Lapseni lokkeileva kaveri

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ehkä erilainen ja 'vanha', mutta musta oli kivaa kun lapsien kaverit söi meillä. Oispa niin nytkin kun nuorin vielä kotona. Toki he saivat vuorostaan myös. Näin että kaikki olivat turvassa ja mahat täynnä. Kiva sosiaalinen tapahtuma ja samalla kysellään kuulumisia ja höpistään niitä näitä. 

Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan. Meidät 60-lukulaiset on kasvatettu ihan päin persettä. Ei meidän ruokapöydässä paljoa katsottu kenen lapsi sitä ruokaa oli syömässä. 

Jos se on ok , että lapsi vierailee ja syö, jatkakaa samaan malliin. Jos se taas aiheuttaa ongelmia , lopettakaa tai rajoittakaa  oleilua. Asioista pitää voida sopia ja keskustella.

Nämä mammat, jotka täällä määräävät, miten heidän lokkilapsiaan tulee puhutella (aikuismaisesti, turvallisesti, asiallisesti, nätisti ja ystävällisesti yms.) ovat varmasti niitä samoja, jotka antavat lastensa opettajillekin ohjeita siitä, miten heidän lapsiaan tulee puhutella ja kohdella. Rasittavaa porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän 13-vuotias koululainen voi mitenkään olla joka päivä "aamupäivästä lähtien" ap:n luona. Ei tuonikäiset  kotiudu koulusta tavallisesti aamupäivällä. Ja muidenkin kavereiden luona ap:n oma lapsi myös kuulemma viettää joskus aikaa.

Ei ole siis nyt kovin uskottava aloitus, tai mitähän muuta ap kertoo asiasta huonosti tai valheellisesti, tai jättää olennaisia asioita kertomatta. Onneksi se oman lapsen kissa-allergia sentään myöhemmässä kommentissa kerrottiin syyksi, miksi eivät vietä aikaa tämän kaverin luona. Sehän tosiaan on varsin pätevä syy.

Tarina ei kerro sitäkään, kuinka kaukana tämä bestis asuu. Että voisiko sanoa esim. ruoka-ajan lähestyessä näille ystävyksille aivan tavallisesti tyyliin, että pitäsiköhän tämän kaverin myös mennä käymään kotona syömässä välillä, että voivat sitten jatkaa. Ei ole mitään syytä "heittää ulos" kaveria, k

Ongelma ollut tosiaan nyt vasta tämän kesäloman ajan, ei kauempaa. Kouluaikana vietti toki paljon meillä aikaa, mutta lähinnä iltaisin. Muita kavereita näkee myös, tosin kouluaikaan ja harrastusten yhteydessä enemmänkin ( viikonloppuisin ja talvella). 

Onkohan välimatkaa sen 2 - 2,5 km. 

Viestittely on tosiaan ollut meidän mielestä hyvin asiallista. Aluksi toivottiin lähinnä, että voisivat tavata muuallakin. 

Myöhemmin nousi ruokakin esille kun huomattiin, että siitä tuli säännöllistä. 

Kertaan vielä, ongelma on se aika jolloin aikuiset eivät ole kotona. Muuten kotiutus onnistuu ihan hyvin. 

 

Kuinka iso ongelma se oikeasti sitten on että sillä lapsella on se kaveri sen sijaan että olisi hän olisi yksin? Joskus joutuu valitsemaan huonoista vaihtoehdoista sen vähemmän huonon. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ajat ovat muuttuneet ja olen pudonnut kehityksen kelkasta. Olen kasvattanut perheessäni monta poikaa ja kaikilla jossain vaiheessa on ollu kaveri, joka on viihtynyt tosi paljon meillä. Myös syöneet usein. Ratkaisin ongelman laittamalla edullista ruokaa ja paljon. Nakkikastiketta ja perunoita, pastaa tomaattikastikkeella, hernekeittoa, lihapiirakoita ja nakkeja, kalapuikkoja ja ranskalaisia. Oheen mansikkakiisseliä, alennusjäätelöä, porkkanaraastetta, hedelmäsalaattia, itse tehtyjä sämpylöitä. Kaikki lapset urheili, oli normaalipainoisia ja tosi sosiaalisia. Moni kavereista on aikuisena tullut sanomaan, että meillä oli kivaa ja rauhallista. Oltiin tukena kasvussa omalta osaltani. Olen sitä mieltä, että hyväksymällä avoimien ovien periaatteen vahvistin lasteni elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Rahaa meni, mutta nuoren yksinäisyys se vasta tuleekin kalliiksi.

Mukava kommentti, mutta kaikilla ei ole varaa tuollaiseen vieraanvaraisuuteen. Nyt monilla on vaikeuksia jo oman perheen budjetin kanssa. Itse kuulin tuttavan kertovan, että heillä on rahatilanteen takia vähennetty kahvinjuontia. Se hätkähdytti, kun sentään ollaan Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän 13-vuotias koululainen voi mitenkään olla joka päivä "aamupäivästä lähtien" ap:n luona. Ei tuonikäiset  kotiudu koulusta tavallisesti aamupäivällä. Ja muidenkin kavereiden luona ap:n oma lapsi myös kuulemma viettää joskus aikaa.

Ei ole siis nyt kovin uskottava aloitus, tai mitähän muuta ap kertoo asiasta huonosti tai valheellisesti, tai jättää olennaisia asioita kertomatta. Onneksi se oman lapsen kissa-allergia sentään myöhemmässä kommentissa kerrottiin syyksi, miksi eivät vietä aikaa tämän kaverin luona. Sehän tosiaan on varsin pätevä syy.

Tarina ei kerro sitäkään, kuinka kaukana tämä bestis asuu. Että voisiko sanoa esim. ruoka-ajan lähestyessä näille ystävyksille aivan tavallisesti tyyliin, että pitäsiköhän tämän kaverin myös mennä käymään kotona syömässä välillä, että voivat sitten jatkaa

Kuinka iso ongelma se oikeasti sitten on että sillä lapsella on se kaveri sen sijaan että olisi hän olisi yksin? Joskus joutuu valitsemaan huonoista vaihtoehdoista sen vähemmän huonon. 

Kaveri ottakoot omat eväät mukaan, jos haluaa syödä vähän väliä. Ja menkööt ulos leikkimään sen sijaan, että nyhjäävät toisten kotona päivät pitkät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ehkä erilainen ja 'vanha', mutta musta oli kivaa kun lapsien kaverit söi meillä. Oispa niin nytkin kun nuorin vielä kotona. Toki he saivat vuorostaan myös. Näin että kaikki olivat turvassa ja mahat täynnä. Kiva sosiaalinen tapahtuma ja samalla kysellään kuulumisia ja höpistään niitä näitä. 

Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan. Meidät 60-lukulaiset on kasvatettu ihan päin persettä. Ei meidän ruokapöydässä paljoa katsottu kenen lapsi sitä ruokaa oli syömässä. 

Mä synnyin 70 luvulla ja milloin pöydässä oli työmiehiä, sukulaisia tai kavereita.

Mulla ainakin tulee valtavan hyvä mieli kun näen että kaikki voi hyvin. Ja ei se ruoka mitään ihmeellistä ollut vaan keittoja, leipää jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ehkä erilainen ja 'vanha', mutta musta oli kivaa kun lapsien kaverit söi meillä. Oispa niin nytkin kun nuorin vielä kotona. Toki he saivat vuorostaan myös. Näin että kaikki olivat turvassa ja mahat täynnä. Kiva sosiaalinen tapahtuma ja samalla kysellään kuulumisia ja höpistään niitä näitä. 

Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan. Meidät 60-lukulaiset on kasvatettu ihan päin persettä. Ei meidän ruokapöydässä paljoa katsottu kenen lapsi sitä ruokaa oli syömässä. 

Mä synnyin 70 luvulla ja milloin pöydässä oli työmiehiä, sukulaisia tai kavereita.

Mulla ainakin tulee valtavan hyvä mieli kun näen että kaikki voi hyvin. Ja ei se ruoka mitään ihmeellistä ollut vaan keittoja, leipää jne. 

Silloin ihmiset eivät olleetkaan niin nirsoja. Mutta yritä nykyään tarjota jotain tavallista kotiruokaa, niin tulee marinaa, että mä en tykkää tosta, mä en syö punaista lihaa, mä oon vegaani, mä oon gluteeniton, mä oon viljaton, mä oon maidoton, mä en syö sokeria, mä en syö rasvaa, mä oon tolle allerginen jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos satutte asumaan helsingissä niin patistakaa ne teinit ulkoruokintaan. Kaupunki tarjoaa leikkipuistoissa joka päivä. Oli loppujen lopuksi aika kätevää...

 

Millaista vastavuoroisuutta voisi sitten tarjota? Jos kissaallergia estää kaverille menon. Vai miten se oli? 

Ja entä jos kaverin koti on sellainen etteivät siellä niin viihdy? 

 

Sitähän me toivottaisiin, että voisivat joskus viettää sielläkin aikaa. Nyt ei vaan onnistu. 

Tiedetään, että koti on aika pieni, eikä yhtä isoa tonttia kuin meillä. 

Asutaan täällä pohjoisessa päin. Syrjässä. Hirveästi ei ole harrastustoimintaa ihan lähellä. Viettävät aikaa kyllä ulkona, ja käyvät jalitsua pelaamassa läheisellä kentällä ( 3km sinnekin), sinnekin välillä vaikeaa saada pelikavereita 

Ehkä sitten kannattaa vain tyytyä tilanteeseen, jos "tarjoilut" eivät täysin kaada oman perheen budjettia. Ja kuten joku jo neuvoikin, niin kaappiin enemmän halpoja ja vähemmän houkuttelevia ruokia. Jos oma lapseni olisi käyttäytynyt noin ja tarjoillut päivällä syötävää kaverilleen, joku perheenjäsen olisi jäänyt hyvin vähälle ruoalle työpäivän jälkeen. Meillä oli niin  tiukkaa silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki asialliset neuvot tässä ketjussa on varmaan jo annettu. Sanoisin vaan että muistakaa nyt kuitenkin, te jotka puhutte lokkeilevista, kylään tunkevista, ulosheitettävistä, ärsyttävistä lapsista että ne ovat VAIN lapsia ja vielä teidän oman lapsenne ystäviä. Ei varmasti kukaan ole jatkuvasti toisten kotona jos omaan kotiin on kiva kutsua kavereita, ja teidän koti voi olla jollekin se turvasatama, jonka voimin jaksaa. Mistä toi hirveä viha lapsia kohtaan tulee? Kuten täällä on sanottu, aikuiset voi nätisti asettaa rajat omassa kodissaan, ymmärrän hyvin senkin että ei kaikilla ole varaa ruokkia koko ajan perheen ulkopuolisia - mutta tänkin voi hoitaa aikuismaisesti ja turvallisesti myös sille toiselle lapselle. 

Aikuismaisesti ja turvallisesti?

Eli ihan normaalisti sanomalla, että sinä voisit lähteä omaan kotiisi syömään, meillä alkaa nyt päivällinen oman perheen kanssa. Näinhän täällä on moni ehdottanut.

Vai miten muuten asia pitäisi ilmaista, jotta se olisi sinun mielestäsi aikuismaisesti ja turvallisesti sanottu?

Ap puhui aloituksessaan kaverin "ulos heittämisestä", minkä takia on tarpeen mainita myös minun mielestäni, että asioita tosiaan voi sanoa ja hoitaa ihan tavallisesti, ystävällisesesti ja asiallisesti. Ei millään negtiivisella kiukkuasenteella tms. Tai ajattelmalla, että joku lapsi "lokkeilee".

Ruoankin tarjoaminen on myös ihan normaalia ylipäätään. Kukin perhe tavallaan. 

Omaa lastaan, jo 13-vuotista, voi ohjeistaa oman perheen tavoille ja käytönnöille. Sitä kauttakin sen kaverin kotiin syömään meno pääasiallisesti muodostuu käytännöksi.  Kesällä voi viettää välillä ulkonakin aikaa, kun kissatalouteen ap:n lapsi ei siis voi mennä. Ulkoa sitten molemmat koteihinsa syömään, ja voivat nähdä taas myöhemmin jos vielä haluavat. 2 km ei ole iso välimatka, ja vaikka pyörällä sen kulkee myös hyvin näppärästi. Mihin ap tarvii tämän kaverin äidin lupaa siihen, kuinka hän ohjeistaa heillä toimittavaksi. 

Kuka siisteydestä ja hygieniasta välittävä edes haluaa joitain tahmasormisia pentuja jääkaapilleen vierailemaan. Tai räkiviä teinejä.

En minä ainakaan haluaisi.

Täällä oletetaan, että ystävyyssuhde kariutuu automaattisesti, jos toinen nuorista ei saa syödä hänelle kuulumattomia ruokia. Jos näin todella tapahtuu, niin eihän tuossa silloin ole ollut kyseessä ystävyyssuhde. Ei edes kaverisuhde.

Meillä aikoinaan naapurin lapsi oleili pitkiä aikoja. Hän oli perheen ainoa lapsi, meillä oli enemmän porukkaa. Tajusin pikkuhiljaa, ettei oma lapsi oikein halunnut , että tämä kaveri oli niin paljon meillä.  Rajoitti hänen omia juttujaan..  Oli pakko sopia uusia sääntöjä ja välillä jouduin äidille keksimäänkin syitä, miksi ei meille voinut tulla. Ruokaa tarjottiin kuten omille lapsille.

Olen kuullut kuinka sukulaisperheen lapset toi koulupäivien jälkeen kaverinsa heille syömään.

Perheen äiti kielsi lapsiaan päästämästä kotiin kavereita kun hän ei ole paikalla. Se loppui siihen se perseily.

Ei kukaan halua ruokkia naapuruston lapsia omasta pussistaan.

No jos aloittaja välttämättä haluaa kasvattaa mainettaan Minka-petterinsä v-mäisenä äitinä, hän voi tietysti jättää kotiin lounaaksi niin pahaa ruokaa, ettei sitä tee mieli syödäkään. Tai jättää sinne vain yhden annoksen ja tehdä teinilleen selväksi, että muuta ei sitten ole. Mistäköhän lapsensa on perinyt vieraanvaraisen ja ystävällisen geenin, kun kummallakaan vanhemmalla ei semmoista  näytä olevan?

Mutta toi on kyllä tyypillistä pohjoisen ihmisille. Kaikesta pitäis saada maksu, jopa vieraan ruokkimisesta.

Eikö sille omalle teinille ole päiväksi määrätty mitään tekemistä? Laita nuoret hommiin. Leikatkaa nurmikko, peskää auto, siivotkaa uima-allas, kerätkää lupiinit tien vierestä, peratkaa porkkanamaa, maalatkaa aita, peskää sauna...

Vierailija kirjoitti:

Tiivistys:

Odotat vastavuoroisuutta, mutta lapsesi ei voi olla allergian takia kaverin kotona? Eli käytännössä haluaisit ruokarahaa kaverin äidiltä, tuomisia tms? Mutta kaverin äiti on vähävarainen ja teillä talous ok.

Lisäksi asutte syrjässä, mikä rajoittaa kaverin mahdollisuuksia käydä kotona syömässä.

Kesäloma on 10vk, niin tarvitseeko asiasta tehdä elämää suurempaa ongelmaa? Teinit viihtyvät keskenään ja teillä on paremmat puitteet + talous ok.

Mitä jos tekisit edullista välipalaa ja lounasta kesällä valmiiks? Vaikka itse tehtyjä sämpylöitä ja makaronilaatikkoa. Sitten syötte tyyriimmin päivällisellä oman perheen kesken. 

Vastavuoroisuudella meinaan sitä, että lapseni voisi viettää aikaa kaverillaan, mutta se saattaa jäädä nyt tässä tapauksessa haaveeksi. Pelkästään se, että talossa on joka päivä vieras, raskaan työpäivän jälkeen rasittaa joskus. Omalle lapselle pisteet siitä, että hoitaa kotityöt mukisemmatta silti. 

Meidän budjetissa ei isommin näy tuo ylimääräinen ruokittava, ainoastaan se on pari kertaa harmittanut kun lounas on syöty kokonaisuudessaan, eikä siitä ole töistä palaavalle riittänyt. Tästä tosin oppivat ja jättivät muillekin. Ajoittain varsinkin leipää on kulunut hirvittäviä määriä, se on lähinnä ikävä yllätys, varsinkaan kun mitään oikeaa lähikauppaa ei ole. 

Ei tämä elämää suurempi ongelma olekaan, siksi fiilikset enemmänkin ristiriitaiset. 

Arvostamme kaveruutta, ja mielellämme pitäisimme myös kaverin äitiin välit. 

Grillijuhliin esitimme kutsun, josko sillä saataisiin välejä paikattua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ehkä erilainen ja 'vanha', mutta musta oli kivaa kun lapsien kaverit söi meillä. Oispa niin nytkin kun nuorin vielä kotona. Toki he saivat vuorostaan myös. Näin että kaikki olivat turvassa ja mahat täynnä. Kiva sosiaalinen tapahtuma ja samalla kysellään kuulumisia ja höpistään niitä näitä. 

Hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan. Meidät 60-lukulaiset on kasvatettu ihan päin persettä. Ei meidän ruokapöydässä paljoa katsottu kenen lapsi sitä ruokaa oli syömässä. 

En muista koskaan saaneeni ruokaa toisten lasten kotona. Yhden äiti antoi joskus omalle lapselleen ja minulle suolatikkuja. Silloin ei vielä osattu ajatella, että suola on epäterveellistä. 

Mikset voi suoraan sanoa, että teillä on rahat vähissä, vaikka talo on iso? Että kesätkin on oltava töissä, kun muuten ei rahnat riitä isojen lainojen maksuun? Että ei ole rahnaa ruokkia teidän teiniä, omakin syö liikaa ja pienempi pentu syö mummolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ajat ovat muuttuneet ja olen pudonnut kehityksen kelkasta. Olen kasvattanut perheessäni monta poikaa ja kaikilla jossain vaiheessa on ollu kaveri, joka on viihtynyt tosi paljon meillä. Myös syöneet usein. Ratkaisin ongelman laittamalla edullista ruokaa ja paljon. Nakkikastiketta ja perunoita, pastaa tomaattikastikkeella, hernekeittoa, lihapiirakoita ja nakkeja, kalapuikkoja ja ranskalaisia. Oheen mansikkakiisseliä, alennusjäätelöä, porkkanaraastetta, hedelmäsalaattia, itse tehtyjä sämpylöitä. Kaikki lapset urheili, oli normaalipainoisia ja tosi sosiaalisia. Moni kavereista on aikuisena tullut sanomaan, että meillä oli kivaa ja rauhallista. Oltiin tukena kasvussa omalta osaltani. Olen sitä mieltä, että hyväksymällä avoimien ovien periaatteen vahvistin lasteni elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Rahaa meni, mutta nuoren yksinäisyys se vasta tuleekin kalliiksi.

Mukava kommentti, mutta kaikilla ei ole varaa tuollaiseen vieraanvaraisuuteen. Nyt monilla on vaikeuksia jo oman perheen budjetin kanssa. Itse kuulin tuttavan kertovan, että heillä on rahatilanteen takia vähennetty kahvinjuontia. Se hätkähdytti, kun sentään ollaan Suomessa.

 

Lasun paikka. Ei ole lasten paikka ollenkaan tuollainen perhe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistys:

Odotat vastavuoroisuutta, mutta lapsesi ei voi olla allergian takia kaverin kotona? Eli käytännössä haluaisit ruokarahaa kaverin äidiltä, tuomisia tms? Mutta kaverin äiti on vähävarainen ja teillä talous ok.

Lisäksi asutte syrjässä, mikä rajoittaa kaverin mahdollisuuksia käydä kotona syömässä.

Kesäloma on 10vk, niin tarvitseeko asiasta tehdä elämää suurempaa ongelmaa? Teinit viihtyvät keskenään ja teillä on paremmat puitteet + talous ok.

Mitä jos tekisit edullista välipalaa ja lounasta kesällä valmiiks? Vaikka itse tehtyjä sämpylöitä ja makaronilaatikkoa. Sitten syötte tyyriimmin päivällisellä oman perheen kesken. 

 

Vastavuoroisuudella meinaan sitä, että lapseni voisi viettää aikaa kaverillaan, mutta se saattaa jäädä nyt tässä tapauksessa haaveeksi. Pelkästään se, että talossa on joka

Siis ruokitte teininne kaveria joka päivä ilman vastavuoroisuutta, ja esititte sen vuoksi kutsun grillijuhliinne, jotta sillä saataisiin välejä paikattua?

Siis whaat?