Kelan 3v psykoterapia huononsi vointiani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä itselläni nousee muisto siitä kun mietin ihmissuhteen jatkamista tai päättämistä. Päätös oli todella vaikea tehdä. Terapeutti sanavalinnoillaan ja äänenpainoillaan kehotti kyseenalaistamaan tuota ihmissuhdetta. Ei suoraan ottanut kantaa mutta kuitenkin itselle jäi olo että terapeutti kannusti päättämään ihmissuhteen. Tämä on tietysti oma tulkintani mutta kun mietin miten isosta asiasta oli kyse koko loppu elämäni kannalta niin en kyllä itse terapeuttina uskaltaisi ohjata ihan noin.

Ap

Niinpä. Ei se terapeutti tiedä ihan kaikkea, vaikka hänelle olisikin päällisin puolin kerrottu ihmissuhteesta. Ei hän tiedä millainen side kahden ihmisen välillä on ollut. Eikä hän tiedä sitä tunnetta ja kaipausta, vaik

Onko ihmiset toksisia vai se millaista vuorovaikutus on ihmisten välillä? Jos poissuljetaan persoonallisuushäiriöiset niin voiko ihmissuhde silti muodostua toksiseksi? Voiko kiltti ja joustava persoona saada toisen käyttäytymään toksisesti? 

Ap

No kai jossain pienessä mittakaavassa voi ihmisillä tulla kinaa ja väärinymmärryksiä jne, mutta ei kai normaali ihminen manipuloi, hyväksikäytä, kosta jne.

Kiltti ja joustava ihminen joutuu toksisen (luonnehäiriöisen) ihmisen toksisen käytöksen kohteeksi helpommin, koska sallii sen menevän pidemmälle ja kauemmin ja voi olla hyvinkin hyväksikäytettävissä. Niiden ihmisten kanssa, jotka pitävät rajoistaan paremmin ja terveesti kiinni, toksinen käyttäytyy suht normaalisti tai jopa mukavasti, koska osaavat sen kyllä. Kuten sille uhrilleenkin osan ajasta ovat mukavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko tuosta pitänyt puhua kolmen vuoden aikana ja tarkistaa tavoitteet? Eli tavoite on aina lisätä pärjäämistä, ei huonontaa tilannetta. Kai te arvioitte terapian kulkua yhdessä?

On sitä arvioitu ja tavoitteet tehty yhdessä. Lähtötilanne oli parempi kuin nykyinen vointini. Jossain kohtaa näytti että voisin paremmin mutta viime kuukaudet on osoittaneet että voin edelleen huonosti. 

Ap

Entäs jos ihan vaan ottaisit itse vastuun omasta voinnistasi? Kolme vuotta on pitkä aika. Parantumiseen ei riitä se, että käyt terapiassa vaan sinun on aktiivisesti haastettava itseäsi ja vahingollisia ajatusmallejasi. Sinun on itse kyettävä muuttumaan. 

Terapia tarjoaa työkalut, ei korjaa sinua. Sinun on ihan itse tehtävä se työ. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä suuntauksen psykoterapiassa kävit?

Ratkaisukeskeinen mutta ei puhtaasti vain sitä. 

Ap

Eri suuntauksissa voi mennä eri asiat pieleen. Mutta tärkein kai se, onko kemiat kohdallaan terapeutin kanssa. Tuntuiko siltä?

Hän on tuntunut turvalliselta ja miellyttävältä henkilöltä jolle on helppo puhua. Tuntuu ettei paljon mitään ole tarttunut 3 vuodessa mukaan loppu elämää varten vaan olen vaan selviytynyt nämä vuodet ja käynyt avautumassa ongelmistani. 

Ap

Mitä ihmettä sinä kuvittelet että se terapeutti tarjoaa? 

MITÄ sieltä olisi pitänyt loppuelämän tarttua? 

Sinä itse elät itsesi kanssa loppuelämän. Kyllä sinulle taatusti on kolmessa vuodessa tarjottu työkaluja vaikka kuinka. Et vain ota apua vastaan. Kuvittelet että on joku taikasauva joka sinut muuttaa.

Lähinnä tulee mieleen, että ovatko ongelmat olleetkin vaikeampia kuin mitä lähetteessä on arvioitu. Ratkaisukeskeinen terapia kun suuntautuu nykyhetkeen ja tulevaisuuteen eikä ole yleensä pitkäkestoinen. 

Mistä näitä elämää kestämättömiä traumatisoitujia sikiää. Joka toinen nainen käy nykyään terapiassa kun ahdistaa ja yhyy. 

Mikä siinä on, että mitään normaaleja vastoinkäymisiä ei enää siedetä. 

Liisa keltinkangas-järvinen tästä hyvin muutama viikko takaperin Ylellä sanoikin

Elämän kuvitellaan olevan kokoajan täydellistä, ja kun ei pääse vaikka kouluun, mihin haluaa, "traumatisoidutaan" ja tarvitaan terapiaa

Ihmisillä on asiat liian hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.

Psykiatria. Pahuus jota tekevät ihmisille muuttaa ihmistä. Aiemmin saatoin itkeä pahoille uutisille lehdessä. Minulle osastolla tehdyn väkivallan jälkeen huomasin nauravani vahingoniloisena. Se kipu mitä sisällä on. Aiheuttaa sen pahuuden. Se että sielu yritetty kaivaa ulos ja tappaa. 

Mua pidettiin lapsena osastolla ja tehtiin käytöskokeita, että luvattiin päästää pois ja sit pidettiin kuulustelu, jossa sanottiin että pidetäänkin vielä 6kk, koska "edistystä" ei ole tapahtunut. Suomessa vihataan lapsia.

Ymmärrät varmaan, että lasta ei pidetä osastolla ilman syytä, etenkään voi kauan. Onko sinulla skitsofrenia, kuulostaa siltä 

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit ja psykologit ovat mielenterveyden ammattilaisia, mutta eivät ajatustenlukijoita tai taikureita.

KUN MT-AMMATTILAINEN SANOO JOTAIN, SIIHEN ALKAA HELPOSTI USKOMAAN, VAIKKEI SE TUNTUISI OIKEALTA.

 

Jatkuu.

Oletko niin sekaisin, ettet kykene kirjoittamaan asiaa yhteen viestiin ilman boldaamista?? 

Lääkkeet, ne lääkkeet... Ota ne nyt vaan

"Hän on tuntunut turvalliselta ja miellyttävältä henkilöltä jolle on helppo puhua. Tuntuu ettei paljon mitään ole tarttunut 3 vuodessa mukaan loppu elämää varten vaan olen vaan selviytynyt nämä vuodet ja käynyt avautumassa ongelmistani." 

Ap

Onko tää trollausta, sillä ratkaisukeskeisessä ei vain avauduta ongelmista vaan pyritään muutokseen ja ratkaisuihin. Olisiko riittänyt ihan vain tukea antavat keskustelut. Siis kun odotukset on tuollaiset.

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä elämää kestämättömiä traumatisoitujia sikiää. Joka toinen nainen käy nykyään terapiassa kun ahdistaa ja yhyy. 

Mikä siinä on, että mitään normaaleja vastoinkäymisiä ei enää siedetä. 

Liisa keltinkangas-järvinen tästä hyvin muutama viikko takaperin Ylellä sanoikin

Elämän kuvitellaan olevan kokoajan täydellistä, ja kun ei pääse vaikka kouluun, mihin haluaa, "traumatisoidutaan" ja tarvitaan terapiaa

Ihmisillä on asiat liian hyvin

Monta koulupaikkaa on elämän aikana jäänyt saamatta. Mutta kyllä ne on ihan muut asiat mistä niitä traumamuistoja ihmisille syntyy. Itsellä rikkovat ihmissuhteet. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä elämää kestämättömiä traumatisoitujia sikiää. Joka toinen nainen käy nykyään terapiassa kun ahdistaa ja yhyy. 

Mikä siinä on, että mitään normaaleja vastoinkäymisiä ei enää siedetä. 

Liisa keltinkangas-järvinen tästä hyvin muutama viikko takaperin Ylellä sanoikin

Elämän kuvitellaan olevan kokoajan täydellistä, ja kun ei pääse vaikka kouluun, mihin haluaa, "traumatisoidutaan" ja tarvitaan terapiaa

Ihmisillä on asiat liian hyvin

Tätä ihmettelen myös. Ei muuta kuin nokka pystyssä kohti uusia pettymyksiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä suuntauksen psykoterapiassa kävit?

Ratkaisukeskeinen mutta ei puhtaasti vain sitä. 

Ap

Eri suuntauksissa voi mennä eri asiat pieleen. Mutta tärkein kai se, onko kemiat kohdallaan terapeutin kanssa. Tuntuiko siltä?

Hän on tuntunut turvalliselta ja miellyttävältä henkilöltä jolle on helppo puhua. Tuntuu ettei paljon mitään ole tarttunut 3 vuodessa mukaan loppu elämää varten vaan olen vaan selviytynyt nämä vuodet ja käynyt avautumassa ongelmistani. 

Ap

Mitä ihmettä sinä kuvittelet että se terapeutti tarjoaa? 

MITÄ sieltä olisi pitänyt loppuelämän tarttua? 

Sinä itse elät itsesi kanssa lop

Olen itse nuorena käynyt psykodynaamisessa terapiassa (yhteiskunnan tarjoamana) ja se oli juuri tuollaista, että kävin pari vuotta pari kertaa viikkossa avautumassa meidän sairaasta perhetilanteestamme ja sairaasta parisuhteestani. Mitään siitä ei jäänyt käteen, vaikka olisin ollut motivoitunut. Olin nuori, eikä silloin ollut vielä nettiä. 

Myöhemmin olen tavannut hoitotahoja, jotka ihan aktiivisesti ohjaavat hoitoa ja kertovat, missä minulla on ongelmakohtia ja mitä niiden suhteen tekisimme. Jokaiseen terapiaan pitäisi liittyä alussa viiden tunnin psykoedukaatio henkilön ongelmiin liittyen, jolloin muodostuisi potilaallekin käsitystä siitä, mistä on kyse. Tietysti ratkaisukeskeiset lyhytterapiat ovat oma lukunsa ja ne ovat pikemmin konsultaatiota eivätkä psykoterapiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä elämää kestämättömiä traumatisoitujia sikiää. Joka toinen nainen käy nykyään terapiassa kun ahdistaa ja yhyy. 

Mikä siinä on, että mitään normaaleja vastoinkäymisiä ei enää siedetä. 

Liisa keltinkangas-järvinen tästä hyvin muutama viikko takaperin Ylellä sanoikin

Elämän kuvitellaan olevan kokoajan täydellistä, ja kun ei pääse vaikka kouluun, mihin haluaa, "traumatisoidutaan" ja tarvitaan terapiaa

Ihmisillä on asiat liian hyvin

Ainakin omalla taustalla on kaksi miespsykopaattia, joiden aiheuttamia traumoja paikkaillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä elämää kestämättömiä traumatisoitujia sikiää. Joka toinen nainen käy nykyään terapiassa kun ahdistaa ja yhyy. 

Mikä siinä on, että mitään normaaleja vastoinkäymisiä ei enää siedetä. 

Liisa keltinkangas-järvinen tästä hyvin muutama viikko takaperin Ylellä sanoikin

Elämän kuvitellaan olevan kokoajan täydellistä, ja kun ei pääse vaikka kouluun, mihin haluaa, "traumatisoidutaan" ja tarvitaan terapiaa

Ihmisillä on asiat liian hyvin

Tätä ihmettelen myös. Ei muuta kuin nokka pystyssä kohti uusia pettymyksiä...

Jokaisella meistä on rajat sille että mieli alkaa oireilla. Ole kiitollinen jos oot säästynyt masennukselta. Typeriä kommentteja tällaiset kun kyseenalaistetaan toisten sairaudet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit ja psykologit ovat mielenterveyden ammattilaisia, mutta eivät ajatustenlukijoita tai taikureita.

KUN MT-AMMATTILAINEN SANOO JOTAIN, SIIHEN ALKAA HELPOSTI USKOMAAN, VAIKKEI SE TUNTUISI OIKEALTA.

 

Jatkuu.

Oletko niin sekaisin, ettet kykene kirjoittamaan asiaa yhteen viestiin ilman boldaamista?? 

Lääkkeet, ne lääkkeet... Ota ne nyt vaan

Ja sitten boldasit itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä elämää kestämättömiä traumatisoitujia sikiää. Joka toinen nainen käy nykyään terapiassa kun ahdistaa ja yhyy. 

Mikä siinä on, että mitään normaaleja vastoinkäymisiä ei enää siedetä. 

Liisa keltinkangas-järvinen tästä hyvin muutama viikko takaperin Ylellä sanoikin

Elämän kuvitellaan olevan kokoajan täydellistä, ja kun ei pääse vaikka kouluun, mihin haluaa, "traumatisoidutaan" ja tarvitaan terapiaa

Ihmisillä on asiat liian hyvin

Tätä ihmettelen myös. Ei muuta kuin nokka pystyssä kohti uusia pettymyksiä...

Jokaisella meistä on rajat sille että mieli alkaa oireilla. Ole kiitollinen jos oot säästynyt masennukselta. Typeriä kommentteja tällaiset kun kyseenalaistetaan toisten sairaudet. 

Niinpä. Ei sinne terapiaan pääse, ellei se henkinen tila ole jo uhka työkyvylle. 

Ap, totesit, että tämä keskustelu on ollut hyvä. Suosittelisin sinulle lisäksi keskustelua Chat GPT:n kanssa, missä voisit tekoälyn kanssa peilata sitä, mikä mahdollisesti on mennyt vikaan ja voisiko sitä vielä jotenkin paikata tai saada tähän astisesta lisää irti. 

Saako terapiassa kertoa että huolena on ylisuuri vuokra? Vai keskitytäänkö seksiasioihin aina? 

Vierailija kirjoitti:

Mä seurustelin todella ihanan miehen kanssa nuorempana. Hän oli fiksu, empaattinen ja herkkä. Tottakai nämä asiat myös helposti altistivat ajoittaiselle surumielisyydelle ja hän hakeutuikin terapiaan. Olin eka että hyvä juttu, oppii käsittelemään asioita ja suhteuttamaan niitä (minulla oli ihan ok kokemukset terapiasta). Mutta ei. Terapeutti sai ihan normaalin miehen vakuuttumaan siitä, että hän on todella sekaisin, vaaraksi muille, hullu ja asiaa pitää käsitellä vuosikausia. Kun aloin kyseenalaistaa joitain tersapeutin sanomisia ja lempeästi ehdottamaan, että kokeilisi jotain toista ammattilaista yhtäkkiä minä olinkin terspeutin mielestä se manipuloiva hullu, joka pian jätettiinkin. Ei kaikki terapeutit halua parantaa, mitä pidempään heillä käydään, sitä enemmän kilahtaa rahaa kassaan. 

Mun kokemuksen ja huomioiden mukaan moni ihminen, joilla itsellä on mielenterveysongelmia tai jopa persoonallisuushäiriöitä hakeutuu opiskelemaan erilaisia psykiatrian aloja, ja voi päätyä mm terapeutiksi. Syy tähän kiinnostukseen on varmaan hallussa ymmärtää itseä ja omia ongelmia tai persoonallisuushäiriö sen kohdalla halu kyetä paremmin manipuloimaan ja hallitsemaan muita.

Sairas ihminen siirtää kyllä ne omat asiasta ajatusmallinsa muihinkin, kuten sinun tapauksessasi. 

Ylipäätään ihmiset tuntuvat pitävän terapiaa jonain taikakeinona, mitä se ei ole. Ihan saman työn voi tehdä yksinkin, ei siihen terapiaa tarvita.

Kyllä psykoterapian ajatus nimenomaan, että terapeutti saa asiakkaansa reflektoimaan ja rakentamaan toimivia selviytymiskeinoja. Jos ihminen terapian lopussa toimii täysin samalla tavalla, ovat rahat ja aika menneet kankkulan kaivoon. Se ansa on siinä, että ne jotka eniten terapiaa tarvitsisivat, jättävät sen herkästi kesken tai vaihtavat terapeuttia, kun konflikteja tulee.

Sellainen suhde, jossa ihminen avautuu ja terapeutti myötäilee on treatment as usual, jossa vuorovaikutus muistuttaa enemmän kaverillista suhdetta kuin mitään näyttöön perustuvaa hoitoa. Ja osalle ihmisistä ne kaverit olisivat tilanteeseen sopivin vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla se huononsi sitä oloa? Olen toki kuullut saman ennekin, mutta olisi kiinnostavaa tietää, että miten se tarkalleen noin voi mennä.

En halua mennä yksityiskohtiin mutta terapian myötä oon tehnyt elämänmuutoksia jotka on olleet tosi kuormittavia. Tilanne jossa nyt olen ei tunnu hyvältä vaan edelleen kriiseilen kun en hahmota millaista olisi omannäköinen elämä. Elämä on ollut jatkuvaa kriiseilyä viimeiset 3-5 vuotta. Erilaisten asioiden kipuilua. Uupumusoireilua ja vaikeuksia jaksaa työelämässä vaikka on tehty muutoksia töissä jne. 

Ap

Kuulostaa kuvauksesi perusteella siltä, että nyt terapeutillasi ei ole tarpeeksi tarkkaa kuvaa sinun persoonastasi, tunteistasi ja ajatuksistasi, tai käsitystä jaksamisestasi ja voimavaroistasi.

Mä en tiedä mitä meillä on käsittelemättä. Mutta jotenkin kuulostaa tutulta tuo asioiden vieressä oleminen. On paha olla mutta terapeutti ei tavoita että mistä se kumpuaa? Enkä mä tiedä.

SINÄ et tavoita, mistä se sinun paha olo kumpuaa. Sehän se on tarkoitus. Terapeutti voi vain koettaa ohjata sinua asiassa, ei hän voi sinulle kertoa miksi sinulla on aina vaan paha olo. 

Miksi et vain hyväksy että on paha olla? Miksi siihen pitää löytää syy?

Mitä, jos ja kun syytä ei ole? 

Miksi sinulle ei riitä, että etsit keinoja, joilla oloa voi helpottaa? Keinoja, joilla pääset siitä yli, ensin hetkeksi, pikkuhiljaa kokonaan. Aivot kyllä oppivat uuden sjatusmallin kun sitkeästi opettelet  

Hyväksy,että olet tuollainen, lakkaa syyttelemästä muita ja etsimistä syytä. Etsi sen sijaan ratkaisuja.