Meidän perheessä on eri elintasot ja kaikki luulevat että

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä avioliittoa, jossa ei haluta elää perheenä ja muodostaa yhtä yhteistä yksikköä. Miksi?

Ap. Ei se yhteinen yksikkö ainakaan omasta mielestä perustu rahaan. En kyllä koe että jos puoliso on kouluttautunut ja hyvätuloinen niin mitenkä minä puolisona olisin osallisena hänen varallisuutensa? 

 

 

Sinä nöyränä tienaat pikku rahasi, maksat puolet kaikesta, mies menee ja rällää rahoillaan, jos et kykene Balin matkaan menee yksin.

Varallisuus on eri asia, sen voi suojata avioehdolla eron ja vielä kuolemankin varalta, muttA jos elämä ei ole yhteistä ei liitossa ole  rakkautta ja yhteishenkeä  jos hyvätuloinen koulutettu  varakas  nöyryyttää osapäiväkassana olevaa puolisoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Olemme avopari. 

 

Ei avioliittolaki susipareja koske jos ei ole yhteistä lasta.  Miksi edes kirjoitit aloituksen tilapäisestä suhteesta muka puolisona?

Ap. Ollaan oltu yhdessä 30 v. Ja lapset aikuisia.

Huhhuh.  Eikä mitään yhteistä.

Ap. Tämä on jotenkin vain niin vapauttavaa kun pärjää omilla tuloilla. Asia ei ollut mitenkään itsestään selvyys sillä olin välillä työtön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä avioliittoa, jossa ei haluta elää perheenä ja muodostaa yhtä yhteistä yksikköä. Miksi?

Ap. Ei se yhteinen yksikkö ainakaan omasta mielestä perustu rahaan. En kyllä koe että jos puoliso on kouluttautunut ja hyvätuloinen niin mitenkä minä puolisona olisin osallisena hänen varallisuutensa? 

 

 

No ei se sieltä varakkaammalta puolisolta osoita mitään rakkautta, että ei pysty jakamaan elintasoaan elämänkumppaninsa kanssa. Että raha on tärkeämpää kuin läheisin ihminen?

Ap. Ehkä meillä asia helpompaa kun kumpikaan ei tuhlaile. 

Me olemme 30 vuotta yhdessä ollut aviopari, jolla on yhteiset rahat, eikä kumpikaan tuhlaile. Mikä teillä on helpompaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Olemme avopari. 

Alennusmyynnissä oleminen naisena on oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Tämä on jotenkin vain niin vapauttavaa kun pärjää omilla tuloilla. Asia ei ollut mitenkään itsestään selvyys sillä olin välillä työtön.

Ja edes silloin puoliso ei välittänyt sinusta niin paljoa, että olisi elättänyt sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Olemme avopari. 

 

Ei avioliittolaki susipareja koske jos ei ole yhteistä lasta.  Miksi edes kirjoitit aloituksen tilapäisestä suhteesta muka puolisona?

Ap. Ollaan oltu yhdessä 30 v. Ja lapset aikuisia.

 

Huhhuh.  Eikä mitään yhteistä.

Juu. Ei yhteisiä rahoja. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kieltämättä itseä korpesi se, että mies kävi lounailla, kun minä työttömänä koitin säästää joka asiasta ja elelin neljän seinän sisällä. 

Siis kävi työpäivän aikana työpaikkaruokalassa? Ja sua korpesi se? Eihän se työttyömyytesi miehesi vika ollut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Tämä on jotenkin vain niin vapauttavaa kun pärjää omilla tuloilla. Asia ei ollut mitenkään itsestään selvyys sillä olin välillä työtön.

Ja edes silloin puoliso ei välittänyt sinusta niin paljoa, että olisi elättänyt sinua?

Outoa retoriikkaa. Tein sitten rahallisesti huonon diilin vai. En lähde jankkaamaan asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Olemme avopari. 

 

Alennusmyynnissä oleminen naisena on oma valinta.

 

Voi sen näinkin tulkita. Olen äiti mutten vaimo.

Ymmärrän sen, että varakkaammalla voi olla isommat säästöt, mutta en sitä, että eletään eritasoisesti. Samassa taloudessa pitää kaikilla olla sama elintaso. Joko varakkaampi maksaa enemmän tai sitten syö köyhemmän kanssa pelkkää kaurapuuroa, jos muuhun hänellä ei ole varaa. Kun mies oli työttömänä, niin kyllä minä maksoin ruuat ja reissut, kivempaa se oli minullekin niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kieltämättä itseä korpesi se, että mies kävi lounailla, kun minä työttömänä koitin säästää joka asiasta ja elelin neljän seinän sisällä. 

Siis kävi työpäivän aikana työpaikkaruokalassa? Ja sua korpesi se? Eihän se työttyömyytesi miehesi vika ollut...

No kyllähän se nyt päähän ottaa, jos itse lasket pennosia ja teet halvinta mahdollista ruokaa. Kerran tuli kotiin ja sanoi "minkä takia me syödään tällaista paskaa" . Mies on rikastunut tässä yhdessä ollessa n. 30 000e ja itsellä -20 000e velkaa. Kyllä tässä yhtälössä on nyt jotain pielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Se on eri asia.

 

 

 

Miten niin eri asia?  Ei se hyvätuloisempi voi vaatia puolta kaikista menoista ja pitää nälässä esim tulotonta puolisoa.  Tuloton  voi vaikka oikeudessa hakea elatusta tommoselta puolisolta.  Tosin nykyaikana tietysti erotaan.

Jos molemmat käy töissä, niin kyllä sillä vähemmän tienaavallakin on varaa perustarpeisiin, kuten syömiseen ja asumiseen. Meillä minä tienaan vähemmän, noin 3500/kk. Mies tienaa ainakin puolet enemmän. Kyllä me silti maksetaan arjen menot puoliksi. Ihan hyvinhän mullakin on siihen varaa, ja ylikin jää. Elatusvelvollisuus on sitä, että toisen ei tarvitse nähdä nälkää, ja saa asua kotonaa, vaikka ei olisi varaa maksaa ruoasta ja asumisesta tasapuolisesti. Jos molemmilla on omasta takaa varaa hoitaa nämä pakolliset asiat, niin tietenkin sillä rahalla mikä jää yli, voi molemmat tehdä mitä haluavat. En minä voi tietenkään määrätä, että mieheni pitäisi ostaa tiettyjä asioita ihan vaan siksi, että hänellä olisi varaa. Jos haluan jotain, ostan itse. Ei minulla ole oikeutta määrätä mihin toinen rahansa käyttää, vai käyttääkö mihinkään. Mieheni on aika säästäväinen, eikä juurikaan käytä rahaa turhuuksiin. Sehän on tietysti ihan hänen oma asiansa, kunhan tosiaan yhteisistä arjen kuluista maksaa osuutensa. Jos minä vaikkapa keksisin, että haluan että meille ostetaan uusi kallis auto, johon itselläni ei olisi varaakaan, niin en minä tietenkään voisi pakottaa miestä maksamaan sitä. En edes puolia siitä itseasiassa, jos mies ei näkisi mitään tarvetta auton ostamiselle, ja se tulisi vain minulle. Tai jos päättäisin haluta lomamatkalle karibialle, mutta omat rahat riittäisi vain perus rantalomaan Kreikassa, niin sitten minun pitäisi tyytyä siihen Kreikan lomaan, jos mies ei haluaisi matkustaa Karibialle, ja maksaa myös minun matkaani. Tietenkään köyhempi puoliso ei ole oikeutettu käyttämään rikkaamman rahoja miten haluaa oman mielensä mukaan. 

Me ollaan oltu kohta 30v naimisissa. Aina on ollut omat tilit. Ennen meni kaikki mitä tuli, kummallakaan ei ollut säästöjä ja tienattiin yhtä paljon. Nyt loppui asuntolaina ja molemmilla jää rahaa säästään. Yhä tienataan suunnilleen yhtä paljon. Kun asuntolaina loppui, otettiin yhteinen tili, jonne kumpikin laittaa 1000 euroa kuussa. Sieltä ruuat, bensat, asumisen kulut.  Mies närkästyi kun sanoin, että hänen pitää ostaa alkoholi omalla rahallaan ( en itse käytä alkoholia lainkaan). Minusta tämä on reilua. Alkoholi on kallista ja täysin turhaa. En myöskään osta herkkuja, vaikka mies ostaa. Se ei minua haittaa. Minä haluan säästää vanhuuden varalle, mies tuhlaa kaiken ylimääräisen koneisiin ja laitteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap. Tämä on jotenkin vain niin vapauttavaa kun pärjää omilla tuloilla. Asia ei ollut mitenkään itsestään selvyys sillä olin välillä työtön.

Ja edes silloin puoliso ei välittänyt sinusta niin paljoa, että olisi elättänyt sinua?

Outoa retoriikkaa. Tein sitten rahallisesti huonon diilin vai. En lähde jankkaamaan asiasta. 

Et rahallisesti, vaan empatian suhteen. En voisi edes kuvitella, että mieheni kituuttaisi tai olisi huolissaan taloudestaan, ja minä en auttaisi ja pitäisi huolta. Ja sanoisi, että kaikki minun on myös hänen. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sen, että varakkaammalla voi olla isommat säästöt, mutta en sitä, että eletään eritasoisesti. Samassa taloudessa pitää kaikilla olla sama elintaso. Joko varakkaampi maksaa enemmän tai sitten syö köyhemmän kanssa pelkkää kaurapuuroa, jos muuhun hänellä ei ole varaa. Kun mies oli työttömänä, niin kyllä minä maksoin ruuat ja reissut, kivempaa se oli minullekin niin.

Samaa mieltä. Itse en ikinä kehtaisi toimia osoittaa paremmuutta rahan muodossa, en ketään kohtaan. Se on vallankäyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kuitenkin on niin että avioliitossa on keskinäinen elatusvelvollisuus.

Niin on, mutta jos toinen hankkii elatuksen itse, saa elintaso olla eri.

-eri

On se silti todella outoa elää eri elintasoja ja olla muka parisuhteessa. 

Onneksi perheessämme rakkaus on tärkeämpää kuin raha. Niin ja olen se varakkaampi vaimo.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä avioliittoa, jossa ei haluta elää perheenä ja muodostaa yhtä yhteistä yksikköä. Miksi?

Käytännössä siis mies tienaisi ja rouva ostelisi verhoja ja viherkasveja itselleen.

Täällä selkeästi sekoitetaan asioita. Kyllä jokaisella normaalilla työssäkäyvällä ihmisellä on varaa syödä muutakin kuin kaurapuuroa. Siksi en ymmärrä miksi ap kirjoittaa eri elintasoista, koska selkeästi heillä on sama elintaso, mutta miehellä on vaan tilillä enemmän rahaa.