Kelan 3v psykoterapia huononsi vointiani?

Vastaat nyt ihan eri henkilölle. Mutta huomaan, että fiktio sinulla kyllä on hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Ai että kun mies, joka on sotkenut koko elämänsä, tulee terapiasta ja alkaa huutaa käsittämätöntä paskaa ja kolauttaa lopuksi pääni patteriin, niin peliriippuvuuden aito syy onkin ollut ongelmallinen vaimo, joka on tehnyt jonkin mielikuvituksen luoman vääryyden?

Muuten, äidin kontrollointia saattaisi joku pitää myös kasvatuksena. Ikävällehän se teininä saattaa tuntua.

Tässä ei suurin ongelma ole se, että mies puhuu terapiassa mitä sattuu vaan se, että sinä olet väkivaltaisessa suhteessa. Miksi? Mies ei ole motivoitunut itse terapiaan vai on täysin defensseissä? Et silti voi sekaantua hänen terapiaansa. Sinä kuvittelet, että mies on nyt puoli vuotta terapiassa ja peliriippuvuus ja väkivalta katoavat. Tuskin. Juokse. 

Vierailija kirjoitti:

Ai että kun mies, joka on sotkenut koko elämänsä, tulee terapiasta ja alkaa huutaa käsittämätöntä paskaa ja kolauttaa lopuksi pääni patteriin, niin peliriippuvuuden aito syy onkin ollut ongelmallinen vaimo, joka on tehnyt jonkin mielikuvituksen luoman vääryyden?

Muuten, äidin kontrollointia saattaisi joku pitää myös kasvatuksena. Ikävällehän se teininä saattaa tuntua.

Kontrollointi ja kasvatus ovat kaksi eri asiaa, kuten on kaktus ja ruusukin, vaikka piikikkäitä kukkia molemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että kun mies, joka on sotkenut koko elämänsä, tulee terapiasta ja alkaa huutaa käsittämätöntä paskaa ja kolauttaa lopuksi pääni patteriin, niin peliriippuvuuden aito syy onkin ollut ongelmallinen vaimo, joka on tehnyt jonkin mielikuvituksen luoman vääryyden?

Muuten, äidin kontrollointia saattaisi joku pitää myös kasvatuksena. Ikävällehän se teininä saattaa tuntua.

Tässä ei suurin ongelma ole se, että mies puhuu terapiassa mitä sattuu vaan se, että sinä olet väkivaltaisessa suhteessa. Miksi? Mies ei ole motivoitunut itse terapiaan vai on täysin defensseissä? Et silti voi sekaantua hänen terapiaansa. Sinä kuvittelet, että mies on nyt puoli vuotta terapiassa ja peliriippuvuus ja väkivalta katoavat. Tuskin. Juokse. 

Mistä pirusta sinä tiedät mitä minä kuvittelen tai keksit, että olisin sekaantunut kenenkään terapiaan? Tai että tuo talousnero olisi aiemmin ollut väkivaltainen? Tai että tarina ylipäätään on tosi? Edelleen, fiktio sinulla kyllä on hallussa.

Se ei ollut se dokaaminen, narkkaus ja töiden välttely, joka vie kunnon ja fiiliksen? Okei.

Mä kyllä odotinkin, että olo menisi huonommaksi, kun elämänmittaisia traumoja alettiin purkaa. Harvemmin tällaisesta kuitenkaan kuullut ratkaisukeskeisen yhteydessä. Kerroit ap, ettei terapiassa opittu ole siirtynyt osaksi arkea. Ainakin jos ihmissuhteista kyse, olen huomannut, että ne uudet tavat toimia tarvitsevat valtavasti harjoittelua ja toistoa. Toki pitäisi myös olla sellaisia ihmisiä, joiden kanssa pystyisi "harjoittelemaan". Ja jos on elämässä ikäviä asioita, joita et pysty muuttamaan, eihän se hyvältä tietenkään tunnu. Terapian avulla voi tällaisten asioiden ja epämukavien tunteiden kanssa oppia elämään.

Joo.. Haaveilin opiskelusta, terapeutin mielestä en kykene enää oppimaan uutta. Silti kyselee multa apuja tietokoneensa ja puhelimensa kanssa. Luulee kai, ettei niiden osaamista tarvitse ikinä päivittää. 

Haluaa että kerron lapsuudestani ja epäilee sitten sanomisiani. "Jos sulle olisi lapsena käynyt noin, et olisi nyt tuollainen kuin olet". 

Valittaa aina miten raskasta hänen työ on. Enkä siis epäile sitä! Mietin vain, että onko tuo Kelan maksama kuntoutus tarkoitettu sen terapeutin kuntouttamiseen, ja jos on, niin mikä mun rooli tässä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin epäilen että osa julkisista palveluista voi olla huonoja. Ja puolivillaisia. Myös maksaja määrittelee mitä palvelu on.

Kyseessä yksityisellä vastaanottava terapeutti. En tiedä mitä ajatella. Olen koko ajan luottanut että hän on ammattilainen ja ohjaa oikeaan suuntaan mutta toiveikkuuteni tulevaisuutta kohtaan on heikko. 

Ap

Mikä sinun mielestäsi se oikea suunta olisi?

Vierailija kirjoitti:

Joo.. Haaveilin opiskelusta, terapeutin mielestä en kykene enää oppimaan uutta. Silti kyselee multa apuja tietokoneensa ja puhelimensa kanssa. Luulee kai, ettei niiden osaamista tarvitse ikinä päivittää. 

Haluaa että kerron lapsuudestani ja epäilee sitten sanomisiani. "Jos sulle olisi lapsena käynyt noin, et olisi nyt tuollainen kuin olet". 

Valittaa aina miten raskasta hänen työ on. Enkä siis epäile sitä! Mietin vain, että onko tuo Kelan maksama kuntoutus tarkoitettu sen terapeutin kuntouttamiseen, ja jos on, niin mikä mun rooli tässä on.

Tuollaisesta terapeutista pitää keskustella heti lääkärin kanssa. Itse sanoin terapeutilleni alussa, että jos tuollaista ilmenee, lopetan sopimuksen seinään. 

Veikkaan, että 66% tämän ketjun potilaista paranisi heti, jos saisi puoli milliä tililleen. Ongelmallinen äitisuhdekin elpyisi, jos rahat antaisi äiti.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että 66% tämän ketjun potilaista paranisi heti, jos saisi puoli milliä tililleen. Ongelmallinen äitisuhdekin elpyisi, jos rahat antaisi äiti.

Pelkään, etten parane enkä saa puolta milliä 🙄

Suosittelen self helpin terapian rinnalle. Pelkkä 2 x 45 min viikossa on aika vähän, jos ongelma on yhtään syvemmällä.

"Tuo ei pidä paikkansa. Juuri oli viikonlopun lehdessä miten terapeuteilla on asiakkaat vähentyneet. Paniikissa siinä ihmettelivät sitä asiakaskatoa. Tilanne ei tietenkään koske kaikkia kaikkialla, mutta ei ole mikään yksiselitteinen totuus, että asiakkaita riittää yllin kyllin."

Terapeuteilla vai psykoterapeuteilla? Oliko kyse kelan psykoterapioasiakkaista vai muista?

Olipa tänne tullut paljon kommentteja. Kiitos kaikille omien kokemusten avaamisesta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:SInun terapiasi antaa siis sinulle oikeuden vahingoittaa toista ihmistä valehtelemalla tästä?

 Tätä siis minäkin ihmettelen. Kiitos, kun joku toinenkin huomasit mikä ongelma tähän liittyy!

Minä olin siis tuossa tilanteessa, että minusta valehdeltiin. Laitoin terapeutille viestiä asiasta, mutta terapeutti suuttui minulle, kun en elänyt mukana siinä hänen asiakkaansa eli minun läheiseni valemuistossa.

Lähtökohtaisesti sinun ei pitäisi tietää mitään siitä, mitä läheisesi terapiassaan puhuu. Terapeutti ei voi ottaa kantaa asioihin, joiden tapahtuessa hän ei ole ollut paikalla. 

Omassa terapiassani käsitän selkeästi, mikä on aito muisto ja mikä vain tunnemuisto, mikä voi nostaa minkä tahansa mielikuvan. Terapeutti ymmärtää valemuiston mahdollisuuden kuten itsekin eikä sellaisia yr

Viimeisin lainaamani on hyvä esimerkki siitä miten terapiassa on manipuloitu uskomaan terapian ja terapeutin virheettömyyteen. Se ei ole kuitenkaan reaalimaailman totuus vaan vain toiveajattelua.

Ensinnäkin, totta kai minä tiedän mitä terapiassa on puhuttu, kun läheiseni kertoi minulle siitä. Ja kyllä minäkin kysyin, että mistä hänen oudot puheensa ovat peräisin. 

Ja vaikka sinä väität, että terapeutti ei voi ottaa kantaa asioihin, joita hän ei ole itse nähnyt, niin tämä terapeutti kyllä otti kantaa asioihin, vaikka hän ei ole ollut itse niitä todistamassa. Eihän siinä mitään järkeä ole, että hän kuvitteli tietävänsä minua paremmin, mutta niin se nyt vain meni.

Ja täydellisessä maailmassa terapiassa ei synny valemuistoja. Mutta tosielämässä sitä tapahtuu. Minä ja moni muu on todistanut sitä. Ja kyllä niiden syntyminen on täysin mahdollista, jos kerran terapeutitkin tietävät, että niiden syntymistä pitää varoa. 

Ja minun läheiseni puhui terapiasta ja oli nostamassa oikeusjuttua minua vastaan. Vaikka sinä et niin tekisi, niin joku muu voi niin tehdä. Oikeuteen ei tietenkään päädytty, kun syytökset olivat tekaistuja. Mutta kyllä asiasta silti ehti riesaa ja stressiä olla. 

Läheiseni valehtelee terapiassa, ja olen siitä vetänyt omat johtopäätökseni. Se ei kuitenkaan poista sitä, että terapia on haitallista, kun siellä vahvistetaan valemuistoa.

Ja totta kai minä silloin oletan, että terapeutti kysyttäessä kertoo minulle miksi terapia aiheuttaa minua vastaan aiheettomia syytöksiä, aiheettomia oikeustoimia ja väkivaltaa. Kyllä minä oletan, että minulla on oikeus tietää miksi jonkun muun ihmisen terapialla on minun elämääni näin merkittäviä vaikutuksia. Ja terapeutti voisi myös vaikkapa kertoa mitä aikoo tehdä ongelman poistamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

"Tuo ei pidä paikkansa. Juuri oli viikonlopun lehdessä miten terapeuteilla on asiakkaat vähentyneet. Paniikissa siinä ihmettelivät sitä asiakaskatoa. Tilanne ei tietenkään koske kaikkia kaikkialla, mutta ei ole mikään yksiselitteinen totuus, että asiakkaita riittää yllin kyllin."

Terapeuteilla vai psykoterapeuteilla? Oliko kyse kelan psykoterapioasiakkaista vai muista?

Onko ihmisillä rahat loppu, vai mistä asiakaskato johtuu?

Vierailija kirjoitti:En usko olevani ainoa, joka on joutunut terapiassa kehitellyn valemuistoraivon kohteeksi. Ihmisillä on mahtava tapa vältellä vastuunottamista omista teoistaan ja omasta elämästään. Mielenterveyspotilaat eivät tässä suhteessa todellakaan ole mitään jeesuksia.

 

Et todellakaan ole ainoa. Täällä on toinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä suuntauksen psykoterapiassa kävit?

Ratkaisukeskeinen mutta ei puhtaasti vain sitä. 

Ap

Eri suuntauksissa voi mennä eri asiat pieleen. Mutta tärkein kai se, onko kemiat kohdallaan terapeutin kanssa. Tuntuiko siltä?

Tärkein on terapeutin ammattitaito. Mikä koulutus terapeutilla on?

Ihan tutkitusti ainoa millänon merkitystä on se, että potilaalla ja terapeutilla ns. Synkkaa. Sen jälkeen kun syvyyspsykologia haudattii, ei suuntauksella ole, edelleen tutkitusti, mitään merkitystä. 

Nykytutkimus muuten antaa osviittaa että parin kuukaudem terapia auttaa paremmin kuin tuollaiset vuosia kestävät. Siksi että asioiden loputon jauhaminen ei auta mitään.

Minullakin 3v kelan terapiaa meni hukkaan, oloni vaan paheni. Perimmäiseksi ongelmaksi osoittautui autismi. Esitin sitä itse ensimmäiselle psykiatrilleni joka tietämättämyyden tuomalla varmuudella kertoi että sen näkee heti päälle jos joku on autisti. Seuraava sitten ensi tapaamisella alkoi varovasti ehdotella, että oletko autismista kuullut... se turha terapia oli noiden nuppinikkareiden välissä. Tapahtui aikana, jona alettiin pikkuhiljaa havahtua siihen että naisetkin voivat olla autisteja. 

Näin 15 vuotta myöhemmin tajusin lopulta että terapia meni pieleen koska jossain määrin maskasin terapeutillekin. Koska maskasin itsellenikin. Kyseenalaistan nykyään kaikkien noiden ammattitaidon, miten ne ei näe että potilas teeskentelee sekä minulle että itselleen? Kukaan psyka tai terapeutti ei ikinä edes tajua että feikkaan katsekontaktinkin. Yllättyvät kun sanon siitä. 

Lähestyisin asiaa niin, että se raivo on ollut pinnan alla joka tapauksessa. Se vain kuohuu pinnalle valemuistona (tai näkemyserona).

Esimerkiksi mieli ei kehitä raivoa tihkuvaa valemuistoa rakastavaa isoäitiä kohtaan. Mieli voi kehittää raivoa tihkuvan valemuiston kontrolloivaa ja epäreilua vanhempaa kohtaan, jotta tunne saada pinnalle. 

Tottahan toki valemuiston luojalla on jokin tarve sille valemuistolleen. Ei silti ole minun vastuullani vastaanottaa valemuistoraivoa, joka on syntynyt vanhempien kaltoinkohtelusta. Raivotkoon niille vanhemmilleen, ei minulle. Ja muutenkin nämä terapian nostamat tunteet kuuluvat terapiaan käsiteltäviksi, ei läheisten silmille syydettäväksi.

Sen sijaan että olisit validoinut raivon ja ottanut sen vastaan, pidit kaikkein tärkeimpänä lähteä oikaisemaan asioita terapeutille. 

Ihan mahdollista on se, että terapiapotilas ei ole koskaan saanut sinulta asiallista vastakaikua raivolleen ja olet muutenkin jyrkkä besserwisser. Sitten hänen mielensä saa niin tarpeekseen, että räjähdystä ei voi välttää, mutta koska olet kieltänyt häntä raivostumasta, hänen mielensä kehittää tarinan tapahtumista. Tarinan, joka herättäisi samoja tunteita, joita hän ei ole saanut perille kanssasi. 

Jos minun pitää jotain validointia tehdä, niin terapeutti olkoon hyvä ja opettakoon minulle siihen oikean tavan. Jos minä olen osa terapiaa, niin minut pitää sitten ottaa osaksi terapiaa, eikä olettaa, että minä osaan suorittaa terapiaharjoitteita ilman ohjausta.

Ja kun minulle vastasit, niin kommentoin siihen, että terapiapotilas ei todellakaan ole saanut minulta kaikua raivolleen enkä ole suostunut ottamaan sitä vastaan, sillä kyseinen raivo ei ole minun vastuullani. Minä en ole sitä synnyttänyt ja minä en sitä paranna. Terapiapotilas meni sinne terapiaan hoitamaan näitä asioita. Minä en ole terapeutti enkä tee terapeutin töitä.

En ymmärrä miksi edes ehdotat, että minun pitäisi ottaa vastaan jokin raivo melko vieraalta ihmiseltä. Kyse ei ole omasta perheenjäsenestä eikä lähisukulaisesta eikä kumppanista. Minä odotan kanssaihmisiltäni asiallista käytöstä aivan kuten he saavat minulta. Kyse on kuitenkin minulle melko vieraasta ihmisestä.

Kenen kaikkien raivoa sinä olet valmis ottamaan vastaan? Ja miksi?