Kelan 3v psykoterapia huononsi vointiani?
Onko muille käynyt niin että 3v psykoterapian päätteeksi psyykkinen vointi on huonompi kuin terapiaa aloittaessa?
Mulla on.
Työkyky on laskenut 100% - -> 60%.
Olen luopunut monista unelmistani psyykkisten voimavarojen vähäisyyden vuoksi. En esim. haaveile enää lapsista koska en jaksaisi lapsiarkea.
Monia asioita on käsitelty mutta en koe että arki olisi ainakaan helpompaa kuin ennen terapiaa.
Kommentit (530)
Olo voi mennä huonommaksi myös, jos terapeutti on rajaton ja "opettaa" potilasta turvaamaan itseensä sen sijaan, että tukisi tätä aidosti itsenäistymään.
Tällainen on esimerkiksi psykopaatti terapeutti, joka voi potilaasta tuntua oikein ihmeellisenkin hyvältä ja vahvalta ja turvalliselta, kun taas samaan aikaan mielestä tulee epävakaampi ja herkemmin reagoiva plus saa yliavautumaan terapeutille ja kokemaan tämän elämänsä oleellisimmaksi henkilöksi oman pärjäämisen kannalta.
Tällaiseen tilanteeseen herääminen ei välttämättä tapahdu lainkaan tai jos silmät avautuvat, pitää saada hoito siirrettyä turvallisesti uuteen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Psykiatria. Pahuus jota tekevät ihmisille muuttaa ihmistä. Aiemmin saatoin itkeä pahoille uutisille lehdessä. Minulle osastolla tehdyn väkivallan jälkeen huomasin nauravani vahingoniloisena. Se kipu mitä sisällä on. Aiheuttaa sen pahuuden. Se että sielu yritetty kaivaa ulos ja tappaa.
Mitä alapeukutatte? Psykiatria on sitä, että kun olet heikoimmillasi, sinut runnotaan väkivalloin vielä vähän alemmas, niin alas kuin mahdollista. Ja elämäsi tuhotaan, jos mahdollista, diagnoosein, leimaamalla. Aivan uskomatonta että tällaista saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Psykiatria. Pahuus jota tekevät ihmisille muuttaa ihmistä. Aiemmin saatoin itkeä pahoille uutisille lehdessä. Minulle osastolla tehdyn väkivallan jälkeen huomasin nauravani vahingoniloisena. Se kipu mitä sisällä on. Aiheuttaa sen pahuuden. Se että sielu yritetty kaivaa ulos ja tappaa.
Mitä alapeukutatte? Psykiatria on sitä, että kun olet heikoimmillasi, sinut runnotaan väkivalloin vielä vähän alemmas, niin alas kuin mahdollista. Ja elämäsi tuhotaan, jos mahdollista, diagnoosein, leimaamalla. Aivan uskomatonta että tällaista saa olla.
Siksi, että keskivertoihmiselle eikä keskivertoterapeutille se ei ole tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Psykiatria. Pahuus jota tekevät ihmisille muuttaa ihmistä. Aiemmin saatoin itkeä pahoille uutisille lehdessä. Minulle osastolla tehdyn väkivallan jälkeen huomasin nauravani vahingoniloisena. Se kipu mitä sisällä on. Aiheuttaa sen pahuuden. Se että sielu yritetty kaivaa ulos ja tappaa.
Mitä alapeukutatte? Psykiatria on sitä, että kun olet heikoimmillasi, sinut runnotaan väkivalloin vielä vähän alemmas, niin alas kuin mahdollista. Ja elämäsi tuhotaan, jos mahdollista, diagnoosein, leimaamalla. Aivan uskomatonta että tällaista saa olla.
Siksi, että keskivertoihmiselle eikä keskivertoterapeutille se ei ole tuollaista.
Niin no, kautta aikojen mikä ei ole ollut normatiivista ja keskivertoa, siihen kohdistuu väkivalta. Mutta sellaista se on. Ennen vanhaan esimerkiksi liian suuri kumppanien määrä naisella saattoi johtaa Seiliin, koska hän oli silloin "psykopaatti". Voin kertoa, ettei psykiatria ole paljoa tuosta kehittynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Psykiatria. Pahuus jota tekevät ihmisille muuttaa ihmistä. Aiemmin saatoin itkeä pahoille uutisille lehdessä. Minulle osastolla tehdyn väkivallan jälkeen huomasin nauravani vahingoniloisena. Se kipu mitä sisällä on. Aiheuttaa sen pahuuden. Se että sielu yritetty kaivaa ulos ja tappaa.
Mitä alapeukutatte? Psykiatria on sitä, että kun olet heikoimmillasi, sinut runnotaan väkivalloin vielä vähän alemmas, niin alas kuin mahdollista. Ja elämäsi tuhotaan, jos mahdollista, diagnoosein, leimaamalla. Aivan uskomatonta että tällaista saa olla.
Siksi, että keskivertoihmiselle eikä keskivertoterapeutille s
Psykiatria vetää "sattuneesta syystä" puoleensa psykopaatteja. Ja nämä kyllä näkevät heille otolliset uhrit ja näin juuri ne heikoimmat ja vähiten uskottavimmat tapaukset voivat valikoitua heille uhreiksi. Ja he osaavat tehdä sen niin, ettei muu henkilökunta välttämättä tajua mitään.
Ainakin matto-psykiatri, mutta kyllähän tuollainen ammatti vaatii kylmän luonteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Psykiatria. Pahuus jota tekevät ihmisille muuttaa ihmistä. Aiemmin saatoin itkeä pahoille uutisille lehdessä. Minulle osastolla tehdyn väkivallan jälkeen huomasin nauravani vahingoniloisena. Se kipu mitä sisällä on. Aiheuttaa sen pahuuden. Se että sielu yritetty kaivaa ulos ja tappaa.
Mitä alapeukutatte? Psykiatria on sitä, että kun olet heikoimmillasi, sinut runnotaan väkivalloin vielä vähän alemmas, niin alas kuin mahdollista. Ja elämäsi tuhotaan, jos mahdollista, diagnoosein, leimaamalla. Aivan uskomatonta että tällaista saa olla.
Siksi, että keskivertoihmiselle eikä keskivertoterapeutille se ei ole tuollaista.
Keskivertoihminen ei edelleenkään tarvitse terapiaa. Tai ainakaan tarvinnut. Minuakin kyllä ahdistaa valtavasti nyt, mutta ahdistuksen syynä ovat terapiaa käyneet/käyvät läheiset, joissa on puhjennut narsistinen ja huono käytös. Eivätkä he sitä huomaa, ihmettelevät vain kun ystävät katoavat, työtoverit välttelevät ja läheisetkään ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Psykiatria. Pahuus jota tekevät ihmisille muuttaa ihmistä. Aiemmin saatoin itkeä pahoille uutisille lehdessä. Minulle osastolla tehdyn väkivallan jälkeen huomasin nauravani vahingoniloisena. Se kipu mitä sisällä on. Aiheuttaa sen pahuuden. Se että sielu yritetty kaivaa ulos ja tappaa.
Mitä alapeukutatte? Psykiatria on sitä, että kun olet heikoimmillasi, sinut runnotaan väkivalloin vielä vähän alemmas, niin alas kuin mahdollista. Ja elämäsi tuhotaan, jos mahdollista, diagnoosein, leimaamalla. Aivan uskomatonta että tällaista saa olla.
Siksi, että keskivertoihmiselle eikä keskivertoterapeutille s
Niin no, kautta aikojen mikä ei ole ollut normatiivista ja keskivertoa, siihen kohdistuu väkivalta. Mutta sellaista se on. Ennen vanhaan esimerkiksi liian suuri kumppanien määrä naisella saattoi johtaa Seiliin, koska hän oli silloin "psykopaatti". Voin kertoa, ettei psykiatria ole paljoa tuosta kehittynyt.
Eikös niitä naisia pidetty pikemmin hysteerisinä tai neuroottisina?
Moraalittomuus erityisesti köyhyyteen (joka sekin oli moraalittomuutta) yhdistettynä oli mielisairaus. Näille henkilöille annettiin menolippu Seiliin, jossa sairautta lääkittiin viinalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Psykiatria. Pahuus jota tekevät ihmisille muuttaa ihmistä. Aiemmin saatoin itkeä pahoille uutisille lehdessä. Minulle osastolla tehdyn väkivallan jälkeen huomasin nauravani vahingoniloisena. Se kipu mitä sisällä on. Aiheuttaa sen pahuuden. Se että sielu yritetty kaivaa ulos ja tappaa.
Mitä alapeukutatte? Psykiatria on sitä, että kun olet heikoimmillasi, sinut runnotaan väkivalloin vielä vähän alemmas, niin alas kuin mahdollista. Ja elämäsi tuhotaan, jos mahdollista, diagnoosein, leimaamalla. Aivan uskomatonta että tällaista saa olla.
Siksi, että keskivertoihmiselle eikä keskivertoterapeutille s
Keskivertoihminen ei edelleenkään tarvitse terapiaa. Tai ainakaan tarvinnut. Minuakin kyllä ahdistaa valtavasti nyt, mutta ahdistuksen syynä ovat terapiaa käyneet/käyvät läheiset, joissa on puhjennut narsistinen ja huono käytös. Eivätkä he sitä huomaa, ihmettelevät vain kun ystävät katoavat, työtoverit välttelevät ja läheisetkään ei jaksa.
Nyt on kyllä grandioosia ja harhaista settiä.
Miksi sinä jäisit sitä paitsi narsistin kanssa ihmettelemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko terapia onnistunut kun olen alkanut ajatella että olen ahdistusherkkä ja siksi psyykkisesti epätasapainoinen persoona. Ja että se on pysyvä ominaisuus ja sen kanssa on vain elettävä. Olen saanut keinoja ahdistuksen kanssa elämiseen mutta yhtä aikaa elämästä on jäänyt paljon pois koska ajattelen että kuormitun ja ahdistun niin paljon että on vain unohdettava esim. lapsihaaveet tai uuden ammatin opiskelu. Eikä tilalle ole löytynyt mitään unelmia jotka toisivat merkityksellisyyttä elämään. Nyt lähinnä ajelehdin ja elelen aika tylsää ja sisällötöntä elämää koska yritän vältellä kuormittavia muutostilanteita.
Ap
Mitä ne keinot ahdistuksen kanssa elämiseen ovat? Ei kai terapiassa ohjattu tilanteita välttelemään?
E
Niin, koska se on sinun elämäsi. Eivät he voi sinua pakottaa opiskelemaan tai tekemään lapsia.
Oletko edes kertonut millaisista haaveista olet luopunut? Ei se terapeutti sitä tiedä, ellet kerro. Hän voi luulla, että kyse on jostain pienemmästä jutusta. Tunnut jotenkin pakenevan kokoajan. Se ei ole terapeutin vika,vaan enemmänkin sitä, että pelkäät muutosta, etkä uskalla ottaa sitä vastaan. Kulkea sitä kohti.
Jos ei terapeutti osaa ohjata keskustelua noihin merkittäviin kysymyksiin, on terapeutissa se vika.
Tuntematon pelottaa aina. Tiedät sen, mitä nyt on, muttet tiedä, mitä edessä on.
Miksi et luottaisi että kaikki menee hyvin? Mitä menetettävää sinulla on? Nyt jurnutat siinä vanhassa, ja koet että asiat ovat menneet huonommaksi. Olet rajoittanut elämääsi entisestään, jotta sinun ei tarvitsisi kohdata ongelmaasi, haastaa itseäsi. Et ehkä ole terapiassakaan ihan rehellinen.
On terapeutin tehtävä ja osa asiantuntemusta havaita tuollaiset asiat ja tuoda niitä esille käsiteltäviksi.
Ja miksi joku ei luottaisi siihen, että kaikki menee hyvin? Koska se sattuu helvetisti kun tulee rytisten alas kerran toisensa jälkeen.
Kipeimpiä asioita ovat ne, joista on kaikkein vaikein puhua. Ne asiat, jotka eniten herättävät ahdistusta, tai muita voimakkaita reaktioita. Siksi niitä mielellään välttää, vaikka oikeasti pitäisi kulkea niitä kohti. Vain siten ne pienenevät.
Sitäkin suuremmalla syyllä sillä terapeutilla tulisi olla kokemusta osata kaivella niitä merkittäviä asioita esille käsiteltäviksi.
Silläkin riskillä, että ne vaikealta tuntuvat asiat voivatkin lopulta olla täysin ylitsepääsemättömän vaikeita ja ihmisen pitää rakentaa sisäiset paradigmansa kokonaan uusiksi.
Jos ei terapeutti osaa ottaa käsiteltäviksi em. asioita niin yhtä hyvin ihminen voisi turista vaikka seinille niitä näitä ja kaalinpäitä.
Varmaan aika moni terapeutti näkee potilaistaan kaikenlaista mitä ei voi sanoa ääneen, koska totuus olisi liian rankka. Siksi on taiteiltava siinä rajapinnassa, mihin voi potilasta turvallisesti viedä niin, ettei romauta häntä kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan aika moni terapeutti näkee potilaistaan kaikenlaista mitä ei voi sanoa ääneen, koska totuus olisi liian rankka. Siksi on taiteiltava siinä rajapinnassa, mihin voi potilasta turvallisesti viedä niin, ettei romauta häntä kokonaan.
Mitä tarkoitat totuudella tässä?
Vierailija kirjoitti:
Moraalittomuus erityisesti köyhyyteen (joka sekin oli moraalittomuutta) yhdistettynä oli mielisairaus. Näille henkilöille annettiin menolippu Seiliin, jossa sairautta lääkittiin viinalla.
Viinalla lääkitseminen kuulostaa kyllä liian hyvältä ollakseen totta. Itse olen kironnut huonoa kohteluani ja ihmettelen miten Suomella on varaa kohdella ihmisiä niin, ei tarkoituksena ole mikään hyvinvointi. Ehkä se on kaikuja juurikin Seilin ajalta jolloin käytännössä yhteiskunta päätti, juu nämä ihmiset ovat roskaa ja heidät korjattiin sinne pois kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tuosta pitänyt puhua kolmen vuoden aikana ja tarkistaa tavoitteet? Eli tavoite on aina lisätä pärjäämistä, ei huonontaa tilannetta. Kai te arvioitte terapian kulkua yhdessä?
On sitä arvioitu ja tavoitteet tehty yhdessä. Lähtötilanne oli parempi kuin nykyinen vointini. Jossain kohtaa näytti että voisin paremmin mutta viime kuukaudet on osoittaneet että voin edelleen huonosti.
Ap
Eihän sitä voi kenenkään ihmisen mielenterveyttä ennustaa. Tiedän omasta suvussani. Sekä isäni että hänen veljensä. Vointi oli aaltoilevaa. Oli parempia vuosia ja sitten niitä synkkiä vuosia. Ja kyllä heistä kumpikin sai apua. Setäni oli ajoittain mielisairaalassa, kuten silloin kutsuttiin, jos pisin reissu taisi kestää puoli vuotta. Kävi terapiassa ja söi lääkkeitä. Silti se olo ajoittain vaan huononi, ja ne huonot jaksot alkoivat kestää pidempään kuin hyvät. Hän kuoli 47-vuotiaana. Isäni taas kuoli 52-vuotiaana. Hänellä liittyi runsas alko-tuotteiden käyttö siihen vointiin. Tai pitäisikö sanoa mielenterveyteen. Hänellä oli aikoja, jolloin tuskin poistui kotoa. Ja parhaimmillaan oli ihan työelämässä, jopa innostunut työnteosta. Isäni ei lähtenyt oman käden kautta, vaikka monet niin epäilivät. Se oli sydänpysähdys nukkuessa. Toisaalta olen ajatellut niin, että hän jos kuka halusi aina parempaan mielenterveyteen. Hän haki apua, otti sitä vastaan, oli kiitollinen hoidosta jne. Joskus se ei vaan riitä. Ja jos hän olisi osannut elää päihteetöntä elämää, hänellä olisi mennyt paljon paremmin. Mutta kun ei osannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Psykiatria. Pahuus jota tekevät ihmisille muuttaa ihmistä. Aiemmin saatoin itkeä pahoille uutisille lehdessä. Minulle osastolla tehdyn väkivallan jälkeen huomasin nauravani vahingoniloisena. Se kipu mitä sisällä on. Aiheuttaa sen pahuuden. Se että sielu yritetty kaivaa ulos ja tappaa.
Mitä alapeukutatte? Psykiatria on sitä, että kun olet heikoimmillasi, sinut runnotaan väkivalloin vielä vähän alemmas, niin alas kuin mahdollista. Ja elämäsi tuhotaan, jos mahdollista, diagnoosein, leimaamalla. Aivan uskomatonta että tällaista saa olla.
Siksi, että keskivertoihmiselle eikä keskivertoterapeutille s
Keskivertoihminen ei edelleenkään tarvitse terapiaa. Tai ainakaan tarvinnut. Minuakin kyllä ahdistaa valtavasti nyt, mutta ahdistuksen syynä ovat terapiaa käyneet/käyvät läheiset, joissa on puhjennut narsistinen ja huono käytös. Eivätkä he sitä huomaa, ihmettelevät vain kun ystävät katoavat, työtoverit välttelevä
Aika vanhanaikainen ja outo käsitys, että keskivertoihminen ei olisi se, joka tarvitsee terapiaa. Nimenomaan keskivertoihmisiä se terapia auttaa, mieleltään vinoutuneita ei, eikä sitä siksi käytetäkään kuin tiettyihin mielenterveysongelmiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan aika moni terapeutti näkee potilaistaan kaikenlaista mitä ei voi sanoa ääneen, koska totuus olisi liian rankka. Siksi on taiteiltava siinä rajapinnassa, mihin voi potilasta turvallisesti viedä niin, ettei romauta häntä kokonaan.
Mitä tarkoitat totuudella tässä?
No vaikkapa sitä, että näet itsekin tutustasi, että tämä on alkoholistivanhempiensa vuoksi muovautunut ylikiltiksi kynnysmatoksi ja hänen paras ystävänsä on hyväksikäyttävä psykopaatti ja hänen kuvailemansa paska seksi on seksuaaliväkivaltaa ja kumppani pitäisi blokata elämästä kokonaan plus hänen ihannoimansa isä on ihan sysipaska alkoholistinarsisti, joka ei välittänyt lapsistaan. Että ihmisen nyt kannattaisi kasvattaa omanarvontunto, blokata elämästään tietyt ihmiset, määrittää rajat, lakata olemasta hyväksikäytettävä, hakeuduttava terapiaan jne. Ei tuollaista voi läväyttää tällä tavalla päin kasvoja tai se ei ainakaan tule ymmärretyksi, koska mieli suojaa kuulijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Ihmiset pystyvät lokeroimaan ja hautaamaan traumansa syvälle. Aina niitä ei kannata lähteä kaivelemaan. On totta että kannattaa tuntea itsensä, mutta ei siinä mikään terapia auta.
Joskus on vaan paras antaa niiden traumojen yms olla ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Keskittää elämässä voimavaroja paremman tulevaisuuden suunnitteluun ja itsensä tuntemiseen. Nykyinen terapiakeskeisyys on tehty vain palvelemaan terapeutteja. Muitakin keinoja kuitenkin selviytymiseen on. Terveisin ptsd, jolla ei ole terapia taustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Ihmiset pystyvät lokeroimaan ja hautaamaan traumansa syvälle. Aina niitä ei kannata lähteä kaivelemaan. On totta että kannattaa tuntea itsensä, mutta ei siinä mikään terapia auta.
Joskus on vaan paras antaa niiden traumojen yms olla ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Keskittää elämässä voimavaroja paremman tulevaisuuden suunnitteluun ja itsensä tuntemiseen. Nykyinen terapiakeskeisyys on tehty vain palvelemaan terapeutteja. Muitakin keinoja kuitenkin selviytymiseen on. Terveisin ptsd, jolla ei ole terapia taustaa.
Itselleni on terapiaa ehdotettu ja tarjottu ja suositeltu ja melkeinpä edellytetty siinä vaiheessa, kun traumat ovat sairastuttaneet niin, että työkyky on mennyt. Sinänsä kai ihmisten annetaan ihan rauhassa elää traumoineen, kunhan pystyvät voinniltaan käymään töissä. Se taas ei ole itsen vallassa, koska sairastuu ja koska ei.
Ap, ainakaan itse en olisi pystynyt lapsuudessa syntyneiden rakenteiden korjaamiseen psykotetapiassa ja olemaan samalla sataprosenttisen työkykyinen. Psykoterapia on kuin toinen työ eikä sinulla ehkä siksi riitä voimia normaaliin muuhun toimintaan.