen (yleensä minä) osallistuu esim harrastus- tai lääkekuluihin.
Oletko mies? En nimittäin usko, että monikaan nainen suostuisi tuohon. Jos sinä maksat kaikki asumisen kulut plus remontit plus autoon liittyvät kulut, netin ja puhelimet ja olet jonkin verran parempituloinen niin mitä ihmettä se sinun puoliso maksaa? En ikinä suostuisi tuohon ja olen meillä nimenomaan se, joka tienaa hieman enemmän ja olen nainen. En rupea aikuisen työssäkäyvän ihmisen elättäjäksi.
Minä suostuin, omasta vapaasta valinnastani. Vastapainoksi mies hoiti suurimman osan kotitöistä, kun hänellä työttömänä oli aikaa. Omilla rahoillaan hän kustansi omat vaatteensa, omat laitteensa, terveysmenonsa ja harrastuksensa. Valitettavasti harrastuksiin sisältyi liikaa pizzaa ja alkoholia, joka johti ennen aikaisesti hautaan. Hämmästyin oikeasti, kuinka paljon minulla sen jälkeen alkoi jäädä rahaa säästöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kieltämättä itseä korpesi se, että mies kävi lounailla, kun minä työttömänä koitin säästää joka asiasta ja elelin neljän seinän sisällä.
Miksi et lähtenyt vaikka lenkille tai eväsretkelle kun olit työtön? Työttömät pääsee moniin harrastuksiinkin edullisemmin ja aika monella paikkakunnalla on joku paikka minne voi mennä kahville ja juttelemaan muiden kanssa. Jos olet kade lounaista niin et varmaan ole sosiaalisesti pelokas?
Meilläkin puoliso käy lounaalla ravintolassa ja välillä työmatkoilla. Itse viihdyn paremmin luonnossa ja pienemmissä ympyröissä, ihan jo terveydellisistäkin syistä. Käyn silti ulkona, kaupassa ja vaikka uimassa tai jossain joka päivä.
Sanoinko tuossa, etten käynyt lenkillä?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut tahalleen vääristelee. On olemassa yhteiset menot ja sitten ei yhteiset menot. Kaikkein naurettavin mitä kuulin oli, että naisella piti olla raskaampi velvollisuus yhteisistä menoista koska ei käynyt työssä. Esim. hänen vuokraosuus olisi 400€ työttömyyskorvvauksesta. Miehen osuus 300€, 2700€ netosta Öhöm vaikka nuo on palkkatuloa ja maksaa auton niin jotenkin ehkä liian kotiinpäin menee sille palkkatuloa saavalle? Eri asia, jos olisi yhteinen tili sitten muuta käyttöä varten, mutta kun sitäkään ei ole hehheh.
Ai niin, sitten tuota vielä jotkut puolustelivat sillä, että kun se nainen tuhlaisi kuitenkin kaikki rahat. Hehheh ihan kiva etukäteen väittää tuollaista. Kai nyt jokai en tajuaa että ei tuollaista voi väittää, jos tietää tilanteet? Voisiko hänellekin antaa 2700€ netto ja kuluina 300€ vuokra ja auto niin katsotaan kuka säästää ja minkä verran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha juttu 80-luvun alusta. Olin maaseudun pikkuyrityksessä töissä toimistossa, yrittäjä piti paikkakunnan ukkoja pienellä palkalla tarpeensa mukaan töissä, rakennus/sähkö/remontteja.
Yhellä viinamäen miehellä oli ulosotto, rahat meni voudin kautta vaimolle jonka perimässä vanhassa mörskässä perhe asui, 3-4 lasta alle 10 v lasta. Sosiaalitoimisto oli järjestänyt tämän ulosoton koska perhe oli tuen tarpeessa muutenkin. Avioliiton tilasta ei tietoa, kaitpa kuitenkin sängyssä oli pyörähdelty. Ei kai tarvitse lisätä tietoa vaimon kenties vähäisestä äo:sta.
Kyllä se vuokra taidetaan ihan rahanna ottaa. Ruokatarjoilut eivät voi olla vain toisen hankintojen varassa. Viittaan siihen, että mies haluaisi maksaa vuokraosuuden ruokakassella ja itselleni ei jäisi paljon mitään työttömyyskorvauksesta riihikuivaa rahaa vapaaseen käyttöön.
Kumman pyydän, 400€ vuokraa ja ruokaan 400€ vai suostunko niinkuin hän esitti eli 200€ vuokraan ja ruokaan sitä mukaa, mitä tarvitaan? Hehheh! Hänen oikea osuus on siis tuo 400€.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kieltämättä itseä korpesi se, että mies kävi lounailla, kun minä työttömänä koitin säästää joka asiasta ja elelin neljän seinän sisällä.
Siis kävi työpäivän aikana työpaikkaruokalassa? Ja sua korpesi se? Eihän se työttyömyytesi miehesi vika ollut...
No kyllähän se nyt päähän ottaa, jos itse lasket pennosia ja teet halvinta mahdollista ruokaa. Kerran tuli kotiin ja sanoi "minkä takia me syödään tällaista paskaa" . Mies on rikastunut tässä yhdessä ollessa n. 30 000e ja itsellä -20 000e velkaa. Kyllä tässä yhtälössä on nyt jotain pielessä.
En hahmota nyt mistä tässä on kyse: Onko tuo velka tullut siitä että maksat puolet asunnoista/autoista/ruoasta yms. Jolloin tietysti keskustelu siitä, ettei sinulla ole varaa maksaa niin isoa osuutta olisi pitänyt käydä jo 20 vuotta sitten, ja tuo koko järjestely on hyvin omituinen ja aika käsittämätön.
Vai onko se tullut omista huonoista valinnoista. Tällöin on tietenkin ymmärrettävää, ettei puoliso halua omia säästöjä tuhlata vaan kyllä se moraalinen vastuu asian hoitamiseen on sinulla itsellä.
Eikä puolisosi kyllä mitenkään erityisen varakas ole jos teillä on jo aikuinen lapsi ja hänellä on sinä aikana kertynyt 30 000 € säästöjä.
En ole ap, eikä ole aikuista lasta. Tuo 20 000 mennyt puhtaasti elämiseen. Silloin kun mies oli hetken aikaa työttömänä ja minä töissä, niin kustansin oikeastaan melkein kaiken, mutta se ei sitten jostain syystä mennyt toisinpäin. On myös varakkaampi mitä antaa ymmärtää. Tuo 30 000e on vain arvio kaikesta, en ole nähnyt tilitietoja.
Mutta omia valintojahan nämä, joten periaatteessa turha enää edes valittaa, kunhan avauduin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kieltämättä itseä korpesi se, että mies kävi lounailla, kun minä työttömänä koitin säästää joka asiasta ja elelin neljän seinän sisällä.
Miksi et lähtenyt vaikka lenkille tai eväsretkelle kun olit työtön? Työttömät pääsee moniin harrastuksiinkin edullisemmin ja aika monella paikkakunnalla on joku paikka minne voi mennä kahville ja juttelemaan muiden kanssa. Jos olet kade lounaista niin et varmaan ole sosiaalisesti pelokas?
Meilläkin puoliso käy lounaalla ravintolassa ja välillä työmatkoilla. Itse viihdyn paremmin luonnossa ja pienemmissä ympyröissä, ihan jo terveydellisistäkin syistä. Käyn silti ulkona, kaupassa ja vaikka uimassa tai jossain joka päivä.
Sanoinko tuossa, etten käynyt lenkillä?
No jos elelee neljän seinän sisällä niin on mahdotonta tietää kuuluuko siihen lenkkeily tai ei. Ja oikeasti on työttömiä jotka eivät käy missään, ei sun tekstistä voi päätellä että käytkö ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä avioliittoa, jossa ei haluta elää perheenä ja muodostaa yhtä yhteistä yksikköä. Miksi?
En minäkään alkuun ymmärtänyt miksi mies halusi käyttää kulahtaneita vaatteita ja ajaa romulla. En kuitenkaan kokenut asiakseni ostaa hänelle sen enempää autoa kuin vaatteitakaan, hänellä oli ihan riittämiin rahaa itselläänkin.Kaapissakin oli ihan siistejäkin vaatteita. Surutta kyllä laitoin kantapäättömät sukat pyykkikorista roskiin. Joku on voinut nähdä tämän eri elintasoina, oma valinta se on hänelle kuitenkin ollut.
Jotain epävarmuutta varmaan, työttömyyspätkiäkin oli ollut, niin säästi kai pahan päivän varalle. Nyt viiskymppisenä otti jo autolainaa ja osti sellaisen kuin halusi eikä halvinta vaihtoehtoa. Monessa muussa asiassa hyvä mies ja isä, viihdymme yhdessä, joten en ole laittanut vaihtoon enkä enää vuosiin ole yrittänyt "korjata" valuvikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.
Se on eri asia.
Miten niin eri asia? Ei se hyvätuloisempi voi vaatia puolta kaikista menoista ja pitää nälässä esim tulotonta puolisoa. Tuloton voi vaikka oikeudessa hakea elatusta tommoselta puolisolta. Tosin nykyaikana tietysti erotaan.
juu ei ole eri asia, lähtökohtaisesti sen paremmin tienaavan on tarjottava suht. sama elintaso puolisolle ja muulle perheelle . Muu on taloudellista väkivaltaa. Eli ei voi mennä näin että parempituloinen kiskoo sisäfileepihvejä ja muut syövät halvimpia nakkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kieltämättä itseä korpesi se, että mies kävi lounailla, kun minä työttömänä koitin säästää joka asiasta ja elelin neljän seinän sisällä.
Miksi et lähtenyt vaikka lenkille tai eväsretkelle kun olit työtön? Työttömät pääsee moniin harrastuksiinkin edullisemmin ja aika monella paikkakunnalla on joku paikka minne voi mennä kahville ja juttelemaan muiden kanssa. Jos olet kade lounaista niin et varmaan ole sosiaalisesti pelokas?
Meilläkin puoliso käy lounaalla ravintolassa ja välillä työmatkoilla. Itse viihdyn paremmin luonnossa ja pienemmissä ympyröissä, ihan jo terveydellisistäkin syistä. Käyn silti ulkona, kaupassa ja vaikka uimassa tai jossain joka päivä.
Sanoinko tuossa, etten käynyt lenk
No jos elelee neljän seinän sisällä niin on mahdotonta tietää kuuluuko siihen lenkkeily tai ei. Ja oikeasti on työttömiä jotka eivät käy missään, ei sun tekstistä voi päätellä että käytkö ulkona.
Ei se lenkkeily nyt niin hauskaa ole, että sillä tuota elintasoeroa paikkaisi.
Pakko kommentoida vielä sanaan työhaluton. Mun puolison suvussa on naispuolinen henkilö (rip) määritellyt hyvin tarkkaan yhden tavan tehdä työtä, nimittäin silmittömän raatamisen. Aina pitäisi olla se joka tekee eniten ja parhaiten, muu ei kelpaa. Ja nimenomaan palkkatyötä, muu ei kelpaa. Niin kyllä varmasti t*ppaa työhalut kun joku on etukäteen määritellyt missä, miten ja milloin työtä tehdään, mikä on asumismuoto ja tavoiteltava elintaso.
Itsekin arvostan työtä, kukin antaa sen minkä pystyy ja tulee toimeen sillä mitä ansaitsee.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vuokra taidetaan ihan rahanna ottaa. Ruokatarjoilut eivät voi olla vain toisen hankintojen varassa. Viittaan siihen, että mies haluaisi maksaa vuokraosuuden ruokakassella ja itselleni ei jäisi paljon mitään työttömyyskorvauksesta riihikuivaa rahaa vapaaseen käyttöön.
Kumman pyydän, 400€ vuokraa ja ruokaan 400€ vai suostunko niinkuin hän esitti eli 200€ vuokraan ja ruokaan sitä mukaa, mitä tarvitaan? Hehheh! Hänen oikea osuus on siis tuo 400€.
Asukaa erillään. Ei seksi tarvitse yhdessä asumista.
Meillä maksetaan kaikki yhteiset menot puoliksi, vaikka mies tienaa (hieman) enemmän. Loput rahat ovat omia, joihin toisella ei ole oikeutta.
Parasta on vapaus. Ei tarvitse kummankaan perustella sitä, miten käyttää rahansa. Mies tykkää ostaa elektroniikkaa, itselleni säästäminen on melkeinpä harrastus. Ei tarvitse tulla nimitellyksi tuhlariksi tai kitupiikiksi omassa kodissaan.
Yhteiset menomme ovat sellaiset, joihin kummallakin on helposti varaa (eli siis vaikka asuminen). Jotta mies voisi tarjota minulle "parempaa elintasoa", tarkoittaisi se käytännössä esimerkiksi matkojen, ravintolaillallisten yms. elämysten tai sitten tavaroiden tarjoamista. Minkä ihmeen vuoksi haluaisin sellaista? Minulla on kykyä maksaa sellaiset aivan hyvin itsekin.
Voisiko joku selventää, mitä tämä hieman mystinen "parempi elintaso" tarkoittaa? Tarkoittaako se näitä elämyksiä/tavaroita tai sitten esim. hulppeampaa asuntoa? Miksi sellaisia toisen pitäisi tarjota?
Mielestäni meillä on käytössä hyvä systeemi, mutta meillä ei olekaan lapsia. Asia olisi hieman eri, jos tulisi vaikka lapsiin liittyvää tulonmenetystä. Tällöin tietenkin vaatisin, että tätä tulonmenetystä tulisi kummallekin yhtä pitkältä ajalta. Mutta eipä tarvitse näitä miettiä, kun lapsia ei ole eikä tule.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa hirveältä. Kyllä minä maksan aina myös miehen matkan. Ja yleensä lapsetkin tulevat mukaan. Ei kävisi mielessäkään jättää häntä tänne vahtimaan koiraa, koska ei nyt pysty itse maksamaan osuuttaan matkasta.