Meidän perheessä on eri elintasot ja kaikki luulevat että

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kieltämättä itseä korpesi se, että mies kävi lounailla, kun minä työttömänä koitin säästää joka asiasta ja elelin neljän seinän sisällä. 

Siis kävi työpäivän aikana työpaikkaruokalassa? Ja sua korpesi se? Eihän se työttyömyytesi miehesi vika ollut...

No kyllähän se nyt päähän ottaa, jos itse lasket pennosia ja teet halvinta mahdollista ruokaa. Kerran tuli kotiin ja sanoi "minkä takia me syödään tällaista paskaa" . Mies on rikastunut tässä yhdessä ollessa n. 30 000e ja itsellä -20 000e velkaa. Kyllä tässä yhtälössä on nyt jotain pielessä. 

Ainakin yhtälössä on se pielessä, että sinä et ole mennyt töihin. 

 

Se ei välttämättä ole itsestä kiinni löytääkö töitä, mutta ei se tarkoita että pitäisi vain kotona istua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kummatkin hankitaan oma elatus. 

 

 

Oikeassa avioliitossa lain mukaan kumpikin kykyjensä mukaan osallistuu talouden ylläpitoon. Kotiäidillä se voi olla vaikka työpanos.

Öö, ne lapset ja koti on myös sen kotiäidin. Puolet kuuluu sen kotiäidin hoitaa muutenkin. Toinen puolikas olisi isäoletetun. Jos kotiäiti hoitaa aivan kaiken, voidaan siis ajatella että puolet kotitöistä on kotiäidin työpanos. Jos kotiäiti kuitenkin työntää osan niistä isäoletetulle, kotiäidin työpänos pienenee. Tai jos lapset viedään päiväkotiin, kotiäidin työpanos pienenee taas. Aika helpolla pääsee jos on fiksu, eikä keksi turhia kotitöitä näyttääkseen toimeliaammalle kuin on.

Tosin, miksi fiksu jäisi kotiäidiksi, mutta se nyt on toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kieltämättä itseä korpesi se, että mies kävi lounailla, kun minä työttömänä koitin säästää joka asiasta ja elelin neljän seinän sisällä. 

Miksi et lähtenyt vaikka lenkille tai eväsretkelle kun olit työtön? Työttömät pääsee moniin harrastuksiinkin edullisemmin ja aika monella paikkakunnalla on joku paikka minne voi mennä kahville ja juttelemaan muiden kanssa. Jos olet kade lounaista niin et varmaan ole sosiaalisesti pelokas? 

Meilläkin puoliso käy lounaalla ravintolassa ja välillä työmatkoilla. Itse viihdyn paremmin luonnossa ja pienemmissä ympyröissä, ihan jo terveydellisistäkin syistä. Käyn silti ulkona, kaupassa ja vaikka uimassa tai jossain joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Ehkä niin, mutta se ei tarkoita, että työssäkäyvän täytyy järjestää työhaluttomallekin työssäkäyvän elintaso.

90-luvulla työtön ei saanut Kelan työttömyyspäivärahaa (ansiosidonnaisen loputtua)  jos puoliso kävi töissä.  Siihhenhän on nyt tullut parannus.

Miksi olla naimisissa jos  ei elämä ole yhteistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kummatkin hankitaan oma elatus. 

 

 

Oikeassa avioliitossa lain mukaan kumpikin kykyjensä mukaan osallistuu talouden ylläpitoon. Kotiäidillä se voi olla vaikka työpanos.

Öö, ne lapset ja koti on myös sen kotiäidin. Puolet kuuluu sen kotiäidin hoitaa muutenkin. Toinen puolikas olisi isäoletetun. Jos kotiäiti hoitaa aivan kaiken, voidaan siis ajatella että puolet kotitöistä on kotiäidin työpanos. Jos kotiäiti kuitenkin työntää osan niistä isäoletetulle, kotiäidin työpänos pienenee. Tai jos lapset viedään päiväkotiin, kotiäidin työpanos pienenee taas. Aika helpolla pääsee jos on fiksu, eikä keksi turhia kotitöitä näyttääkseen toimeliaammalle kuin on.

Tosin, miksi fiksu jäisi kotiäidiksi, mutta se nyt on toinen juttu.

Nykyajan malli, rakkautta ja yhteisöllisyyttä ei ole.  Miksi sänkykumppanin kanssa edes pitää ruveta mitään kotia leikkimään jos kumpikin kuitenkin on oma itsekäs narsistinen minä itte.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama elintaso, tietenkin. Olen jonkin verran suurempituloinen ja omistan asunnon, maksan asumiskulut, remontit, puhelimet ja netin, auton huollot ja korjaukset. Kumpikin ostaa omat vaatteensa ja kustantaa harrastuksensa, ruokaa ostaa kumpikin miten sattuu ja mitä haluaa. Jos toisen rahat on vähissä niin toinen (yleensä minä) osallistuu esim harrastus- tai lääkekuluihin.

Oletko mies? En nimittäin usko, että monikaan nainen suostuisi tuohon. Jos sinä maksat kaikki asumisen kulut plus remontit plus autoon liittyvät kulut, netin ja puhelimet ja olet jonkin verran parempituloinen niin mitä ihmettä se sinun puoliso maksaa? En ikinä suostuisi tuohon ja olen meillä nimenomaan se, joka tienaa hieman enemmän ja olen nainen. En rupea aikuisen työssäkäyvän ihmisen elättäjäksi. 

Minusta tuo kuullostaa oudolta, toinen syö sisfilettä ja matkustelee, toinen  makaronilaatikkoa eikä ole varaa matkustaa. Mutta kukin tavallaan. Mites lapset, millä elintasolla he elävät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Kummatkin hankitaan oma elatus. 

 

 

Oikeassa avioliitossa lain mukaan kumpikin kykyjensä mukaan osallistuu talouden ylläpitoon. Kotiäidillä se voi olla vaikka työpanos.

Öö, ne lapset ja koti on myös sen kotiäidin. Puolet kuuluu sen kotiäidin hoitaa muutenkin. Toinen puolikas olisi isäoletetun. Jos kotiäiti hoitaa aivan kaiken, voidaan siis ajatella että puolet kotitöistä on kotiäidin työpanos. Jos kotiäiti kuitenkin työntää osan niistä isäoletetulle, kotiäidin työpänos pienenee. Tai jos lapset viedään päiväkotiin, kotiäidin työpanos pienenee taas. Aika helpolla pääsee jos on fiksu, eikä keksi turhia kotitöitä näyttääkseen toimeliaammalle kuin on.

Tosin, miksi fiksu jäisi kotiäidiksi, mutta se nyt on toinen juttu.

Jos siis sovitaan, minä tienaan rahat, sinä kodin, onhan se yhteinen ratkaisu.

En ymmärrä yhteiseloa missä kirjataan exeliin sapuskatkin, vaimo 1/4 leivästä,  mies 2 jugurttia, vaimo yhden munan, mies kaksi ja kuukauden lopussa lasketaan leipien ja munakennojen hinnat ja syömiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama elintaso, tietenkin. Olen jonkin verran suurempituloinen ja omistan asunnon, maksan asumiskulut, remontit, puhelimet ja netin, auton huollot ja korjaukset. Kumpikin ostaa omat vaatteensa ja kustantaa harrastuksensa, ruokaa ostaa kumpikin miten sattuu ja mitä haluaa. Jos toisen rahat on vähissä niin toinen (yleensä minä) osallistuu esim harrastus- tai lääkekuluihin.

 

Oletko mies? En nimittäin usko, että monikaan nainen suostuisi tuohon. Jos sinä maksat kaikki asumisen kulut plus remontit plus autoon liittyvät kulut, netin ja puhelimet ja olet jonkin verran parempituloinen niin mitä ihmettä se sinun puoliso maksaa? En ikinä suostuisi tuohon ja olen meillä nimenomaan se, joka tienaa hieman enemmän ja olen nainen. En rupea aikuisen työssäkäyvän ihmisen elättäjäksi. 

Minä rupeaisin. Kun menimme naimisiin, minä maksoin mieheni opintolainat pois. Siitä lähtien kaikki oli yhteistä. Välillä toinen tienaa enemmän, välillä toinen. Ja sitten kun jompi kumpi meistä sairastuu, voi luottaa siihen, että toinen pysyy rinnalla ja tukee. Meillä ei tarvitse ansaita rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sama elintaso, tietenkin. Olen jonkin verran suurempituloinen ja omistan asunnon, maksan asumiskulut, remontit, puhelimet ja netin, auton huollot ja korjaukset. Kumpikin ostaa omat vaatteensa ja kustantaa harrastuksensa, ruokaa ostaa kumpikin miten sattuu ja mitä haluaa. Jos toisen rahat on vähissä niin toinen (yleensä minä) osallistuu esim harrastus- tai lääkekuluihin.

 

Oletko mies? En nimittäin usko, että monikaan nainen suostuisi tuohon. Jos sinä maksat kaikki asumisen kulut plus remontit plus autoon liittyvät kulut, netin ja puhelimet ja olet jonkin verran parempituloinen niin mitä ihmettä se sinun puoliso maksaa? En ikinä suostuisi tuohon ja olen meillä nimenomaan se, joka tienaa hieman enemmän ja olen nainen. En rupea aikuisen työssäkäyvän ihmisen elättäjäksi. 

Minä rupe

Miten tämä liittyy kommenttiini, jos teillä molemmat kuitenkin osallistuu kykynsä mukaan? Jos toinen puoliso maksaa kaiken ja toinen saa käyttää rahansa omiin menoihin plus ruokaan ja tarvittaessa puoliso maksaa nämäkin menot, se on taloudellisesti hyväksikäyttöä eikä liity millään tavalla rakkauteen. Tuollaisessa tilanteessa ei todellakaan voi luottaa siihen, että se toinen ottaisi koppia tilanteesta, jos tuleekin hankaluuksia. Eri asia jos on kyseessä miljonääripuoliso. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus kyllä ahdistaa, kun puolisolla on yli 3 kertaa suuremmat nettotulot. Kaikki menot laitetaan puoliksi ja ostetaan omat ruokamme (puolisolla tiukka ruokavalio). Se mikä ärsyttää, niin puoliso ehdottaa kaikenlaisia matkoja ja tapahtumia, eikä oikein ymmärrä, ettei minulla pakollisten menojen jälkeen jää paljoa rahaa. Matkat pitää suunnitella monta kuukautta etukäteen, että pystyn säästämään riittävästi etukäteen, kun matkoillakin kaikki kulut maksetaan puoliksi.

Joskus kyllä lämmittäisi sydäntä, jos hän toteaisi ravintolaillallisen jälkeen, että minä maksan tämän. Näin on tapahtunut yhden kerran matkoilla, kun minulla sattui olemaan syntymäpäivä.

Me myös maksetaan kaikki puoliksi, jonka jälkeen minulla ei ole rahaa. Siksi mies maksaa aina ravintolassa ja kaikki lomamatkat. Muutenhan istuisimme aina kotona, jos kahdestaan haluamme olla.

Tosiaan +30 000 ja -20 000 on pikkurahoja. Suosittelen kuitenkin töihin menoa, ettei tuo velka kasva.

Jos omalla alalla ei ole töitä tarjolla, niin opiskelemaan uutta ammattia tai muutto työn perässä, mikäli toisella osapuolella on mahdollisuus työllistyä missä vain. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo kuullostaa oudolta, toinen syö sisfilettä ja matkustelee, toinen  makaronilaatikkoa eikä ole varaa matkustaa. Mutta kukin tavallaan. Mites lapset, millä elintasolla he elävät?

No näin se menee, puoliso huikkaa ovelta lähtevänsä lounaalle ja minä keittelen makaronia ja tomaattikastiketta. Ystävien kanssa käydään teatterissa, taidenäyttelyissä, viikonloppu matkoilla ja taas syksyllä pari viikkoa vähän pidemmällä reissulla ja minä jään koiranvahdiksi.

Tätä se eri elintaso liitossa tarkoittaa.

En ikinä olisi noin paskassa suhteessa. Jos ollaan kimpassa niin rahat on yhteisiä. Meillä on toiminut 23 vuotta noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo kuullostaa oudolta, toinen syö sisfilettä ja matkustelee, toinen  makaronilaatikkoa eikä ole varaa matkustaa. Mutta kukin tavallaan. Mites lapset, millä elintasolla he elävät?

No näin se menee, puoliso huikkaa ovelta lähtevänsä lounaalle ja minä keittelen makaronia ja tomaattikastiketta. Ystävien kanssa käydään teatterissa, taidenäyttelyissä, viikonloppu matkoilla ja taas syksyllä pari viikkoa vähän pidemmällä reissulla ja minä jään koiranvahdiksi.

Tätä se eri elintaso liitossa tarkoittaa.

Ja kyllä se edelleen kuullostaa minulta oudolta. Mutta mikäs siinä, jos se teillä toimii. 

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Ei tuohon mikään laki kai velvoita?

Aikoinaan meillä puoliso tienasi yli 100.000 euroa/vuosi. Minä äitiyslomalla pienillä päivärahoilla, ei auttanut puoliso eurollakaan.

Silti piti kaikki menot puolittaa ja syödä kalleinta ruokaa, ei miehelle kelpaa makkaruoat tms.

Ja anoppi edelleen vinkuu sukulaisille ja tuttaville, että hänen poikansa elättää tätä taloutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo kuullostaa oudolta, toinen syö sisfilettä ja matkustelee, toinen  makaronilaatikkoa eikä ole varaa matkustaa. Mutta kukin tavallaan. Mites lapset, millä elintasolla he elävät?

No näin se menee, puoliso huikkaa ovelta lähtevänsä lounaalle ja minä keittelen makaronia ja tomaattikastiketta. Ystävien kanssa käydään teatterissa, taidenäyttelyissä, viikonloppu matkoilla ja taas syksyllä pari viikkoa vähän pidemmällä reissulla ja minä jään koiranvahdiksi.

Tätä se eri elintaso liitossa tarkoittaa.

Miksi sä tollasen mulkun kanssa olet? Sehän pitää sua ihan koirana.

Kuullostaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Ei tuohon mikään laki kai velvoita?

Aikoinaan meillä puoliso tienasi yli 100.000 euroa/vuosi. Minä äitiyslomalla pienillä päivärahoilla, ei auttanut puoliso eurollakaan.

Silti piti kaikki menot puolittaa ja syödä kalleinta ruokaa, ei miehelle kelpaa makkaruoat tms.

Ja anoppi edelleen vinkuu sukulaisille ja tuttaville, että hänen poikansa elättää tätä taloutta.

No ja siinä tyytyväisenä elelet vaan liitossasi?   Ja elätät lapsenne, mies itsensä.  Kiesus.

Kirjoita googleen keskinäinen elatusvelvollisuus.