15 vuoden avioliitto, kolme lasta ja tunne että tässäkö tämä sitten oli

Läheisriippuvuuteen on saatavilla apua. Kipikapi hankkimaan ennen kuin traumatisoit lapsiasi yhtään enempää. 

Jos suhde on ollut vaikea alusta asti ja keskenkasvuinen, miksi olet hankkinut lapsia? Olisit voinut jättää lapset tekemättä? Itsehän olet tilanteeseen itsesi ajanut,vai onko joku pakottanut?

Vierailija kirjoitti:

Jos suhde on ollut vaikea alusta asti ja keskenkasvuinen, miksi olet hankkinut lapsia? Olisit voinut jättää lapset tekemättä? Itsehän olet tilanteeseen itsesi ajanut,vai onko joku pakottanut?

Olisi kiva tietää minkälainen elämäntilanne sinulla on? Minkäikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos suhde on ollut vaikea alusta asti ja keskenkasvuinen, miksi olet hankkinut lapsia? Olisit voinut jättää lapset tekemättä? Itsehän olet tilanteeseen itsesi ajanut,vai onko joku pakottanut?

Olisi kiva tietää minkälainen elämäntilanne sinulla on? Minkäikäinen olet?

Miten kommentoijan ikä ja elämäntilanne liittyvät mihinkään?

Olin itse aikeissa esittää ihan samat kysymykset, koska en ymmärrä, miksi ihmiset roikkuvat huonoissa suhteissa vuosikausia ja tekevät niihin vielä lapsia. Olen ap:n ikäinen ja naimisissa, mutta lapsia en ole ikinä tähän edes harkinnut. Meillä on miehen kanssa kahdestaan asiat hyvin, mutta olen tiennyt aina, että lapsesta joutuisin vastaamaan kokonaan yksin ja sehän olisi johtanut eroon hyvin nopeasti. Jos olisin kipeästi halunnut lapsia, olisin eronnut nykyisestä kauan sitten ja yrittänyt löytää miehen, joka kykenee tasavertaiseen vanhemmuuteen.

En ymmärrä, mikä ihmisen saa jäämään/palaamaan suhteeseen, jossa on alusta asti ongelmia. Mitä järkeä on haaskata ainut elämänsä sellaiseen?

Minulla oli nuorempana todella heikko itsetunto ja pelkäsin, etten koskaan löydä parisuhdetta, mutten silti tyytynyt kehen tahansa miehen irvikuvaan, joita oli kyllä tarjolla jonoksi asti. Kun on seurannut paskaa parisuhdetta vierestä parikymmentä vuotta, se on viimeinen asia, mitä itselleen haluaa. Mieluummin on koko elämänsä yksin kuin huonossa suhteessa.

Moikka ap, 

Jos alkoholi ei olisi tässä se määräävin ja ratkaiseva tekijä, olisin ehdottanut että yrittäkää vielä kerran. Mutta tosiaan, tehän olitte jo käyneet terapiassa. Ja mikään keino ei voi pelastaa teidän tilannetta, ennen kuin miehesi raitistuu. 

Joten: ystävä kallis, ala laittaa asioitasi järjestykseen. Eroa. Pyydä apua läheisiltä tässä muutoksen toteutuksessa. Eron jälkeen sinä ja lapsesi voitte taas hengittää. Jos miehesi raitistuu, hän pystyy kyllä halutessaan rakentamaan lapsiinsa taas toimivan suhteen raittiina, pikkuhiljaa. 

Voimia. Sulla on edessä ensin joitakin perkeleellisiä päiviä, mutta muutos ja teidän uusi turvallinen tulevaisuus on kaiken sen arvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siinähän se sitten oli. Onnea loppuelämään kynnysmattona!

Oletko autistinen?

Ihan vain rehellinen. Jos roikkuu huonossa suhteessa yli 15v, kyllähän sitä kynnysmattona elelee. Eikä uskalla lähteä, koska on tottunut elämään kynnysmattona. 

Ymmärrän täysin.

Suhde on ollut tosi vaikea aikojen alusta saakka, lopetin lukemisen tähän. 

Vierailija kirjoitti:

Olin itse aikeissa esittää ihan samat kysymykset, koska en ymmärrä, miksi ihmiset roikkuvat huonoissa suhteissa vuosikausia ja tekevät niihin vielä lapsia. Olen ap:n ikäinen ja naimisissa, mutta lapsia en ole ikinä tähän edes harkinnut. Meillä on miehen kanssa kahdestaan asiat hyvin, mutta olen tiennyt aina, että lapsesta joutuisin vastaamaan kokonaan yksin ja sehän olisi johtanut eroon hyvin nopeasti. Jos olisin kipeästi halunnut lapsia, olisin eronnut nykyisestä ka

Paljon onnea lapsivapaasta liitosta. Upeaa, että kaksi velaa on löytänyt toisensa! Sulla on myös hyvä asenne ja oikea itsekunnioitus. Lisäksi osaat ajatella (syntymättömän) lapsen etua ja ymmärrät että lapsi ansaitsee parempaa kuin "keskivertovanhemmuutta".

kannattaa erota, lapset kyllä toipuvat erosta ja huomaat erottuasi että et tarvitse yhtään kumppania vaan olet onnellisempi kuin koskaan eikä tarvitse tehdä jatkuvasti kompromisseja elämässä

terveisin eronnut isä :)

Niinhän sinäkin käännät kaiken puolisosi syyksi.  Miksi mies ei saisi tehdä samaa?

Vierailija kirjoitti:

kannattaa erota, lapset kyllä toipuvat erosta ja huomaat erottuasi että et tarvitse yhtään kumppania vaan olet onnellisempi kuin koskaan eikä tarvitse tehdä jatkuvasti kompromisseja elämässä

 

terveisin eronnut isä :)

Ette te oikeesti lapsia ajattele. Tottakai jokainen itsekäs ihminen lohduttaa ITSEÄÄN, että lapset pärjää, ja lapsille hyvä juttu. Lasten näkökulma ei kiinnosta, se on jo valmiiksi itse päätetty.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapset? Parempi kasvaa eroperheessä kuin ilmapiirissä jossa vanhemmat väkisin pysyy yhdessä lasten takia. Kyllä ne lapsetkin sen tajuaa.

Plus kännäävä (känkkäränkkä?) iskä ei ole mikään hyvä sijoitus lapsia ajatellen. Päinvastoin. Riskit poikien kasvaa samanlaisiksi viinasiepoiksi aikuisina kasvavat ja tyttärillä on kasvanut riski ottaa aviomiehekseen isänsä kaltainen kännäävä känkkäränkkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapset? Parempi kasvaa eroperheessä kuin ilmapiirissä jossa vanhemmat väkisin pysyy yhdessä lasten takia. Kyllä ne lapsetkin sen tajuaa.

Plus kännäävä (känkkäränkkä?) iskä ei ole mikään hyvä sijoitus lapsia ajatellen. Päinvastoin. Riskit poikien kasvaa samanlaisiksi viinasiepoiksi aikuisina kasvavat ja tyttärillä on kasvanut riski ottaa aviomiehekseen isänsä kaltainen kännäävä känkkäränkkä.

Mitähän kerrottavaa tällä "kännäävällä känkkäräkällä" olisi omasta puolisostaan...?

Moni päätyy nuorempana parisuhteisiin jossa ei välttämättä ole tullut miettineeksi juuri omia tarpeitaan, vaan lähdetään rakentamaan aika ohuelta pohjalta yhteiseloa, ehkä naiivein toivein puolison muutoksesta ja halukkuudesta täyttää omaa rakkauden puutetta ja läheisyyden tarvetta. Hienoa jos nyt tunnistat paremmin sitä mitä elämäsi voisi olla ilman miehen negatiivista vaikutusta, voit vielä hyvin tehdä uusia päätöksiä tulevaisuuden suhteen ja opettaa lapsillekin rajojen tunnistamista. Valitettavasti monet ei muutu vanhetessaan parempaan suuntaan. Älä kuuntele näitä jotka ovat elämässään tehneet vain oikeita ihmissuhdevalintoja, suurin osa ei olla vaan ollaan rikkinäisiä ja vajavaisia itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Moni päätyy nuorempana parisuhteisiin jossa ei välttämättä ole tullut miettineeksi juuri omia tarpeitaan, vaan lähdetään rakentamaan aika ohuelta pohjalta yhteiseloa, ehkä naiivein toivein puolison muutoksesta ja halukkuudesta täyttää omaa rakkauden puutetta ja läheisyyden tarvetta. Hienoa jos nyt tunnistat paremmin sitä mitä elämäsi voisi olla ilman miehen negatiivista vaikutusta, voit vielä hyvin tehdä uusia päätöksiä tulevaisuuden suhteen ja opettaa lapsillekin rajojen tunnistamista. Valitettavasti monet ei muutu vanhetessaan parempaan suuntaan. Älä kuuntele näitä jotka ovat elämässään tehneet vain oikeita ihmissuhdevalintoja, suurin osa ei olla vaan ollaan rikkinäisiä ja vajavaisia itsekin.

Juuri tuon takia ihmiset pysyvät huonoissa suhteissa. Eivät halua myöntää itselleen tehneensä huonon valinnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos suhde on ollut vaikea jo aikojen alusta, miksi olet jatkanut ja tehnyt ko henkilön kanssa KOLME lasta??

Pariterapiaan, mars, mars.

Ollaan oltu, ei auttanut.

Jos olet työssä, pääset työterveyspsykologille ainakin 3 kertaa. Se kuuluu jokaiseen sopimukseen. Ja seurakunnnan pariterapiaan voit mennä yksinkin. Tarvitset selvästi rohkaisua päätöksen tekemiseen, milä se sotten onkin.

Vierailija kirjoitti:

Piti vielä kirjoittaa että onko muut olleet samassa tilanteessa? Miten etenitte?

Minä ymmärsin jättää esikoiseni isän lapseni ollessa 6kk. Emme olleet naimisissa. Nykyinen mieheni sylkee mieluummin kuppiin, toki joskus otamme kuppia. Avioliittoa takana 20 vuotta, yksi yhteinen lapsi. Jaamme arjen kokonaan. Mieheni liki 6 kymppinen, minä hiukan nuorempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos suhde on ollut vaikea alusta asti ja keskenkasvuinen, miksi olet hankkinut lapsia? Olisit voinut jättää lapset tekemättä? Itsehän olet tilanteeseen itsesi ajanut,vai onko joku pakottanut?

Olisi kiva tietää minkälainen elämäntilanne sinulla on? Minkäikäinen olet?

Miksi? Miten toisen elämäntilanne tähän liittyy? Ap halusi mielipiteitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kannattaa erota, lapset kyllä toipuvat erosta ja huomaat erottuasi että et tarvitse yhtään kumppania vaan olet onnellisempi kuin koskaan eikä tarvitse tehdä jatkuvasti kompromisseja elämässä

 

terveisin eronnut isä :)

 

Ette te oikeesti lapsia ajattele. Tottakai jokainen itsekäs ihminen lohduttaa ITSEÄÄN, että lapset pärjää, ja lapsille hyvä juttu. Lasten näkökulma ei kiinnosta, se on jo valmiiksi itse päätetty.

Alkoholismiko olisi lapselle turvasatama?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kannattaa erota, lapset kyllä toipuvat erosta ja huomaat erottuasi että et tarvitse yhtään kumppania vaan olet onnellisempi kuin koskaan eikä tarvitse tehdä jatkuvasti kompromisseja elämässä

 

terveisin eronnut isä :)

 

Ette te oikeesti lapsia ajattele. Tottakai jokainen itsekäs ihminen lohduttaa ITSEÄÄN, että lapset pärjää, ja lapsille hyvä juttu. Lasten näkökulma ei kiinnosta, se on jo valmiiksi itse päätetty.

Totta kai vanhempana ajattelee lapsia. Se ei vaan välttämättä tarkoita, että päätyisi samaan lopputulokseen kuin sinä. 

Juopon perheessä ei ole sitä vaihtoehtoa, että on kiva ja hyvä ydinperhe, ei vaikka kuinka tietäisi semmoisen olevan lapsille paras. 

Vanhemman kuuluukin tehdä päätökset ja lasten sitten niihin sopeutua, niin se vaan menee.