Lapseni lokkeileva kaveri

Joko lasu on tehty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP myöntää aika selkeästi sen, että myös omassa toiminnassa ja lapsessa on toivomisen varaa. Lähinnä purkaa harmitustaan. Kuinka ollakaan, tästä huolimatta palstan päivystävät kasvatustieteiden maisterit tulevat saivartelemaan. Teillä varmaan kaikki on sujunut noilla viisauksilla? Meillä ei ole, vaikka 4 skidiä olen kasvattanut. 

Joo-o, on meillä sujunut. Lapsella on harrastuksia, laaja tuttava piiri ja tekemistä myös lomalla. 

Näin myös meillä, mutta en ole koskaan kuvitellut, että se johtuu vain meidän loistavista kasvattajan taidoista. Monessa asiassa on myös ollut hyvä tuuri, kuten lasten kavereiden kohdalla. 

Ei se jolle kommentoit

Ilmeisesti ajat ovat muuttuneet ja olen pudonnut kehityksen kelkasta. Olen kasvattanut perheessäni monta poikaa ja kaikilla jossain vaiheessa on ollu kaveri, joka on viihtynyt tosi paljon meillä. Myös syöneet usein. Ratkaisin ongelman laittamalla edullista ruokaa ja paljon. Nakkikastiketta ja perunoita, pastaa tomaattikastikkeella, hernekeittoa, lihapiirakoita ja nakkeja, kalapuikkoja ja ranskalaisia. Oheen mansikkakiisseliä, alennusjäätelöä, porkkanaraastetta, hedelmäsalaattia, itse tehtyjä sämpylöitä. Kaikki lapset urheili, oli normaalipainoisia ja tosi sosiaalisia. Moni kavereista on aikuisena tullut sanomaan, että meillä oli kivaa ja rauhallista. Oltiin tukena kasvussa omalta osaltani. Olen sitä mieltä, että hyväksymällä avoimien ovien periaatteen vahvistin lasteni elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Rahaa meni, mutta nuoren yksinäisyys se vasta tuleekin kalliiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP myöntää aika selkeästi sen, että myös omassa toiminnassa ja lapsessa on toivomisen varaa. Lähinnä purkaa harmitustaan. Kuinka ollakaan, tästä huolimatta palstan päivystävät kasvatustieteiden maisterit tulevat saivartelemaan. Teillä varmaan kaikki on sujunut noilla viisauksilla? Meillä ei ole, vaikka 4 skidiä olen kasvattanut. 

Heh, et tunnista itsestä käytöstä josta syytät muita? Kehut miten kivasti kaikki sujuu, mutta nyt otat hikeä yhdestä kesästä ja yhdestä kaverista. 😂 

Meillä ei todellakaan hommat menneet niinkuin strömsöössä. Sanon ihan suoraan että aikamoista tervanjuontia oli, varsinkin kesät. Tehtiin asioita suositusten mukaan. Saatiin apua sukulaisista ja lapsilla oli harrastukset. Silti väännettiin milloin mistäkin ja kaikkien skidien kanssa vuorotellen! 

Vierailija kirjoitti:

Pistä keittoon vähän reilummin vettä. Välipalaksi kaurapuuroa. On halpaa.  Siinä se. Enpä aikoinani ole muistanut laskea, montako perunaa lasten kaveri söivät. Yksi asui meillä koko kesän, koska kotona oli paha kriisi päällä. En edes kysellyt, kun hän pyöri omien lasteni mukana päivästä toiseen. Ei käynyt edes mielessä kysyä rahaa perheeltä. Tosin ihmettelin, etteivät vanhemmat lapsen perään edes kysele. Ajattelin, että sen verran voin hyvää hyvyyttäni olla avuksi ilman sen suurempia selvittelyitä  

Eikö se kuitenkin tärkeintä ole, että lapsella on ilmeisesti kaveri, jonka kanssa hän viihtyy? Nykyään hän on lasteni hyvä ystävä. Aikuisia ovat kaikki. 

Kyllä tuossa kohtaa sinun olisi kuulunut tehdä lapsesta huoli ilmoitus, eikä omalla käenpoikaruokinnalla mahdollistaa vanhempien laiminlyöntiä lastansa kohtaan.

Jokainen huolehtii omista lapsistaan, ja jos tiedät lapsen, josta ei huolehdita, viet asian eteenpäin ilman, että alat itse hyysäämään, jolloin välillisesti syyllistyt rikoksen peittelyyn, eivätkä viranomaiset tule asiasta tietoiseksi ja pääse puuttumaan tilanteeseen. Sitä varten on Suomessa lastensuojelu ja viranomaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP myöntää aika selkeästi sen, että myös omassa toiminnassa ja lapsessa on toivomisen varaa. Lähinnä purkaa harmitustaan. Kuinka ollakaan, tästä huolimatta palstan päivystävät kasvatustieteiden maisterit tulevat saivartelemaan. Teillä varmaan kaikki on sujunut noilla viisauksilla? Meillä ei ole, vaikka 4 skidiä olen kasvattanut. 

Heh, et tunnista itsestä käytöstä josta syytät muita? Kehut miten kivasti kaikki sujuu, mutta nyt otat hikeä yhdestä kesästä ja yhdestä kaverista. 😂 

Meillä ei todellakaan hommat menneet niinkuin strömsöössä. Sanon ihan suoraan että aikamoista tervanjuontia oli, varsinkin kesät. Tehtiin asioita suositusten mukaan. Saatiin apua sukulaisista ja lapsilla oli harrastukset. Silti väännettiin milloin mistäkin ja kaikkien skidien kanssa vuorotellen! 

Mitäköhän jotkut luulee sen vanhemmuuden olevan? 😂 

Kun tein vastaavaa, syy oli se että kotona oli yksinkertaisesti hirveä olla. Minä stressasin sitä että olin kaverin perheelle vaivaksi (eli menettäisin sen rauhallisen turvasatamani) ja yritin olla "ihmisiksi" vaikka eivät minulle mistään huomautelleetkaan. Voi olla että sulauduin paremmin lapsikatraan joukkoon kun bestikselläni oli paljon sisaruksia ja menin siinä sivussa. Vanhemmat osoittelivat nuorisolle erinäisiä kotitöitä joita sitten yhdessä hoidettiin. Tehtiin puutarhahommia, lumitöitä, haettiin polttopuita, tiskattiin, laitettiin ruokaa... perus juttuja mitä kuuluukin oppia tekemään. Jos lapsen kaveri pyörii jatkuvasti nurkissa, minusta aikuinen voi ihan hyvin osallistaa arjen pyörittämiseen siinä missä omankin lapsensa.

Kenenkään vastuulla ei ole muiden lasten hoito ja pitää toimia sen mukaan kuin itse haluaa, mutta tuli heti oma "lokkinuoruus" mieleen. Olisin kasvanut ihan kieroon jos ei olisi päässyt tavallista perhe-elämää seuraamaan :D Kaverin perhe on yhä läheisempi minulle kuin omat vahemmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistä keittoon vähän reilummin vettä. Välipalaksi kaurapuuroa. On halpaa.  Siinä se. Enpä aikoinani ole muistanut laskea, montako perunaa lasten kaveri söivät. Yksi asui meillä koko kesän, koska kotona oli paha kriisi päällä. En edes kysellyt, kun hän pyöri omien lasteni mukana päivästä toiseen. Ei käynyt edes mielessä kysyä rahaa perheeltä. Tosin ihmettelin, etteivät vanhemmat lapsen perään edes kysele. Ajattelin, että sen verran voin hyvää hyvyyttäni olla avuksi ilman sen suurempia selvittelyitä  

Eikö se kuitenkin tärkeintä ole, että lapsella on ilmeisesti kaveri, jonka kanssa hän viihtyy? Nykyään hän on lasteni hyvä ystävä. Aikuisia ovat kaikki. 

Kyllä tuossa kohtaa sinun olisi kuulunut tehdä lapsesta huoli ilmoitus, eikä omalla käenpoikaruokinnalla mahdollistaa vanhempien laiminlyöntiä lastansa kohtaan.

Jokainen huolehti

Ihminen on selvinnyt simpansseista pisimmälle juuri siksi, että meillä on ollut heimossa muitakin huolehtimassa lapsia kuin ne vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ajat ovat muuttuneet ja olen pudonnut kehityksen kelkasta. Olen kasvattanut perheessäni monta poikaa ja kaikilla jossain vaiheessa on ollu kaveri, joka on viihtynyt tosi paljon meillä. Myös syöneet usein. Ratkaisin ongelman laittamalla edullista ruokaa ja paljon. Nakkikastiketta ja perunoita, pastaa tomaattikastikkeella, hernekeittoa, lihapiirakoita ja nakkeja, kalapuikkoja ja ranskalaisia. Oheen mansikkakiisseliä, alennusjäätelöä, porkkanaraastetta, hedelmäsalaattia, itse tehtyjä sämpylöitä. Kaikki lapset urheili, oli normaalipainoisia ja tosi sosiaalisia. Moni kavereista on aikuisena tullut sanomaan, että meillä oli kivaa ja rauhallista. Oltiin tukena kasvussa omalta osaltani. Olen sitä mieltä, että hyväksymällä avoimien ovien periaatteen vahvistin lasteni elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Rahaa meni, mutta nuoren yksinäisyys se vasta tuleekin kalliiksi.

Kiva, että oli sinulle ok, itsekin tykkään kohtuudella kestitä lasten kavereita. Sinä valitsit jakaa muille, ilmeisesti reilusti yli sen mitä normaalissa kaverisuhteessa voi odottaa.

AP ei ole näin valinnut ja hänellä on kaikki oikeus pitää kestitseminen vähäisempänä kuin 2-4 ateriaa päivässä, joka päivä lapsen kaverille. APn perheelle tilanne ei enää ole ok ja asia on jopa tehty harvinaisen selväksi kaverin vanhemmalle.

Ap on myös kertonut, ettei kyse ole rahasta, eikä meillä ole mitään syytä sitä epäillä. Jos olisi, eiköhän kaveri olisi saanut porttikiellon viikon täysimittaisen lokkeilun jälkeen. 

Yksi keino voisi olla tehdä kaverin vanhemman tilanne hankalaksi, tuoda näkyväksi jatkuva lokkeilu. Laita ap vaikka joka päivä viestillä raporttia äidille. " Vilpertti oli meillä aamusta asti, olivat syöneet jäätelöt pakasteesta, lounaaksi meni koko loppu makaroonilaatikko ja jälkkärinä vanukkaat. Pitääkin kohta alkaa ruuanlaittoon, kun tällekin illalle on nyt sellaista tiedossa, kun olivat pojat tosiaan sen makaroonilaatikon syöneet. Ai niin ja Vilpertti olisi jäänyt syömään iltaruokaakin, mutta lähetettiin kotiin, kun tässä nyt menee vielä hetki!" Jospa se tekisi konkreettisemmaksi, miten toistuvaa teillä ruokailu ja oleskelu on. Ja jos tulee lasulle tarve, niin sinulla on kirjallisena "päiväkirjaa" tapahtumista. 

Siis miksi tähän jotain kaverin äitiä sotketaan? Ihan kuin kyseessä olisi jotkut pikkulapset.

13v on teini, ja jos ei ole jälkeenjäänyt, ymmärtää kyllä puhetta. Niin se kaveri kuin sinun omakin teinisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP myöntää aika selkeästi sen, että myös omassa toiminnassa ja lapsessa on toivomisen varaa. Lähinnä purkaa harmitustaan. Kuinka ollakaan, tästä huolimatta palstan päivystävät kasvatustieteiden maisterit tulevat saivartelemaan. Teillä varmaan kaikki on sujunut noilla viisauksilla? Meillä ei ole, vaikka 4 skidiä olen kasvattanut. 

Heh, et tunnista itsestä käytöstä josta syytät muita? Kehut miten kivasti kaikki sujuu, mutta nyt otat hikeä yhdestä kesästä ja yhdestä kaverista. 😂 

Meillä ei todellakaan hommat menneet niinkuin strömsöössä. Sanon ihan suoraan että aikamoista tervanjuontia oli, varsinkin kesät. Tehtiin asioita suositusten mukaan. Saatiin apua sukulaisista ja lapsilla oli harrastukset. Silti väännettiin milloin mistäkin ja

Meillä vanhemmuus piti sisällään vaikka ja mitä. Tietysti teinien kasvukipuilut mutta myös isänsä kuoleman. Saatiin paljon näpsäköitä neuvoja mutta aina ne eivät vaan toimi kuten neuvoja omassa päässään tarkoittaa. Siperia kuitenkin opetti ja kaikki 4skidiä kasvoivat kelpo aikuisiksi. Huolimatta siitä ettei äitinsä aina jaksanut kaikkia neuvoja käyttöön ottaa. Joskus mentiin myös siitä mistä aita on matalin. 

Eli toinen lapsesi lokkeilee isovanhemmilla eli tästä ei ole kuluja ja toinen koittaa tulla toimeen omillaan, mutta sääntöjen noudattaminen ei oikein suju? Etkö voisi suhtautua tuohon niin, että "maksat" siitä ettei lapsen tarvitse olla yksin, kun hän ei koe yksinoloa mielekkkääksi(kuten et sinäkään)? 

Mä en kyllä tajua tätä. Olisko sitten kiva, että oma 13-vuotias nysväisi yksin kotona puhelinta tuijotellen?

Mitä varten pojilla on lounas valmiina? Osta tarvikkeet ja laita resepti pöydälle ja sano pojalle, että tehkää ruoka syökää ja siivotkaa jäljet. Laittakaa loput jääkaappiin että mekin saadaan kun tullaan töistä.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ajat ovat muuttuneet ja olen pudonnut kehityksen kelkasta. Olen kasvattanut perheessäni monta poikaa ja kaikilla jossain vaiheessa on ollu kaveri, joka on viihtynyt tosi paljon meillä. Myös syöneet usein. Ratkaisin ongelman laittamalla edullista ruokaa ja paljon. Nakkikastiketta ja perunoita, pastaa tomaattikastikkeella, hernekeittoa, lihapiirakoita ja nakkeja, kalapuikkoja ja ranskalaisia. Oheen mansikkakiisseliä, alennusjäätelöä, porkkanaraastetta, hedelmäsalaattia, itse tehtyjä sämpylöitä. Kaikki lapset urheili, oli normaalipainoisia ja tosi sosiaalisia. Moni kavereista on aikuisena tullut sanomaan, että meillä oli kivaa ja rauhallista. Oltiin tukena kasvussa omalta osaltani. Olen sitä mieltä, että hyväksymällä avoimien ovien periaatteen vahvistin lasteni elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Rahaa meni, mutta nuoren yksinäisyys se vasta tuleekin kalliiksi.

Jo aiemmin totesin ettei raha ole se ongelma. Toivottaisiin vastavuoroisuutta. Meillä on pakostakin arkena aika tarkka rytmi (nyt kesällä vähän erilaista), jonka vuoksi toivotaan, että sovitussa pysytään muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ajat ovat muuttuneet ja olen pudonnut kehityksen kelkasta. Olen kasvattanut perheessäni monta poikaa ja kaikilla jossain vaiheessa on ollu kaveri, joka on viihtynyt tosi paljon meillä. Myös syöneet usein. Ratkaisin ongelman laittamalla edullista ruokaa ja paljon. Nakkikastiketta ja perunoita, pastaa tomaattikastikkeella, hernekeittoa, lihapiirakoita ja nakkeja, kalapuikkoja ja ranskalaisia. Oheen mansikkakiisseliä, alennusjäätelöä, porkkanaraastetta, hedelmäsalaattia, itse tehtyjä sämpylöitä. Kaikki lapset urheili, oli normaalipainoisia ja tosi sosiaalisia. Moni kavereista on aikuisena tullut sanomaan, että meillä oli kivaa ja rauhallista. Oltiin tukena kasvussa omalta osaltani. Olen sitä mieltä, että hyväksymällä avoimien ovien periaatteen vahvistin lasteni elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Rahaa meni, mutta nuoren yksinäisyys se vasta tuleekin kalliiksi.

Tämä. Jos kaverit on vähääkään järkeviä tyyppejä niin kyllä minäkin mielelläni tuen kaverisuhteita ruokkimalla ja kuskaamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ajat ovat muuttuneet ja olen pudonnut kehityksen kelkasta. Olen kasvattanut perheessäni monta poikaa ja kaikilla jossain vaiheessa on ollu kaveri, joka on viihtynyt tosi paljon meillä. Myös syöneet usein. Ratkaisin ongelman laittamalla edullista ruokaa ja paljon. Nakkikastiketta ja perunoita, pastaa tomaattikastikkeella, hernekeittoa, lihapiirakoita ja nakkeja, kalapuikkoja ja ranskalaisia. Oheen mansikkakiisseliä, alennusjäätelöä, porkkanaraastetta, hedelmäsalaattia, itse tehtyjä sämpylöitä. Kaikki lapset urheili, oli normaalipainoisia ja tosi sosiaalisia. Moni kavereista on aikuisena tullut sanomaan, että meillä oli kivaa ja rauhallista. Oltiin tukena kasvussa omalta osaltani. Olen sitä mieltä, että hyväksymällä avoimien ovien periaatteen vahvistin lasteni elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Rahaa meni, mutta nuoren yksinäisyys se vasta tuleekin kalliiksi.

Tämä. Jos k

Tällainen kaveriäiti. Tai -iskä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP myöntää aika selkeästi sen, että myös omassa toiminnassa ja lapsessa on toivomisen varaa. Lähinnä purkaa harmitustaan. Kuinka ollakaan, tästä huolimatta palstan päivystävät kasvatustieteiden maisterit tulevat saivartelemaan. Teillä varmaan kaikki on sujunut noilla viisauksilla? Meillä ei ole, vaikka 4 skidiä olen kasvattanut. 

Joo-o, on meillä sujunut. Lapsella on harrastuksia, laaja tuttava piiri ja tekemistä myös lomalla. 

Näin myös meillä, mutta en ole koskaan kuvitellut, että se johtuu vain meidän loistavista kasvattajan taidoista. Monessa asiassa on myös ollut hyvä tuuri, kuten lasten kavereiden kohdalla. 

Ei se jolle kommentoit

Aloittaja se tässä olettaa että muut kuvittelevat olevansa jotain maisteita kun ei saanut pelkkiä jaxuhaleja jaxuahaleja 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ajat ovat muuttuneet ja olen pudonnut kehityksen kelkasta. Olen kasvattanut perheessäni monta poikaa ja kaikilla jossain vaiheessa on ollu kaveri, joka on viihtynyt tosi paljon meillä. Myös syöneet usein. Ratkaisin ongelman laittamalla edullista ruokaa ja paljon. Nakkikastiketta ja perunoita, pastaa tomaattikastikkeella, hernekeittoa, lihapiirakoita ja nakkeja, kalapuikkoja ja ranskalaisia. Oheen mansikkakiisseliä, alennusjäätelöä, porkkanaraastetta, hedelmäsalaattia, itse tehtyjä sämpylöitä. Kaikki lapset urheili, oli normaalipainoisia ja tosi sosiaalisia. Moni kavereista on aikuisena tullut sanomaan, että meillä oli kivaa ja rauhallista. Oltiin tukena kasvussa omalta osaltani. Olen sitä mieltä, että hyväksymällä avoimien ovien periaatteen vahvistin lasteni elämän mittaisia ystävyyssuhteita. Rahaa meni, mutta nuoren yksinäisyys se vasta tuleekin kalliiksi.

Kiva, että o

Tuo päiväkirjaidea pitää ottaa käyttöön! 

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä tajua tätä. Olisko sitten kiva, että oma 13-vuotias nysväisi yksin kotona puhelinta tuijotellen?

Mitä varten pojilla on lounas valmiina? Osta tarvikkeet ja laita resepti pöydälle ja sano pojalle, että tehkää ruoka syökää ja siivotkaa jäljet. Laittakaa loput jääkaappiin että mekin saadaan kun tullaan töistä.

Siis jos AP ei halua ruokkia (joka päivä) sitä lapsen kaveria, niin miten se "tehkää tästä ruokaa" vähentää sitä ruokkimista vs. valmis ruoka jääkaapissa?

Missä päin Suomea ollaan noin kitsaita? Lounais-suomalaisia usein moititaan nuukuudesta, mutta vaikka umpivarsinaissuomalaisena olen tarkka rahoista ja säännöistäkin, niin kyllä meille on muksujen kaverit saaneet aina tulla ja olla ja syödä myös.