Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tuhoaa mielenterveyteni mutta mies vain puolustelee äitiään. Ero edessä?
25.06.2025 |
Olen niin lopussa, että pakko kirjoittaa tänne anonyymisti. Olenko minä tulossa hulluksi vai onko tämä oikeasti niin sietämätöntä kuin miltä se tuntuu? Saimme esikoisemme puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen anoppini on tehnyt elämästämme helvettiä.
Hän tulee kylään ilmoittamatta, omilla avaimillaan, ja ensimmäinen kommentti on aina joko sotkusta, väsymyksestäni tai vauvan "oudosta" vaatetuksesta. Hän jatkuvasti kyseenalaistaa kaiken, mitä teen: imetän "väärin", vauvan maito ei kuulemma riitä, ja kun vauva itkee, se on aina minun syytäni. Viime viikolla hän syötti vauvalle salaa sokerista mehua, vaikka olemme satakertaa sanoneet, että emme halua sitä.
Pahinta on, että mieheni ei näe tässä mitään ongelmaa. Kun yritän puhua asiasta, hän sanoo, että "äiti tarkoittaa vain hyvää" ja että olen "herkkä ja ylireagoin hormonien takia". Hänen mielestään minun pitäisi olla kiitollinen, että anoppi on niin "kiinnostunut" lapsenlapsestaan. Tuntuu, että olen yksin tässä taistelussa ja mieheni on valinnut puolensa.
Eilen anoppi julkaisi Facebookiin kuvan vauvasta, vaikka olemme selvästi kieltäneet sen. Kun raivostuin, mieheni sanoi, että minun pitäisi pyytää anopilta anteeksi, koska pahoitin hänen mielensä. Olen pisteessä, jossa vihaan anoppiani niin paljon, että se alkaa heijastua jo parisuhteeseemme. Onko ainoa vaihtoehto laittaa miehelle uhkavaatimus: joko minä ja meidän perheemme säännöt, tai äitisi? Pelkään, että menetän kaiken.
Kommentit (485)
Kyllä on anopilla ollut jo iät ajat poisjätetyt konstit käytössä vauvan hoidossa. Ei sokerivettä ole vauvoille annettu kuin 1950 luvun tienoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että aika moni näihin anoppi-ketjuihin kirjoittava on kirjoittanut ihan omasta äidistään. Esimerkiksi itse olen. Tunnistettavuuden vuoksi olen myös muuttanut muutamia yksityiskohtia.
Tämä on ensimmäinen vastaus tähän ketjuun, mutta vuosien varrella on tullut kirjoiteltua.
Ei näiden anoppien/äitien/appiukkojen käytös rajoitu vain miniöihin/tyttäriin, vaan kyllä nämä henkilöt käyttäytyvät samalla tavalla myös muiden kan
Näin juuri! Omasta kokemuksesta tällä ihmistyypillä on aina riitaa ja erimielisyyksiä naapureiden ja työkavereidenkin kanssa.
Voimia ap!
Tiedän, että tälläisiä on oikeasti olemassa.
Minun anoppi oli avoimen ilkeä mutta ei kyllä ollut kiinnostunut lapsenlapsistaan.
Ex-ukko oli tossukka äitinsä edessä. Ikävä kyllä, se vei kunnioituksen miestäni kohtaan ja vuosien myötä tuli ero.
Jos tämä alkoi teillä vauvan myötä, kyseessä voi olla joku rakkausylilyönti. Tai pelko, että jotain sattuu, ja h ä n e l l e tulee surua ja huolta.
Älä nyt eroa, kun vauva on pieni. Yritä päästä henkisesti ja omassa mielessäsi anopin yläpuolelle. Teetä sillä kotitöitä niin maan perkeleesti. Imuri kouraan, jos sotkut häiritsee.
Mutta jos hän nyt saa jatkaa mehujen juottamista, arvaa vaan miten monta kiloa karkkia lapsi syö mummolassa. Sano sille, että jos jatkaa tuota, teet hänestä lasun. Salaa kenenkään lapselle ei syötetä tai juotetaan mitään!
Miehesi on mammanpoika mutta sen pitäisi nyt uskaltaa ottaa avain pois. Tervetuloa kutsuttaessa.
Olisi kuitenkin hyvä, jos lapsella pysyisi jonkinlainen suhde mummiin.
Mieheltäsi et saa tässä tukea, onko sinulla joku jolle voit puhua?
Juu olen paha anoppi. Aikuinen poika asuu lapsuuden kodissa ilmaiseksi. Edellytän pojalta kotitöiden tekoa oli miniä paikalla tai ei. Miniä on välillä kylässä viikkoja. En passaa kaikkea heille valmiiksi. Annan myös omaa rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että aika moni näihin anoppi-ketjuihin kirjoittava on kirjoittanut ihan omasta äidistään. Esimerkiksi itse olen. Tunnistettavuuden vuoksi olen myös muuttanut muutamia yksityiskohtia.
Tämä on ensimmäinen vastaus tähän ketjuun, mutta vuosien varrella on tullut kirjoiteltua.
Ei näiden anoppien/äitien/appiukkojen käytös rajoitu vain miniöihin/tyttäriin, vaan kyllä nämä henkilöt käyttäytyvät samalla tavalla myös muiden kan
Näin juuri! Omasta kokemuksesta tällä ihmistyypillä on aina riitaa ja erimielisyyksiä naapureiden ja työkavereidenkin kanssa.
Ja miniät ei osaa katsoa peiliin. Eiiväthän he riitele, parjaa ja valita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näitä ihmisiä löytyy! Oma tätini oli viime kesänä ihan loukkaantunut poikansa käytöksestä.
Täti oli mennyt miehensä kanssa juhannuksen jälkeisenä maanataina klo 8 poikansa talolle. Avaimia heillä ei ollut, mutta mies oli alkanut leikata nurmikkoa ja täti puuhailla kukkapenkeissä. Serkkuni oli vihaisena ajanut vanhempansa pois niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Täti ei voinut ymmärtää, että mitä pahaa olivat tehneet. Ei kösittänyt, että tuskin kukaan haluaa ensimmäisenä lomapäivänä herätä siihen, että joku käynnistää ruohonleikkurin seinän takana ja kolistelee ikkunan alla kukkkapenkissä. Kun he vain halusivat auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri oli juoppo mies ja joskus kuului kovaa riitaa ja taisi vaimo sada nyrkistäkin.
Vaimonsa sitten puhui että pentti on juovuksissa sellainen että teki niin tai näin, meni miten päin mutkalle tahansa, aina kaikki on väärin sanottu, väärin tehty, väärä ilme.
Nämä vauvaalsta miniät onntämmöisiä penttejä. Anopit on aina väärin päin vaikka olisivat miten päin.
Luulen, että aika moni näihin anoppi-ketjuihin kirjoittava on kirjoittanut ihan omasta äidistään. Esimerkiksi itse olen. Tunnistettavuuden vuoksi olen myös muuttanut muutamia yksityiskohtia.
Tämä on ensimmäinen vastaus tähän ketjuun, mutta vuosien varrella on tullut kirjoiteltua.
Ei näiden anoppien/äitien/appiukkojen käytös rajoitu vain miniöihin/tyttäriin, vaan kyllä nämä henkilöt käyttäytyvät samalla tavalla myös muiden kan
Mun anoppi oikaisi tytärtään, kun tanssi väärin mun lapsen kanssa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että aika moni näihin anoppi-ketjuihin kirjoittava on kirjoittanut ihan omasta äidistään. Esimerkiksi itse olen. Tunnistettavuuden vuoksi olen myös muuttanut muutamia yksityiskohtia.
Tämä on ensimmäinen vastaus tähän ketjuun, mutta vuosien varrella on tullut kirjoiteltua.
Ei näiden anoppien/äitien/appiukkojen käytös rajoitu vain miniöihin/tyttäriin, vaan kyllä nämä henkilöt käyttäytyvät samalla tavalla myös muiden kan
Näin juuri! Omasta kokemuksesta tällä ihmistyypillä on aina riitaa ja erimielisyyksiä naapureiden ja työkavereidenkin kanssa.
Oma anoppi on aikoinaan ollut riidoissa vuosia oman äitinsä kanssa. Myös omien appivanhempien kanssa. Sisarusten sekä omien lasten kanssa on myös sukset ristissä. Entiset työkaverit muistaavat kiusaajana. Naapureiden ja parin sukulaisen kanssa on ties mitä rajakiistoja. Kaikissa yhteinen nimittäjä on se, että anoppini on aina se syytön ja väärin ymmärretty osapuoli. Voi raukkaa....
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap!
Tiedän, että tälläisiä on oikeasti olemassa.
Minun anoppi oli avoimen ilkeä mutta ei kyllä ollut kiinnostunut lapsenlapsistaan.
Ex-ukko oli tossukka äitinsä edessä. Ikävä kyllä, se vei kunnioituksen miestäni kohtaan ja vuosien myötä tuli ero.
Jos tämä alkoi teillä vauvan myötä, kyseessä voi olla joku rakkausylilyönti. Tai pelko, että jotain sattuu, ja h ä n e l l e tulee surua ja huolta.
Älä nyt eroa, kun vauva on pieni. Yritä päästä henkisesti ja omassa mielessäsi anopin yläpuolelle. Teetä sillä kotitöitä niin maan perkeleesti. Imuri kouraan, jos sotkut häiritsee.
Mutta jos hän nyt saa jatkaa mehujen juottamista, arvaa vaan miten monta kiloa karkkia lapsi syö mummolassa. Sano sille, että jos jatkaa tuota, teet hänestä lasun. Salaa kenenkään lapselle ei syötetä tai juotetaan mitään!
Miehesi on mammanpoika mutta sen pitäisi nyt uskaltaa ottaa
Mitä iloa tuollaisesta mummosta sille lapselle on?
Toisekseen, jos mummo syöttää sille lapselle karkkia kilo tolkulla, silloin lasta ei jätetä yksin mummon hoiviin. Ei siinä lasua tarvita. Sen oman lapsen suojelu on vanhempien tehtävä. Jos mummo ei ole asiallisesti käyttäytyvä, silloin lasta ei jätetä mummolle. Jos siitä tulee mummolle paha mieli, niin hän varmasti osaa aikuisena ihmisenä käsitellä asian. Jos mummo ei ymmärrä esim sitä, että karkkia / mehua ei lapselle saa antaa kiloa kerralla, niin meneekö muu normaali jakeluun? Ymmärtääkö miksi autossa käytetään lyhyelläkin matkalla turvaistuinta? Miksi lasta ei jätetä yksin rannalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näitä ihmisiä löytyy! Oma tätini oli viime kesänä ihan loukkaantunut poikansa käytöksestä.
Täti oli mennyt miehensä kanssa juhannuksen jälkeisenä maanataina klo 8 poikansa talolle. Avaimia heillä ei ollut, mutta mies oli alkanut leikata nurmikkoa ja täti puuhailla kukkapenkeissä. Serkkuni oli vihaisena ajanut vanhempansa pois niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Täti ei voinut ymmärtää, että mitä pahaa olivat tehneet. Ei kösittänyt, että tuskin kukaan haluaa ensimmäisenä lomapäivänä herätä siihen, että joku käynnistää ruohonleikkurin seinän takana ja kolistelee ikkunan alla kukkkapenkissä. Kun he vain halusivat auttaa.
Mä kokisin tuollaisen tallauksena mun varpaille. En tykkäisi yhtään. Enkä nyt ehkä haluaisi aloittaa lomaani heräämällä ruohonleikkurin ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että aika moni näihin anoppi-ketjuihin kirjoittava on kirjoittanut ihan omasta äidistään. Esimerkiksi itse olen. Tunnistettavuuden vuoksi olen myös muuttanut muutamia yksityiskohtia.
Tämä on ensimmäinen vastaus tähän ketjuun, mutta vuosien varrella on tullut kirjoiteltua.
Ei näiden anoppien/äitien/appiukkojen käytös rajoitu vain miniöihin/tyttäriin, vaan kyllä nämä henkilöt käyttäytyvät samalla tavalla myös muiden kan
Näin juuri! Omasta kokemuksesta tällä ihmistyypillä on aina riitaa ja erimielisyyksiä naapureiden ja työkavereidenkin kanssa.
Ja miniät ei osaa katsoa peiliin. Eiiväthän he riitele, parjaa ja valita
Ne rajattomat anopitkin ovat olleet joskus miniöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi anoppia, ja kummankin kanssa oltiin läheisiä, vaikka ihmisinä olivat täysin erilaisia. Ei tarvinnut anoppien kanssa tapella, enkä tappele muidenkaan ihmisten kanssa. Itse anoppina olen etäinen, vaikka omien anoppieni kanssa asuin samoissa asunnoissa ja oltiin tiiviisti tekemisissä myöhemminkin. Maailma muuttuu. Ennen ydinperhe oli laajempi käsite ja siihen kuului appivanhemmat omien lisäksi, ja iso liuta setiä, tätejä ja serkkuja. Haikeana muistelemme puolison kanssa niitä aikoja.
Tollanen voi viedä vaikk työkyvyn. Minulla samanlainen anoppi, mutta lapset onneksi jo aikuisia. Nämä anopit tulevat kaupungin kotihoidon hoidettavaksi, ei niitä omaiset hoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tollanen voi viedä vaikk työkyvyn. Minulla samanlainen anoppi, mutta lapset onneksi jo aikuisia. Nämä anopit tulevat kaupungin kotihoidon hoidettavaksi, ei niitä omaiset hoida.
Ei taida olla kaikille valintakysymys miten tulee hoidetuksi vanhempana, mikäli sitä hoitoa tarvitsee. Itse olen tehnyt valinnan, koska minulla on varaa siihen. Olen sairas ja tunnen kiitollisuutta hyvästä hoidosta ja huolenpidosta mitä saan osakseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on vähän väliä. Löytyy haulla vaikka kuinka monta samaa vanhaa aloitusta.
Joku mukaelma 50-luvulta kun nuoret parit asettui anopin tai äidin rintamamiestalon yläkertaan asumaan.
Vanhimmat anopit nyt noin 80-vuotiaita, ei enää 60-luvulla eikä etenkään 70-luvulla annettu sokerivettä vauvoille.
Itse asiassa vielä 60-luvulla annettiin. Muistan, koska olin silloin perhepäivähoidossa yhden kotiäidin kotona. Hänellä oli vauva, jolle hän antoi sokerivettä. Jäi mieleen.
Voi kuule annettiin vielä 70-luvullakin. Erittäin hyvin muistan. Lisäksi suosotettiin antamaan vauvalle appelsiinituoremehua.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä näitä ihmisiä löytyy! Oma tätini oli viime kesänä ihan loukkaantunut poikansa käytöksestä.
Täti oli mennyt miehensä kanssa juhannuksen jälkeisenä maanataina klo 8 poikansa talolle. Avaimia heillä ei ollut, mutta mies oli alkanut leikata nurmikkoa ja täti puuhailla kukkapenkeissä. Serkkuni oli vihaisena ajanut vanhempansa pois niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
Täti ei voinut ymmärtää, että mitä pahaa olivat tehneet. Ei kösittänyt, että tuskin kukaan haluaa ensimmäisenä lomapäivänä herätä siihen, että joku käynnistää ruohonleikkurin seinän takana ja kolistelee ikkunan alla kukkkapenkissä. Kun he vain halusivat auttaa.
Meille kävi niin, että eräänä aamuna heräsin, menin keittiöön keittämään kahvia ja vilkaisin keittiön ikkunasta ulos. Kolme pihassamme ollutta katajaa olivat kadonneet. Tarkempi vilkaisu paljasti, että ne oli sahattu poikki ja jätetty parikymmensenttiset kannot. Soitin perin juurin pelästyneenä työmatkalla olevalle miehelleni, joka oli myös äimän käkeneä. Puolen tunnin päästä soitti takaisin ja kertoi, että appikukko oli käynyt iltamyöhällä ne sahaamassa, kun hänen mielestään eivät näyttäneet hyvältä siinä.
Jos on vaikka tyttö ja poika, sama nainen on siis yhtäaikaa hirviöanoppi miniälleen ja turva tyttärelleen.
--
Ei välttämättä. Mun anoppi on ollut hirviö minulle ja miehen veljen puolisoille, joka ikiselle (kolme kpl). Miehen sisko ei ole ollut äitinsä kanssa puheväleissä vuosiin, joten eipä se äiti ole tyttärelle mikään turva.
En usko että moni nainen haluaa tulla miniänsä hoidettavaksi ;)
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin olisit välttänyt, jos olisit ikisinkku ja lapseton. Elämä vaan on niin paljon mukavampaa. Ja muuten tämä on ihan suora kopio jostain jenkkilän Reddit/AITA-postauksesta, 0/10.
Yläpeukku tällä Reddot-postausajatukselle. Ihan suora kopio.
Tämänkin olisit välttänyt, jos olisit ikisinkku ja lapseton. Elämä vaan on niin paljon mukavampaa. Ja muuten tämä on ihan suora kopio jostain jenkkilän Reddit/AITA-postauksesta, 0/10.