Kelan 3v psykoterapia huononsi vointiani?
Onko muille käynyt niin että 3v psykoterapian päätteeksi psyykkinen vointi on huonompi kuin terapiaa aloittaessa?
Mulla on.
Työkyky on laskenut 100% - -> 60%.
Olen luopunut monista unelmistani psyykkisten voimavarojen vähäisyyden vuoksi. En esim. haaveile enää lapsista koska en jaksaisi lapsiarkea.
Monia asioita on käsitelty mutta en koe että arki olisi ainakaan helpompaa kuin ennen terapiaa.
Kommentit (530)
Olisiko tuosta pitänyt puhua kolmen vuoden aikana ja tarkistaa tavoitteet? Eli tavoite on aina lisätä pärjäämistä, ei huonontaa tilannetta. Kai te arvioitte terapian kulkua yhdessä?
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Jotenkin epäilen että osa julkisista palveluista voi olla huonoja. Ja puolivillaisia. Myös maksaja määrittelee mitä palvelu on.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tuosta pitänyt puhua kolmen vuoden aikana ja tarkistaa tavoitteet? Eli tavoite on aina lisätä pärjäämistä, ei huonontaa tilannetta. Kai te arvioitte terapian kulkua yhdessä?
On sitä arvioitu ja tavoitteet tehty yhdessä. Lähtötilanne oli parempi kuin nykyinen vointini. Jossain kohtaa näytti että voisin paremmin mutta viime kuukaudet on osoittaneet että voin edelleen huonosti.
Ap
Minkä suuntauksen psykoterapiassa kävit?
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäilen että osa julkisista palveluista voi olla huonoja. Ja puolivillaisia. Myös maksaja määrittelee mitä palvelu on.
Kyseessä yksityisellä vastaanottava terapeutti. En tiedä mitä ajatella. Olen koko ajan luottanut että hän on ammattilainen ja ohjaa oikeaan suuntaan mutta toiveikkuuteni tulevaisuutta kohtaan on heikko.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Ja tästä ei puhuta. Se on kielletty aihe.
Vierailija kirjoitti:
Minkä suuntauksen psykoterapiassa kävit?
Ratkaisukeskeinen mutta ei puhtaasti vain sitä.
Ap
Miehenä minun käskettiin kääntyä työterveyden puoleen, vaikka maksan julkisesta terveydenhuollosta. Otin sitten kaupungin parhaan psykiatrin. Kerroin tilanteestani, johon psykiatri totesi että mienenä ei ole muuta keinoa kuin kestää se ja mennä eteenpäin. Yksi käynti riitti varmistamaan sen minkä tiesinkin. Poikana ja miehenä kukaan ei ole välittänyt minusta, vaan itse on pitänyt kaikki tehdä. Tytöille ja naisille pedataan unelma-alku, ja sitten kun he pääsevät omilleen, niin ahdistuvat vastuuta ja makaavat kenen tahansa miehen kanssa, jotta ei tarvitsisi selviytyä yksin.
Paremman avun olen löytänyt joogasta ja itämaisesta, etenkin Buddhalaisesta hengellisestä maailmankatsomuksesta, tai ainakin toisesta vinkkelistä havaitseminen paljasti minulle länsimaisen psykologian sokeat kohdat.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä minun käskettiin kääntyä työterveyden puoleen, vaikka maksan julkisesta terveydenhuollosta. Otin sitten kaupungin parhaan psykiatrin. Kerroin tilanteestani, johon psykiatri totesi että mienenä ei ole muuta keinoa kuin kestää se ja mennä eteenpäin. Yksi käynti riitti varmistamaan sen minkä tiesinkin. Poikana ja miehenä kukaan ei ole välittänyt minusta, vaan itse on pitänyt kaikki tehdä. Tytöille ja naisille pedataan unelma-alku, ja sitten kun he pääsevät omilleen, niin ahdistuvat vastuuta ja makaavat kenen tahansa miehen kanssa, jotta ei tarvitsisi selviytyä yksin.
Menetkös siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä suuntauksen psykoterapiassa kävit?
Ratkaisukeskeinen mutta ei puhtaasti vain sitä.
Ap
Eri suuntauksissa voi mennä eri asiat pieleen. Mutta tärkein kai se, onko kemiat kohdallaan terapeutin kanssa. Tuntuiko siltä?
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Ihmiset pystyvät lokeroimaan ja hautaamaan traumansa syvälle. Aina niitä ei kannata lähteä kaivelemaan. On totta että kannattaa tuntea itsensä, mutta ei siinä mikään terapia auta.
Tämä kannattaa panna lukien, vaikkei ymmärtäisi heti pointtia.
Olen kärsinyt RAJUISTA PMS-oireista todennäköisesti aina. Tai ehkä teinistä asti. Tai aikuisuuden kynnykseltä. En muista, mutta uskon, että ongelma on aina ollut läsnä. Olen NIIN MONET KERRAT ihmetellä miksi mielialani heittelee rajusti. Jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Paremman avun olen löytänyt joogasta ja itämaisesta, etenkin Buddhalaisesta hengellisestä maailmankatsomuksesta, tai ainakin toisesta vinkkelistä havaitseminen paljasti minulle länsimaisen psykologian sokeat kohdat.
Mitä ne sokeat kohdat mielestäsi ovat? Olen miettinyt samaa, ja varmasti moni muukin...
Olen siis mieleltäni oikeinkin balanssissa, fiksu ja kaikkea, toki elämässä on ollut kaikenmoista paskaa mutta ei mitään järkyttävän traagista. Jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Psykiatria. Pahuus jota tekevät ihmisille muuttaa ihmistä. Aiemmin saatoin itkeä pahoille uutisille lehdessä. Minulle osastolla tehdyn väkivallan jälkeen huomasin nauravani vahingoniloisena. Se kipu mitä sisällä on. Aiheuttaa sen pahuuden. Se että sielu yritetty kaivaa ulos ja tappaa.
Joskus tajusin, että pahimmillaan minulla on ihan oikeasti YKSI normaali viikko kuukaudessa. Loppu on PMS:ää ja menkkaa. Epäilen itselläni...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremman avun olen löytänyt joogasta ja itämaisesta, etenkin Buddhalaisesta hengellisestä maailmankatsomuksesta, tai ainakin toisesta vinkkelistä havaitseminen paljasti minulle länsimaisen psykologian sokeat kohdat.
Mitä ne sokeat kohdat mielestäsi ovat? Olen miettinyt samaa, ja varmasti moni muukin...
Vaikka se että potilaan päätä sekoitetaan entisestään, koska pidempi potilasjakso tuottaa enemmän rahaa. Vai ootko kuullut kenenkään terapeutin sanovan että "tää on ihan perus lapsuustrauma ja pitäs hellittää parissa viikossa"
Hämmentynyt ja pettynyt olo. Terapeutti on kokenut ja osaava joten en tiedä miten tässä on näin käynyt.
Ap