Lue keskustelun säännöt.
Kelan 3v psykoterapia huononsi vointiani?
01.07.2025 |
Onko muille käynyt niin että 3v psykoterapian päätteeksi psyykkinen vointi on huonompi kuin terapiaa aloittaessa?
Mulla on.
Työkyky on laskenut 100% - -> 60%.
Olen luopunut monista unelmistani psyykkisten voimavarojen vähäisyyden vuoksi. En esim. haaveile enää lapsista koska en jaksaisi lapsiarkea.
Monia asioita on käsitelty mutta en koe että arki olisi ainakaan helpompaa kuin ennen terapiaa.
Kommentit (530)
Vierailija kirjoitti:
Minusta vaikuttaa siltä, että ap olisi tarvinnut alkuun vakauttava kriisiterapiaa kuukausia tai vuosia ja vasta sitten hän olisi ollut valmis varsinaiseen psykoterapiaan.
Itselläni meni kaksi ja puoli vuotta akuutissa terapiassa, mihin minulla oli mahdollisuus. Sitten olin valmis aloittamaan KELA-psykoterapian.
En ole koskaan kuullut, että vakautusta olisi tarjolla psykoterapian ulkopuolella. Minä olen oppinut, että se on osa psykoterapiaa, osa juuri sitä kela-terapiaa.
No nytkö sillä AP:llä onkin taustallaan vakava trauma. Tämä alkaa muistuttaa juonenkäänteiden paljoudessa Kauniita ja Rohkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Ja tästä ei puhuta. Se on kielletty aihe.
Yleisintä kai, että terapeutti yllyttää ajattelemaan itseään niin paljon, että se kääntyy itsekkyyden puolelle. Ja terapoitava luottaa että näin kuuluu toimia, kun terapeutti näin sanoo.
No tämä pätee ainakin minun terapiassa käyviin tuttuihin. Valtava itsekkyys on tullut terapian myötä, ja siitä ollaan jopa ylpeitä. Sanonpa vaan, että tämä maailma olisi kammottava paikka, jos kaikki olisivat yhtä itsekkäitä.
Terapiassa opitaan, että itsekkyys on tavoiteltava asia. Vaikka perinteisesti itsekkyys-sanalla on negatiivinen kaiku.
Terapiassa ilmeisesti puhutaan ns. terveestä itsekkyydestä mutta näiden kohdalla kyse ei ole mistään terveestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:Ja sinä ihan tosissasi uskot, että terapeutti onnistui aivopesemään tuon tuttusi? Psykoosikin on yksi vaihtoehto. Tai skitsofrenia.
En ole koskaan noin ajatellut. Olenko sanonut jotain sellaista, josta on noin voinut ymmärtää?
Olen koko ajan puhunut valemuistoista, joita terapia vahvistaa. Mutta en ajattele, että terapia vahvistaisi valemuistoja aivopesemällä asiakasta. Vaan että valemuistoja ei tunnisteta sellaisiksi, jolloin terapia vahvistaa niitä tahattomasti.
Missä tämä valemuisto syntyi? Yleensä puhutaan valemuistosta, kun terapiassa luodaan sellainen.
Siellä terapiassa. Näitä outoja juttuja alkoi tulla sen jälkeen, kun terapiaa oli ollut jonkin aikaa eli kuukausia.
Itsekkyys on kuulkaa sellaiselle hyvä ominaisuus, joka on ollut kynnysmattona ikänsä. Minä en usko, että mikään terapia saa aikaan itsekkyyden syntymisen, vaan kyllä sillä yleensä on yhteyttä nimenomaan siihen syyhyn, miksu terapiaan on jouduttu. Oli se sitten epävakaa persoonallisuushäiriö tai kaksisuuntainen mielialahäiriö tai jokin muu. Näihin yleisesti liittyy itsekeskeisyys.
Vierailija kirjoitti:
Minusta vaikuttaa siltä, että ap olisi tarvinnut alkuun vakauttava kriisiterapiaa kuukausia tai vuosia ja vasta sitten hän olisi ollut valmis varsinaiseen psykoterapiaan.
Itselläni meni kaksi ja puoli vuotta akuutissa terapiassa, mihin minulla oli mahdollisuus. Sitten olin valmis aloittamaan KELA-psykoterapian.
En ole koskaan kuullut, että vakautusta olisi tarjolla psykoterapian ulkopuolella. Minä olen oppinut, että se on osa psykoterapiaa, osa juuri sitä kela-terapiaa.
Minä ostin sen omalla rahallani. Kriisiterapian aloittaessani en edes kuvitellut, että jatkaisin matkaani KELA-terapiaan asti. Mutta se, mitä minulle on sanottu, on se, että ei olisi hyvä olla päällä akuuttia kriisiä, jos on tarkoitus psykoterapoida kehitysvaiheen traumoja. Se sitten on eri, jos on aidosti elänyt hyvän lapsuuden ja vaikka ulkopuolinen murhannut oman lapsen tms. niin KELA-terapia käydään traumaterapiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko tutustunut erityisherkkyyteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Ihmiset pystyvät lokeroimaan ja hautaamaan traumansa syvälle. Aina niitä ei kannata lähteä kaivelemaan. On totta että kannattaa tuntea itsensä, mutta ei siinä mikään terapia auta.
Joskus on vaan paras antaa niiden traumojen yms olla ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Keskittää elämässä voimavaroja paremman tulevaisuuden suunnitteluun ja itsensä tuntemiseen. Nykyinen terapiakeskeisyys on tehty vain palvelemaan terapeutteja. Muitakin keinoja kuitenkin selviytymiseen on. Terveisin ptsd, jolla ei ole terapia taustaa.
Mulle terapia antoi ymmärrystä joihinkin omiin reaktioihin, jotka johtuivat lapsuuden kokemuksista. Sitä kautta opin huomaamaan ja tiedostamaan nuo tilanteet ja muuttamaan omaa ajattelutapaa. Traumat on ja pysyy, mutta se, miten annan niiden vaikuttaa nykyisyyteen voi muuttua.
Ja kyllä itsensä voi hyväksyä ymmärtäen, että asiat joita on kokenut, ovat väärin/rankkoja ja ne ovat muovanneet myös minuutta ja omia käytösmalleja ja tulkintoja väärään tai itselle haitalliseen suuntaan. Esimerkkinä nyt vaikka omasta hyvin turvattomasta lapsuudestani johtuen, koen parisuhteessa helposti hylkäämiskokemuksen tilanteissa, jotka eivät sitä ole. Tai hätäännyn ns. turhista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko tutustunut erityisherkkyyteen?
"Erityisherkkyys" 😂 suurinta 💩 ikinä
Miksi sinun kaali on sekaisin? Liikaa naaman vääntelyä somessa nyky naisten tapaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kuulin että jollain olisi terapioita kun asui omassa kodissaan ja eli ihan tavallista työttömän elämää. Onhan niitä kai etä terapioitaKuulemmaeli ruudun kautta? Kadulle jalkautuivat aina terapioimaan myös ja ihan kaikkialle. Olipas tehokasta. Jäi kyllä kovin epäselväksi mikä oli tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko tutustunut erityisherkkyyteen?
"Erityisherkkyys" 😂 suurinta 💩 ikinä
No ei todellakaan ole. Psykiatrian erikoislääkärin laatimassa B-lausunnossani on siitä lausunto, joten enpä uskoisi, että sitä sinne huvikseen kirjoitettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä tutullani oli terapiaa määrätty hoidoksi. Ei kuulemma julkisella järjestetä ja määrättiin hakemaan terapeutti netistä. Sai toki Kela korvausta kun julkinen määrännyt hoidoksi. Hieman ihmettelin kuvioita kun onneksi tuo henkilö oli TT tuen varassa ja sai tuon omavastuun Kelan piikkiin, mutta ihmettelin, että mitä sitten muut? Omavastuu oli aina 50€ käynti ja tuohan meni silloin omasta pussista jos ei TT tuki asiakas? Käyntejä piti olla 2 kuukaudessa niin aika kalliiksi tulee terapia.jos joituu itse maksamaan?
Tuolle henkilölle määrättiin masennuslääkkeet vaikka diagnoosi ei ollut masennus? Outoa. No kun terapia loppui, ei loppunut lääkitys. Itseasiassa lääkityksen oli määrännyt joku HUS:issa ihan parin käynnin jälkeen ja eihän terapeutille kuulu lääkitykset, eikä ottanut niihin kantaa.
No henkilö on ottanut siis lääkkeitä monta vuotta putkeen, eikä mitään kontaktia mihinkään lääkityksen ja diagnoosin osalta.
Ihmettelin tuota ja kehoitin varaamaan ajan lääkäriin aiheesta. Lääkäri oli sanonut että ei voi lopettaa lääkkeitä ilman terapiaa mutta ei kertonut, missä terapiaa tarjotaan. Tuo tyyppi on osa-aikaisessa työssä ja ei hänellä ole varaa maksaa mitään 50€ terapiskäynneistä sitäpaitsi, jos terveydenhuolto on määrätty julkiselta, sehän pitäisi olla maksutonta eli ei yksityiselle voi lähettää vaikka saisikin Kela korvausta? Jotain mättää tuossa jutusssa ja pahasti?
Miten jollain voi olla masennuslääkkeet käytössä ilman, että on lääkäri tai hoitokontaktia mihinkään vuosiin? Ja kun menee kysymään siitä, niin vastataan lääkkeet tai terapia, mutta terapiaa ei tarjota? Tuo oli jo niin surkuhupaisaa että kamalaa. Oikeasti olen järkyttynyt koska läheinen ihminen. Olei ei siis mitään vahvoja lääkkeitä, mutta ei kai lääkkeitä saisi ottaa vuosikausia putkeen ilman hoitokontaktia? Olen kyllä kehottanut kysymään uudestaan että miten on. Ikuisestiko tuo resepti uusitaan tuosta vaan?
Ei terapiasta ole hyötyä ainakaan älykkäille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan aika moni terapeutti näkee potilaistaan kaikenlaista mitä ei voi sanoa ääneen, koska totuus olisi liian rankka. Siksi on taiteiltava siinä rajapinnassa, mihin voi potilasta turvallisesti viedä niin, ettei romauta häntä kokonaan.
Minulla oli julkisella puolella sellainen psykologi. joka pamautti suoraan mitä ajatteli minusta tai asioista. Osa meni väärin ja piti oikaista hänelle totuus. Parin kerran jälkeen jo meinasin lopettaa mutta kyse oli lyhytterapiasta kävin loppuunasti. Ja aluksi oli tyly minua minua kohtaan, mutta kun epäröin jatkaa, muuttui ystävällisemmäksi minua kohtaan. Tuollaista töykeyttä koin myös julkisen puolen psykiatrisista sairaanhoitajista. Heille ei mitään väliä miten asiakasta kohtelee.
En päässyt Kelan kuntoutusterapiaan, vaikka olisin halunnut. En tiedä saako maksavana asiakkaana myös asiallista kohtelua.
No Hehheh paitsi rikokset terveydenhuollossa ei ole Hehheh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko tutustunut erityisherkkyyteen?
"Erityisherkkyys" 😂 suurinta 💩 ikinä
No ei todellakaan ole. Psykiatrian erikoislääkärin laatimassa B-lausunnossani on siitä lausunto, joten enpä uskoisi, että sitä sinne huvikseen kirjoitettaisiin.
Voi kuule, ne kirjoittelee sinne ihan mitä vaan. Ja nykyäänhän potilas voi netistä tai jopa tekoälyltä opiskella vuorosanat haluamaansa diagnoosiin. Jollakin tapaa hullu toki on, jos haluaa psykiatrian diagnoosin.
Psykiatria pahentaa tilannetta kun ihminen on huonoimmillaan, ainakin itselläni. Tavallaan rankaistaan kärsimyksistä elämässä. Kärsimys on sairautta heille, aivan sama onko syyt itsestä riippumattomia.
Suurimmalle osalle terapia on max se 3v eikä mikään vuosien kriisiterapia ole tosiaankaan mahdollista omakustanteisesti. Kela voi korvata psykoterapiaa myös vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Työelämässä oleville sitä ei juurikaan myönnetä ja harvoin muillekaan. Käytännössä sekään ei jatku loputtomiin.
Suurin syy terapian epäonnistumiselle on, että ihminen näkee pahoinvoinnin syyt jatkuvasti itsensä ulkopuolella ja kuvittelee toisen henkilön voivan ratkaista ongelmat, joihin hänen tulisi löytää itse toimivat ratkaisut. Petytään siihen, ettei terapeutti ole mikään taikuri, joka ratkaisee ongelmat. Vähän sama kuin uskosi jonkun pillerin korjaavan monimutkaiset elämän haasteet.
Osalla ihmisistä voi liittyä psykoterapiaan epärealistisia odotuksia. Harvoinhan käy niin, että läpi elämän mukana kulkeneet ongelmat ja vaikeudet poistuvat kokonaan. Kyse on ennemminkin omasta suhtautumistavasta itseen, omiin ongelmiin ja ympäristöön. Se, että voi hyväksyä itsensä, ongelmansa ja löytää jonkinlaisen tasapainon ja mielekkäitä asioita elämäänsä.
Itselläni meni kaksi ja puoli vuotta akuutissa terapiassa, mihin minulla oli mahdollisuus. Sitten olin valmis aloittamaan KELA-psykoterapian.
Tähän vain sellainen huomio, että "kaksi vuotta" ja "akuutti" eivät kyllä mahdu samaan lauseeseen. Akuutti on äkillinen, lyhytkestoinen [kriisi/terapia/sairaus].
Ehkä välttely ei ole se, mitä tarvitset, vaan tasapainon löytäminen sopivan kuormittavalla tavalla. Eli ei liikaa kerralla, vaan esim yksi asia kerrallaan. Mikä elämässäsi olisi tällä hetkellä tärkein asia, jota tavoitella.
Siinä mielessä olet varmaankin oikeassa, että omien ominaisuuksiensa kanssa on opeteltava tulemaan toimeen. Tarkoitus ei ole kuitenkaan lamaantua. Kuulostaa, että tarvitsisit terapiaa vielä pidempään, jos tunnet että olet nyt jäänyt jumiin.