Kelan 3v psykoterapia huononsi vointiani?

398/399, niin siis sinulla on tuttu, jolla on tällainen tilanne ja olet vakuuttunut, että hänen terapeuttinsa ei kerro hänelle miten vakava tilanne vaikuttaa olevan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma, ettei taustallasi ole muuta? Minulla selvisi terapian jälkeen, että on endometrioosi ja niistä johtuvia kipukohtauksia dumppasin vuosia särkylääkkeillä ja mielialan lasku oli masennusta. Masennusta taas hoidettiin ssri lääkkeillä, jotka vaikuttivat mm. lihottavalla tavalla ja seksihalut laskivat. Onneksi sain lopetettua ssri lääkkeet. Terapian tarkoitus kyllä toimi ja sain töitä ym., mutta terapiaan meni paljon aikaa ja koin olevani outo, vaikka jälkeenpäin katsottuna valokuvissa olen ollut kaunis nuori ihminen. Minäkuvani oli pahasti pielessä. Olisin tarvinnut tukea naiseksi kasvamisessa enkä raskasta terapiaa.

Oliko lihominen lihomista vai nesteturvotusta? 

En oikein tiedä, mitä se oli, mutta lihoin reippaasti. Tapasin miesystäväni ja hänen tuella pääsin eroon lääkkeistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.

Ihmiset pystyvät lokeroimaan ja hautaamaan traumansa syvälle. Aina niitä ei kannata lähteä kaivelemaan. On totta että kannattaa tuntea itsensä, mutta ei siinä mikään terapia auta.

Joskus on vaan paras antaa niiden traumojen yms olla ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Keskittää elämässä voimavaroja paremman tulevaisuuden suunnitteluun ja itsensä tuntemiseen. Nykyinen terapiakeskeisyys on tehty vain palvelemaan terapeutteja. Muitakin keinoja kuitenkin selviytymiseen on. Terveisin ptsd, jolla ei ole terapia taustaa.

Voisit vähän kertoa, mitä nämä muut keinot ovat?

Vierailija kirjoitti:

398/399, niin siis sinulla on tuttu, jolla on tällainen tilanne ja olet vakuuttunut, että hänen terapeuttinsa ei kerro hänelle miten vakava tilanne vaikuttaa olevan? 

On montakin tuon tapaista ihmistä tiedossa. Mutta eivät ole terapiassa. Pointti oli siinä, että voiko ihmiselle pamauttaa päin näköä koko ongelmansa kaikkine syvyyksineen vai onko mietittävä sitä, voiko hänen psyykensä vastaanottaa sen tiedon ja millaisissa muruissa. Terapeutin pitää ammatti-ihmisenä pitää huolta potilaansa turvallisuudesta. Jotta pääsee KELA-terapiaan, on oltava mielenterveysdiagnoosi, ei sinne pääse sillä, että nyt vaan olisi kiva lisätä itsetuntemusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma, ettei taustallasi ole muuta? Minulla selvisi terapian jälkeen, että on endometrioosi ja niistä johtuvia kipukohtauksia dumppasin vuosia särkylääkkeillä ja mielialan lasku oli masennusta. Masennusta taas hoidettiin ssri lääkkeillä, jotka vaikuttivat mm. lihottavalla tavalla ja seksihalut laskivat. Onneksi sain lopetettua ssri lääkkeet. Terapian tarkoitus kyllä toimi ja sain töitä ym., mutta terapiaan meni paljon aikaa ja koin olevani outo, vaikka jälkeenpäin katsottuna valokuvissa olen ollut kaunis nuori ihminen. Minäkuvani oli pahasti pielessä. Olisin tarvinnut tukea naiseksi kasvamisessa enkä raskasta terapiaa.

Oliko lihominen lihomista vai nesteturvotusta? 

En oikein tiedä, mitä se oli, mutta lihoin reippaasti. Tapasin miesystäväni ja hänen tuella pääsin eroon lääkkeistä. 

Myös minä lihon ja menen apattiseksi SSRI:stä. Jos on autismia, on mahdollista, että serotoniinitasot ovat jo lähtökohtaisesti liian korkeat, etenkin dopamiiniin verrattuna ja SSRI pahentaa epäsuhtaa ja lisää serotoniinia vielä haitallisemmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko varma, ettei taustallasi ole muuta? Minulla selvisi terapian jälkeen, että on endometrioosi ja niistä johtuvia kipukohtauksia dumppasin vuosia särkylääkkeillä ja mielialan lasku oli masennusta. Masennusta taas hoidettiin ssri lääkkeillä, jotka vaikuttivat mm. lihottavalla tavalla ja seksihalut laskivat. Onneksi sain lopetettua ssri lääkkeet. Terapian tarkoitus kyllä toimi ja sain töitä ym., mutta terapiaan meni paljon aikaa ja koin olevani outo, vaikka jälkeenpäin katsottuna valokuvissa olen ollut kaunis nuori ihminen. Minäkuvani oli pahasti pielessä. Olisin tarvinnut tukea naiseksi kasvamisessa enkä raskasta terapiaa.

On mua moni lääkäri vuosien varrella tutkinut. Itsestä tuntuu että nykyiset diagnoosit ei selitä omaa oireilua mutta en tiedä mikä selittäisi. 

Ap

Toivon mukaan saisit selvyyden ja hyvän hoitosuhteen. Oma ihmiskäsitykseni perustuu siihen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ihminen on psykofyysishenkinen olento. Sairaudet ovat monimutkaisia, että yksi asia vaikuttaa yhteen ja toinen toiseen. Lääkkeillä on sivuvaikutuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

398/399, niin siis sinulla on tuttu, jolla on tällainen tilanne ja olet vakuuttunut, että hänen terapeuttinsa ei kerro hänelle miten vakava tilanne vaikuttaa olevan? 

On montakin tuon tapaista ihmistä tiedossa. Mutta eivät ole terapiassa. Pointti oli siinä, että voiko ihmiselle pamauttaa päin näköä koko ongelmansa kaikkine syvyyksineen vai onko mietittävä sitä, voiko hänen psyykensä vastaanottaa sen tiedon ja millaisissa muruissa. Terapeutin pitää ammatti-ihmisenä pitää huolta potilaansa turvallisuudesta. Jotta pääsee KELA-terapiaan, on oltava mielenterveysdiagnoosi, ei sinne pääse sillä, että nyt vaan olisi kiva lisätä itsetuntemusta. 

Sekavaa on tämä. Et siis ole terapeutti, et asianosainen, tällaiset tuntemasi ihmiset eivät ole terapiassa, etkä sinäkään ole tässä puhuttu ihmistyyppi etkä terapiassa. Pitäisikö nyt miettiä kaksi kertaa millä asiantuntemuksella kommentoit? Vaikuttaa siltä, että tarkoituksenasi on vain saada kommenttien lukijat miettimään, että hautooko heidän terapeuttinsa jotain mitä ei kerro heille. Ei ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

398/399, niin siis sinulla on tuttu, jolla on tällainen tilanne ja olet vakuuttunut, että hänen terapeuttinsa ei kerro hänelle miten vakava tilanne vaikuttaa olevan? 

On montakin tuon tapaista ihmistä tiedossa. Mutta eivät ole terapiassa. Pointti oli siinä, että voiko ihmiselle pamauttaa päin näköä koko ongelmansa kaikkine syvyyksineen vai onko mietittävä sitä, voiko hänen psyykensä vastaanottaa sen tiedon ja millaisissa muruissa. Terapeutin pitää ammatti-ihmisenä pitää huolta potilaansa turvallisuudesta. Jotta pääsee KELA-terapiaan, on oltava mielenterveysdiagnoosi, ei sinne pääse sillä, että nyt vaan olisi kiva lisätä itsetuntemusta. 

Sekavaa on tämä. Et siis ole terapeutti, et asianosainen, tällaiset tuntemasi ihmiset eivät ole terapiassa, etkä sinäkään ole tässä puhuttu ihmistyy

En sanonut, etten olisi itse terapiassa. Olen. Ja oman terapeuttini kanssa on sovittu, että hän saa puskea minua ja minä saan suuttua hänelle ja pitää kiinni rajoistani. Hän kuitenkin tietää, mikä on sopiva tuuppaus herättelemään ajatukset uudelle uralle niin, ettei mieli mene ihan sekavaksi ja turvattomaksi. Sen sijaan psykiatrini ei pahemmin säästele ja hänen tapaamisensa jälkeen on monesti sekava olo. 

Ap kirjoittaa, että Kelan terapiassa kolmen vuoden jälkeen hänen työkykynsä on laskenut 100%:sta 60%:iin. Ap:n työkyky on siis hänen itsensä mukaan ollut 100% ennen terapiaa.

Kelan terapiaa myönnetään henkilöille, joilla on sellainen diagnosoitu mielenterveyden häiriö, joka vaarantaa työkyvyn. AP: llä ei omien sanojensa mukaan selvästikään ole ollut.

Kerrotko millä perusteella työkykyisenä sait lähetteen yhteiskunnan maksamaan Kela-terapiaan, joka laski työkykysi 60%:iin? 

Kaipasit uutta harrastusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut laitettiin raskaisiin psykologisiin tutkimuksiin, joiden päätteeksi sain OmaKantaan viisi kilometriä persoonani problematisointia, ja vointi todellakin huononi.

Sama kokemus. Trauma tutkimuksista aktivoituu aina terveydenhuollossa asioidessa.

Hei sinä, jos vielä luet tätä! Haluaisitkohan kertoa lisää? Tuntuu todella helpottavalta kuulla, että jollakulla on sama kokemus. T. Sama

Kävi jotensakin niin, että ylikuormituin kaikesta kyselemisestä ja vastailemisesta ja sairastuin trikotillomaniaan (ie. nypin karvoja useita tunteja päivässä). Puhuin siitä, mutta se ei kiinnostanut ketään ja lopulta sain jonkin kummallisen diagnoosin, josta ei ollut mitään hyötyä. Ahdistaa, että kaikki se ruodinta on kirjattu ylös. Miten sinulla?

Kiva että vastasit! Minut laitettiin noihin psykologisiin tutkimuksiin unettomuuden takia. Varmaan tyhmin idea koko tunnetussa maailmankaikkeudessa laittaa uneton tuollaiseen psyykkiseen prässiin ja ruveta suurennuslasilla etsimään unettoman persoonasta ongelmia, joista unettomalla ei ollut aavistustakaan ja joita voi sitten unettomina öinä miettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

398/399, niin siis sinulla on tuttu, jolla on tällainen tilanne ja olet vakuuttunut, että hänen terapeuttinsa ei kerro hänelle miten vakava tilanne vaikuttaa olevan? 

On montakin tuon tapaista ihmistä tiedossa. Mutta eivät ole terapiassa. Pointti oli siinä, että voiko ihmiselle pamauttaa päin näköä koko ongelmansa kaikkine syvyyksineen vai onko mietittävä sitä, voiko hänen psyykensä vastaanottaa sen tiedon ja millaisissa muruissa. Terapeutin pitää ammatti-ihmisenä pitää huolta potilaansa turvallisuudesta. Jotta pääsee KELA-terapiaan, on oltava mielenterveysdiagnoosi, ei sinne pääse sillä, että nyt vaan olisi kiva lisätä itsetuntemusta. 

Noinhan se on, että varmasti on vaikeaa pamauttaa päin näköä yhtään mitään. Ennemminkin saada ymmärtämään ongelmien juurisyitå ja sitä, miten ne eivät enää hankaloittaisi elämää. Miten voisi oppia elämään siitäkin huolimatta. Paras ystäväni on erityisherkkä. Hän oli sitä jo silloin kun oltiin lukiossa. Jos näki pesästä pudonneen linnunpoikasen, sitä piti hoivata ja itkeä linnun takia. En siis tarkoita, etteikö niin saa tehdä, mutta miten joku voi olla niin herkkä. Tai jos joku sanoi pahasti, se oli synkkää ja sitä hän jäi pohtimaan, sulkeutui kuoreensa. Toisaalta hän oli myös ilossa herkkä. Istuttiin kesäteatterissa, kun hän alkoi itkeä, ilosta. Siinä oli jokin rakkauskohtaus menossa, mutta ei kukaan muu itkenyt sitä, miten ihanaa. Valitettavasti se PN ollut myös elämässä vaikeus. Kun tuli avioero, hän ei ilman terapiaa sen yli selvinnyt. Kun toinen vanhemmista kuoli, meni työkyky, tuli niin suuri masennus. Se siinä on minua ihmetyttänyt, eikö ihminen voi mitenkään varautua siihen, että melko iäkäs vanhempi voi kuolla, etenkin kun sairauksia jo oli. En minä ole ajatellut koskaan, että ihminen on ikuinen, mutta minulla ei olekaan sitä herkkyyttä, joka hänellä. Miten tämä liittyy aiheeseen, niin ensimmäinen terapeutti oli silloin eron jälkeen sanonut, että eihän sinun elämäsi kiinni siitä ole, oletko jonkun puoliso vai et, koska sinulla on mahdollisuus elää hyvää elämää yksinkin. Jotain tuohon tyyliin. Se oli väärin sanottu, liian suoraan. Ystäväni itki minulle sitä, ettei hän voi koskaan enää mennä sille terapeutille. Seuraava terapeutti oli lähestynyt asiaa niin, että mietitäänpä mitä tunteita olet käynyt läpi. No, siihen kun lähtee, niin se terapiahan kestää ja kestää, kun asiakas on ylitunteellinen, eikä mietittävä kesken lopu. Ystäväni siis on taas työelämässä ja tällä hetkellä ihan hyvä vaihe. Mutta niin se vaan on, että ei hänellekään kaikki terapeutit ole soveltuneet.

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoittaa, että Kelan terapiassa kolmen vuoden jälkeen hänen työkykynsä on laskenut 100%:sta 60%:iin. Ap:n työkyky on siis hänen itsensä mukaan ollut 100% ennen terapiaa.

Kelan terapiaa myönnetään henkilöille, joilla on sellainen diagnosoitu mielenterveyden häiriö, joka vaarantaa työkyvyn. AP: llä ei omien sanojensa mukaan selvästikään ole ollut.

Kerrotko millä perusteella työkykyisenä sait lähetteen yhteiskunnan maksamaan Kela-terapiaan, joka laski työkykysi 60%:iin? 

Kaipasit uutta harrastusta?

Edelleen, AP:n mukaan terapeutti on torpannut hänen lapsihaaveensa liian kuomittavina. En usko, että edes psykoterapeutti tekisi noin. Mutta AP on siis todennäköisesti alle 35v nainen, joka on tuhlannut 3 vuotta elämästään psykoterapiaan, jota ei olisi tarvinnut.

Aloitus on ihan vain provo.

Vierailija kirjoitti:

On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.

Ja minkä perustat tämän idioottimaisen väitteesi? 

Terapia on parhaillaankin vain osa toipumista. Moni asia vaikuttaa psyykkiseen vointiin eivätkä ne ole minkään terapeutin säädettävissä. Tästä he eivät mielellään puhu mitään, vaan yrittävät mahdollisesti tunkea asiakkaansa koko elämän jonkun psykoterapiaviitekehyksen sisään. Eli pitäisi toipua heidän menetelmällään. Sitten kun asiakas ihmettelee, niin saa kuulla, kuinka sairas onkaan. Kunnon terapeutti käyttää mahdollisimman monipuolisesti eri menetelmiä ja myöntää rajallisuutensa. Elämä ei ole terapialla parannettava sairaus. Se on jotain enemmän. Ja mitä, sen tiedät itse.

Muutkin kuin Kelan psykoterapiat johtavat yleensä negatiivisiin tuloksiin. On tyhjiä, mutta suuria lupauksia antava uususkonto. Terapeutit vaikenevat visusti, että uususkonnon asiakkaista 90 % on naisia, vielä enemmän kuin vanhoissa uskonnoissa, jotka nekin ovat hyvin naisvaltaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ap kirjoittaa, että Kelan terapiassa kolmen vuoden jälkeen hänen työkykynsä on laskenut 100%:sta 60%:iin. Ap:n työkyky on siis hänen itsensä mukaan ollut 100% ennen terapiaa.

Kelan terapiaa myönnetään henkilöille, joilla on sellainen diagnosoitu mielenterveyden häiriö, joka vaarantaa työkyvyn. AP: llä ei omien sanojensa mukaan selvästikään ole ollut.

Kerrotko millä perusteella työkykyisenä sait lähetteen yhteiskunnan maksamaan Kela-terapiaan, joka laski työkykysi 60%:iin? 

Kaipasit uutta harrastusta?

Ennen kela-terapian alkua olin oireillut pitkään. Ollut välillä pitkällä sairaslomalla ja hyödyntänyt muita mt-palveluita joiden turvin olin kuitenkin päässyt takaisin 100% työkykyyn.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tuosta pitänyt puhua kolmen vuoden aikana ja tarkistaa tavoitteet? Eli tavoite on aina lisätä pärjäämistä, ei huonontaa tilannetta. Kai te arvioitte terapian kulkua yhdessä?

On sitä arvioitu ja tavoitteet tehty yhdessä. Lähtötilanne oli parempi kuin nykyinen vointini. Jossain kohtaa näytti että voisin paremmin mutta viime kuukaudet on osoittaneet että voin edelleen huonosti. 

Ap

Sisälsikö terapia liikuntaa, eläinten kanssa olemista ja fyysistä tekemistä? Jos ei, niin ei ihme. Pyydä vaikka ratsastusterapiaa, ne on usein tehokkaampia. Mieltä ja kehoa pitää hoitaa yhdessä. Kehollinen hyvinvointi parantaa myös mielen hyvinvointia ja päinvastoin. Vaikea mielisairaus pitää aloittaa fyysisellä kuntoutumisella ja tekemisellä, joka keskittymisen vuoksi laskee vaikeita psyykkisiä ärsykkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tuosta pitänyt puhua kolmen vuoden aikana ja tarkistaa tavoitteet? Eli tavoite on aina lisätä pärjäämistä, ei huonontaa tilannetta. Kai te arvioitte terapian kulkua yhdessä?

On sitä arvioitu ja tavoitteet tehty yhdessä. Lähtötilanne oli parempi kuin nykyinen vointini. Jossain kohtaa näytti että voisin paremmin mutta viime kuukaudet on osoittaneet että voin edelleen huonosti. 

Ap

Sisälsikö terapia liikuntaa, eläinten kanssa olemista ja fyysistä tekemistä? Jos ei, niin ei ihme. Pyydä vaikka ratsastusterapiaa, ne on usein tehokkaampia. Mieltä ja kehoa pitää hoitaa yhdessä. Kehollinen hyvinvointi parantaa myös mielen hyvinvointia ja päinvastoin. Vaikea mielisairaus pitää aloittaa fyysisellä kuntoutumisella ja tekemisellä, joka keskittymisen vuoksi laskee vaikeita psyykkisiä ärsykk

Ei. Vain perinteistä psykoterapiaa. En ole keltään kuullut että olisi päässyt tuollaiseen ratsastusterapiaan tai vastaavaan. Lähinnä kehitysvammaisten ym. erityisryhmien kohdalla mahdollista päästä kelan tukemana? 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

398/399, niin siis sinulla on tuttu, jolla on tällainen tilanne ja olet vakuuttunut, että hänen terapeuttinsa ei kerro hänelle miten vakava tilanne vaikuttaa olevan? 

On montakin tuon tapaista ihmistä tiedossa. Mutta eivät ole terapiassa. Pointti oli siinä, että voiko ihmiselle pamauttaa päin näköä koko ongelmansa kaikkine syvyyksineen vai onko mietittävä sitä, voiko hänen psyykensä vastaanottaa sen tiedon ja millaisissa muruissa. Terapeutin pitää ammatti-ihmisenä pitää huolta potilaansa turvallisuudesta. Jotta pääsee KELA-terapiaan, on oltava mielenterveysdiagnoosi, ei sinne pääse sillä, että nyt vaan olisi kiva lisätä itsetuntemusta. 

Noinhan se on, että varmasti on vaikeaa pamauttaa päin näköä yhtään mitään. Ennemminkin saada ymmärtämään ongelmien juurisyitå ja sitä, miten n

Erityisherkkä käy siinä kärsivän linnunpojan äärellä itkemään ja piehtaroimaan omissa tunnetiloissaan. Tuntuu hyvälle tuntea syvästi.

Aidosti herkkä näkee linnunpojan kärsimyksen, työntää omat tunnekuohunsa syrjään ja lopettaa kärsivän eläimen. Suree sitten joskus, kun yleisö on poissa. Vieläkään ei hyvälle tunnu, mutta järki sanoo, että ratkaisu oli oikea.

Kumman ottaisit?

Minusta vaikuttaa siltä, että ap olisi tarvinnut alkuun vakauttava kriisiterapiaa kuukausia tai vuosia ja vasta sitten hän olisi ollut valmis varsinaiseen psykoterapiaan. 

Itselläni meni kaksi ja puoli vuotta akuutissa terapiassa, mihin minulla oli mahdollisuus. Sitten olin valmis aloittamaan KELA-psykoterapian.

En ole koskaan kuullut, että vakautusta olisi tarjolla psykoterapian ulkopuolella. Minä olen oppinut, että se on osa psykoterapiaa, osa juuri sitä kela-terapiaa.