Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tuhoaa mielenterveyteni mutta mies vain puolustelee äitiään. Ero edessä?
25.06.2025 |
Olen niin lopussa, että pakko kirjoittaa tänne anonyymisti. Olenko minä tulossa hulluksi vai onko tämä oikeasti niin sietämätöntä kuin miltä se tuntuu? Saimme esikoisemme puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen anoppini on tehnyt elämästämme helvettiä.
Hän tulee kylään ilmoittamatta, omilla avaimillaan, ja ensimmäinen kommentti on aina joko sotkusta, väsymyksestäni tai vauvan "oudosta" vaatetuksesta. Hän jatkuvasti kyseenalaistaa kaiken, mitä teen: imetän "väärin", vauvan maito ei kuulemma riitä, ja kun vauva itkee, se on aina minun syytäni. Viime viikolla hän syötti vauvalle salaa sokerista mehua, vaikka olemme satakertaa sanoneet, että emme halua sitä.
Pahinta on, että mieheni ei näe tässä mitään ongelmaa. Kun yritän puhua asiasta, hän sanoo, että "äiti tarkoittaa vain hyvää" ja että olen "herkkä ja ylireagoin hormonien takia". Hänen mielestään minun pitäisi olla kiitollinen, että anoppi on niin "kiinnostunut" lapsenlapsestaan. Tuntuu, että olen yksin tässä taistelussa ja mieheni on valinnut puolensa.
Eilen anoppi julkaisi Facebookiin kuvan vauvasta, vaikka olemme selvästi kieltäneet sen. Kun raivostuin, mieheni sanoi, että minun pitäisi pyytää anopilta anteeksi, koska pahoitin hänen mielensä. Olen pisteessä, jossa vihaan anoppiani niin paljon, että se alkaa heijastua jo parisuhteeseemme. Onko ainoa vaihtoehto laittaa miehelle uhkavaatimus: joko minä ja meidän perheemme säännöt, tai äitisi? Pelkään, että menetän kaiken.
Kommentit (485)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistetaan kaikki kun pojat tuo tyttöystäviä. Olemme heille se paha anoppi. Jos olemme ystävällisiä sekin on heidän mielestään vain silmänlummetta.
Itse olen tavannut poikieni tyttöystävistä muutaman. Ihan mukavia he ovat olleet eikä meillä ollut ongelmia. Nyt pojat ovat vakiintuneet eikä minulla ole edelleenkään miniöiden kanssa mitään ongelmia.
Mistä tiedät mitä he puhuvat kavereilleen? Käykö poika yksin vai onko miniällä kiireitä?
Olet tosi outo tyyppi.
Tuokin on palstan vakioteema, mulla on "kiire" jos pitäisi anoppilassa käydä. Jos anoppi tulee mulla on just joku meno ja lähden ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistetaan kaikki kun pojat tuo tyttöystäviä. Olemme heille se paha anoppi. Jos olemme ystävällisiä sekin on heidän mielestään vain silmänlummetta.
Höpö höpö. On aika helppoa olla normaali ei-paha anoppi.
-Kohtele poikaasi hyvin. Älä suosi esim tytärtäsi, vaan ole yhtä kiinnostunut pojastasi kuin tyttärestäsi.
-Älä hauku äläkä arvostele poikasi kotia koskaan. Ei, vaikka se olisi aivan hirvittävän likainen ihan oikeasti. Älä myöskään auta siivoamalla tai järjestelemällä, jos sinua ei erikseen pyydetä.
-Ole ystävällinen ja kohtelias. Toimi kuten normaaleilla käytöstavoilla varustetut toimivat. Ensisijaisesti soittele oman poikasi kanssa, älä vaadi miniää olemaan mikään viestinviejä. Mutta juttele miniälle ystävällisesti ja kiinnostu myös hänen asioistaan. Älä ikinä
Voisivatko pahasuiset miniätkin noudattaa viimeistä lausettasi? Eivät, päivästä päivään palstalla rätkytys "rakkaan miehensä " äidistä. Miten nuo miehet kestävät taustansa solvaamisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistetaan kaikki kun pojat tuo tyttöystäviä. Olemme heille se paha anoppi. Jos olemme ystävällisiä sekin on heidän mielestään vain silmänlummetta.
Itse olen tavannut poikieni tyttöystävistä muutaman. Ihan mukavia he ovat olleet eikä meillä ollut ongelmia. Nyt pojat ovat vakiintuneet eikä minulla ole edelleenkään miniöiden kanssa mitään ongelmia.
Mistä tiedät mitä he puhuvat kavereilleen? Käykö poika yksin vai onko miniällä kiireitä?
Minulle on yksi lysti mitä miniät puhuvat kavereilleen. Osan heidän kavereistaan olen tavannutkin ja ihan mukavia ihmisiä hekin tuntuvat olevan.
Miniöillä on välillä kiireitä ja välillä ei ole. Pojat käy välillä yksin ja välillä puolisonsa kanssa. En ihan ymmärtänyt kysymystäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on vähän väliä. Löytyy haulla vaikka kuinka monta samaa vanhaa aloitusta.
Joku mukaelma 50-luvulta kun nuoret parit asettui anopin tai äidin rintamamiestalon yläkertaan asumaan.
Vanhimmat anopit nyt noin 80-vuotiaita, ei enää 60-luvulla eikä etenkään 70-luvulla annettu sokerivettä vauvoille.
Mun neuvolavihossa suositellaan mehuja 2 viikon iästä alkaen. Synnyin - 74.
Jotenkin en usko 2 viikon ikää. Oisko 2 kk? Katoppa uudestaan?
Se mehu ei tarkoittanut tuttipullollista sokeroitua juomaa vaan teelusikallista ihan vaikka appelsiinista puristettua.
Kertoiko joku tässä keskustelussa aiemmin, että on antanut anopille jonkinlaiset (käyttäytymis?) ohjeet? Ovatkohan kirjalliset vai suullisesti annetut ohjeet :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistetaan kaikki kun pojat tuo tyttöystäviä. Olemme heille se paha anoppi. Jos olemme ystävällisiä sekin on heidän mielestään vain silmänlummetta.
Höpö höpö. On aika helppoa olla normaali ei-paha anoppi.
-Kohtele poikaasi hyvin. Älä suosi esim tytärtäsi, vaan ole yhtä kiinnostunut pojastasi kuin tyttärestäsi.
-Älä hauku äläkä arvostele poikasi kotia koskaan. Ei, vaikka se olisi aivan hirvittävän likainen ihan oikeasti. Älä myöskään auta siivoamalla tai järjestelemällä, jos sinua ei erikseen pyydetä.
-Ole ystävällinen ja kohtelias. Toimi kuten normaaleilla käytöstavoilla varustetut toimivat. Ensisijaisesti soittele oman poikasi kanssa, älä vaadi miniää olemaan mikään viestinviejä. Mutta juttele miniälle ystävällisesti
Luulen, että miehellä ei ole näissä asioissa paljon sananvaltaa.
Meni lainaus pieleen aikaisemmassa.
"Voisivatko pahasuiset miniätkin noudattaa viimeistä lausettasi? Eivät, päivästä päivään palstalla rätkytys "rakkaan miehensä " äidistä. Miten nuo miehet kestävät taustansa solvaamisen?"
Eli tähän vastaan, että ei taida miehillä olla näissä asioissa sananvaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet kysyivät anopin iästä ja siitä sokerimehusta. Anoppi on 65-vuotias, eli ei mikään ikäloppu, joka ei ymmärtäisi maailman menosta. Hänen selityksensä mehulle oli, että se on "vanhan kansan konsti vatsanväänteisiin" ja että "kyllä teillekin on annettu eikä mitään ole tullut". Kun yritin sanoa vastaan, hän vain nauroi ja sanoi minun lukevan liikaa "höpöhöpö-oppaita netistä".
Ap
Olen 64v, saanut lapseni 24 ja 26vuotiaana, silloin ei vauvoille mitään sokeriliemiä tai mehuja annettu, makean äidinmaidon imetyksen jälkeen suositeltiin pikkulusikallista keitettyä vettä, jolla huuhdottiin suu makean maidon jälkeen. Anoppisi ei tainnut neuvolassa käydä lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on vähän väliä. Löytyy haulla vaikka kuinka monta samaa vanhaa aloitusta.
Joku mukaelma 50-luvulta kun nuoret parit asettui anopin tai äidin rintamamiestalon yläkertaan asumaan.
Vanhimmat anopit nyt noin 80-vuotiaita, ei enää 60-luvulla eikä etenkään 70-luvulla annettu sokerivettä vauvoille.
Mun neuvolavihossa suositellaan mehuja 2 viikon iästä alkaen. Synnyin - 74.
Jotenkin en usko 2 viikon ikää. Oisko 2 kk? Katoppa uudestaan?
Se mehu ei tarkoittanut tuttipullollista sokeroitua juomaa vaan teelusikallista ihan vaikka appelsiinista puristettua.
Varmaan 70-luvun äidit ymmärsivät väärin sillä muistan omasta teini-iästä monta mehupullolasta, toki olivat jo isompia kuin 2vk tai 2kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertoiko joku tässä keskustelussa aiemmin, että on antanut anopille jonkinlaiset (käyttäytymis?) ohjeet? Ovatkohan kirjalliset vai suullisesti annetut ohjeet :D.
Kertoi kirjoittaneensa miten käyttäytyä. ( mitrn häntä puhutella).
En ehkä menisi toiste, allergisen lapsenlapsen ruokailusta sain kirjoitetun ohjeen, 1 sivu, mutta se on ihan ok.
En kyllä laittaisi vauvan suuhun appelsiinista puristettua mehua. Se on varmasti varsin kitkerää vauvan suuhun. En ole tällaista myöskään koskaan nähnyt.
Olen nähnyt, kun vauvoille on annettu sokeroitua vettä ainakin kesäaikaan.
Lisäksi olen nähnyt, että maidon juonnin jälkeen vauvalle on annettu pieni määrä vettä, jotta se ehkäisisi sammaksen tulon suuhun.
Itse olen 70-luvun lopussa syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on vähän väliä. Löytyy haulla vaikka kuinka monta samaa vanhaa aloitusta.
Joku mukaelma 50-luvulta kun nuoret parit asettui anopin tai äidin rintamamiestalon yläkertaan asumaan.
Vanhimmat anopit nyt noin 80-vuotiaita, ei enää 60-luvulla eikä etenkään 70-luvulla annettu sokerivettä vauvoille.
Mun neuvolavihossa suositellaan mehuja 2 viikon iästä alkaen. Synnyin - 74.
Jotenkin en usko 2 viikon ikää. Oisko 2 kk? Katoppa uudestaan?
Se mehu ei tarkoittanut tuttipullollista sokeroitua juomaa vaan teelusikallista ihan vaikka appelsiinista puristettua.
Varmaan 70-luvun äidit ymmärsivät väärin sillä muistan omasta teini-iästä monta mehupullolasta, t
Älä yleistä jos sukusi on mehuja juottanut vauvoille. Jos sulla on lapsia tietänet ehkä ihan pienillä tipoilla joka ruokaan totuteltiin, katsottiin tuleeko jotain allergista tai muuta reaktiota .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä käsitys on, että naisen pitäisi ruveta tappelemaan jonkun miehen sukulaisen kanssa oikeuksistaan omassa kodissaan?
Huh! Tämän kysymyksen aion tänään kysyä omalta mieheltäni, kun on taas juhannus tapeltu näistä asioista, että kuka meidän perheessä saa asioista päättää, minä vai äitinsä tai äitiään säestävä veljensä!
Ei tarvitse tapella, kun tekee vain päätöksen. Päättää, että anoppi ei tule minun kotiini ilman lupaa ja toimii sen mukaan. Melkoisia lampaita nämä nykyiset miniät.
Mulla meni hetki, ennen kuin pystyin tuohon, että pistin rajat. En ollut lammas, olin vaan totaalisen ymmälläni siitä, että joku ylipäätään voi käyttäytyä yhtä rajattomasti ja päättömästi kuin anoppi. Mietin, että mitä vikaa minussa on, kun minut on kasvatettu kieroon sillä tavalla, että on uskoteltu että kaikkien kanssa voi tulla toimeen ja "viisaampi väistää". Miehellä oli jo äitinsä käytöstä kohtaan keinot, hänellä kun ollut kyseenalainen kunnia kasvaa narsistisen, rajattoman äidin lapsena.
Nykyään ei ole ongelmaa, anoppikin on sama, mutta ymmärtää pysyä pois. Anopilla ei ole meille ei ole mitään asiaa ilman kutsua. Minä en kutsu häntä meille ikinä, koska en yksinkertaisesti halua olla missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kysyivät anopin iästä ja siitä sokerimehusta. Anoppi on 65-vuotias, eli ei mikään ikäloppu, joka ei ymmärtäisi maailman menosta. Hänen selityksensä mehulle oli, että se on "vanhan kansan konsti vatsanväänteisiin" ja että "kyllä teillekin on annettu eikä mitään ole tullut". Kun yritin sanoa vastaan, hän vain nauroi ja sanoi minun lukevan liikaa "höpöhöpö-oppaita netistä".
Ap
Olen 64v, saanut lapseni 24 ja 26vuotiaana, silloin ei vauvoille mitään sokeriliemiä tai mehuja annettu, makean äidinmaidon imetyksen jälkeen suositeltiin pikkulusikallista keitettyä vettä, jolla huuhdottiin suu makean maidon jälkeen. Anoppisi ei tainnut neuvolassa käydä lapsensa kanssa.
Niin , tämä nuoriso nyt vaan keksii näitä juttuja parjatakseen anoppeja. Tietysti on aina samanlaisia ihmisiä kuin nytkin, neuvolassa ei käydä, niitä "tyttöjä" pidetään typerinä, ei jakseta lukea ohjelehtisiä tai ei ymmärretä lukemaansa.
Tuolla hopeavesivyöhykkeellä, paitsi kotisynnykset muotia, myös neuvolavastaisia.
En ole kuullutkaan mistään hopeavedestä, mutta nyt luin ja hämmästyin. Ei kai sitä voi mehuihin verrata?
Vierailija kirjoitti:
En ole kuullutkaan mistään hopeavedestä, mutta nyt luin ja hämmästyin. Ei kai sitä voi mehuihin verrata?
Vertasin neuvola -vastaisuuteen. Ja yleiseen vastustukseen "virallista tietoa" vastaan. En osaa rautalankaa vääntää.
Vierailija kirjoitti:
Naapuri oli juoppo mies ja joskus kuului kovaa riitaa ja taisi vaimo sada nyrkistäkin.
Vaimonsa sitten puhui että pentti on juovuksissa sellainen että teki niin tai näin, meni miten päin mutkalle tahansa, aina kaikki on väärin sanottu, väärin tehty, väärä ilme.
Nämä vauvaalsta miniät onntämmöisiä penttejä. Anopit on aina väärin päin vaikka olisivat miten päin.
Luulen, että aika moni näihin anoppi-ketjuihin kirjoittava on kirjoittanut ihan omasta äidistään. Esimerkiksi itse olen. Tunnistettavuuden vuoksi olen myös muuttanut muutamia yksityiskohtia.
Tämä on ensimmäinen vastaus tähän ketjuun, mutta vuosien varrella on tullut kirjoiteltua.
Ei näiden anoppien/äitien/appiukkojen käytös rajoitu vain miniöihin/tyttäriin, vaan kyllä nämä henkilöt käyttäytyvät samalla tavalla myös muiden kanssa. Mennään neuvomaan puutarhurinaapuria pihan hoidossa, palkattua rakennusfirmaa katon asentamisessa jne.
No, Raamatussa ei turhaan sanota, että mies jättää vanhempansa ja liittyy vaimoonsa. Miehen tulee olla aina vaimonsa rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapuri oli juoppo mies ja joskus kuului kovaa riitaa ja taisi vaimo sada nyrkistäkin.
Vaimonsa sitten puhui että pentti on juovuksissa sellainen että teki niin tai näin, meni miten päin mutkalle tahansa, aina kaikki on väärin sanottu, väärin tehty, väärä ilme.
Nämä vauvaalsta miniät onntämmöisiä penttejä. Anopit on aina väärin päin vaikka olisivat miten päin.
Luulen, että aika moni näihin anoppi-ketjuihin kirjoittava on kirjoittanut ihan omasta äidistään. Esimerkiksi itse olen. Tunnistettavuuden vuoksi olen myös muuttanut muutamia yksityiskohtia.
Tämä on ensimmäinen vastaus tähän ketjuun, mutta vuosien varrella on tullut kirjoiteltua.
Ei näiden anoppien/äitien/appiukkojen käytös rajoitu vain miniöihin/tyttäriin, vaan kyllä nämä henkilöt käyttäytyvät samalla tavalla myös muiden kan
Heippa Pentti. Maailma veetuttaa. Ota huikka.
Tokihan ymmärrän. Siksi kerronkin, moni kyllä osaa hyväksikäyttää ikääntyneen äitinsä/anoppinsa.
Ja tuo avainjuttu minulle on myös käsittämätön, anopit täällä selittävät: kyllä minulla täytyy olla lasten koteihin avaimet.
Joku on jäänyt lapseksi jos noin on että avaimilla vielä "autetaan. " Kotinurkilla asumisessa ei mitään pahaa jos siinä symbioosissa kaikki ovat itsenäisiä aikuisia.