Lue keskustelun säännöt.
Exä ei halua tavata lastaan
28.06.2025 |
Meillä on yhteinen lapsi, joka oli 8 kun erottiin (nyt täyttänyt jo yhdeksän). Avioliittomme aikana oltiin ihan perinteinen perhe, mies vietti aikaa lapsensa kanssa kotona ollessaan jne, ei nyt kovin aktiivinen isä ollut, mutta kuitenkin. Eron jälkeen on halunnut tavata lastaan vain muutaman kerran, nyt pidempään aikaan ei ollenkaan. Asutaan edelleen samassa kaupungissa. Ei pidä yhteyttä. Kun laitan viestiä, että koska voisi tavata lastaan, niin välillä ei vastaa mitään, välillä vastaa yhdellä sanalla että joskus tai en tiedä koska ehdin. Eli ei halua edes näköjään tavata. Lapsi ihmettelee ja kyselee minulta asiasta. Mitä minun pitäisi lapselle sanoa?
Kommentit (108)
Kerro lapselle, että isällä on ollut kohtaaminen muukalaisten kanssa ja hän tarvitsee nyt henkilökohtaista aikaa ajatellakseen maailmankaikkeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoin, että isänsä saa vielä eteensä kaiken minkä teki/jätti tekemättä lapselleen. Näin myös kävi. Tiedän, että osui ja upposi.
Miksi tuli ero ja kumman aloitteesta?
Kolmansia osapyöriä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuli ero ja kumman aloitteesta?
Kolmansia osapyöriä?
Ei kolmansia osapuolia ennen eroa eikä kai eron jälkeenkään (minulla ainakaan ei enkä tiedä että hänelläkään olisi ollut). Eron syynä oli miehen vastuuttomuus, minä halusin eron. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuli ero ja kumman aloitteesta?
Kolmansia osapyöriä?
Ei kolmansia osapuolia ennen eroa eikä kai eron jälkeenkään (minulla ainakaan ei enkä tiedä että hänelläkään olisi ollut). Eron syynä oli miehen vastuuttomuus, minä halusin eron. Ap
Jospa hän kasvaisi isäksi. Toivotaan niin.
Onko mitään edellytyksiä teidän sopuun?
Minkä ikäisiä olette?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ajattelit meidän asialle tehdä?
Tuo on etävanhemman oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuli ero ja kumman aloitteesta?
Kolmansia osapyöriä?
Ei kolmansia osapuolia ennen eroa eikä kai eron jälkeenkään (minulla ainakaan ei enkä tiedä että hänelläkään olisi ollut). Eron syynä oli miehen vastuuttomuus, minä halusin eron. Ap
Jospa hän kasvaisi isäksi. Toivotaan niin.
Onko mitään edellytyksiä teidän sopuun?
Minkä ikäisiä olette?
En ole ap, mutta mihin sopuun? Kuka sopua haluaa tuollaisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä etäisän näkökulma selventäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuli ero ja kumman aloitteesta?
Kolmansia osapyöriä?
Ei kolmansia osapuolia ennen eroa eikä kai eron jälkeenkään (minulla ainakaan ei enkä tiedä että hänelläkään olisi ollut). Eron syynä oli miehen vastuuttomuus, minä halusin eron. Ap
Jospa hän kasvaisi isäksi. Toivotaan niin.
Onko mitään edellytyksiä teidän sopuun?
Minkä ikäisiä olette?
Minä olen 41 ja mies on 45. Ei me olla riidoissa vaan ihan sovussa, siis periaatteessa. Siis sillä tavalla, että lopulta erottiin sovussa ja sen jälkeen hän ei ole juuri pitänyt yhteyttä. Ne parit kerran kun on tavattu lapsenhakutilanteissa niin hän on ollut etäinen, ei ole juuri puhunut mitään, ei vihainen kuitenkaan. Eniten ehkä sellainen ettei häntä vain kiinnosta mikään lapseen tai minuun liittyvä asia. Enpä minä kai voi tässä yksin parempaa sopua rakentaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuli ero ja kumman aloitteesta?
Kolmansia osapyöriä?
Ei kolmansia osapuolia ennen eroa eikä kai eron jälkeenkään (minulla ainakaan ei enkä tiedä että hänelläkään olisi ollut). Eron syynä oli miehen vastuuttomuus, minä halusin eron. Ap
No, eiköhän tuossa ollut vastaus miksi ei ole aloitteellinen tapamisiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit meidän asialle tehdä?
Tuo on etävanhemman oikeus.
Aloituksessa kysyin neuvoja miten puhua asiasta lapselle. Siihen ajattelin jonkun teistä osaavan neuvoa jotain. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä näitä isiä, nämä ääliöt voisi kastroida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajattelit meidän asialle tehdä?
Tuo on etävanhemman oikeus.
Aloituksessa kysyin neuvoja miten puhua asiasta lapselle. Siihen ajattelin jonkun teistä osaavan neuvoa jotain. Ap
Sano että isällä on uusi perhe nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuli ero ja kumman aloitteesta?
Kolmansia osapyöriä?
Ei kolmansia osapuolia ennen eroa eikä kai eron jälkeenkään (minulla ainakaan ei enkä tiedä että hänelläkään olisi ollut). Eron syynä oli miehen vastuuttomuus, minä halusin eron. Ap
No, eiköhän tuossa ollut vastaus miksi ei ole aloitteellinen tapamisiin.
Niin varmaan siinä onkin syy, mutta aloituksen tein siis sen vuoksi, että miten puhua asiasta lapselle, joka kyselee asiasta ja isästään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuli ero ja kumman aloitteesta?
Kolmansia osapyöriä?
Ei kolmansia osapuolia ennen eroa eikä kai eron jälkeenkään (minulla ainakaan ei enkä tiedä että hänelläkään olisi ollut). Eron syynä oli miehen vastuuttomuus, minä halusin eron. Ap
Jospa hän kasvaisi isäksi. Toivotaan niin.
Onko mitään edellytyksiä teidän sopuun?
Minkä ikäisiä olette?
Minä olen 41 ja mies on 45. Ei me olla riidoissa vaan ihan sovussa, siis periaatteessa. Siis sillä tavalla, että lopulta erottiin sovussa ja sen jälkeen hän ei ole juuri pitänyt yhteyttä. Ne parit kerran kun on tavattu lapsenhakutilanteissa niin hän on ollut etäinen, ei ole juuri puhunut mitään, ei vihainen kuitenkaan.
Niin. Te olette nyt siinä avioerossa. Mies taitaa olla aika loukkaantunut ja allapäin. Ehkä voi todella huonosti eikä pysty tapaamaan.
Kuulostaa ihan mun isältä. Lapselle kannattaa kertoa ihan rehellisesti, että olet yrittänyt järjestää tapaamista isän kanssa ja isältä ei ole tullut mitään kunnollista vastausta. Painota, että isälle saa olla vihainen tästä. Jos isä jossain vaiheessa haluaa tavata lastaan, niin painota lapselle, ettei hänen ole pakko tavata isäänsä.
Mut pakotettiin lapsena tapaamaan Isää aina, kun isä halusi. En olisi halunnut, koska yleensä olin ilmaa kyseiselle ihmiselle. Syynä se, että se on kuitenkin sun isäs. Nyt aikuisena olen tehnyt selväksi, että olen isään yhteydessä omilla ehdoilla. Silti sukulaiset ovat kutsuneet isän minun juhliini ja kanssani mökille. Näistä ei tietenkään ole etukäteen kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä etäisän näkökulma selventäisi.
No tässäpä tämä:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Mitenhän tämä sama puppu, jota olet postannut nyt jo monta vuotta ties moneenko ketjuun, liittyy minun tilanteeseen? Aloituksessa jo kerroin että isä ei halua tavata lastaan vaikka yritän saada heitä tapaamaan. Ap
Se on vaikea tilanne koska lapselle ei saisi puhua pahaa isästä, lapsi kyllä tajuaa olevansa osa sitä isää ja kokee silloin myös itse olevansa jotenkin huono.
Mulla oli oman lapsen kanssa samanlainen tilanne, meillä lapsi tosin oli paljon pienempi kun isä lopetti tapaamiset. Mä yritin aina selittää että isä ei jostain syystä oikein osaa olla iskä, ei kaikki osaa. Lisäksi meillä on ollut paljon miesmalleja muutenkin, pappasta ja veljestäni alkaen. Mutta ei se helppoa ole. Oli sydäntä raastavaa kun lapsi aluksi itki illalla sängyssä että hänellä on ikävä isää. Ja raastavaa oli nimenomaan se etten voinut asiassa auttaa, ei isä suostunut häntä tapaamaan vaikka toivoin ja myös isän omat sukulaiset, joihin minulla edelleen on hyvät ja lämpimät välit, yrittivät puhua tapaamisten puolesta.
Itse olin lapsi vähän erilaisessa tilanteessa, mutta isäkuviot oli itsellänikin sekavat, eli puhun tässä enemmän lapsen kuin aikuisen näkökulmasta. Itse halusin aina tietään totuuden lapsena, mutta kuitenkin sillä tavalla neutraalisti, etten olisi joutunut välikädeksi mihinkään riitaan tai suojelemaan sitten vanhempia toisiltaan tai omilta tunteiltaan jne. Lapset tekevät päätelmiä jos eivät saa faktoja. Yksi vaihtoehto olisi sanoa, että erotilanteet on vaikeita ja että isällä taitaa olla vaikeaa sopeutua tähän uuteen tilanteeseen. Voit sanoa suoraan, että juuri nyt et tiedä milloin lapsi pääsee näkemään isää, mutta että se ei ole lapsen syy ja että hän voi kertoa sinulle ihan suoraan miltä se hänestä tuntuu ja sitten sinä halaat jos itkee jne. Tärkeintä on, että jos tilannetta ei voi korjata, jos isä nyt oikeasti on tehnyt tällaisen päätöksen, niin lapsi saa tuntea omat tunteensa asiaa kohtaan. Isää ei tietenkään kannata mustamaalata, siitä tulee lapselle vaan pahempi mieli, mutta voit sanoa, että yrität parhaasi. Lapsi voi joskus olla vihainen, joskus surullinen, koska tilannehan on tosi hämmentävä ja hän on menettänyt entisen suhteensa isäänsä. Niistä tunteista pitää päästä puhumaan, ja jos mahdollista, niin ihan terapeuttikin voi olla toimiva ratkaisu, itse kävin lapsena terapeutilla, jonka kanssa piirustusten sun muiden kautta puhuttiin tilanteesta isän kanssa.
Summa summarum, mikään selitys ei poista lapsen tunteita, eli niiden käsittelylle on annettava tilaa ja työkaluja.
Tsemppiä.
Älä ainakaan valehtele mitään lapselle.