Parisuhdekriisi marjamieltymyksistä en jaksa enää
En tiedä mistä aloittaa, mutta en kestä tätä enää yksin. Olen ollut naimisissa seitsemän vuotta, ja kaikki on ollut enimmäkseen vakaata, ehkä vähän turruttavaa välillä, mutta turvallista. Nyt kuitenkin tilanne on ajautunut johonkin, mitä en olisi koskaan osannut ennakoida.
Kaikki alkoi oikeastaan viime viikolla, kun keskustelimme mieheni kanssa siitä, kumpi on parempi marja: mustikka vai mustaherukka. Minulle mustaherukka on ollut aina se marja lapsuudesta asti. Se maistuu vahvemmalta, siinä on kirpeyttä, se on rehellinen ja suorasukainen. Ei mielistele ketään, ei pyri olemaan kaikkien makuun. Mustaherukka on rehellinen marja. Se ei yritä olla makea tai lempeä, se vain on. Ja ehkä juuri siksi se puhuttelee minua.
Mieheni taas pitää mustikkaa parempana. "Monikäyttöisempi", hän sanoo. "Kauniimpi väri, miedompi maku." Hänen mielestään mustaherukka on "liian hyökkäävä", eikä hän kestä sen tuoksua tai sitä "kitkeryyttä", kuten hän sitä nimittää. Totesin siihen vain, että ehkä ongelma ei ole marjassa vaan siinä, että hän ei halua kohdata mitään, mikä ei ole helppoa ja miellyttävää. Tästä syntyi riita.
Aluksi se tuntui pieneltä ja vähän naurettavaltaki, mutta kun aloin ajatella asiaa tarkemmin, huomasin, että tämä ei ole enää pelkkä marjakeskustelu. Se on vertauskuva jostain paljon syvemmästä. Miten voi elää yhdessä ihmisen kanssa, joka ei halua edes yrittää ymmärtää miksi jokin niin yksinkertainen asia kuin mustaherukka merkitsee minulle jotain? Minulle kyse ei ole vain mausta. Kyse on identiteetistä. Minä olen mustaherukka, ja hän taas on... mustikka. Se kaikki, mitä minä en ole.
Viime päivät ovat olleet todella vaikeita. Me emme juuri puhu toisillemme. Hän toi kaupasta mustikkakeittoa, ja minä koin sen suoraan sanottuna loukkauksena. Hän taas pitää minua dramaattisena. "Kyse on marjoista", hän sanoi eilen. Mutta miten hän ei näe, että kyse ei ole vain marjoista? Kyse on siitä, miten me kohtaamme toisemme, tai emme kohtaa. Minä analysoin ehkä liikaa, mutta en voi olla ajattelematta, että tämä marjakysymys on vain jäävuoren huippu.
Tänään hän sanoi, että ehkä meidän pitäisi pitää taukoa. Se sattui. Samalla en voi olla ajattelematta, että ehkä hän on oikeassa. Miten voi rakentaa yhteistä tulevaisuutta, jos ei pysty edes sopimaan pakastimen marjavalikoimasta? Tai jos kokee, että toisen valinnat kyseenalaistavat oman olemassaolon? Tiedän, kuulostan nyt ehkä järjettömältä, mutta tämä tilanne ei tunnu enää hallittavalta.
Jos joku on kokenut jotain vastaavaa, ehkä ei juuri marjoista, mutta jostain yhtä "mitättömästä", joka paljastaakin isommat kuilut, niin kuulisin mielelläni, miten siitä voi selvitä. Vai voiko?
Kiitos kun jaksoitte lukea. En odota, että kaikki ymmärtävät. Mutta toivon, että joku ehkä tuntee edes pienen kaiun siitä ristiriidasta, jossa nyt elän.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Minusta aloitus oli erinomainen metafora arvojen yhteensovittamisen vaikeudesta. Jotain vastaavaa olisin voinut itsekin kirjoittaa.
Miksi arvot sitten pitäisi sovittaa yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aloitus oli erinomainen metafora arvojen yhteensovittamisen vaikeudesta. Jotain vastaavaa olisin voinut itsekin kirjoittaa.
Miksi arvot sitten pitäisi sovittaa yhteen?
Et vissiin ole koskaan asunut kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä ei osaa puhua syvällisesti, siitä tää vähättely kumpuaa. Ymmärrän sua ap oikein hyvin, jos pienistä mitättömistä asioista kumpuaa tällaista, on vika jossain paljon syvemmässä. Tsemppiä ottaa selvää mikä oikeasti kaivaa ja mies koville tunteittensa kanssa, vaikka kuinka kipeää tekisi.
Ap:sta ongelma kumpuaa, ei miehestä. Ap:han keskustelun on vääntänyt päässään ihan muuksi mistä on puhuttu.
Moisen vääntelijän kanssa ei kannata puhua mitään, kun keksii sanoille ihan muita merkityksiä mitä ne on keskustelussa ollut
Ai, se on aina sen vika joka ei ole tyytyväinen olotilaansa? Ap huomasi että mustikkakeskustelu nosti esiin kipeämpiä asioita, kun ukko haluu vaan keskustella mustikoista. Tyypillinen mies, joka olettaa, että kaikki on hyvin, kun hänen ei tarvitse va
Näin, tämän takia ketju on spermaviemäreiden miesvihaa.
Ap kuulostaa todella raskaalta ihmiseltä. Luulen, että suurin osa helpoista mustikkaihmisistä ei jaksaisi Ap:n kaltaista ongelmakimppua, mutta kaksi Ap:n kaltaista yhdessä ei nyt ainakaan toimi. Ehkä Ap:n kannattaisi miettiä sinkkuelämää. Ei kaikkia ole luotu parisuhteeseen, ja joskus se oireilee juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kun kissanlihakeiton tekoon niin ongelmat ratkeaa!!
Löytyykö reseptiä? Kokeilisin naapurin koiralla
Voihan nauru, kaikesta joutavasta saadaan aikaan riitoja
Pitkien avioliittojen salaisuus on se, että pikku asioista ei tehdä identiteettikysymyksiä vaan yksilöllisiä mieltymyksiä kunnioitetaan. Joka talouteen mahtuu useampi hammastahnatuubi, voi/margariinipaketti, sekä tee- että kahvipaketti, useita eri marjoja.
Luulin että miehesi on mieltynyt Marjaan, ja sinun nimesi ei ole Marja.
Mene ap terapiaan. Lyttäät ja jyräät toisen mielipiteen ja kiukuttelet kuin pieni lapsi.
Minulla oli aikanaan tällaisia naislapsia ystävinä, onneksi ei ole enää.
Minäkin pidän mustaviinimarjoista enemmän ja puolisoni kirjaimellisesti oksentaa niiden hajustakin.
Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma, koska tiedän, että puolisoni on oma yksilönsä, ei minun egoni jatke ja hajuton & mauton asuste.
Voin hyvin olla syömättä noita marjoja hänen seurassaan, sillä maailmaan mahtuu valtavasti erilaisia marjoja ja hedelmiä.
Joo ehdottomasti, nyt tarvitaan terapiaa. Paljon terapiaa, aloittajalle itselleen, miehelleen erikseen ja tietenkin parisuhdeterapiaa! Terapia on ratkaisu kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta aloitus oli erinomainen metafora arvojen yhteensovittamisen vaikeudesta. Jotain vastaavaa olisin voinut itsekin kirjoittaa.
Miksi arvot sitten pitäisi sovittaa yhteen?
Et vissiin ole koskaan asunut kenenkään kanssa.
Käytännössä koko ikäni.
Minä laitan aina juuston ensiksi, mutta tämän keskustelun herättämänä voisin kokeilla toisinpäin. Anteeksi, meni ohi aiheen, en juuri pidä marjoista.
"Mustaherukka on rehellinen marja." :D
Ainakaan ap:n mies ei pyrkinyt miellyttämään, kun toi mustikkakeittoa kaupasta. Eikös sitä haluttu?
Mustaherukan anteeksipyytelemätön aromikkuus ja ennenkaikkea se rehellisyys ovat piirteitä, joita makumieltymyksiltään pikkulapsen tasolle jääneen mustikkamiehen on mahdotonta sitä käsittää. Kas kun ei mies ole mansikoiden perään?
Vierailija kirjoitti:
Ap kaupassa ei ole edes myytävänä mustaherukka kiisseliä. Jos olisi, niin ehkä mies olisi ostanut sitä. Olet sitäpaitsi kieroutunut perverssi. Kukaan normaali ihminen ei pidä lempimarjanaan mustaherukkaa.
https://www.valio.fi/tuotteet/valio-mustaherukkakeitto-sokeroimaton/
Te väheksyjät, olette ilmeisesti joissain oppikirjaliitoissa. Onnittelut! Omassakin huushollissa riidat alkavat nimenomaan täysin vähäpätöisistä asioista, ja ilmentävät jotain paljon suurempaa, joka tulee esiin sanaharkka kehittyessä.
Ap:llä on ilmeisiä fiktiokirjoittajan kykyjä, aloitus alkaa lähennellä Veikko Huovisen novellien absurdismia. Ap, taitosi menee täällä hukkaan ja teet vain itsestäsi naurunalaisen. Mutta tee lisää tällaisia, laajenna ne muutaman sivun kertomuksiksi ja laita henkilöt keskustelemaan keskenään. Tarjoa sitten pakettia jollekin kustantajalle. Jos ei nappaa, niin julkaise omakustanne ja myy sitä netissä.
Minkäslainen marja on vadelma? Kiinnostaisi tietää.
Minusta aloitus oli erinomainen metafora arvojen yhteensovittamisen vaikeudesta. Jotain vastaavaa olisin voinut itsekin kirjoittaa.