Lue keskustelun säännöt.
Kelan 3v psykoterapia huononsi vointiani?
01.07.2025 |
Onko muille käynyt niin että 3v psykoterapian päätteeksi psyykkinen vointi on huonompi kuin terapiaa aloittaessa?
Mulla on.
Työkyky on laskenut 100% - -> 60%.
Olen luopunut monista unelmistani psyykkisten voimavarojen vähäisyyden vuoksi. En esim. haaveile enää lapsista koska en jaksaisi lapsiarkea.
Monia asioita on käsitelty mutta en koe että arki olisi ainakaan helpompaa kuin ennen terapiaa.
Kommentit (530)
Mihin ap vertaat, että tilanne huononi? Jos et olisi ollut psykoterapiassa, mikä tilanne olisi nyt?
voihan olla että 3v aikainen psykoterapia auttoikin ja 0% toimintakyvyn sijaan, toimit 60% kyvyllä. Kuten itse muotoilit prosentit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon ihmisen käytös luo myös sen vaikutelman, ettei hänen omakaan mielenterveytensä ole kovin vakaa.
Terapia voi mennä pieleen tai ei muuten vaan toimi. Hän ei kuitenkaan kerro, miksi henkilö meni terapiaan, mikä on terapiassa kävijän oma motivaatio ja näkemys jne. Onko mitään hyvää edistystä tapahtunut jne.
Jos täällä jo vieraat lukijat reagoivat negatiivisesti hänen asenteeseensa, voin hyvin kuvitella hänen herättävän raivoa kotioloissa.
Tulee ajatus ihmisestä, joka on lähettänyt puolisonsa terapiaan, jotta sieltä palaisi hänelle mieleen oleva ihminen. Tulee myös ajatus parisuhteesta, missä on kaksi ihmistä, joilla on käytösongelmia.
Jos narsistia väkisin sörkitään terapiassa, se voi herättää vaikka mitä puolustusmekanismia. Ja tosiaan, voi se terapeuttikin olla hullu tai vain osaamaton.
Tuo ihminen vaikuttaa sellaiselta, että jos mies käy vieraissa, syy on toisen naise
Olen kertonut, että henkilö meni terapiaan lapsuuden kaltoinkohtelun ja huolenpidon puutteen vuoksi, joka aiheuttaa aikuisena oireilua. Terapiassa kävijän omaa motivaatiota en osaa arvioida. Sanoin tosin aiemmin, että minä hänelle terapiaa suosittelin, ja kyllä hän sinne sitten myös itse tahtoi. Hyvää edistystä ei ole minulle näkynyt, mutta toki emme enää ole tekemisissä. Olen kertonut, että terapian alkamisen jälkeen tuli muutos, minun syyttelyt minun syyttelemiset asioista, joita en ole tehnyt ja joita ei ole edes tapahtunut.
Edelleen ymmärrän, että näin pitkässä ketjussa nämä asiat ovat voineet mennä helposti ohi tai unohtua.
Tuo loppu ei sitten kuvaakaan minua lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohis mutta onko pitkiä terapiajonot vai Kelan jonot? Koska ne joilla on mainetta ja mammonaa tuntuu menevän terapiaan tuosta noin vaan. Julkisen puolen köyhät potilaat on niin huonossa kunnossa että terapeutit eivät käsittääkseni ole heistä kauhean innostuneita. Lisäksi vakaviin häiriöihin ja ongelmiin tarvitaan pätevä koulutus, ammattitaitoa ja kokemusta mitä kaikilla kilteillä kympin psykologitytöillä ei ole. Toinen ääripää on se joukko joka lähtee alalle kun itsellä on ollut vaikeaa.
Ikävä kuulla ap sun kokemuksista. Mulla on terapiaan menoa lykätty jo vuosia koska voimat ei vaan riitä.
Itse maksaen terapiaan oli tosi helppo päästä. Googlettelin vaan terapeutteja ja lääkäriasemia jne, ja valitsin mieleiseni mm. terapeutin harjoittaman suuntauksen ja esittelyn perusteella. Sitten vaan varasin nettiajanvarauksella ajan seuraa
Niinpä. Jos haluat käydä siellä 200 x, KELA avustaisi yli 10 000 eurolla.
Vierailija kirjoitti:
Käyn EMDR traumaterapiassa,on vielä aika alussa,käynyt pari kuukautta.
Munun lapsuuteni oli täydellinen,etenkin vanhemmat ovat mitä parhaat. Just selkaiset turvalllisuutta tuovat esim joka pöivä syötiin yhdessä.
Ei se estänyt kuienkaan täysi-ikäisenä seksuaalirikosten uhriksi joutumista joka romutti elämäni. Eu esränyt vaikka minulla ei ole edes mitään päihdeongelmaa koulut ja kaikki mennyt hyvin.
Silti jouduin heti ensimmäisen poikaysrävän uhriksi 18 vuotiaana useita kertoja ja myöhemmin aikuisena eri yksittäisten henkilöiden esim 2 vuotta sitten omassa kotonani kun täysi-ikäistynyt nuoreni on vielä kotona tapahtuma-aikaan.
Itselläni seksuaaliväkivallan trauman sain käsiteltyä parissa vuodessa. Lapsuus ottaa paljon enemmän työtä.
Sinänsä yhdessä syöminen ei tarkoita emotionaalisesti turvallisia vanhempia, jotka opettavat lapselle omanarvontunnon, rajoja jne. Eikä kerro sitäkään, voiko lapsi turvata vanhempiinsa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Yritin tehdä ap:tä ajatellen uuden ketjun valemuistoraivosta, mutta asiasta keskustellaan ilmeisesti mieluummin täällä. Harmi.
Minusta valemuistoraivo on pohjimmiltaan vain mielenterveyspotilaan harjoittamaa henkistä väkivaltaa. Ja tuskin edistää potilaan itsensäkään paranemista.
Eri
Todella moni masennuspotilas tai ahdistuspotilas on joutunut mukautumaan läheisiinsä koko ajan ja joutunut siirtämään omat tarpeensa ja venyttämään rajojaan.
Kun tämä sitten alkaa terapian myötä asettaa rajojaan ja myös purkaa raivoaa, joka on kertynyt vuosia, se dominoiva läheinen aloittaa sitten sen levyn, että mielenterveyspotilas on epävakaa ja tarvitsisi lääkitystä tai terapia on pielessä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Myös terapeutti on ihminen. Terapeutin oma psyyke saattaa sisältää monenmoista. Se, että on alan ammattilainen ei vielä automaattisesti takaa sitä, että itsellä on kaikki kunnossa, diagnoosin puute kertoo vain siitä, ettei ole tutkittu, tai ettei ole tutkittu tarpeeksi. Mehän muistamme Ullanlinnan mattokääröpsykiatrin. Siinäkin oli melkolailla moni asia pielessä ammattilaisen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin tehdä ap:tä ajatellen uuden ketjun valemuistoraivosta, mutta asiasta keskustellaan ilmeisesti mieluummin täällä. Harmi.
Minusta valemuistoraivo on pohjimmiltaan vain mielenterveyspotilaan harjoittamaa henkistä väkivaltaa. Ja tuskin edistää potilaan itsensäkään paranemista.
Eri
Todella moni masennuspotilas tai ahdistuspotilas on joutunut mukautumaan läheisiinsä koko ajan ja joutunut siirtämään omat tarpeensa ja venyttämään rajojaan.
Kun tämä sitten alkaa terapian myötä asettaa rajojaan ja myös purkaa raivoaa, joka on kertynyt vuosia, se dominoiva läheinen aloittaa sitten sen levyn, että mielenterveyspotilas on epävakaa ja tarvitsisi lääkitystä tai terapia on pielessä jne.
Todella moni? Hohhoijaa. Mihin perustat arviosi? Dominoiva läheinen? Mistä tuonkin revit? Yhtä hyvin todella moni on ahdistunut ja masentunut, koska on itse sotkinut elämänsä. Mutta ei kykene ottamaan vastuuta ja siksi etsii syyllisiä ja raivoaa.
"Purkaa raivoaan" kuulostaa kyllä hyvin sairaalle toimintatavalle. Normalisoiko joku psykoterapiasuuntaus tuon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan ymmärtää valemuistojankkaajan mainitsemaa terapiassa olleen läheisen raivoa täysin.
Vierailija kirjoitti:
Mihin ap vertaat, että tilanne huononi? Jos et olisi ollut psykoterapiassa, mikä tilanne olisi nyt?
voihan olla että 3v aikainen psykoterapia auttoikin ja 0% toimintakyvyn sijaan, toimit 60% kyvyllä. Kuten itse muotoilit prosentit.
En tietenkään voi tietää mikä tilanteeni olisi ilman terapiaa. Todennäköisesti paljon huonompi kuin nyt. Mutta odotukseni olivat kovin erilaiset terapiaa aloittaessa. En aavistanut että työkykyni laskee. Ajattelin että aluksi on varmasti vaikeaa mutta vähitellen alan voida paremmin ja arjessa voimavarat lisääntyvät yms. Nyt mietin miten voimavarat riittävät jatkossa työelämässä kun terapian kanssakin teen vain 60% ja uusiutuuko masennus taas kun elämässä tulee riittävän isoja vastoinkäymisiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis menevätkö ihmiset oikeasti psykoterapiaan kiukuttelemaan sille terapeutille?
Tuollainen lähtökohta on aika rankka kummallekin osapuolelle enkä ihmettele, että terapeutit ottavat mieluummin niitä töissä käyviä parempikuntoisia asiakkaikseen.
Psykoterapeutti ei ole kenenkään mamma tai pappa. Psykoterapeutti ei 3 vuodessa voi kiintymyssuhdetraumoja paikata. Siitähän on kyse, kun ihminen projisoi vaikeat tunteensa terapeuttiin.
Jokainen vastaa ihan omista tunteistaan tai käytöksestään. Myös siellä psykoterapiassa.
Jos pitää terapeuttia jonain pa*kasankona on kehittymisen ennuste aika heikko. Tätä moni ei tunnu sisäistävän.
Hyvä kysymys.
Minä olen monesti ihmetellyt terapia-aiheisissa ketjuissa, kun todella moni sanoo, että terapeutin pitää olla empaattinen. Ihmettelen siis, että menevätkö ihmiset terapiaan hakemaan empatiaa? Kyllähän silloin ollaan ihan väärässä paikassa, jos terapialta halutaan empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin epäilen että osa julkisista palveluista voi olla huonoja. Ja puolivillaisia. Myös maksaja määrittelee mitä palvelu on.
Kyseessä yksityisellä vastaanottava terapeutti. En tiedä mitä ajatella. Olen koko ajan luottanut että hän on ammattilainen ja ohjaa oikeaan suuntaan mutta toiveikkuuteni tulevaisuutta kohtaan on heikko.
Ap
Kolme vuotta kävit etkä koskaan reagoinut?
Mutta se on omasta kokemuksesta sanottava että terapia tulee kipeää. Siellä käsitellään vaikeita haavoittuvia kohtiamme, rikkinäisyyttämme, tukahdutettuja tunteitamme jne. Itse se matka on kuitenkin kuljettava. Terapeutti kulkee rinnalla mutta ei ole mikään lääke henkiseen kipuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko terapia onnistunut kun olen alkanut ajatella että olen ahdistusherkkä ja siksi psyykkisesti epätasapainoinen persoona. Ja että se on pysyvä ominaisuus ja sen kanssa on vain elettävä. Olen saanut keinoja ahdistuksen kanssa elämiseen mutta yhtä aikaa elämästä on jäänyt paljon pois koska ajattelen että kuormitun ja ahdistun niin paljon että on vain unohdettava esim. lapsihaaveet tai uuden ammatin opiskelu. Eikä tilalle ole löytynyt mitään unelmia jotka toisivat merkityksellisyyttä elämään. Nyt lähinnä ajelehdin ja elelen aika tylsää ja sisällötöntä elämää koska yritän vältellä kuormittavia muutostilanteita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko terapia onnistunut kun olen alkanut ajatella että olen ahdistusherkkä ja siksi psyykkisesti epätasapainoinen persoona. Ja että se on pysyvä ominaisuus ja sen kanssa on vain elettävä. Olen saanut keinoja ahdistuksen kanssa elämiseen mutta yhtä aikaa elämästä on jäänyt paljon pois koska ajattelen että kuormitun ja ahdistun niin paljon että on vain unohdettava esim. lapsihaaveet tai uuden ammatin opiskelu. Eikä tilalle ole löytynyt mitään unelmia jotka toisivat merkityksellisyyttä elämään. Nyt lähinnä ajelehdin ja elelen aika tylsää ja sisällötöntä elämää koska yritän vältellä kuormittavia muutostilanteita.
Ap
Mitä ne keinot ahdistuksen kanssa elämiseen ovat? Ei kai terapiassa ohjattu tilanteita välttelemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alan ymmärtää valemuistojankkaajan mainitsemaa terapiassa olleen läheisen raivoa täysin.
Aivan varmasti, koska sinäkin luot jotain omaa valetodellisuuttasi, joka ei vastaa reaalitodellisuutta.
Minä olen nyt saanut lempinimen valemuistojankkaaja. Kerron sinulle, että tässä ketjussa valemuistoista keskustelee varmaan kymmenkunta eri ihmistä eri näkökulmista. Vahva veikkaukseni on, että sinä kuvittelet minun kirjoittamakseni monen muunkin kirjoittamia kommentteja. Annan sinulle seuraavassa / myöhemmässä kommentissa esimerkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Tuo nyt on ihan naurettavaa vastuuttaa terapeuttia sun omasta pimeydestäsi jota et kykene hallitsemaan. Luonnevikaiset toki syyttävät viimeiseen asti muitam jopa terapeuttiaan, kun totuus on että itse ovat täysin sokeita hulluudelleen. Hyväkin terapeutti epäonnistuu näiden kanssa, toki jos ovat suoraselkäisiä toteavat keinottomuutensa hyvissä ajoin. Yleensä tyyliin "minulle ei ole kompetenssia sinun auttamiseksesi".
On häiriöitä jotka ovat terapiaresistenttejä. Yksi avainsana: vähintään keskivaikea narsistinen pers häiriö. Noista kimpoaa kaikki takaisin, terapeutti on kilpailija näille.
Ei minusta tuossa terapeuttia vastuutettu pahuudesta. Se pahuushan on siellä joka tapauksessa. Mutta huonon terapeutin vika on sitte
Oikeassa elämässä terapiassa ovat keskimäärin viattomat uhrit ja ne pahat tekijät ovat elämänsä ilman hoitoa, koska eivät koe itsessään mitään vikaa.
Uhri saattaa alkaa katkoa välejä, raivostua, pitää puoliaan, osoittaa tarpeitaan ja kieltäytyä hyväksikäytöstä. Ja se sitten koetaan ympäristössä terapian tai terapeutin viaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin tehdä ap:tä ajatellen uuden ketjun valemuistoraivosta, mutta asiasta keskustellaan ilmeisesti mieluummin täällä. Harmi.
Minusta valemuistoraivo on pohjimmiltaan vain mielenterveyspotilaan harjoittamaa henkistä väkivaltaa. Ja tuskin edistää potilaan itsensäkään paranemista.
Eri
Todella moni masennuspotilas tai ahdistuspotilas on joutunut mukautumaan läheisiinsä koko ajan ja joutunut siirtämään omat tarpeensa ja venyttämään rajojaan.
Kun tämä sitten alkaa terapian myötä asettaa rajojaan ja myös purkaa raivoaa, joka on kertynyt vuosia, se dominoiva läheinen aloittaa sitten sen levyn, että mielenterveyspotilas on epävakaa ja tarvitsisi lääkitystä tai terapia on pielessä jne.
Todella moni? Hohhoijaa. Mihin perustat arviosi? Dominoiva läheinen? Mistä
Esimerkiksi tässä lainausketjussa on kolme (eri?) kirjoittajaa kiistelemässä valemuistoista. Yksikään yllä olevista lainauksista ei ole minulta peräisin.
T. Valemuistojankkaaja
Minäkin sain burnoutin terapian aikana, mutta siihen oli monta syytä joista moni ei liittynyt terapiaan vaan asioita vain kasaantui.
Luulisin että hetkellinen romahdus on osa paranemisprosessia ja se on pakollinen askel siihen että pääset lopulta eteenpäin.
Olen kyllä skeptinen siitä että ratkaisukeskeinen terapia olisi hyvä suuntaus. Ihmiset ovat toki erilaisia, mutta en ole koskaan kuullut että kukaan olisi kokemus ratkaisukeskeistä psykoterapiaa hyödylliseksi pitkällä aikavälillä. Monihan valitsee sen suuntauksen ainoastaan nimen perusteella ymmärtämättä mitä se tarkoittaa ja miten suhtautuu muihin.
Kävin itse psykodynaamisessa ja hyvällä terapeutilla ja oma-aloitteisilla kotiläksyillä se oli todella hyödyllinen. Siinä suuntauksessa terapeutti on fasilitaattori sille että löydät ratkaisut ja ymmärrät tunteitasi paremmin itse omien oivallusten kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.
Myös terapeutti on ihminen. Terapeutin oma psyyke saattaa sisältää monenmoista. Se, että on alan ammattilainen ei vielä automaattisesti takaa sitä, että itsellä on kaikki kunnossa, diagnoosin puute kertoo vain siitä, ettei ole tutkittu, tai ettei ole tutkittu tarpeeksi. Mehän muistamme Ullanlinnan mattokääröpsykiatrin. Siinäkin oli melkolailla moni asia pielessä ammattilaisen kohdalla.
Se ei silti mene niin, että psykopaatin antama hoito on vahingollista. He osaavat myös hoitaa oikein, tai ainakin osa heistä. Toki voivat rikkoa rajoja joidenkin potilaiden kanssa, sopivien uhrien.
Tunnen tosielämässä kaksi tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko terapia onnistunut kun olen alkanut ajatella että olen ahdistusherkkä ja siksi psyykkisesti epätasapainoinen persoona. Ja että se on pysyvä ominaisuus ja sen kanssa on vain elettävä. Olen saanut keinoja ahdistuksen kanssa elämiseen mutta yhtä aikaa elämästä on jäänyt paljon pois koska ajattelen että kuormitun ja ahdistun niin paljon että on vain unohdettava esim. lapsihaaveet tai uuden ammatin opiskelu. Eikä tilalle ole löytynyt mitään unelmia jotka toisivat merkityksellisyyttä elämään. Nyt lähinnä ajelehdin ja elelen aika tylsää ja sisällötöntä elämää koska yritän vältellä kuormittavia muutostilanteita.
Ap
Mitä ne keinot ahdistuksen kanssa elämiseen ovat? Ei kai terapiassa ohjattu tilanteita välttelemään?
Niin, minä jäin miettimään vähän samaa. Välttelyhän on defenssi, josta nimenomaan pitäisi oppia pois. Sillä voimakkaat defenssit ovat haitallisia.
Tämä sinun hyökkäävyytesi ja vaativuutesi ja se miten otat koko ketjun haltuun on se ongelma, ainakin itselleni.
En ole mitenkään halunnut ottaa koko ketjua haltuun. Olen ollut lähinnä ihmeissäni, että miksi te haluatte keskustella minun kanssani ettekä ap:n.
Kun minua kuvaillaan täysin totuudenvastaisilla ja päättömillä kuvauksilla, niin on aivan luonnollista, että vastaan ja oion asioita. Jos haluatte keskittyä aloituksen aiheeseen, niin lopettakaa kommentoimasta tätä sivujuonnetta. Niin sen saa kuivumaan kokoon.