Lapseni lokkeileva kaveri

Jos satutte asumaan helsingissä niin patistakaa ne teinit ulkoruokintaan. Kaupunki tarjoaa leikkipuistoissa joka päivä. Oli loppujen lopuksi aika kätevää...

Millaista vastavuoroisuutta voisi sitten tarjota? Jos kissaallergia estää kaverille menon. Vai miten se oli? 

Ja entä jos kaverin koti on sellainen etteivät siellä niin viihdy? 

Vierailija kirjoitti:

Eli toinen lapsesi lokkeilee isovanhemmilla eli tästä ei ole kuluja ja toinen koittaa tulla toimeen omillaan, mutta sääntöjen noudattaminen ei oikein suju? Etkö voisi suhtautua tuohon niin, että "maksat" siitä ettei lapsen tarvitse olla yksin, kun hän ei koe yksinoloa mielekkkääksi(kuten et sinäkään)? 

Täsmennän sen verran, että luonnollisesti mummolaa tuetaan ihan kaikissa kuluissa. Ei heidän ole syytä maksaa lapsemme menoja. 

Kotona oleva lapsi on nyt alkanut tämän kaverin kohdalla toimimaan sovittua vastaan, tätä ongelmaa ei muuten ole ollut. Ymmärretään ihan hyvin, että peiliin täytyy katsoa.

Kaverin äidin kanssa nyt ollut kuukauden ajan todella haastavaa kommunikoida asiaan liittyen. Se on osa ongelmaa. 

Meillä kans tämä lokkiongelma. Toki pari vuotta nuoremmista lapsista kyse. Nyt olen vaan sanonut ruoka-aikaan: "no niiiin, nyt olis aika lopettaa leikit, sanotko Milja-Petteri Tuomi-Sankarille heippa, voitte leikkiä vaikka iltapäivällä/ illalla vielä uudestaan, jos jaksatte".... Eli jos kyse lounaasta, voivat jatkaa leikkejä iltapäivällä, jos kyse päivällisestä, ni leikit voi jatkua illemmalla.... Toiminut hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ajat ovat muuttuneet ja olen pudonnut kehityksen kelkasta. Olen kasvattanut perheessäni monta poikaa ja kaikilla jossain vaiheessa on ollu kaveri, joka on viihtynyt tosi paljon meillä. Myös syöneet usein. Ratkaisin ongelman laittamalla edullista ruokaa ja paljon. Nakkikastiketta ja perunoita, pastaa tomaattikastikkeella, hernekeittoa, lihapiirakoita ja nakkeja, kalapuikkoja ja ranskalaisia. Oheen mansikkakiisseliä, alennusjäätelöä, porkkanaraastetta, hedelmäsalaattia, itse tehtyjä sämpylöitä. Kaikki lapset urheili, oli normaalipainoisia ja tosi sosiaalisia. Moni kavereista on aikuisena tullut sanomaan, että meillä oli kivaa ja rauhallista. Oltiin tukena kasvussa omalta osaltani. Olen sitä mieltä, että hyväksymällä avoimien ovien periaatteen vahvistin lasteni elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Rahaa meni, mutta nuoren yksinäisyys se vasta tuleekin kalliiksi.

Arvostan kovasti ja toivon, että olen itsekin osannut ottaa siipieni suojaan omien poikieni kavereita. Olen halunnut opettaa pojilleni jakamista, anteliaisuutta, muista välittämistä. Monissa perheissä ruokaa ei laitettu, ei ilmeisesti ole enää vakikäytäntö. Meillä oli aina lämpimät ateriat kotiruokaa ja varsinainen bravuurini oli leipominen. Kavereita olisi voinut olla meillä syömässä enemmänkin, aina pantiin lisää lautasia pöytään. Mielestäni se on kiva tapa ja siitä jäi kaikille hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Jos satutte asumaan helsingissä niin patistakaa ne teinit ulkoruokintaan. Kaupunki tarjoaa leikkipuistoissa joka päivä. Oli loppujen lopuksi aika kätevää...

 

Millaista vastavuoroisuutta voisi sitten tarjota? Jos kissaallergia estää kaverille menon. Vai miten se oli? 

Ja entä jos kaverin koti on sellainen etteivät siellä niin viihdy? 

Sitähän me toivottaisiin, että voisivat joskus viettää sielläkin aikaa. Nyt ei vaan onnistu. 

Tiedetään, että koti on aika pieni, eikä yhtä isoa tonttia kuin meillä. 

Asutaan täällä pohjoisessa päin. Syrjässä. Hirveästi ei ole harrastustoimintaa ihan lähellä. Viettävät aikaa kyllä ulkona, ja käyvät jalitsua pelaamassa läheisellä kentällä ( 3km sinnekin), sinnekin välillä vaikeaa saada pelikavereita 

Vierailija kirjoitti:

Jos satutte asumaan helsingissä niin patistakaa ne teinit ulkoruokintaan. Kaupunki tarjoaa leikkipuistoissa joka päivä. Oli loppujen lopuksi aika kätevää...

 

Millaista vastavuoroisuutta voisi sitten tarjota? Jos kissaallergia estää kaverille menon. Vai miten se oli? 

Ja entä jos kaverin koti on sellainen etteivät siellä niin viihdy? 

Aloittaja kertoi asuvansa jossain tontunperseessä jossa ei oikein ole kavereita, jne. 

Minä ainakin tekisin lasuun ilmoituksen että täällä on lapsen kaveri heitteillä, aamusta iltaan,äitinsä ei välitä 

Vierailija kirjoitti:

Missä päin Suomea ollaan noin kitsaita? Lounais-suomalaisia usein moititaan nuukuudesta, mutta vaikka umpivarsinaissuomalaisena olen tarkka rahoista ja säännöistäkin, niin kyllä meille on muksujen kaverit saaneet aina tulla ja olla ja syödä myös.

Sinulla ei ilmeisesti ole omaa elämää? Itse en voisi kuvitellakaan taloa täyteen jotain MUKSUJEN kavereita, jotka tulevat perheen yhteiseen ruokapyötään ja ruokailuhetkeen. Koti täytyy rauhoittaa iltatoimia varten, en minä jaksa kestitä ja emännöidä muita ihmisiä kuin oman perheen jäseniä. Kavereiden kuuluisi syödä kotonaan, heillähän on omat perheensä. Et sinä ole mikään sijaisperhe.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kans tämä lokkiongelma. Toki pari vuotta nuoremmista lapsista kyse. Nyt olen vaan sanonut ruoka-aikaan: "no niiiin, nyt olis aika lopettaa leikit, sanotko Milja-Petteri Tuomi-Sankarille heippa, voitte leikkiä vaikka iltapäivällä/ illalla vielä uudestaan, jos jaksatte".... Eli jos kyse lounaasta, voivat jatkaa leikkejä iltapäivällä, jos kyse päivällisestä, ni leikit voi jatkua illemmalla.... Toiminut hyvin. 

Näitä lokkeilevia lapsia yllättävän paljon. Huono taloustilanne ei selitä lokkeilua. Näitä tosin ollut iät ajat, jotkut on heitteillä koska vanhemmat eivät välitön, toiset taas muuten vain ovat kuin kotonaan ja tutkivat kaapit yms. 

Eihän 13-vuotias koululainen voi mitenkään olla joka päivä "aamupäivästä lähtien" ap:n luona. Ei tuonikäiset  kotiudu koulusta tavallisesti aamupäivällä. Ja muidenkin kavereiden luona ap:n oma lapsi myös kuulemma viettää joskus aikaa.

Ei ole siis nyt kovin uskottava aloitus, tai mitähän muuta ap kertoo asiasta huonosti tai valheellisesti, tai jättää olennaisia asioita kertomatta. Onneksi se oman lapsen kissa-allergia sentään myöhemmässä kommentissa kerrottiin syyksi, miksi eivät vietä aikaa tämän kaverin luona. Sehän tosiaan on varsin pätevä syy.

Tarina ei kerro sitäkään, kuinka kaukana tämä bestis asuu. Että voisiko sanoa esim. ruoka-ajan lähestyessä näille ystävyksille aivan tavallisesti tyyliin, että pitäsiköhän tämän kaverin myös mennä käymään kotona syömässä välillä, että voivat sitten jatkaa. Ei ole mitään syytä "heittää ulos" kaveria, kun voi ihan rakentavasti ja ystävällisesti sanoa ja ohjeistaa asioita lapsille. Koulun jälkeenkin kaveri voi mennä välillä ainakin ensin käymään kotiin (välipalaa jne) ,ja sitten vasta teille.

Ja millä tyylillä tämän bestiksen äidin kanssa on asia oikeasti otettu puheeksi, ja mitä on ehdotettu ratkaisuiksi? Mistä siis kaverin äiti on suuttunut? Ap sanoi olevansa äreä tämän kaverin äidille. Jos keskustelunvaus on tyyliin kiukkusena että "lapsesi lokkeilee meillä?", vaikka on kuitenkin hyvä syy miksi eivät voi toisen luona viettää vastaavasti aika, niin ei ole kauhean kiva tai rakentava keskustelunavaus.

Mitä ap itse ajattelisi hyväksi ratkaisuksi ongelmaan, ja mitä olisi kaverin äidin toivonut tekevän? Itsekin kun voisi ohjeistaa lastaan ja kaveria välillä ihan tavallisella ystävällisellä puheella, kuten jo aiemmin mainitsin. 

Parasta olisi jos sanot lapsellesi että kaverit ei saa syödä teillä. Voit myös kieltää että tämä lokki kaveri ei saa enää tulla teille. Pidätte ainakin parin viikon tauon. Eihän nyt kellekään mennä syömään kaappeja tyhjäksi. Nyt täytyy uskaltaa olla vanhempi ja rajoittaa ja vahvasti kieltää.

Moni haluaa käyttää ylimääräiset rahansa oman perheen menoihin, ei joidenkin lasten kavereiden ruokkimiseen. Kelle tahansa voi osua kohdalle työttömyys, sairastuminen tai muuta vastaavaa. On hyvä pitää rahaa säästössä pahan päivän varalle. Kenelläkään ei ole velvollisuutta ruokkia toisten lapsia.

Miksi ap olet sallinut tuollaisen käytöksen? Miehelläsi on sentään jotain kanttia kun on lähettänyt lokin ulos. Oletko itse joku lässyvanhempi?

Vierailija kirjoitti:

V ittu näitä nykyajan vanhempia. Lapsen syömisestä tehdään ongelma.

Ruoka on nykyään todella kallista. Aikuinenkaan ei voi mennä jonkun kotiin ja odottaa saavansa syötävää monta kertaa päivässä. Mietin vähän onko aloitus provo. Mieleen tulee myös onko lapsen kaverin kotona oikeasti vaikea rahatilanne ja onko tosissaan pulaa ruuasta. Sitä pitäisi kysyä suoraan ja kohteliaasti kaverin äidiltä. (Melkein olisi parasta, jos Ap tai hänen lapsensa voisi vilkaista kaverin kotona jääkaappia. Siellä voi olla varsin tyhjää. Tai sitten ei.)

Tai sitten pojalle ei ole kotona ruokaa. Ratkaise asia helposti. Tee nimettömänä lasu. Ja miten ne kissat? Onko niille ruokaa? Tee eläinsuojelu ilmoitus.  Siinä se, asiat ratkaistu. Ja kun et puhu asiasta yhtään mitään kenellekään niin kaikki menee hyvin!

Vierailija kirjoitti:

Moni haluaa käyttää ylimääräiset rahansa oman perheen menoihin, ei joidenkin lasten kavereiden ruokkimiseen. Kelle tahansa voi osua kohdalle työttömyys, sairastuminen tai muuta vastaavaa. On hyvä pitää rahaa säästössä pahan päivän varalle. Kenelläkään ei ole velvollisuutta ruokkia toisten lapsia.

Mitä ylimääräistä kulua syntyy kun se lounas on tehty sinne jääkaappiin omaa lasta varten valmiiksi ja hän jakaa sen kaverinsa kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, minuakin tuollainen ärsyttäisi! Onko kyseisen vanhemman ainoa lapsi? Mietin vaan, että onko heillä oikeasti hätä rahan ja ruuan suhteen? Jos näin on, niin tilanne vaikea. Itse ruokin lasteni kavereita koska tiedän, että he vastavuoroisesti syövät välillä heilläkin ja homma toimii puolin ja toisin. Ns. koko kylä kasvattaa. Jos olisi jokapäiväistä ja vain yksipuolista, palaisi omakin hermo. Entä jos sanoisit tälle teinille suoraan asiasta, etkä hänen äidilleen? Jotenkin rajaisit asiaa, vaikka niin että välipala meillä ok, mutta sopisiko jos kävisit kotona syömässä. Sen verran iso lapsi, että hänelle voi sanoa ja samalla kasvattaa.

Jos AP:n perheessä on vakaa ja hyvä rahatilanne, voisi laittaa aamulla rasiaan 2-3 leipäviipaletta päällystettynä ja porkkana tms ja teipata rasiaan lapun, jossa on kaverin nimi. Siinä on yksi välivapala. Vai onko tämä lapsellinen ehdotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni haluaa käyttää ylimääräiset rahansa oman perheen menoihin, ei joidenkin lasten kavereiden ruokkimiseen. Kelle tahansa voi osua kohdalle työttömyys, sairastuminen tai muuta vastaavaa. On hyvä pitää rahaa säästössä pahan päivän varalle. Kenelläkään ei ole velvollisuutta ruokkia toisten lapsia.

Mitä ylimääräistä kulua syntyy kun se lounas on tehty sinne jääkaappiin omaa lasta varten valmiiksi ja hän jakaa sen kaverinsa kanssa? 

Esim. siten, että oma lapsi ahmii sitten seuraavalla ruoalla kahden edestä, kun lounas jäi vajaaksi?!? 

Onpa erikoinen tilanne. Muistaakseni omassa lapsuudessani muilla syöminen oli ihan tavallista, ainakin meillä syötiin kavereiden kanssa ja itsekin söin kavereilla. Mutta jos selkeästi ilmaistaan ettei se ole ok, niin ihmettelen tuota reaktiota. Eipä tulisi mieleenkään vaatia mitään, varsinkin jos ei ole valmis antamaan samaa takaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Millaista vastavuoroisuutta voisi sitten tarjota? Jos kissaallergia estää kaverille menon. Vai miten se oli? 

Ja entä jos kaverin koti on sellainen etteivät siellä niin viihdy? 

 

 

Voihan sitä muuallakin syödä kuin kotona. Jos kerran kaupungin puistoruokailu on sinusta mahdollisuus, miksei eväiden syöminen ulkona olisi?