Kelan 3v psykoterapia huononsi vointiani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet niin kovin varma, ettei sillä terapiassa kävikällä ole mitään raivoa sinua kohtaan? Vaikka et itse näkisi siihen syytä, sitä voi silti olla. Vaikkapa narsisti raivoaa ja vihaa kaikkia ihan tasapuolisesti ja tarvitaan jokin oikeutus sille, koska mikään ei ole heidän syytään. 

Onhan sillä raivoa minua kohtaan, jota osoittaa suorasti ja epäsuorasti. Mutta en minä sitä ansainnut ole.

Oletko ikinä ottanut vastaan sitä raivoa vai aina torpannut heti alkuunsa, ettei kuulu sinuun? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:SInun terapiasi antaa siis sinulle oikeuden vahingoittaa toista ihmistä valehtelemalla tästä?

 Tätä siis minäkin ihmettelen. Kiitos, kun joku toinenkin huomasit mikä ongelma tähän liittyy!

Minä olin siis tuossa tilanteessa, että minusta valehdeltiin. Laitoin terapeutille viestiä asiasta, mutta terapeutti suuttui minulle, kun en elänyt mukana siinä hänen asiakkaansa eli minun läheiseni valemuistossa.

Lähtökohtaisesti sinun ei pitäisi tietää mitään siitä, mitä läheisesi terapiassaan puhuu. Terapeutti ei voi ottaa kantaa asioihin, joiden tapahtuessa hän ei ole ollut paikalla. 

Omassa terapiassani käsitän selkeästi, mikä on aito muisto ja mikä vain tunnemuisto, mikä voi nostaa minkä tahansa mielikuvan. Terapeutti ymmärtää valemui

Eihän se terapeutti ole vastuussa sinun hoidostasi, vaan asiakkaansa. Aika omituinen positio sinulla, ja saa olettamaan, ettei valemuisto niin väärässä ole.

Vierailija kirjoitti:

Paremman avun olen löytänyt joogasta ja itämaisesta, etenkin Buddhalaisesta hengellisestä maailmankatsomuksesta, tai ainakin toisesta vinkkelistä havaitseminen paljasti minulle länsimaisen psykologian sokeat kohdat. 

tohon vielä Ekhart Tollea youtubesta kaveriksi, niin saattaa oikeasti päästä parempaan tilaan itsensä ja elämänsä hyväksymisen kanssa. Terapiahan ei kenenkään elämää voi muuttaa vaikka moni sitä toivoisikin.

Itselläni oli kysymys sellaisista tapahtumista ja solmuista, että ainakin parin vuoden jälkeen olin huonommassa kunnossa kuin aloittaessa, koska terapiassa niitä kaivettiin auki. Eli prosessi täytyi käydä ns. loppuun saakka, ennen kuin olo parani ja tuli alkuperäistä paremmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paremman avun olen löytänyt joogasta ja itämaisesta, etenkin Buddhalaisesta hengellisestä maailmankatsomuksesta, tai ainakin toisesta vinkkelistä havaitseminen paljasti minulle länsimaisen psykologian sokeat kohdat. 

Mitä ne sokeat kohdat mielestäsi ovat? Olen miettinyt samaa, ja varmasti moni muukin...

Vaikka se että potilaan päätä sekoitetaan entisestään, koska pidempi potilasjakso tuottaa enemmän rahaa. Vai ootko kuullut kenenkään terapeutin sanovan että "tää on ihan perus lapsuustrauma ja pitäs hellittää parissa viikossa" 

Terapiajonot on niin pitkiä, että en oikein usko tuota väitettäsi. Tulijoita riittää, joten rahan vuoksi asiakkaita ei tarvitse pidätellä.&n

Minulle ei suostuttu antamaan lähetettä Kelan kuntoutusterapiaan mielenterveystoimistossa vaan piti ottaa lyhytterapiaa muutaman kerran. Itse olisin ollut valmis maksamaan siitä että tulisin kuntoon,

 

Voi mennä yksityiselle psykiatrille, jos on rahaa. Sieltä saa lausunnon ja ohjeet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paremman avun olen löytänyt joogasta ja itämaisesta, etenkin Buddhalaisesta hengellisestä maailmankatsomuksesta, tai ainakin toisesta vinkkelistä havaitseminen paljasti minulle länsimaisen psykologian sokeat kohdat. 

tohon vielä Ekhart Tollea youtubesta kaveriksi, niin saattaa oikeasti päästä parempaan tilaan itsensä ja elämänsä hyväksymisen kanssa. Terapiahan ei kenenkään elämää voi muuttaa vaikka moni sitä toivoisikin.

Kyllä se auttaa niiden muutoksien tekemisessä. 

Ihmeellisesti väännät sanomisiani muuksi ja olettelet omista tilanteistasi käsin.

Minä en odota terapeutin ottavan vastuuta minun hoidostani vaan siitä terapiasta. Ja jos minä joudun terapian vuoksi vastailemaan poliisin kysymyksiin teoista, joita en ole tehnyt ja joissa en ole ollut paikalla, niin on aivan luonnollista, että minä alan ihmettelemään, että mitä ihmettä siellä terapiassa tapahtuu. Eihän terapian pitänyt vaikuttaa minuun mitenkään, mutta niin vaan vaikuttaakin.

On mielenkiintoista tämä olettama, että terapiassa ei voi olla vikaa eikä valemuistoja voi syntyä. Että ehdottomasti se vika täytyy olla minussa. Terapian ongelmat ja epäonnistuminen ovat tabu, jota hyvin monen on mahdoton myöntää.

Tämä ap:llekin huomioksi. Että terapeutit eivät ikimaailmassa myönnä, että terapia voi epäonnistua tai että on mahdollista, että terapeutin osaaminen ei riitä. Tällaista ei mukamas ole. Mutta kuinka todennäköistä on, että jokaikinen terapeutti, jonka järjestelmä on tuottanut, olisi osaava ja hyvä työssään. Kun ei missään muussakaan ammatissa kaikki ole yhtä osaavia ja yhtä rautaisia ammattilaisia, niin miten terapeuttien kohdalla olisi toisin.

Vierailija kirjoitti:

On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.

Tuo nyt on ihan naurettavaa vastuuttaa terapeuttia sun omasta pimeydestäsi jota et kykene hallitsemaan. Luonnevikaiset toki syyttävät viimeiseen asti muitam jopa terapeuttiaan, kun totuus on että itse ovat täysin sokeita hulluudelleen. Hyväkin terapeutti epäonnistuu näiden kanssa, toki jos ovat suoraselkäisiä toteavat keinottomuutensa hyvissä ajoin. Yleensä tyyliin "minulle ei ole kompetenssia sinun auttamiseksesi".

On häiriöitä jotka ovat terapiaresistenttejä. Yksi avainsana: vähintään keskivaikea narsistinen pers häiriö. Noista kimpoaa kaikki takaisin, terapeutti on kilpailija näille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paremman avun olen löytänyt joogasta ja itämaisesta, etenkin Buddhalaisesta hengellisestä maailmankatsomuksesta, tai ainakin toisesta vinkkelistä havaitseminen paljasti minulle länsimaisen psykologian sokeat kohdat. 

tohon vielä Ekhart Tollea youtubesta kaveriksi, niin saattaa oikeasti päästä parempaan tilaan itsensä ja elämänsä hyväksymisen kanssa. Terapiahan ei kenenkään elämää voi muuttaa vaikka moni sitä toivoisikin.

Jos on vammauttava lapsuustausta niin muutaman vuoden terapia ei riitä sitä oikaisemaan. Ei tarkoita etteikö silti voisi auttaa taipaleella ja olla tärkeäkin tuen kokemus. Noin se kannattaa ajatella, mahdollisuutena jakaa vaikeita kokemuksia, saada ehkä työkaluja jatkaa työtä yksin. Eli toivon ylläpitämistä kuitenkin realiteetit (jotkin tunnevajeet) tunnustaen.

Ei taida olla ihmistä jolla ei olisi jotain haavakokemuksia. Toisilla nämä ovat vain vammauttavampia. Kuitenkin ihan karmeista traumoista voi päästä eteenpäin, kokemusta tästä. Joudun vaan sanomaan että kesti n 30 vuotta vapautua lopullisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellisesti väännät sanomisiani muuksi ja olettelet omista tilanteistasi käsin.

Minä en odota terapeutin ottavan vastuuta minun hoidostani vaan siitä terapiasta. Ja jos minä joudun terapian vuoksi vastailemaan poliisin kysymyksiin teoista, joita en ole tehnyt ja joissa en ole ollut paikalla, niin on aivan luonnollista, että minä alan ihmettelemään, että mitä ihmettä siellä terapiassa tapahtuu. Eihän terapian pitänyt vaikuttaa minuun mitenkään, mutta niin vaan vaikuttaakin.

On mielenkiintoista tämä olettama, että terapiassa ei voi olla vikaa eikä valemuistoja voi syntyä. Että ehdottomasti se vika täytyy olla minussa. Terapian ongelmat ja epäonnistuminen ovat tabu, jota hyvin monen on mahdoton myöntää.

Tämä ap:llekin huomioksi. Että terapeutit eivät ikimaailmassa myönnä, että terapia voi epäonnistua tai että on mahdollista, että terapeutin osaaminen ei riitä. Tällaista ei mukamas ole. Mutta kuinka todennäköist

Eri kuin tuo sinulle kommentoinut, mutta ei kukaan ole sanonut, ettei terapiassa voi olla vikaa, koko ketjuhan käsittelee juuri tätä. Kukaan ei myöskään ole sanonut, etteikö valemuistoja voi syntyä. Täällä käsitellään myös monipuolisesti terapian epäonnistumista, syytetään itseä, maailmaa, terapeuttia, muita tai vain todetaan ettei onnistunut ja jokin muu on parempi tapa hoitaa mielenterveyttään.

Tämä sinun hyökkäävyytesi ja vaativuutesi ja se miten otat koko ketjun haltuun on se ongelma, ainakin itselleni. Voin kuvitella että se kumpuaa ahdistuksesta tuossa tilanteessa ja jalkoihin jäämisestä, mutta niin kauan kun et edes kerro mistä on ollut kyse ja anna muille keskustelijoille mahdollisuutta arvioida tilannetta jollain lailla, tämä on vain pelkkää huutoa, että sinulle pitää antaa ehdotonta ymmärrystä ja sympatiaa asioista joista kukaan täällä ei tiedä mitään. Ratkaisu siihen ei ole väittää, ettei ketjussa käsitellä sitä mitä käsitellään vain koska sinä et saa tästä mitä halusit.

Tuon ihmisen käytös luo myös sen vaikutelman, ettei hänen omakaan mielenterveytensä ole kovin vakaa.

Terapia voi mennä pieleen tai ei muuten vaan toimi. Hän ei kuitenkaan kerro, miksi henkilö meni terapiaan, mikä on terapiassa kävijän oma motivaatio ja näkemys jne. Onko mitään hyvää edistystä tapahtunut jne. 

Jos täällä jo vieraat lukijat reagoivat negatiivisesti hänen asenteeseensa, voin hyvin kuvitella hänen herättävän raivoa kotioloissa.

Tulee ajatus ihmisestä, joka on lähettänyt puolisonsa terapiaan, jotta sieltä palaisi hänelle mieleen oleva ihminen. Tulee myös ajatus parisuhteesta, missä on kaksi ihmistä, joilla on käytösongelmia. 

Jos narsistia väkisin sörkitään terapiassa, se voi herättää vaikka mitä puolustusmekanismia. Ja tosiaan, voi se terapeuttikin olla hullu tai vain osaamaton. 

Tuo ihminen vaikuttaa sellaiselta, että jos mies käy vieraissa, syy on toisen naisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohis mutta onko pitkiä terapiajonot vai Kelan jonot? Koska ne joilla on mainetta ja mammonaa tuntuu menevän terapiaan tuosta noin vaan. Julkisen puolen köyhät potilaat on niin huonossa kunnossa että terapeutit eivät käsittääkseni ole heistä kauhean innostuneita. Lisäksi vakaviin häiriöihin ja ongelmiin tarvitaan pätevä koulutus, ammattitaitoa ja kokemusta mitä kaikilla kilteillä kympin psykologitytöillä ei ole. Toinen ääripää on se joukko joka lähtee alalle kun itsellä on ollut vaikeaa. 

Ikävä kuulla ap sun kokemuksista. Mulla on terapiaan menoa lykätty jo vuosia koska voimat ei vaan riitä. 

Itse maksaen terapiaan oli tosi helppo päästä. Googlettelin vaan terapeutteja ja lääkäriasemia jne, ja valitsin mieleiseni mm. terapeutin harjoittaman suuntauksen ja esittelyn perusteella. Sitten vaan varasin nettiajanvarauksella ajan seuraavalle viikolle. Olen käynyt 2 viikon välein nyt pari kuukautta. Maksaa 105 euroa per kerta.

Käyn EMDR traumaterapiassa,on vielä aika alussa,käynyt pari kuukautta.

Munun lapsuuteni oli täydellinen,etenkin vanhemmat ovat mitä parhaat. Just selkaiset turvalllisuutta tuovat esim joka pöivä syötiin yhdessä.

Ei se estänyt kuienkaan täysi-ikäisenä seksuaalirikosten uhriksi joutumista joka romutti elämäni. Eu esränyt vaikka minulla ei ole edes mitään päihdeongelmaa koulut ja kaikki mennyt hyvin.

Silti jouduin heti ensimmäisen  poikaysrävän uhriksi 18 vuotiaana useita kertoja ja myöhemmin aikuisena eri yksittäisten henkilöiden esim 2 vuotta sitten omassa kotonani kun täysi-ikäistynyt nuoreni on vielä kotona tapahtuma-aikaan. 

Yritin tehdä ap:tä ajatellen uuden ketjun valemuistoraivosta, mutta asiasta keskustellaan ilmeisesti mieluummin täällä. Harmi.

Minusta valemuistoraivo on pohjimmiltaan  vain mielenterveyspotilaan harjoittamaa henkistä väkivaltaa. Ja tuskin edistää potilaan itsensäkään paranemista.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Carl Jung, itsekin psykologi, psykiatri ja psykoterapeutti, sanoi että mieleltään terveet kuuluu parantaa eikä toisinpäin. Ts. jonkinlainen "neuroottisuus" on ihmisen normaali tila.

Hirveän sivistynyttä, mutta mitä tuo kongreettisesti tarkoittas? Aivan niin: ei mitään.

Konkreettisesti: Sitä, että myös negatiiviset tunnetilat seurauksineen on normaaleja tiloja. Merkki toimivasta tunnemielestä. Ei vika, vamma, tai muukaan anomalia. Ehkä kursivoidulla "terve mieli" on kyvytön noihin tiloihin. Tunne on myös oppimisprosessi. Oman itsen sisäinen (ei ulkoista opettajaa). Negatiiviset muistot on "varoituksia" tai kuin "tienviittoja". Jotka asemoituu omalle sisäiselle moralikartalle, ja samalla muokkaa omaa sisäistä moraalista karttaa. Piirtäen sitä lisää/yksityiskohtaistamalla sitä. Vrt. Lapsi polttaa sormensa hellan levyllä. Sormet on hetken kipeät ja muistuttaa tapahtuneesta tavalla, jota ei voi sivuuttaa. Sormet paranee. Lapsi ei polta sormiaan uudelleen, koska muistaa. Ajattelu- ja mmyös tunnetasolla. "Tunnoton" ei muista, eikä kokemus muodosta tunnetta jälkikäteen. "Neuroottisuus" on osa suojaavia mekanismeja. Älylliset resurssit (yksilölliset) noudattaa Gaussin käyrää. Vaikuttaisi siltä, että käyrän isoa keskipsaa edustavat tarvitsee "apuopettajaa ja tukiopetusta" (=terapiaa), jonka avulla tunnemieli vasta oppii, jos oppii. Ja jos "tukiopetus" edes on opetusta. Sekin perustuu uskomuksiin ja hypoteeseihin. Sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Carl Jung, itsekin psykologi, psykiatri ja psykoterapeutti, sanoi että mieleltään terveet kuuluu parantaa eikä toisinpäin. Ts. jonkinlainen "neuroottisuus" on ihmisen normaali tila.

Hirveän sivistynyttä, mutta mitä tuo kongreettisesti tarkoittas? Aivan niin: ei mitään.

Konkreettisesti: Sitä, että myös negatiiviset tunnetilat seurauksineen on normaaleja tiloja. Merkki toimivasta tunnemielestä. Ei vika, vamma, tai muukaan anomalia. Ehkä kursivoidulla "terve mieli" on kyvytön noihin tiloihin. Tunne on myös oppimisprosessi. Oman itsen sisäinen (ei ulkoista opettajaa). Negatiiviset muistot on "varoituksia" tai kuin "tienviittoja". Jotka asemoituu omalle sisäiselle moralikartalle, ja samalla muokkaa omaa sisäistä moraalista karttaa. Piirtäen sitä lisää/yksityiskohtaistamalla sitä. Vrt. Lapsi polttaa sor

Mutta eihän ihminen, joka ei opi kokemastaan ole mieleltään terve, eli en edelleenkään ymmärrä tuota jungin viisastelua! Kädenpolttamisesimerkissä lapsi muuten kirjaimellisesti oppii pikku trauman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On terapeutteja jotka eivät osaa. Pahimmillaan kaivavat ihmisestä pahuuden esiin.

Tuo nyt on ihan naurettavaa vastuuttaa terapeuttia sun omasta pimeydestäsi jota et kykene hallitsemaan. Luonnevikaiset toki syyttävät viimeiseen asti muitam jopa terapeuttiaan, kun totuus on että itse ovat täysin sokeita hulluudelleen. Hyväkin terapeutti epäonnistuu näiden kanssa, toki jos ovat suoraselkäisiä toteavat keinottomuutensa hyvissä ajoin. Yleensä tyyliin "minulle ei ole kompetenssia sinun auttamiseksesi".

On häiriöitä jotka ovat terapiaresistenttejä. Yksi avainsana: vähintään keskivaikea narsistinen pers häiriö. Noista kimpoaa kaikki takaisin, terapeutti on kilpailija näille.

Ei minusta tuossa terapeuttia vastuutettu pahuudesta. Se pahuushan on siellä joka tapauksessa. Mutta huonon terapeutin vika on sitten se, että kaivaa sen pahuuden esiin eikä saa sitä hoidettua pois. Terapeutin pitäisi tietää vastuunsa, ettei kaivele sellaisia esiin, joita ei sitten osaakaan hoitaa paremmaksi.

Ja juuri tuo terapeutin pitää tietää, että on sellaistakin pahuutta, joka ei ole hoidettavissa. Ja siksihän terapeutin tulee olla vastuullisesti varuillaan noiden asioiden kanssa.

Ja kuten sanot, niin suoraselkäinen terapeutti toteaa, että minulla ei kompetenssi riitä. Mutta varmasti sinäkin tiedät, että suurin osa terapeuteista ei noin tee, vaan pitää kiinni pitkäaikaisesta asiakkaastaan. 

Siis menevätkö ihmiset oikeasti psykoterapiaan kiukuttelemaan sille terapeutille?

Tuollainen lähtökohta on aika rankka kummallekin osapuolelle enkä ihmettele, että terapeutit ottavat mieluummin niitä töissä käyviä parempikuntoisia asiakkaikseen.

Psykoterapeutti ei ole kenenkään mamma tai pappa. Psykoterapeutti ei 3 vuodessa voi kiintymyssuhdetraumoja paikata. Siitähän on kyse, kun ihminen projisoi vaikeat tunteensa terapeuttiin.

Jokainen vastaa ihan omista tunteistaan tai käytöksestään. Myös siellä psykoterapiassa.

Jos pitää terapeuttia jonain pa*kasankona on kehittymisen ennuste aika heikko. Tätä moni ei tunnu sisäistävän.

Eri kuin tuo sinulle kommentoinut, mutta ei kukaan ole sanonut, ettei terapiassa voi olla vikaa, koko ketjuhan käsittelee juuri tätä. Kukaan ei myöskään ole sanonut, etteikö valemuistoja voi syntyä. Täällä käsitellään myös monipuolisesti terapian epäonnistumista, syytetään itseä, maailmaa, terapeuttia, muita tai vain todetaan ettei onnistunut ja jokin muu on parempi tapa hoitaa mielenterveyttään.

Tämä on pitkä ketju, ja ymmärrän, että et ole huomannut. Mutta kyllä minulle on tässä sanottu, että vaikuttaa siltä, että terapia on kunnossa ja että valemuisto taitaakin olla ihan totta ja että minun mielenterveydessäni näyttää olevan vikaa.

Minä kuitenkin annoin ap:lle esimerkin, joka ei ole vain mielipiteeni tai tulkintani vaan kertoo ihan todellisista ja konkreettisista kokemuksistani.