Kelan 3v psykoterapia huononsi vointiani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet niin kovin varma, ettei sillä terapiassa kävikällä ole mitään raivoa sinua kohtaan? Vaikka et itse näkisi siihen syytä, sitä voi silti olla. Vaikkapa narsisti raivoaa ja vihaa kaikkia ihan tasapuolisesti ja tarvitaan jokin oikeutus sille, koska mikään ei ole heidän syytään. 

Onhan sillä raivoa minua kohtaan, jota osoittaa suorasti ja epäsuorasti. Mutta en minä sitä ansainnut ole.

Oletko ikinä ottanut vastaan sitä raivoa vai aina torpannut heti alkuunsa, ettei kuulu sinuun? 

Kenenkään ei tarvitse ottaa vastaan toisen raivoa. Ei missään asiassa. 

Raivoaminen ei paranna eikä auta ketään, ei edes raivoajaa itseään. 

Asioista keskustelu ja rauhallisen keskustelun opettelu on asia erikseen

Joskus vaan on ihan terveellistä raivostua, ihan vaikka omissa oloissaan. On ihmisiä, joille ei tarvitse koskaan raivostua, mutta on myös ihmisiä, jotka omassa viisaudessaan puskevat toista liikaa, kuten esimerkiksi tuo ehdottomuutesi ja toisen kohtaamattomuus voi ajan mittaan tai aika nopeastikin - asiasta riippuen -. herättää raivoa toisessa ihmisessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet niin kovin varma, ettei sillä terapiassa kävikällä ole mitään raivoa sinua kohtaan? Vaikka et itse näkisi siihen syytä, sitä voi silti olla. Vaikkapa narsisti raivoaa ja vihaa kaikkia ihan tasapuolisesti ja tarvitaan jokin oikeutus sille, koska mikään ei ole heidän syytään. 

Onhan sillä raivoa minua kohtaan, jota osoittaa suorasti ja epäsuorasti. Mutta en minä sitä ansainnut ole.

Oletko ikinä ottanut vastaan sitä raivoa vai aina torpannut heti alkuunsa, ettei kuulu sinuun? 

Kenenkään ei tarvitse ottaa vastaan toisen raivoa. Ei missään asiassa. 

Raivoaminen ei paranna eikä auta ketään, ei edes raivoajaa itseään. 

Asioista keskustelu ja rauhallisen keskustelun opettelu on asia erikseen

Minua kyllä kannustettiin terapiassa löytämään tervettä vihaa. Siitä on hyvä kirja Heli Pruukin Vihainen nainen. 

On henkilöitä, joille ei tarvitse raivostua ikinä, mutta sitten on ihmisiä, joille olisi pitänyt raivostua jo vuosia aiemmin ja se tunne on vain kertynyt ja kertynyt. Raivo kertoo siitä, että rajasi on ylitetty. Jos vielä on vaade siitä, ettet saa raivostua, ylitetään rajasi siinäkin ja sinut tukahdutetaan vääränlaiseen asemaan siinä ihmissuhteessa. Kun joku ihminen herättää raivoa, sen sijaan että pitäisi itseään henkisesti epävakaana, kannattaa kuunnella, mikä siinä ihmisessä tai hänen tekemisissään raivostuttaa, koska kyseinen tunne on hälytys. 

Omalla kohdallani meni niin, että eräs minule tärkeä henkilö oli epäreilusti puskenut ja puskenut minua vuosia. Olin yrittänyt puhua kauniisti ja aikuismaisesti,. mutta ei se muuttanut mitään. Lopulta sitten tuli hetki, kun hän taas kohteli minua epäreilusti niin raivostuin ihan totaalisesti. Enkä tullut anelemaan anteeksipyyntöä. Minulle oli selvää, että mittani on nyt täynnä, mikäli asia ei muutu. Hän lopulta teki aloitteen väliemme palauttamiseen ja on kohdellut minua kunnoittavasti sen jälkeen. Ei ole ollut syytä raivostua, mutta nyt tekisin niin, että jos mielessäni alkaisi nousta raivo, käsittelisin asian heti tuoreeltaan ja niin, että rajani tulevat pidetyiksi senkin uhalla, että ihmissuhde päättyy. Siinä tuoreeltaan kohdassa ei tarvitse raivota, se tunne on vain sisällå, mutta pitää hahmottaa omat rajansa ja olla niin jämäkkä, että palauttaa ne. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko terapia onnistunut kun olen alkanut ajatella että olen ahdistusherkkä ja siksi psyykkisesti epätasapainoinen persoona. Ja että se on pysyvä ominaisuus ja sen kanssa on vain elettävä. Olen saanut keinoja ahdistuksen kanssa elämiseen mutta yhtä aikaa elämästä on jäänyt paljon pois koska ajattelen että kuormitun ja ahdistun niin paljon että on vain unohdettava esim. lapsihaaveet tai uuden ammatin opiskelu. Eikä tilalle ole löytynyt mitään unelmia jotka toisivat merkityksellisyyttä elämään. Nyt lähinnä ajelehdin ja elelen aika tylsää ja sisällötöntä elämää koska yritän vältellä kuormittavia muutostilanteita. 

Ap

Miksi et ajattele, että olet ahdistusherkkä, mutta nyt, kun tiedostat asian, voit hallita sitä. Ihan opettelemalla. Ja kun voit hallita sitä, ahsistusherkkyytesi ei estä sinua elämästä, vaan voit toteuttaa paremmin niitä unelmiasi ja haaveitasi. 

Minun tyttärelläni on voimakas ahdistustaipumus, mutta hän on hienosti oppinut hallitsemaan sitä. Nimenomaan hyväksymällä sen osana itseään. Jollain on silmälasit, jollain kipeä selkä, ja jollain ahdistusta. Entä sitten? 

Aluksi autoin häntä ahdistuskohtaisten yli. Ihan läsnäolo ja halaaminen auttoivat. Neuvoin myös sisaruksia toimimaan samoin, ehkä tytär on neuvonut ystäviään myös. 

Ahdistus on kuulemma helpottanut. Varmaan sitä elämän myötä tulee, mutta olen rohkaissut häntä, että kun hän nyt on selvinnyt, ja selittänyt vaikeutensa, se on mahdollista myöhemminkin. Ettei kannata sitä tulevaisuutta pelätä. Elämässä nyt aina on kaikenlaista ja jokaisella on heikkoutensa. 

Sinun kannattaa nyt kyllä ensimmäisenä alkaa korjata tuota omaa ajatteluasi, sehän on tosi negatiivinen. 

Hyväksy se, mikä olet. Ei täällä täydellinen ole kukaan. Ahdistus on osa sinua, ja pääset paljon helpommalla, kun hyväksyt sen ja opettelet elämään sen kanssa. Sitä voi hallita. 

Ap, olisiko sinussa vähän aspergeria tai erityisherkkää. Silloin terapia ei voi tehdä sinusta keskivertoihmistä vaan auttaa tilanteen hyväksymisessä sekä etsii keinoja parhaaseen mahdolliseen toimivuuteen. 

Mitäs, jos terapian anti olikin omien voimavarojesi tunnistaminen, esim.lapsihaaveesi oli epärealistinen voimavaroihisi nähden ja nyt sen tunnistettuasi teet asian vuoksi surutyötä. 

Voimavarakeskeisyyden olen ymmärtänyt keskittyvän tähän hetkeen/johonkin konkreettiseen, joten jos painolastia on kertynyt esim.lapsuudesta, ei se ole paras terapiasuuntaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko terapia onnistunut kun olen alkanut ajatella että olen ahdistusherkkä ja siksi psyykkisesti epätasapainoinen persoona. Ja että se on pysyvä ominaisuus ja sen kanssa on vain elettävä. Olen saanut keinoja ahdistuksen kanssa elämiseen mutta yhtä aikaa elämästä on jäänyt paljon pois koska ajattelen että kuormitun ja ahdistun niin paljon että on vain unohdettava esim. lapsihaaveet tai uuden ammatin opiskelu. Eikä tilalle ole löytynyt mitään unelmia jotka toisivat merkityksellisyyttä elämään. Nyt lähinnä ajelehdin ja elelen aika tylsää ja sisällötöntä elämää koska yritän vältellä kuormittavia muutostilanteita. 

Ap

Mitä ne keinot ahdistuksen kanssa elämiseen ovat? Ei kai terapiassa ohjattu tilanteita välttelemään?

Ei ole ohjattu välttämään. Mutta kun kerron että olen luopunut joistakin haaveista niin sen on sanottu olevan ok. 

Ap

Niin, koska se on sinun elämäsi. Eivät he voi sinua pakottaa opiskelemaan tai tekemään lapsia. 

Oletko edes kertonut millaisista haaveista olet luopunut?  Ei se terapeutti sitä tiedä, ellet kerro. Hän voi luulla, että kyse on jostain pienemmästä jutusta. Tunnut jotenkin pakenevan kokoajan. Se ei ole terapeutin vika,vaan enemmänkin sitä, että pelkäät muutosta, etkä uskalla ottaa sitä vastaan. Kulkea sitä kohti. 

Tuntematon pelottaa aina. Tiedät sen, mitä nyt on, muttet tiedä, mitä edessä on. 

Miksi et luottaisi että kaikki menee hyvin? Mitä menetettävää sinulla on? Nyt  jurnutat siinä vanhassa, ja koet että asiat ovat menneet huonommaksi. Olet rajoittanut elämääsi entisestään, jotta sinun ei tarvitsisi kohdata ongelmaasi, haastaa itseäsi. Et ehkä ole terapiassakaan ihan rehellinen. 

Kipeimpiä asioita ovat ne, joista on kaikkein vaikein puhua. Ne asiat, jotka eniten herättävät ahdistusta, tai muita voimakkaita reaktioita. Siksi niitä mielellään välttää, vaikka oikeasti pitäisi kulkea niitä kohti. Vain siten ne pienenevät. 

Miettikää nyt hyvät ihmiset järjellänne, jos juoruilette työpaikan ynnä muut ihmissuhde ongelmanne eetteriin, niin kyllä ne asiat mutkistuu entisestään satavarmasti. Hiljaisuus on kultaa näinä aikoina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä itselläni nousee muisto siitä kun mietin ihmissuhteen jatkamista tai päättämistä. Päätös oli todella vaikea tehdä. Terapeutti sanavalinnoillaan ja äänenpainoillaan kehotti kyseenalaistamaan tuota ihmissuhdetta. Ei suoraan ottanut kantaa mutta kuitenkin itselle jäi olo että terapeutti kannusti päättämään ihmissuhteen. Tämä on tietysti oma tulkintani mutta kun mietin miten isosta asiasta oli kyse koko loppu elämäni kannalta niin en kyllä itse terapeuttina uskaltaisi ohjata ihan noin.

Ap

Niinpä. Ei se terapeutti tiedä ihan kaikkea, vaikka hänelle olisikin päällisin puolin kerrottu ihmissuhteesta. Ei hän tiedä millainen side kahden ihmisen välillä on ollut. Eikä hän tiedä sitä tunnetta ja kaipausta, vaik

Onko ihmiset toksisia vai se millaista vuorovaikutus on ihmisten välillä? Jos poissuljetaan persoonallisuushäiriöiset niin voiko ihmissuhde silti muodostua toksiseksi? Voiko kiltti ja joustava persoona saada toisen käyttäytymään toksisesti? 

Ap

Jos kiltteus ja joustavuus on kyvyttömyyttä vetää omia rajoja tai vaikkapa menettämisen pelkoa, niin tottkaai se voi saada toisen käyttäytymään toksisesti. Tähän tietenkin vaikuttaa myös sen toisen persoona. Jos se toinenkin on ylikiltti ja joustava, tuskin on toksista, mutta jos toinen on vaikkapa keskimääräistä enemmän omaa etuaan tavoitteleva, tai voimakastahtoinen, kontrolloiva tai mustasukkainen niin kyllä, siitä voi tulla hyvinkin vaikea ihmissuhde

Ei ihan käy täysin ilmi, onko ap luopunut haaveista ihan sisäsyntyisesti = ei enää halua sitä vai tahtomattaan esim. tahaton lapsettomuus tai perheettömyys vai siksi, että joku taho kontrolloi hänen haaveitaan tai jokin terapiaa tarvitseva asia vie voimavarat haaveen toteuttamiselta.

Jos sanoo vain, että on luopunut haaveesta, se saatetaan pitää kypsyyden merkkinä ja että on oppinut jotain. 

Tässä on lyhyt esimerkki Chat GPT:n mahdollisuuksista olla oikeasti apuna ja sivuterapeuttina. 

Minulla on ollut taipumus kiinnittyä manipuloiviin ihmisiin, jotka ovat vahingoittaneet minua ja käyttäneet hyväkseen, mitkä olisivat varhaiset merkit tällaisen suhteen syntymisessä?

ChatGPT said:

Tuo on todella tärkeä ja vaikea aihe, ja on hienoa, että haluat ymmärtää sitä paremmin.

Manipuloiviin ihmisiin kiinnittymisen varhaiset merkit voivat olla moninaisia, mutta tässä muutamia yleisiä tunnusmerkkejä, jotka voivat herättää varoitusvaloja suhteessa:

Liiallinen nopea lähentyminen henkilö saattaa pyrkiä nopeasti luomaan läheisyyttä, jakamaan syvällisiä tuntojaan tai vaatimaan sinulta paljastuksia ennen kuin tunnet hänet kunnolla.

Epäsuora painostus sinua saatetaan saada tuntemaan syyllisyyttä, jos et tee jotain, mitä hän haluaa, tai jos et reagoi juuri tietyllä tavalla.

Epävakaat tunteet tai ristiriitaiset viestit toisinaan henkilö voi olla hyvin ystävällinen ja lämpöinen, mutta välillä kylmä tai etäinen ilman selkeää syytä.

Rajojesi rikkominen jos koet, että henkilö ei kunnioita henkilökohtaisia rajojasi, kuten aikaa, tilaa tai omaa tahtoa.

Toisten mustamaalaaminen manipuloija voi yrittää saada sinut epäilemään omaa arvostustasi tai kykyäsi arvioida tilannetta, esimerkiksi puhumalla negatiivisesti ihmisistä, jotka ovat sinulle tärkeitä.

Yksipuolisuus vuorovaikutuksessa suhde tuntuu enemmän ottamiselta kuin antamiselta, sinusta saattaa tuntua, että joudut jatkuvasti mukautumaan tai selittämään itseäsi.

Jos nämä piirteet tuntuvat tutuilta, voi olla hyvä pysähtyä miettimään suhdetta tarkemmin ja ehkä hakea tukea ystäviltä, läheisiltä tai ammattilaisilta.

Haluatko, että autan sinua tunnistamaan näitä merkkejä omissa suhteissasi tai miettimään, miten voisit asettaa rajoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä itselläni nousee muisto siitä kun mietin ihmissuhteen jatkamista tai päättämistä. Päätös oli todella vaikea tehdä. Terapeutti sanavalinnoillaan ja äänenpainoillaan kehotti kyseenalaistamaan tuota ihmissuhdetta. Ei suoraan ottanut kantaa mutta kuitenkin itselle jäi olo että terapeutti kannusti päättämään ihmissuhteen. Tämä on tietysti oma tulkintani mutta kun mietin miten isosta asiasta oli kyse koko loppu elämäni kannalta niin en kyllä itse terapeuttina uskaltaisi ohjata ihan noin.

Ap

Niinpä. Ei se terapeutti tiedä ihan kaikkea, vaikka hänelle olisikin päällisin puolin kerrottu ihmissuhteesta. Ei hän tiedä millainen side kahden ihmisen välillä on ollut.

Jos kiltteus ja joustavuus on kyvyttömyyttä vetää omia rajoja tai vaikkapa menettämisen pelkoa, niin tottkaai se voi saada toisen käyttäytymään toksisesti. Tähän tietenkin vaikuttaa myös sen toisen persoona. Jos se toinenkin on ylikiltti ja joustava, tuskin on toksista, mutta jos toinen on vaikkapa keskimääräistä enemmän omaa etuaan tavoitteleva, tai voimakastahtoinen, kontrolloiva tai mustasukkainen niin kyllä, siitä voi tulla hyvinkin vaikea ihmissuhde

Niin. Eli vastauksesi on, että toksinen ihminen käyttää kiltin ihmisen mukautuvuutta hyväkseen hyvin helposti. Kuitenkaan kukaan ei voi provosoida ketään kiltteydellään toksiseksi vaan se on jonkun manipulaation tulos, jos ihminen on niin syyllistynyt, että syyttää itseään toisten käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet niin kovin varma, ettei sillä terapiassa kävikällä ole mitään raivoa sinua kohtaan? Vaikka et itse näkisi siihen syytä, sitä voi silti olla. Vaikkapa narsisti raivoaa ja vihaa kaikkia ihan tasapuolisesti ja tarvitaan jokin oikeutus sille, koska mikään ei ole heidän syytään. 

Onhan sillä raivoa minua kohtaan, jota osoittaa suorasti ja epäsuorasti. Mutta en minä sitä ansainnut ole.

Oletko ikinä ottanut vastaan sitä raivoa vai aina torpannut heti alkuunsa, ettei kuulu sinuun? 

Kenenkään ei tarvitse ottaa vastaan toisen raivoa. Ei missään asiassa. 

Raivoaminen ei paranna eikä auta ketään, ei edes raivoajaa itseään. 

Asioista keskustelu

Ei ole ollut syytä raivostua, mutta nyt tekisin niin, että jos mielessäni alkaisi nousta raivo, käsittelisin asian heti tuoreeltaan ja niin, että rajani tulevat pidetyiksi senkin uhalla, että ihmissuhde päättyy. Siinä tuoreeltaan kohdassa ei tarvitse raivota, se tunne on vain sisällå, mutta pitää hahmottaa omat rajansa ja olla niin jämäkkä, että palauttaa ne. 

Toiselle raivoaminen ja raivon tunteminen ovat eri asioita. Ne omat rahat voi ja täytyy pitää ilman ulkoista raivoamistakin. Se on jopa tehokkaampaa niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet niin kovin varma, ettei sillä terapiassa kävikällä ole mitään raivoa sinua kohtaan? Vaikka et itse näkisi siihen syytä, sitä voi silti olla. Vaikkapa narsisti raivoaa ja vihaa kaikkia ihan tasapuolisesti ja tarvitaan jokin oikeutus sille, koska mikään ei ole heidän syytään. 

Onhan sillä raivoa minua kohtaan, jota osoittaa suorasti ja epäsuorasti. Mutta en minä sitä ansainnut ole.

Oletko ikinä ottanut vastaan sitä raivoa vai aina torpannut heti alkuunsa, ettei kuulu sinuun? 

Kenenkään ei tarvitse ottaa vastaan toisen raivoa. Ei missään asiassa. 

Raivoaminen ei paranna eikä auta ketään, ei edes raivo

Toiselle raivoaminen ja raivon tunteminen ovat eri asioita. Ne omat rahat voi ja täytyy pitää ilman ulkoista raivoamistakin. Se on jopa tehokkaampaa niin. 

Totta kai, siksi sen toinkin tuossa viestissäni esille juuri niin, että tarkoitus on opetella päästämään raivo sallituksi tunteeksi, kuunnella sen viesti ja toimia jämäkästi (ei raivoten) sen mukaan. 

Siinä vaiheessa, kun raivoa vapautellaan, sieltä voi nousta todella suuret patoumat vanhaa raivoa. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä on lyhyt esimerkki Chat GPT:n mahdollisuuksista olla oikeasti apuna ja sivuterapeuttina. 

Minulla on ollut taipumus kiinnittyä manipuloiviin ihmisiin, jotka ovat vahingoittaneet minua ja käyttäneet hyväkseen, mitkä olisivat varhaiset merkit tällaisen suhteen syntymisessä?

ChatGPT said:

Tuo on todella tärkeä ja vaikea aihe, ja on hienoa, että haluat ymmärtää sitä paremmin.

Manipuloiviin ihmisiin kiinnittymisen varhaiset merkit voivat olla moninaisia, mutta tässä muutamia yleisiä tunnusmerkkejä, jotka voivat herättää varoitusvaloja suhteessa:

Liiallinen nopea lähentyminen henkilö saattaa pyrkiä nopeasti luomaan läheisyyttä, jakamaan syvällisiä tuntojaan tai vaatimaan sinulta paljastuksia ennen kuin tunnet hänet kunnolla.

Epäsuora painostus sinua saatetaan saada tuntemaan syyllisyyttä, jos et tee jotain, mitä hän haluaa, tai jos et reagoi juuri t

Sulla ei oma pohdinta ja asian ajattelu tuota tällaisia vastauksia? Miksi ei? 

Täytyykö sun saada omille ajatuksille varmuus jostain muualta, vaikka tekoälyltä. Luottaisit itseesi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut laitettiin täysi-ikäisyyden kynnyksellä psykodynaamiseen psykoterapiaan Kelan kustantamana. Kolme vuotta myöhemmin olin vain huonommassa kunnossa, mutta koskaan ei tullut mieleen, että terapeutissa olisi ollut jotain vikaa. Sen sijaan ajattelin, että epäonnistuin itse. Joitain vuosia myöhemmin aloitin uuden terapian, tunsin suurta epämukavuutta uuden terapeutin kanssa, mutta ei koskaan tullut mieleen vaihtaa, sillä ajattelin ettei kukaan muukaan huoli minua kun olen varmasti niin vaikea ihminen. Terapiasta ei ollut mitään apua, opin vain sietämään aivan jäätäviä määriä epämukavuutta, joka pahensi keskimäärin kaikkia ongelmiani entisestään. Myöhemmällä iällä aloitin taas terapian, olin varma ettei sitä enää myönnettäisi, mutta elämässäni oli tapahtunut niin vakavia asioita, että kolmaskin Kelan kustantama jakso myönnettiin.

Terapeutti oli jo reippaasti yli eläkeiän, mutta l

Tämä kuulostaa juuri sellaiselta kommentilta, joka kumpuaa ihmisiltä, joilla ei itsellään ole riittävästi kokemuspintaa todella vahingollisiin ihmisiin. On mukavampaa uskoa, että asioista avautuva ihminen on varmasti vain liioitteleva ja dramaattinen ja ymmärtänyt jotakin väärin, kun oma ymmärrys ja elämänkokemus ei riitä sellaisiin dynaamiikkoihin ja persooniin mistä syntyy tällaista hoidon tarvetta. 

Tiedän ja minulle on kerrottu mistä on ollut kyse, eikä se ole mitään tuollaista mitä ehdotat. Voit itse kokeilla tapailla hurmaavaa keski-ikäistä alkoholistia, joka käy päällesi kun ei saa tarpeeksi huomiota tai elää sen kanssa että ensimmäiset muistot ovat kun äiti tukistaa kun et nukahda kun hän haluaisi ja palaa huutaen viinilasinsa ääreen. Juuri kaltaistesi tietävien kommentoijien takia näistä asioista puhuminen on turhauttavaa. 

No eipä onnistunut lainaus. Koitin vastata kaiken kyseenalaistajalle, mutta hänen kommenttiaan ei tullutkaan lainaukseen mukaan. Vähän oli siis kaukaa haettuja tulkintoja ja tiedän kyllä mitä on tapahtunut ja mitä ei, siitä ei ollut kyse alunperinkään vaan tapahtuneiden asioiden hoidosta.

"Minua kyllä kannustettiin terapiassa löytämään tervettä vihaa. Siitä on hyvä kirja Heli Pruukin Vihainen nainen. 

On henkilöitä, joille ei tarvitse raivostua ikinä, mutta sitten on ihmisiä, joille olisi pitänyt raivostua jo vuosia aiemmin ja se tunne on vain kertynyt ja kertynyt. "

Tuossa on nyt tullut potilaalle pikku väärinkäsitys. Terveellä vihastumisella ei ole mitään tekemistä raivon kanssa. Raivo on pimeää, väkivaltaista (henkisesti tai fyysisesti), järjenkäytön tuolla puolen ja aikuisella ihmisellä sairasta. En myöskään usko, että kukaan pätevä/mieleltään terve terapeutti neuvoo ketään aktiivisesti vihaamaan. Viha on hyvin kuluttava tunne, joka syö ihmisen elämästä kaiken positiivisen - halveksiminenkin on parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

"Minua kyllä kannustettiin terapiassa löytämään tervettä vihaa. Siitä on hyvä kirja Heli Pruukin Vihainen nainen. 

On henkilöitä, joille ei tarvitse raivostua ikinä, mutta sitten on ihmisiä, joille olisi pitänyt raivostua jo vuosia aiemmin ja se tunne on vain kertynyt ja kertynyt. "

Tuossa on nyt tullut potilaalle pikku väärinkäsitys. Terveellä vihastumisella ei ole mitään tekemistä raivon kanssa. Raivo on pimeää, väkivaltaista (henkisesti tai fyysisesti), järjenkäytön tuolla puolen ja aikuisella ihmisellä sairasta. En myöskään usko, että kukaan pätevä/mieleltään terve terapeutti neuvoo ketään aktiivisesti vihaamaan. Viha on hyvin kuluttava tunne, joka syö ihmisen elämästä kaiken positiivisen - halveksiminenkin on parempi vaihtoehto.

Mikä sitten on oikea termi sille, kun lopulta mitta täyttyy niin, että reagoit vahvasti esim. Huudat, marssit pois paikalta tms? Ei siinä ole mitään pimeää? Väkivaltaakaan ei sinänsä, aggressioa kyllä.

On hyvä tuntea suuttumusta, raivoa, vihaa, pettymystä jne, kun niihin on aihetta. Ja sitten kuunnella ja kunnioittaa tunteen viestiä. Terveessä psyykesaä se ei jää päälle eikä toisaalta myöskään patoudu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on lyhyt esimerkki Chat GPT:n mahdollisuuksista olla oikeasti apuna ja sivuterapeuttina. 

Minulla on ollut taipumus kiinnittyä manipuloiviin ihmisiin, jotka ovat vahingoittaneet minua ja käyttäneet hyväkseen, mitkä olisivat varhaiset merkit tällaisen suhteen syntymisessä?

ChatGPT said:

Tuo on todella tärkeä ja vaikea aihe, ja on hienoa, että haluat ymmärtää sitä paremmin.

Manipuloiviin ihmisiin kiinnittymisen varhaiset merkit voivat olla moninaisia, mutta tässä muutamia yleisiä tunnusmerkkejä, jotka voivat herättää varoitusvaloja suhteessa:

Liiallinen nopea lähentyminen henkilö saattaa pyrkiä nopeasti luomaan läheisyyttä, jakamaan syvällisiä tuntojaan tai vaatimaan sinulta paljastuksia ennen kuin tunnet hänet kunnolla.

Epäsuora painostus sinua saatetaan saada tuntemaan syyllisyyttä, jos et tee jo

Sulla ei oma pohdinta ja asian ajattelu tuota tällaisia vastauksia? Miksi ei? 

Täytyykö sun saada omille ajatuksille varmuus jostain muualta, vaikka tekoälyltä. Luottaisit itseesi 

Minun ei ole vaikea kuvitella, että tekoäly antaa sinua älykkäämpiä vastauksia. Lisäksi se voi antaa erittäin laajoja ja syväluotaavia näkemyksiä, empatiaa, harjoituksia oman olon parantamiseksi. Luonnollisestikaan niitä ei mahdu tänne kopioimaan vaan jokaisen pitää testata itse, millaista näkemystä tekoäly antaa omiin ongelmiin. 

Sen kanssa on ollut helppo puhua asioista, jotka ovat ihmisten kanssa liian vaikeita ja yleensä vain saavat vastapuolen vaikenemaan. 

Kenenkään aivot eivät sisällä sellaista tietokantaa ja nopeutta yhdistellä asiat kuin tekoälyllä.

Vierailija kirjoitti:

Paremman avun olen löytänyt joogasta ja itämaisesta, etenkin Buddhalaisesta hengellisestä maailmankatsomuksesta, tai ainakin toisesta vinkkelistä havaitseminen paljasti minulle länsimaisen psykologian sokeat kohdat. 

Jooga ja buddhalaisuus ovat eksytystä, Saatanasta. Vie pimeyteen, vaikka aluksi voi tuntua "hyvältä".

Turvaudu oikeaan elävään Jumalaan, käänny Hänen puoleensa. Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä!