Parisuhdekriisi marjamieltymyksistä en jaksa enää
En tiedä mistä aloittaa, mutta en kestä tätä enää yksin. Olen ollut naimisissa seitsemän vuotta, ja kaikki on ollut enimmäkseen vakaata, ehkä vähän turruttavaa välillä, mutta turvallista. Nyt kuitenkin tilanne on ajautunut johonkin, mitä en olisi koskaan osannut ennakoida.
Kaikki alkoi oikeastaan viime viikolla, kun keskustelimme mieheni kanssa siitä, kumpi on parempi marja: mustikka vai mustaherukka. Minulle mustaherukka on ollut aina se marja lapsuudesta asti. Se maistuu vahvemmalta, siinä on kirpeyttä, se on rehellinen ja suorasukainen. Ei mielistele ketään, ei pyri olemaan kaikkien makuun. Mustaherukka on rehellinen marja. Se ei yritä olla makea tai lempeä, se vain on. Ja ehkä juuri siksi se puhuttelee minua.
Mieheni taas pitää mustikkaa parempana. "Monikäyttöisempi", hän sanoo. "Kauniimpi väri, miedompi maku." Hänen mielestään mustaherukka on "liian hyökkäävä", eikä hän kestä sen tuoksua tai sitä "kitkeryyttä", kuten hän sitä nimittää. Totesin siihen vain, että ehkä ongelma ei ole marjassa vaan siinä, että hän ei halua kohdata mitään, mikä ei ole helppoa ja miellyttävää. Tästä syntyi riita.
Aluksi se tuntui pieneltä ja vähän naurettavaltaki, mutta kun aloin ajatella asiaa tarkemmin, huomasin, että tämä ei ole enää pelkkä marjakeskustelu. Se on vertauskuva jostain paljon syvemmästä. Miten voi elää yhdessä ihmisen kanssa, joka ei halua edes yrittää ymmärtää miksi jokin niin yksinkertainen asia kuin mustaherukka merkitsee minulle jotain? Minulle kyse ei ole vain mausta. Kyse on identiteetistä. Minä olen mustaherukka, ja hän taas on... mustikka. Se kaikki, mitä minä en ole.
Viime päivät ovat olleet todella vaikeita. Me emme juuri puhu toisillemme. Hän toi kaupasta mustikkakeittoa, ja minä koin sen suoraan sanottuna loukkauksena. Hän taas pitää minua dramaattisena. "Kyse on marjoista", hän sanoi eilen. Mutta miten hän ei näe, että kyse ei ole vain marjoista? Kyse on siitä, miten me kohtaamme toisemme, tai emme kohtaa. Minä analysoin ehkä liikaa, mutta en voi olla ajattelematta, että tämä marjakysymys on vain jäävuoren huippu.
Tänään hän sanoi, että ehkä meidän pitäisi pitää taukoa. Se sattui. Samalla en voi olla ajattelematta, että ehkä hän on oikeassa. Miten voi rakentaa yhteistä tulevaisuutta, jos ei pysty edes sopimaan pakastimen marjavalikoimasta? Tai jos kokee, että toisen valinnat kyseenalaistavat oman olemassaolon? Tiedän, kuulostan nyt ehkä järjettömältä, mutta tämä tilanne ei tunnu enää hallittavalta.
Jos joku on kokenut jotain vastaavaa, ehkä ei juuri marjoista, mutta jostain yhtä "mitättömästä", joka paljastaakin isommat kuilut, niin kuulisin mielelläni, miten siitä voi selvitä. Vai voiko?
Kiitos kun jaksoitte lukea. En odota, että kaikki ymmärtävät. Mutta toivon, että joku ehkä tuntee edes pienen kaiun siitä ristiriidasta, jossa nyt elän.
Kommentit (106)
Voisiko ajatella että teillä voisi olla pakkasessa sekä mustikoita, että mustaherukoita?
Minä seurustelin erään miehen kanssa puolisen vuotta, kunnes kävi ilmi että hän piti mansikoista. Jouduin raskain sydämin jättämään hänet, sillä oli jo siinä vaiheessa tieto ettei vauvasuisen mansikkamiehen kanssa ole mitään järkeä suunnitella perheen perustamista tai muutenkaan mitään vakavaa.
Älkää nyt hyvät ihmiset ottako tätä tosissaan! Ihan selvä vitsi.